Paljon kivempaa on kun on kivaa! :)

En oikeasti ymmärrä eksistentiaalisen tuskan tarpeellisuutta. Siis, että niinku mitä kivaa on siinä, että voivottelee kaiken turhuudesta?? Paljon kivempaahan on iloita kaikesta turhuudesta :D Eksistentiaalinen hauskanpito on yksinkertaista. Ei lähellekään niin hankalaa ja monimutkaisen tuntuista kuin eksistentiaalinen tuska. Ja aivan tosi paljon kivempaa! Se on oikeasti niin hämmästyttävän yksinkertaista kuin miltä se kuulostaakin: iloita kaikesta turhasta. Jos siis eksistentialististuskainen määritelmä oli, että kaikki on turhaa. Muussa tapauksessa voi iloita myös turhan lisäksi kaikesta tarpeellisesta. Ja muustakin, jos jotakin muuta vielä jäi.

Tässäpä muutama esimerkki täysin turhan (jos siis kaikki oli turhaa) ilon aiheista:

Kääntöpöytä-kahvila, josta edellisessä postauksessa jo intoilin oli tällä kertaa ihan virallisestikin auki ja sain tutustua aktiivitoimijoihin. Samalla sain hörpätä mitä maukkainta varsin tuoretta ja varsin paikallista minttuteetä. Lehdet siis suoraan viereisestä kukkaruukusta ja kuumaa vettä päälle. Teen kanssa tarjottiin tietysti myös hunajaa, eikä todellakaan mitäsattuu-sellaista. Arvaappa mistä tällainen hunaja on peräisin:

.

Kun kyselin hunajan alkuperää kahvilan mies osoitti viereisiä lehmuksia. Tuolla puun alla ne meidän mehiläiset asuu. Vau!!! Siis todella paikallistuotantoa! Ja todella herkullista myös! Piti heti ostaa pari purkkia kotiin. Kääntöpöytä on auki pe-la. Perjantaisin saa kahvin ja minttuteen lisäksi herkullista oman maan antimista tehtyä lounasta 11:30-14 hintaan 8,50e ja lauantaisin kahvila on auki 12-16. Että sinne ihmettelemään, syömään, kahvittelemaan ja tekemään hunajaostoksia! :) Perille löytää kun katsot aarrekartan täältä. Samalla pääset ihmettelemään Keski-Pasilan ihmeellistä aluetta. 

.

Tällainen kutkuttava kohta löytyi aivan kaupungin keskustasta. Varmaan jo arvasit, että kyseessä on potentiaalinen kukkagraffitin paikka. Kutkuttavaa miettiä, millä tavalla pääsen istuttelemaan tuonne rakosiin krookuksen sipuleita ilman, että kukaan huomaa mitään... :D Pitäisi kaivertaa mahdollisimman iso kolo ja täyttää ravinteikkaalla mullalla ja sitten tökätä muutama sipuli. Sitten koko tapahtumapaikka pitää naamioida niin, ettei mylläys herätä huomiota. Hi hii :) 

Löytyi myös toinen kahvila, jossa oli tarjolla mainiota minttuteetä. Aurelia tykästyi teehen Kääntöpöydässä (oltiin niin innostuneita, että kahvilan ukko antoi meille samalta seisomalta kotiinviemisiksi pari ruukullista mintun taimia!!!) joten pitihän sitä tilata tälläkin kertaa. Tämä kahvila taas sijaitsee Töölönlahden rannalla, Oopperan kulmilla ja on nimeltään Tyyni. Kahvila toimii kauniina kesäpäivänä aivan todella mainiosti! Siellä laiturinnokassa hörppäiltiin höyryävää kupposta ja kun Aurelia kyllästyi jatkoi hän hiekkaleikkejään kahvilan terassilla :)

..

0

S.

Vielä löysimme itsemme kiipeilyluolastakin! Siellä viihtyi pienempi ja isompi. Mainio paikka se. Ja sijaitsee muuten Kääntöpöydän (ja myös meidän) naapurissa :) Hauskaa oli huomata, että kyllähän siellä seinillä pysyi, vaikka aktiivikiipeilyajoista on pian jo kymmenen vuotta :) Kiipeilijöiden keskuudessa juuri huomasinkin tuon eksistentiaalisen jutun. Siellä oli ilmassa eksistentiaalista iloa :)

0.

Löytyikö elämän tarkoitus? Öööh, en tiedä. Mutta ainakin meillä oli hauskaa! Iloista elämää on mahtava elää, joten yksi elämän tarkoituksista voisi olla ilon löytäminen kaikkialta :)