On hyvä juttu kun menee hyvin! Ja siitä saa iloita!

Asfalttiviidakossa on mahtava ruska!

.

Luin Jennyn blogikirjoitusta "Ärrrsyttävän positiivista" ja jäin miettimään. Tavallaan täällä Suomessa perusnegatiivisuutta pidetään jonkinlaisena kierona hyveenä. Tiedättehän, jolla onni on, se onnen kätkeköön ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. Ynnä muut valheelliset sanonnat. Meillä  tosiaan ehkä on vielä jonkin verran työstettävänä jotta ymmärtäisimme, että hyvä on hyvää ja että on hyvä juttu kun menee hyvin! Vielä me opimme iloitsemaan toistenkin iloista ja tajuamme, että kateellisuus osuu vain omaan nilkkaan.

Siis kattokaa!! Mun ruusut kukkii taas!!

Mun parvekkeella vois aina olla kesä :)

.

Itse olen onneksi saanut tosi mahtavaa palautetta, "tulin itsekin niin iloiseksi" ja "hienoa, että joku jaksaa"-tyyliin. En ole vielä ainakaan kokenut, että kukaan olisi ärsyyntynyt hyvästä asenteesta ja pidän sitä mahtavana juttuna! (paitsi kerran yksi tuttu, joka elää itseironisesta negativismista ja valittamisesta provosoitui niin, että päätti FB-ystävyytemme... En vain ymmärtänyt, että jollekin voi tuottaa iloa - tai ehkä ennemminkin tyydytystä, koska ilohan kaiketi kuuluu positiivisiin asioihin - siitä, että kaikki on kamalaa ja siksi haluaa korostaa ja itsesuggeroida sellaista) 

Nää on niin mahtavia värejä!!!

Päikkärikävelyllä värikylvyssä

.

Negis tietenkin sanoisi, että positiivinen palaute johtuu vain siitä, että negikset eivät vaivaudu kommentoimaan... No, jos näin on, niin kiitos teille siitä! ;) Sillä kukapa tykkää kuulla negatiivista palautetta ja kukapa ei ilahtuisi positiivisesta! :D Maailmassa olisi kyllä tilaa suuremmalle määrälle positiivista palautetta. Taidankin ryhtyä kantamaan korteni kekoon vieläkin tehokkaammin! Minulla onkin tapana "lipsautella" positiivisia kommentteja tuntemattomille ihmisille, yleensä ulkonäköön liittyviä. Ja tähän mennessä ainakin olen saanut vain hyvää vastakaikua. Hassua, että me suomalaiset jotenkin luulemme, että avatessamme suumme häiriköimme kanssaihmisiä! Ei meille tietenkään istu mikään väkisin väännetty small talk, mutta olen kyllä sitä mieltä, että kuka tahansa ilahtuu kun häneen kiinnitetään positiivista huomiota sopivan hienovaraisesti!

.

Sain loistavaa palautetta myös Ilon vuosi -blogin kirjoittajalta. Hän kommentoi, että "en hymyile, koska olen onnellinen, vaan olen onnellinen, koska hymyilen". Juuri näin, niin totta! Muistan kauan sitten lukeneeni tieteellisestä tutkimuksesta, jonka mukaan aivot tuottavat jotakin onnellisuusainetta kun hymyilee. Käytänkin tätä mekanismia hyväkseni aina silloin tällöin jos ottaa päähän tai surettaa ja haluan äkkiä kohentaa mielialaani vaikkapa ennen tärkeää tapaamista: väännän suuni leveään tekohymyyn. Pian alan jo nauraa oikeastikin - itselleni ja hupsulle virnistysyritykselleni. Ei mikään huono keino, se nimittäin toimii (naurujooga vissiin perustuu tähän samaan, fake it til you make it -tyyliin). On mahdollista vääntää väkisin suunsa hymyyn vaikka olisi mikä, ja silloin sisällä tapahtuu jotakin! Kokeile!

l