Mikä keli!!

Heräsin harmaaseen sateeseen. Väsytti ja tuntui ankealta. Olin hyvin lähellä sitä perinteistä syysasennetta ”ihan kauhee keli, ei jaksa, ei viitti, kaikki on ankeeta ja tylsää”. Kummallinen asia on se, että me niin hämmästyttävän kovasti haluamme pitää tällaisesta asenteesta kiinni. Saatat ehkä ajatella, että ”mitenniin, tietenkin haluaisin mielummin olla iloinen ja hyvällä tuulella”. No, en tiedä sinusta, mutta itselleni ainakin kyllä vaati hieman ponnisteluja päästä tuosta negisasenteesta eteenpäin. Tai itse asennoituminenhan on oikeasti todella helppoa – näin ainakin sainmyöhemmin tänään todeta. Sitä vain päättää, että hyviä asioita on ja ne voi löytää. Mutta päätös lopettaa murjottaminen ei olekaan niin helppoa. Kuinka mukavuudenhaluiselta tuntuukaan olla kiinni vanhoissa asenteissa! Ei, se päätös vaatii halua. Täytyy ihan oikeasti halutaa muuttaa asennettaan.

Harmaata sadetta, mitä paras keli siis!

 .

.

Tietenkin jokaisella on oikeus murjottaa. Mutta jos murjotus vain johtaa v*tutuskierteeseen, niin en kyllä ihan rehellisesti ymmärrä, miksi kukaan haluaa sellaista? Siitä irti pääseminen kun on lopulta juuri näin yksinkertaista: riittää, että haluaa. Miten osaisin selittää riittävän yksinkertaisesti? No vaikkapa tällainen esimerkki: Kuvittele itsesi tilanteeseen, missä sinua ottaa päähän aivan valtavasti ja äyskit ja itket ja riehut, tai mitä nyt sinulla on tapana. Aivan yhtäkkiä puhelin soi ja se on, sanotaan vaikkapa henkilö, johon olet juuri tutustunut ja jota pidät mukavana. Samassa sekunnissa olet jo repinyt itsesi irti skeidasta ja koonnut itsesi ja vastaat puhelimeen asiallisen neutraalisti tai jopa iloisesti. Et tietenkään huuda luuriin kaikkia hävyttömyyksiä, mitä mielessäsi juuri sekuntia aikaisemmin on ollut vaan puhut rauhallisesti ja ehkä vähän jopa naureskeletkin. Mitä tapahtui? Sinulla oli vahva motivaatio – eli halusit muuttaa asennettasi, jotta olisit antanut jokseenkin fiksun kuvan itsestäsi. Halusit muuttaa asennettasi ja se tapahtui sekunnissa. Puhelun päätyttyä olet melkeinpä koomisen tuntuisen valinnan edessä: pidätkö uuden iloisemman asenteen vai vajoatko takaisin murjotukseen. Mitä luultavimmin paska fiilis on jo laantunut niin paljon, että hieman vain vedät henkeä ja mietit, että mitähän seuraavaksi. Se todellakin on näin yksinkertaista!

Ihan kivoja nää syysvärit oikeestaan!

.

Metsä on upea - aina! 

.

Minulla oli motivaationa, että haluan hyvän päivän. Siispä päätin, että tässäkin päivässä on hyviä asioita, kuten aina kaikessa. Kun olin päättänyt näin, asennoituminen oli helppoa: yhtäkkiä teki mieli ottaa härkää sarvista kiinni ja lähteä ulos selvittämään mitä kaikkea hienoa tällainen päivä voi sisältää.

Siispä kurahaalarit niskaan ja menoksi. No, vastaus tuli heti ovella: juurikin se sumuinen harmaus, hiljainen sade ja sunnuntaiaamun pehmeys. Varusteiden ansiosta pysyimme kuivina ja lämpiminä. Itse asiassa maailma on kaunis – aina! Katsojan silmästä sitten riippuu, että miten kukin asian haluaa kokea. Tämän postauksen kuvat kertokoot puolestaan! :)

.

.

Heppakin oli aivan tyytyväinen oloonsa. Mut me oltais kans haluttu omppuja!

.

No olihan se Kanadan lippukin siellä!

..

Hyvin seisoi sieni ;D

.