Ura urkenee!

Nyt olen sitten ihan oikea opiskelija. Ja kyllä olenkin melkoisessa paikassa. En edes oikeasti tajunnut tänne hakiessani, että tämä on näin kovan luokan opinahjo. Jyväskylän yliopiston musiikkiterapiaohjelmahan on melkoisen maailmankuulu, siis hyvin arvostettu paikka yliopistomaailmassa. Ja minä olen täällä! Minulla on siis nyt ainakin teoreettiset mahdollisuudet vaikka kuinka kovan luokan tutkimusnaiseksi! Ja se on tietenkin tähtäimessäkin!

Tämä on oikeastaan ensimmäinen koulu koskaan, jossa todellakin aivan ensi askeleilta tunnen olevani oikea henkilö oikeassa paikassa. Aikaisemmin olen tuntenut itseni aina jotenkin erilaiseksi ja vähän oudoksi (oikeastaan kai vähän huonommaksi kuin muut). Friikki on ehkä sinänsä omalla tavalla ihan myönteinen asia, mutta uskokaa pois, on mukavaa tuntea itsensä normaaliksi! ;)

Täällä on näkynyt aivan mahtavan stereotyyppisiä henkilöitä. Harmaat laboratoriorotat silmälaseineen, muutama 90-lukua ihannoivaa takethat-lökäpöksykopiota, sitten tietysti ne perinteiset salmiakkivillatakkiset ja sammarihousuiset salkkukourat, muutama rinkkaselkäinen goretex-vaeltaja, peruspissiksiäkin ja sitten se oranssihameinen suoraan jostain kristallienkelikurssilta materialisoitunut hippi... Ja sitten minä! Sopiva ripaus vähän näitä kaikkia (paitsi ehkei pissistä kuitenkaan, eihän?!) eli aivan täysin tavallinen :)

Orientoitumispäivät ovat olleet todella tuhteja ja päällimmäisenä tunteena on hämmästys ja epämääräisyys. Mutta nämä tyypit täällä musiikin laitoksella ovat todella mahtavia ja heidän ansiosta tuntuukin, että no ei se mitään vaikka onkin täysin pihalla. Oikea ihminen oikeassa paikassa. Se on kyllä yksi aivan parhaimmista asioista!

***

Tuon edellisen kirjoitelman jälkeen kävin HOPS-tapaamisessa. Ennen vanhaa vihasin niitä. Mutta tämä oli aivan äärimmäisen inspiroiva ja innostava!! Siis hyvä, että pysyin nahoissani enkä alkanut itkemään onnesta ja innosta :D ...No, miten oikein selittäisin? Siis tuntui vain niin häkellyttävältä, että omat tähtäimeni (mitkä jo tuossa aiemmin mainitsin) käy niin hyvin yhteen tämän laitoksen tarpeiden kanssa! Musiikkiterapiaahan on vaikka mitä eri sorttia, mutta kun käytiin läpi tätä varsinaista kiinnostukseni aihetta, eli matalien äänitaajuuksien vaikutusta, selvisi, että tätä ja tätä ja tätä (luettelee kaikki kuumimmat tutkimuskiinnostukseni kohteet) me haluttais täällä tutkia, mutta meillä ei oikein meinaa olla riittävästi aikaa ja tekijöitä. Ja minä tietenkin heti pompin tuolillani innosta, pick me! pick me!!! :) - Tai siis akateemisen hillitysti (siis todellakin, minä!?!?) kysyin, miten sellaiseen pääsee mukaan? Ja heti lykätään kouraan, että no sä oot vissiin se tekijä, täähän sopii sulle ku nenä päähän.

Uskomatonta!! Olen niin innoissani, että täällä harjoituskopperossa (kyllä, jokaisessa treenikopissa on pianon ja nuottitelineen lisäksi mäkit, miksauspöydät ja ties mitkä hifitallennusjutut geneleceineen!) vain itken ja nauran ja varmaan pakko lähteä jumpalle nollaamaan päänupin ja saamaan jalat takaisin maahan.... Mut siis oikeeeeestiiiii!!!!!!!!!!! :D:D:D:D:D:D !!! Onko siistimpää!!!?!!! :D (joojoo, meen, meen! Nyt jumpalle, pakko tai pää halkee...)