No hups... Lähdin fillaroimaan ja huomasin, että olin unohtanut lukita fillarin koko Jyväskyläreissun ajaksi (kaksi yötä). Aikamoisen hieno juttu, että se mankeli uskollisesti odotteli minua paikoillaan!!! Ja melko hienoja ihmisiä täälläpäin liikkunut!
Toinen hauska asia tapahtui kun olin pysähtyneenä liikennevalossa. Ajoradalla vierelläni valoja odottavan bussin ovi aukesi yhtäkkiä. Matkustajanainen kurkkasi ovesta "Hei fillaristi! Sulta putos jotain!". Katsoin alas ja todellakin, lastenistuimessa ollut takkini oli pudonnut maahan. Huusin takaisin "Kiitos!" ja kyyristyin poimimaan takin ylös. Samassa valot vaihtuivat ja käännyin katsomaan bussia. Bussikuski hymyili oikein leveän maireasti ja näytin hänelle peukkua heidän ohi ajaessaan. Kylläpäs tuli todella hyvä mieli! Hymyilin itsekin leveäsi vielä pitkän matkan päässä. Ja aistin, että bussissakin hymyiltiin pitkään :)
 |
| Kyllä vaan mummokori ja lastenistuin tekee Konastakin oiekin katu-uskottavan, eikös?!! :D |
l
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti