In the Essence of Life

Vihdoin pääsin itse asiaan, eli soittamaan! Soittaminen on niin huippujuttu, että ei sitä näin näpyttelemällä oikein pysty selittämäänkään. En ehtinyt kuvia ottamaan. Tauollakin ehdin vain hoitaa Aureliaa. Onneksi urheilullisena äiti-ihmisenä olin varautunut: ei muuta kuin vettä shakeriin, jossa valmiiksi proteiinijauhetta ja näin lounaan voi vetää soittoharjoituksen aikana. Jyväskylä Sinfonia on bändin nimi, ja ohjelma löytyy täältä.

Eilen illalla tosiaan menin salille ja yö hotellissa Aurelian kanssa sujui hyvin. Muutamia kuvia ehdin ottaa tänään aamiaiselta.

Hmm... mistä alottais?

Varastanpa äidin lautaselta, näyttää herkullisemmalta.

Oma muki, jee! (munakuppi)

Vielä kun vois kiertää nää kuvat oikein päin...

"Tuut tuut" Aureia sanoo leikkii puhelinta pikkuradiolla

Kirjoittelen kirjaston koneella. Aurelia nukkuu jo kolmatta tuntia vaunuissa mummon kanssa. Mummot on kyllä niin hyviä :) Kunhan Aurelia herää, menemme kyläilemään oman mummoni, eli Aurelian isomummon luokse. Hän on jo... en muista, 86 vuotta?? No ainakin. Ja ihanan virkeä, surffailee netissä ja Facebookissa jne. Loistava mummo se :)

Bassomamma reissussa

Reissun päältä bloggailen hotellin koneella :) Tämä päivä on mennyt yllättävän hyvin. Matkustimme Aurelian kanssa Jyväskylään ja basso tuli myös otettua mukaan. Aurelia nukahti bussimatkalla mutta heräsi kun nousimme junaan. Junassa hän taas viipotti menemään ihan täysillä, oli niin hauskaa kun juna heittelehti ja piti yrittää pysyä pystyssä :)

Mummo oli vastassa Jyväskylässä ja kohta lähtevät Aurelian kanssa päikkärikävelylle ja minä taasen menen kauppaan ja ehkä kuntosalillekin.

Kuvia on otettu, mutta näköjään tältä koneelta puuttuu java, joten se ei osaa laittaa kuvia. Myöhemmin sitten!

EDIT: Kirjaston koneella. Tässä näitä kuvia :)



Kato tolla on tosi iso kitara!



Evästauko



Vaunujen välit oli tosi kiinnostavat. Minä pienenä pelkäsin niitä.



Oma basso kullan kallis

Jeee! Tänään sain vihdoinkin bassoni kotiin pajalta! On se vaan oma basso ihan eri juttu kuin vieras. Se lainabasso oli mukavan kevyt soitta yläasemissa, kun omalla bassolla se on ollut hieman rankempaa. Nyt kuitenkin se keveys, minkä näpit olivat oppineet lainabassoa soittaessa oli jäänyt näppimuistiin ja myös omalla bassollani soittaessa yläasemat tuntuivat kevyiltä. Se oli mukava huomata! Ja toivottavasti se keveys pysyy näpeissä! Roudaukset sujuivat loistavasti, siitä myös plussaa tälle päivälle. Kullan kallista se basson korjauttaminen kyllä on... Hyvää on se, että minulla on toimiva vakuutus!

no hups, salama...

Käytiin ulkona leikkipuistossa. Ilmassa oli tosi voimakas kevätmeininki. Paljon paljasta maata ja potkulautailijoita, pyöräilijöitä, skeittaajia...

Aurelia yrittää kiivetä ja ihailee isoveljeään

Aurelia on oppinut tosi paljon sanoja ja hänen kanssaan on hauskaa jutella. Hän osaa sanoa "pis pis" kun haluaa potalle. Tänään aamulla hän herätessään sanoi myös "potta potta". Hänellä on hauska tapa toistella sanomaansa sanaa useaan kertaan. Muita uusia sanoja ovat "iss", eli isi, isoveljiensä nimet (melkein), "titti" eli pikkulintu (nimitys tuli siitä, kun yritin opettaa hänelle, että tintit sanoo titi-tyy eikä kvak kvak), "koira" ja "unden" eli hunden, "päälle" (kun haluaa pukea päälle), "ist ist" (kun haluaa että nostetaan tuolille istumaan) , "niist niist" (kun haluaa että pyyhitään nenä), "nam nam" eli ruokaa, "kabeli" eli kaveri sekä "vauva". Ja varmaan muitakin mitä ei just nyt tule mieleen. Sitten hänellä on ihan omat ihmesanansa myös, esimerkiksi "Kapka", joka tarkoittaa vettä, mukia, pulloa ja juomista. Ja usein hän toistaa sanaa "Kaks", mutta meille ei oikein ole selvinnyt mitä hän sillä tarkoittaa... Hmm, toivottavasti muuten se toinenkin kotimainen tarttuisi pikkuhiljaa.

Jee, huomenna lähdemme kotimaanmatkailulle Jyväskylään. Saapi nähdä pääsenkö bloggaamaan sieltä käsin. Lupaan kuitenkin valokuvata ahkerasti, joten ainakin kuvakollaasin reissustamme laitan kun palaamme!

Markkinaperjantai

Talvikengät ja kumpparit vaihdettu MBT-kenkiin

Päädyimme Aurelian kanssa markkinoille ihan sattumalta. Ne jatkui sisätiloissakin.

Jos tarjolla on vain persujen, kokoomuksen ja rkp:n pallot, niin pitää valita pienin paha

Hienoja kiviä.

Lonely rider no 2

Hei anna mää kanssa otan kuvia

"Katten katten"

Kotona maistui macakahvi

Vihdoinkin niin lämmin keli, että pystyi istuskelemaan puiston penkillä.

Metaboolinen teini, hah :)

Hahaa! Kävin Herbalife-tyrkytystilaisuudessa enkä haksahtanut. Menin tietysti sinne uteliaisuuttani, nimittäin sain samalla ilmaisen kehoanalyysimittauksen. Ihan tyytyväinen olenn tuloksiin (ainahan pitäisi laihduttaa 5kg, mutta muuten), eikä tyrkyttäjätätit oikeen keksineet mitään syytä, miksi minun pitäisi heidän purkkejaan edes ostaa. Ja en tosiaankaan tiedä mitä metaboolisella iällä tarkoitetaan, mutta se kuulostaa tärkeältä ;) Jotakin aineenvaihduntaan liittyvää kaiketi...

Olen metaboolisuudeltani hieman teini vielä ;)

Kaupungin puistossa käy kuhina! Tämänpäiväinen sade tekee vain hyvää :)

Pieniä vihreitä olentoja

Puhelin pirisi ja sain ex tempore kutsun kahvakuula-kimppatreeneihin! Oli ihan mielettömän hauskaa ja tietysti myöskin hullun tehokasta. Tätä lisää :) Menin treeniin fillarilla. Ei se vaatinut muuta kuin kurahousut jalkaan ja sain justiin sopivat alkulämmittelyt ja loppujäähdyttelyt.

Lonely rider

Fillaroinnissa hienointa on vapaus. Voi tulla ja mennä oman aikataulun mukaan. Pääsee lähes kaikkialle. Ei tarvitse etsiä ja maksaa parkkipaikoista tai jonottaa ruuhkakaistoilla. Eikä tarvitse odottaa bussia tai arpoa jokohan se meni. Paikasta toiseen liikkumiseen kuluvan ajan voi käyttää raittiissa ilmassa ja kuntoa kohottaen. Maailmaa näkee enemmän ja paremmin kuin bussin ikkunasta. Ja voi pysähtyä ihan mihin vain. Sitäpaitsi matkustaminen on ilmaista ja ekologista, kuluttaa vain kaloreita, päästöt korkeintaan luontaisia metaanikaasuja ;) Mitä vielä? No ainakin se on kaiken edellä mainitun lisäksi aivan superhauskaa! Kunhan kelit hieman vielä paranee laitan Aurelian peräkärryyn nukkumaan päikkäreitä ja lähden maailmaan avaraan :) 

Kahvakuulailua

Tein pitkän kävelylenkin Aurelian nukkuessa ja höpöttelin puhelimessa ensin siskoni kanssa ja sitten basistiystäväni kanssa. Molemmista puheluista jäi niin hyvä ja innostunut mieli! Olen ensi viikolla lähdössä soittokeikalle Jyväskylään ja olen nyt jo aivan matkakuumeessa ;)

Tintit laulelivat iloisesti ja Aureliakin huomasi sen, osoitteli pikkuisia lintuja ja sanoi "titi" :)

Tänään tuntui ensimmäistä kertaa melkein ihan ookoolta soittaa kiinalaisella lainabassollani. Löysin nuottiläjästä ja muistin sopukoista hyvän biisin, jonka otan nyt ohjelmistoon. Suunnittelen ohjelmistoa taidegallerian musiikkiaiheisen näyttelyn avajaisiin :)

Imuroitiin. Nyt saa taas aurinko paistaa.

Tein pitkästä aikaa punttitreenin. Treenaan tosi paljon fiilispohjalta ja teen treeniohjelmat yleensä pari minuuttia ennen treeniä sen mukaan, millainen se fiilis just sillon on. Tänään oli fiilis tehdä kestävyystreeniä kahvakuulalla. Tällainen ohjelma tuli tällä kertaa.

Lämmittelyksi Sippoin VitalForm 5x

12kg kuulalla:
2min tempaus vas
2min tempaus oik
2min työntö vas
2min työntö oik
2min rinnalleveto+työntö (LC) vas
2min rinnalleveto+työntö (LC) oik

tauko

punnerrukset omalla painolla 3x15
leuanveto kuminauha apuna 3x3
situps 8kg kuula niskassa 3x20

tauko

1min tempaus vas
1min tempaus oik
1min työntö vas
1min työntö oik
1min rinnalleveto+työntö (LC) vas
1min rinnalleveto+työntö (LC) oik



Aurelia nukahti vaunuun matkalla kotiin puntilta. Hyvää oli se, että hän jatkoi nukkumista kun siirsin hänet omaan sänkyynsä. Sain sitten hyvin aikaa illasta istua tietokoneella ja kirjoittaa bassolehteä :)

Lähiympäristö

Kohdalleni osui tänään tosi ystävällisiä ihmisiä! Kiitos teille jokaiselle, tuli niin hyvä mieli! :)

Kun tulin pitämästä venyttelytuntiani, löysin Aurelian pallomerestä. Tyttö oli niin innoissaan <3

Taloyhtiössämme asuva Espoon kaupungin työntekijä on niin huippu! Hän auraa lunta ja putsaa katuja ja ajelee joka päivä ison koneen kanssa lounaalle kotiinsa ja siinä siamalla putsaa meidän nurkat tosi ahkerasti! Tänään hän itsekin naureskeli sieltä traktorin hytistä, että pitää vähän kotireittejä putsata. Siis todella huippua asua samassa talossa tuollaisen henkilön kanssa! Meillä on piha ja lähimmät kadut aivan loistokunnossa (mitä ei tosiaankaan voi muusta ympäristöstä sanoa!)

Ei, en ole muokannut kuvaa mustavalkoiseksi.

Juuri kun mietin, että jospa kysyisin lähinaapurin kotiäitiltä voitaisiinko tulla iltapäivästä kylään Aurelian kanssa, niin puhelin piippasi ja sieltä tuli kutsu :) Joten kylään lähdimme ja hauskaa oli! Tämä äiti oli laittanut tosi hyvää salaattia oikealla fetajuustolla ja teki myös aina niin hyvää kahvia! Aurelia taasen tuumasi "Kabeli!", eli varmaankin "Kaveri" samanikäisestä Niklas-pojasta. Ja pääsihän se pikkupuutarhuri vauhtiinkin, heti oli mylläämässä viikunapuun ruukussa kun silmä vältti... Tuli elävästi mieleen tammikuinen Teneriffanmatka, jolloin Aurelia ensimmäistä kertaa elämässään pääsi tosissaan testaamaan pikkupuutarhurin taitojaan ;) Tässäpä pienet terveiset.

Olipas ihanan piristävää katsella noita vehreitä ja aurinkoisia Teneriffakuvia. Tässä vielä muutama :)

Jee, kohta on kesä :)

Unelmaa ja todellisuutta

Joku julkkisäiti (missi Karita Tuomola?) oli lastenvaunujensa kanssa samassa bussissa. Oli ihan lohdullista huomata, miten pikkuvauvan äiti on pikkuvauvan äiti vaikka kuinka missi olisikin... Tarkoitan, että vaikka käyttäisi meikkiä ihan valtavasti, niin pikkuvauvan äitin silmäpusseja ei mitenkään voi piilottaa ;)

Ilmainen mainos

Epäilemättä voi kuulostaa hieman vinksahtaneelta, mutta jotenkin todella erityisen upealta tuntui tänään olla Kampin kauppakeskuksessa kun taustamusiikki oli pois päältä! Kävelin ja nautin hiljaisuudesta ja rauhasta. Aureliakin nukkui vaunuissa niin hyvin. Päätin kerrankin mennä suosikkikahvilaani Kaakaopuuhun (yleensä en viitsi mennä sinne juuri tuon taustamusiikin takia). Kaakaopuussa on ihan superhyvää sumppia ja "kahvi"kermakin on oikeaa kuohukermaa. Olin jo ostanut uuden päiväkirjan (edellisen kohtalo selviää alla) ja kirjoittelin siihen mitä tekisin jos olisin voittanut sen 7,5milj lottopotin. Paljon ideoita tuli, mutta ehkä oikeasti itselleni kiinnostavuin oli, että perustaisin sinfoniaorkesterin. Se soittaisi rentoutuskonsertteja, eli konserttieja joissa yleisö saa lepäillä lattialla ja vaikka nukkuakin. Valitsisin esitettäväksi musiikiksi aidosti mielialaa rentouttavaa ja olemusta kohottavaa musiikkia kuten Pärt, Debussy, Grieg, Sibelius, sekä erilaisia barokkiteoksia (esim. Bach ja Pergolesi). Sitten vuokraisin musiikkitalosta hyvän salin ja järjestäisin sinne patjat yleisölle ja eikun sinne vain kaikki nukkuman ja nautiskelemaan! En tiedä yhtään paljonko orkesterin pyörittäminen maksaa, mutta ehkä tuolla summalla pystyisi joitakin konsertteja kuitenkin järjestämään...

Unelmoinnin välineet

Päivän huippukohta oli, kun sain kadonneen reppuni takaisin! Luonteestani kai hieman kertoo, että kalenteria ja päiväkirjaa olin harmitellut eniten, vaikka siellä oli puhelin ja maksukorttejakin. Mutta huippua, olin vain unohtanut reppuni, kukaan ei siis ollut pöllinyt sitä. Hieman parempaa keskittymiskykyä jatkossa, kiitos...

Vaikka oli sateinen päivä, ilma oli tosi miellyttävän tuntuinen hengittää. Ja muutamia kevätjuttuja bongasin taas harmauden keskellä.

Nurmi vihrtää ja krookuksetkohan siellä kurkkii?

Ihan vähän aikaa sitten nämä penkit oli kokonaan lumen alla!

Tein tosi maukasta jälkkäriä. Superfoodajat tää on must!

1dl turkkilaista jugurttia

loraus kouhukermaa

2tl lucumajauhetta

1tl macajauhetta

sopivasti rouhittua kaakaomassaa

ripaus bourbon vaniljaa

aavistus steviaa

Kaikki kippoon ja sekoitetaan, aivan älyttömän hyvä yhdistelmä!!

Lumet lähtevät (?)

Pyöräilykausi avattu :) Hieman kuraista, mutta ihanaa! Valokuvia myöhemmin.

Possu on tässä siksi, että sylissä istuva Aurelia antaisi minun kirjoittaa rauhassa

Sitten BodyCombattia sunnuntaiaamuna klo 10, siis huh miten tehokasta...  hhhghhg jaaha, Aurelialta terveisiä oli tuo :)

Harmaa sunnuntaipäivä, lähdin Aurelian kanssa päiväunikävelylle. Vesisateesta on kyllä hyväkin puolensa, lumi sulaa tosi nopeasti. Lunta olikin enää tosi vähän jäljellä, olkoon se tämän harmaan päivän hyvä juttu.

Hieman seikkailua ostoskeskusessa myös.

Shrek, Snoopy ja Kimble

Katselimme lasten kanssa Shrek-elokuvan. Vaikka olenkin nähnyt sen monta kertaa, niin onhan se aina vaan hyvä!

 

Jos olet harrastanut Superfoodeja tiedät varmasti mikä Maca-jauhe on ja mille se maistuu. Sehän ei ole maailman suurinta herkkua. Meillä onkin jäänyt käyttämättä, kun ei oikein tiedä minkä ruoan viitsisi sillä pilata... Mutta tänään muistin niin erikoisen kuuloisen macankäyttöniksin, että piti kokeilla. Ja se toimi kuin junan vessa! (...siis ne vanhat kunnon raiteelle vedettävät vessat, eihän ne nykyvessat edes toimikaan... ;)

Macapommin resepti:

    1kuppi kuumaa, tummapaahtoista kahvia

    1tl macajauhetta

     reilu loraus kuohukermaa

Sekoitetaan kahvilusikalla ja nautitaan heti. Siis supernam ja stydi juoma!

Aurelia nukkui todella pitkät päiväunet. Hyvä, sillä hänellä on pikkuinen flunssa. Ehdin sillä aikaa istuskella hetken kahvilassa lukemassa Voiman ja ilon käsikirjaa. Kauppakeskuksen kahvilan edusta oli täynnä kaikenmoisia vaalityrkyttäjiä. Niiltä olisi saanut kahvia ilmaiseksikin, mutta todellakin halusin maksaa siitä, ettei minun tarvinnut höpöttää turhanpäiväisyyksiä kokoomustyrkkyjen kanssa ;) Mutta yhdellä niistä oli tosi makeat kumisaappaat, joten salakuvasin ne.

Kuvastaakohan värivalinta ehdokkaan elämänasennetta?

Katuja oli jo jonkin verran siivottu. Kaupungilla oli myös tiukka sumu. Nämä yhdessä tekivät ilman tosi miellyttävän tuntuiseksi hengittää.

Käväisimme Kampin lastenhoitohuoneessa. Siellä oli taas tuttuja liikenteessä ja se on aina ilahduttavaa. Näin vaippapöydän nurkassa taas sen saman Snoopy-laukun, joka on seilannut pitkin  samoja vaippanurkkia jo viikkotolkulla. Koska se on niin hieno, päätin pelastaa sen siivoojan kynsistä "dyykkaamalla" sen itselleni.

Ota yhteyttä jos kaipaat tätä laukkua

Kävin pikkuisella soittokeikalla myös. Aurelia oli mukana ja kummitätinsä tuli viihdyttämään häntä. Soittotauoilla käväisin katsomassa miten heillä sujuu, ja hyvinhän heillä sujui! Aurelia oli nimittäin löytänyt hyvin kiinnostavan legendaarisen Kimble-pelin.

Puhelin toiminnassa

Arkirutiininen rikkoutuminen on piristävää. Tänään laitoin Aurelian poikkeuksellisesti parvekkeelle nukkumaan (enkä lähtenyt kylille vaunujen kanssa) ja menin itse piikkimatolle makaamaan. Teki ihan hyvää, vaikka olin kokoajan "valmiustilassa" hyökkäämään parvekkeelle jos sieltä kuuluisi jotain.

Lentävä matto

Puhelimeni oli aktiivinen. Se hieman kuin viestitti sitä, että olen tärkeä ja minua muistetaan. Toisinaan ottaa päähän jos puhelin soi yhtenään, mutta tänään se oli pelkästään mukavaa vaihtelua!

Ensimmäisenä soitti isäni, Aurelian vaari (moffa). Hän oli ohikulkumatkalla ja kyseli voiko tulla kylään. Yllätykset on hyvästä! Mukava juttu, että olimme kotona emmekä kylillä. Aurelia aluksi ujosteli, mutta alkoi sitten esitellä kirjojaan ja lelujaan moffalle.

Sitten puhelin soi jälleen ja se oli bassonkorjaaja. Hän kertoi, että bassoni olisi mitä todennäköisimmin valmis ensi viikolla! Hurraa!! :) Saan juuri sopivasti oman bassoni takaisin kun on hieman soittohommia parin viikon päästä.

Sitten taas puhelin soi ja se oli hesarin lehtimyyjä. Olen oppinut tosi hyvin pääsemään niistä eroon. Sanoin  heti aluksi ihan suoraan "joo, kyllä minulla on hetki aikaa, mutta en aio tilata lehteä". Sitten hän jotain sössötti erikoistarjouksesta ja toistin "kiitos en ole tilaamassa lehteä". Ja hän toivotti hyvää päivänjatkoa ja minä samoin. Siitä jäi hyvä mieli, luultavasti molemmille.

Sitten soitti Aurelian kummitäti juuri kun olin aikeissa soittaa häenlle.

Ja soitti vielä kaksi basistia vuorollaan, ja molemmat auttoivat minua bassolehden kanssa.

Vielä soitti harrastusystäväni. En ollut ilmoittautunut seuraavaan harrastustilaisuuteen, koska en pääse sinne.  Hän halusi varmistaa, olinko vain unohtanut ilmoittautua ja hieman hänkin harmitteli, kun en pääse. Mukavaa kun pidetään huolta :)

Olen tärkeä kun puhelimeni soi

Bassoäidin mietteitä

Unelmointi. Sehän on hyvä asia?! Tänään olen unelmoinut hyvästä elämästä ja siitä mitä kaikkea siihen liittyy. (Istuin kahvilassa ja Aurelia nukkui. Sain hyvää cappucinoa, ensin yrittivät tehdä siniseen maitoon ja pyysin punaiseen. Sitä kun ei ollut, niin sainkin kahvikermaan tehtyä. Nam)

Yksi unelma on omien rentoutuskonserttien järjestäminen. Tässä elämäntilanteessa tuntuu se  kovin haastavalta, mutta voihan sitä unelmoida sinne muutaman vuoden päähänkin. Tuntuu hurjalta, että tosiaan pidin jo yhden konsertin viime joulukuussa. Miten ihmeessä minulla oli tarmokkuutta siihen?? No okei, minulla oli basso, opettaja ja hyvä konserttipaikka. Nyt minulla on näihin liittyen vain unelmia... Ihmiset kyllä tykkäsivät tosi kovasti tästä konsertista ja kaikki kenen kanssa olen puhunut tästä ideastani ovat olleet sitä mieltä, että upean kuuloinen idea. Voi jospa vielä pääsisin toteuttamaankin... Mutta hei, kyllähän minä saan sen bassoni vielä jonain päivänä. Ja opettajankin. armasti konserttipaikankin jos hieman yrittäisin enemmän.

Deep Relaxing Sounds

 Toinen unelma olisi osallistua johonkin itsensäkehittämiskurssille. Sain juuri FB-kutsun "Unelmien valmennusiltaan". Pystyisinpä uskomaan moiseen! Voisipa unelmat toteutua tai edes toteuttaa!  Unelmien toteuttamisiin kyllä tarvittaisiin myös aika paljon rahaa... Enkä edes ole uskaltanut vielä unelmoida mistään maailmanympärimatkoista tai asunnoista.

Näkökulma. Tavallaan on lohduttavaa olla kotiäiti. Ellen olisi, olisi minun varmaan ollut pakko jo aikoja sitten nöyrtyä elämän edessä ja mennä alepan kassalle töihin. Nyt voin vielä elättää unelmia muusikon elämästä, istuskella kahviloissa ja ehkä joudun kassalle vasta muutaman vuoden päästä...

Löysin koneeltani tunnelmaan liittyviä kuvia:

Huipulle

Halvalla lähtee

Muuta hyvää? Joo, oli hyvä opetustuokio ja hyvä punttitreeni. Jep, oli aamulla mukavaa käydä avoimessa päiväkodissa Aurelian kanssa, miehenikin tuli mukaan! Jee, tuli hyvä häränhäntäkeitto. Laitoin viimeyöksi muhimaan. Resepti löytyy täältä. Oli muutenkin ihan lämmin ja keväinen päivä, lumikin näyttää sulavan hyvää vauhtia. Niin ja törmäsin naapureihinkin taas kadulla. Tuttujen kanssa höpöttäminen kadulla tuo kodikkaan ja hyvänlaisen fiiliksen. Sitä vähän niinkuin kuuluu johonkin, ei ole yksin suuressa kaupungissa.