Hikipäivä 12.5.

Jaahas, bloggeri on ollut epäkunnossa ja tämä loki hieman laahaa jäljessä. Siispä hyvää tänään: bloggeri toimii! :) Tässä teksti, jonka kirjoitin eilen torstaina 12.5. wordiin:

Lisäsin blogiini tunnisteita, eli juttuja voi selailla myös tietyn teeman mukaisesti jos niin tahtoo. Samalla mietin, että kun nyt olen kehittämässä tätä bloggaustoimintaani, niin suuntana olisi, että keskityn johonkin tiettyyn päivän teemaan syvemmin ja muita sitten vähän lyhyemmin niin ehkäpä teksteistä sitä kautta tulee vähän enemmän ydintä teksteihin?

Tämän päivän teema on selkeästi ollut liikunta :) Jo aamusta keräsin kahvakuulat rattaisiin ja Aurelian selkään ja suuntasin kohti leikkipuistoa. Olin kuvitellut, että tänään olisi kotiäitien kahvakuulatreenit. Kun siellä ei sitten muita kuulallisia äitejä ollutkaan tajusin, että treenithän ovat vasta viikon päästä... No ei se mitään, Aurelia ja mummo leikkivät liukumäessä ja minä menin omatoimisesti nurmikentälle kuulailemaan.

Kaksi vuorottelevaa liikettä, ensimmäistä 20sek, toista 30sek yhteensä 4 krt, jonka jälkeen tauko. Liikeparit olivat:

Etuheilutus hypyllä

Halonkääntö

Askelkyykky, kuula etujalan ali

Yhden käden heilutus

Kyykkyhyppy räkkipidossa

Etuheilutus ja pään yläpuolella pito

Työntö (jerk)

Rinnalleveto

Yhden jalan kyykky

Pään ympäri kieppi

Leikkipuistossa Aurelialla on jo muutamia vakkarikavereita. Sonja-tyttösen kanssa innostuivat vuorotellen vetämään toisia vaunuissa. Hyvä niin, niin me vanhemmat pääsimme hieman helpommalla (istuskelimme varjossa kahvittelemassa :)

Aurelian nukahdettua vaunupäikkäreille lähdin fillaroimaan, sillä mummo niin mielellään työnteli vaunuja. Parasta fillaroinnissa on vauhti, vaihtuvat maisemat ja vapaus. Proteiinijuomaa hörpätessä tyrkkäsin shakerin muuten vain kivireunukselle ja huomasin, että siitähän tuli taideteos :)

Illasta menimme vielä metsälenkille ystäväni kanssa. Jo lähes kymmenen vuotta sitten asuimme samassa opiskelijakämpässä ja siitä asti olemme urheilleet yhdessä. Nyt oli kulunut jo pitkän aikaa siitä, kun viimeksi olimme tavanneet, joten juttua olisi riittänyt muutaman tunnin mittaiselle lenkille (joita ennen vanhaan harrastimmekin), mutta Aurelian takia piti palata tunnin kuluttua.

Aurelialla on tänään ollut voimakas ”äiti, äiti” -päivä. Onneksi olen oppinut mikä siihen auttaa. Pieni kiukkuinen tyttö, jonka mielestä kaikki on huonosti muuttuu silmänräpäyksessä maailman tyytyväisimmäksi söpöttäreksi kun hänet ottaa kantoreppuun. Olen kantanut Aureliaa liinassa ihan vastasyntyneestä asti, se on älyttömän kätevä äitien hands free! Sitten kun hän oppi itse liikkumaan, hän ei enää viihtynyt kannettavana, vaan halusi mennä itse. Mutta nyt tuli taas tilaisuus saada ihana pikku mytty lähikontaktiin. Tyttö siis kantoreppuselkään ja läheisyystarve täyttyy kaupan päälle :)

Tänään testattiin myös mummon kengät keittiön lattiaa vasten.