Onnen oppimäärä

Naistenlehdistä taas luin hienoja tarinoita ihmisistä, jotka ovat löytäneet jonkinlaisen onnen erilaisten dramaattisten tapahtumien kautta, burn outin, sairastumisen, tapaturman, läheisen kuoleman... Toinen onnen löytämisen perusteema naistenlehdissä näyttää olevan oravanpyörästä poishyppääminen ja downshiftaaminen. Uskon kyllä, että tällaisten elämänkoulujen kautta oppii löytämään elämän oleellisimmat asiat.

Mutta entä jos jo lapsuudenkodissa oltiin terveyshihhuleita ja taiteilijoita? Jos jo äidinmaidossa oppi sen, että elämän tärkeimmät asiat ovat ilmaisia eikä rahaa siksi tarvitse vartavasten takoa? Jos ikäänkuin tärkeysjärjestys  ja mittakaava on jo olemassa? Millaisen elämänkoulun silloin voisin käydä löytääkseni onnen?

Näitä asioita naistenlehtien ihmiset tuntuvat oppivan vaikeuksien kautta:

Henkistä hyvinvointia ja sen vaalimista

Rauhallisuutta ja oleskelun arvostamista

Laiskottelua ja luovuutta

Nyt-hetkeä ja sen kiehtovuutta

Kauneuden näkemistä kaikkialla

Ikuisuusaspektin kautta kiitollisuutta elämää kohtaan

Tavallaan nuo vaikeita elämäntilanteita läpikäyneet ihmiset saavat onnenkoulutuksensa kaupan päälle ponnistellessaan hankalissa tilanteissaan. Mutta kyllä syntyjään lintukotolaisetkin joudumme ponnistelemaan. Haaste on toisenlainen: miten säilyttää onni ja ilo tuoreena ja pulppuavana, eli välttää onnen inflaatio? Ei juhlakakkukaan maistu miltään jos sitä syö joka aterialla... Pitää varmaan aktiivisesti ja omatoimisesti pinnistellä inflaatiota vastaan ja tietoisesti arvostaa kaikkea hyvää, onnellista ja iloista. Hmm. ...niin, sitähän juuri teenkin tässä blogissani! :)

Tällaisia ehdin miettimään tänään... :) 

Oli kyllä aika optimaalinen päivä. Aamusta ulkoilua ja päiväkerhoilua. Sitten Aurelian päikkäreiden ajaksi filosofoimaan. Sen jälkeen kotiin syömään terveellistä. Sitten tehokasta soittotreeniä MiniDiskin avulla  ja lopuksi kuntosalille. Mahtavuutta kertakaikkiaan! Ja se kauan odottamani sade! Kyllä nyt kelpaa :)

Kevätsade sai maailman vihreäksi ja ilman raikkaaksi

Aurelia maastoutuu kirsikkapuiden sekaan.

Ylös-alas-ylös-alas. Miljoona kertaa. Sellaista sisukkuutta minullekin!