Rentouttava konserttipäivä

On se mahtava juttu. Klassisessa konsertissa yleisö perinteisesti tylsistyy jo alkuunsa, mutta tässä konsertissa - ihme sinänsä - yleisö toivoo, ettei se loppuisi lainkaan. Musiikkiin pääsee niin paljon paremmin sisään kun voi levätä ja rentoutua. Musiikin positiivinen vaikutus kuuntelijan sisäiseen maailmaan on niin paljon voimakkaampi kun myös mieli rentoutuu ja vaipuu puoliksi unimaailmaan. Plus tietysti ne matalat taajuudet ja se miten ne resonoi mikrohieronnan lailla läpi koko kehon.

Kyseessä on tietysti tämänpäiväinen rentoutuskonsertti :) Paikalle löysi mukava määrä ihmisiä ja itse konsertti meni osaltani oikein hyvin. Ja yleisökin tykkäsi. Vaikka olisivat kaivanneet lisää. On kyllä erittäin kiitollista saada soittaa niin vastaanottavaiselle yleisölle :) Täysin erilaista kuin sibiksen suljetuissa luokissa missä opettajat ja kolleegat ja pahimmassa tapauksessa vielä lautakuntakin tarkkailee kriittisesti joka ikistä sävyä ja äänenkorkeutta.

Mutta aamulla oli kaaos. Koneelta ei löytynytkään valmista spiikkiä. Sitten hartsi oli kadonnut. Ja stakkelin piikkiä kun ajattelin teroittaa (ai miten niin viime tingassa?), niin huomasin, ettei meillä olekaan viilaa. Ja esiintymishousutkin oli jäänyt pesemättä. Aukaisin tietokoneen ainakin neljä kertaa tarkistaakseni jälleen uudenlaisen reitin reittioppaasta. Things not to do on your concert day.

Sitten piti vain ratkaista: en tarvitse valmiiksi kirjoitettua spiikkiä, vedän hatusta. Hartsi löytyi ruokapöydältä. Stakkelin teroitin veitsenteroittimella (joka saattaa nyt olla entinen). Otin likaiset esiintymishousut (eivät olleet liian likaiset - kai...). Ja sitten vain päätin ehtiä bussiin.

Ja kaikki kääntyi hyväksi: Aurelia nukahti bussissa itsekseen. Bussinvaihto meni täysin nappiin ja ehdimme yhtä aikaisempaan kuin mitä reittiopas tarjosi. Ja tämän ansiosta olimme konserttipaikassa, eli LadyLine Vallilassa puoli tuntia aikaisemmin kuin olin ajatellut. Minkä ansiosta ehdin käydä kääntymässä Puu-vallilan kirppistapahtumassa! Ihana meininki, ihanat talot, ihanat pihat ja ihanat ihmiset! Täällä haluaisin asua! Kirpparilta ei tarttunut mukaan muuta kuin muutama koru Aurelialle. Mutta hän sitäkin kovemmin innostui niistä.

Illalla siskoni ja 9kk tyttärensä tulivat kylään. Oli niin ilahduttavaa nähdä heitä pitkästä aikaa. Pieni siskontyttö oli kasvanut tosi paljon ja on jo Aurelia-serkkuaan painavampi :) Aurelia innostui ja esitteli serkulleen temppujaan ja lelujaan. Suloinen remppa-blingbling-mimmi meni kuusiokoloavain toisessa kourassa ja helminauha toisessa näyttämään kuinka isoveljen sänky korjataan :) Ja tekemäni terveyshihhulipirtelö maistui siskontyttärelleni niin hyvin, että siskoni lopulta harkitsi itsekin tehosekoittimen hankintaa :)

Löysin sattumalta tikulta pari kesää sitten otettuja basso-promokuvia. Aika kivoja :) Tässä yksi.