Kahvakuulaa ja super(expensive)foodia

Aivan mahtava kahvakuulatreeni tänään! Oli ihanan reipashenkistä menoa, sillä kun vesisade alkoi, veimme lapset puiston sisätiloihin (erään kuulailijan mummon hoitoon) ja jatkoimme heilumista ulkosalla. Sade ei tosiaankaan haitannut menoa ja hikikin lensi. Teimme  viisi kahden liikkeen patteria ja lopuksi vielä viskelimme kuulia ympäriimme siellä vesisateeseen hylättyjen lelujen seassa.

Ja oivoi harmitus, olisi ollut niin hienoja kuvia siitä kuulailusta sekä leikkipuiston aurinkojuhlasta (aurinko vain unohti osallistua...), mutta voihan nenä, olen hukannut kamerani! Ehkä siitäkin kehkeytyy jotain hyvää loppupeleissä, jään innolla odottamaan... ;) Jos ei toistaiseksi vielä muuta, niin ainakin sain hyvää sisältöä mietintämyssyyn: mikä on kun kaikenlaisten tärkeiden asiakirjojen, lompakoiden, puhelimien, avaimien ja reppujen hukkaaminen ei tunnu paljo missään mutta tämä kamera harmittaa vietävästi! Ihan kuin jotenkin elämä lakkaisi olemasta kun dokumentit puuttuu... Tässä kuitenkin kuva edellisestä kotiäitien kuulajumpasta, silloinkin näköjään oli aika kolea keli.

On lohdullista huomata, miten ärsyttävästä tai muuten "pieleen menneestä" päivästä kuitenkin jää hyvät muistot päällimmäiseksi, kun poimin ainoastaan ne sieltä esiin. Ei se tarkoita, että kieltäisin kaikki ikävät jutut. Mutta ei minun tarvitse niitä erikseen muistella, ne tosiaankin jaksavat muistutella itse itsestään. Hyvisblogin pitäminen on tainnut hieman muuttaa ajattelutapaani. Ehkä olen oikeasti ruvennut enemmän ja enemmän aktiivisesti (ja jopa automaattisesti) etsimään hyviä puolia asioissa. Blogi on aika hyvä kannustin siihen: pakkohan mun on jotain keksiä blogiinkin.

Tänään kävin metsästämässä lisää superfoodeja. Nyt niitä on meillä valtavat määrät, ja hieman huimaa jos alkaa miettimään minkä verran rahaa näihin uppoaa... Mutta vahvaa ravintoa se on, eikä sitä tarvitsekaan syödä yhtä isoja määriä kuin vaikka ranskiksia tai leipää saadakseen nälän tilalle hyvän olon.

Super(expensive)food