Muodikasta superruoka

Kävelimme mieheni kanssa kadulla - kahdestaan ja käsi kädessä! :) Hyvin harvinaista luksusta! Normaalistihan toinen meistä aina lykkii kärryjä. Tällä kertaa olimme laittaneet mummon  sille asialle. Jotkut pariskunnat ehkä menisivät tällaisessa tilanteessa terassille viinilasilliselle, mutta me menimme vahvassa yhteisymmärryksessä Ruohojuurikaupassa sijaitsevaan Cocovin Superfoodbaariin superpirtelölle :)

Tilasimme Kultaiset Helinät ja istahdimme pöytään. Cocovi Barissa oli hyväntuulinen meininki. Baarimikko antoi meille pienen kokkauskurssin samalla kuin väänti drinkkejämme ja saimme paljon hyviä vinkkejä. Koska baarissa on vain yksi pöytä, niin luonnollisesti kaikki istuskelemaan haluavat asiakkaat tulevat saman pöydän ääreen. Mikä taas saattaa johtaa hyvinkin kiinnostaviin ja intensiivisiin keskusteluihin. Näin kävi ainakin meille. Pöytäämme istuutui kaksi raakaravintonaista, joista toinen viimeisillään raskaana ja osoittautui superfoodjulkkis viidakkomiehen vaimoksi, jonka blogia siis olen itsekin blogissani raakasuklaan yhteydessä mainostanut. Näin on maailma pieni :) Keskustelu oli hyvin innostavaa ja antoisaa. Oli mukava huomata myös, että terveysintoilijana olen aika tavis, en siis tosiaankaan friikki... ;)

Cocovi Barista jatkoimme hengailua Kampin kauppakeskuksessa. Siellä olikin yllättäen jotkut (terveyteen liittyvät?) teemapäivät ja näiden tiimoilta törmäsimme moniin mukaviin tuttuihin. Näin on maailma pieni! Kävimme tietysti ilmaisessa rasvaprosenttimittauksessa (ihan hyvä, ainakin niiden mittaajien mielestä, 22,6) sekä Cocovin tyrkkyständillä ilmaisella suklaadrinkkimaistiaisella. Siellä taas oli mainosmiehenä toinen superfoodjulkkis Jaakko Halmetoja. Kylläpäs oli superia kerrakseen. Vielä jostain tyrkkyständistä saimme suolapähkinäpusseja. Ne annoimme kerjäläisille, jotka ilahtuivat suuresti.

Cocovin tyrkkyständi Kampissa

Illalla kävin jälleen maastojuoksentelemassa. Lähimetsämme on mahtava, siellä on kiveä ja kantoa, kalliota ja suota, ylämäkeä ja alamäkeä... Lisäksi siellä risteilee aika paljon pieniä polkuja, joten piti hieman skarpata, ettei unohdu löntystelemään siellä helpoimmassa kohdassa. Tämä sai minut filosofisesti tekemään vertauksen omaan elämääni. Taidan olla muutenkin sellainen, etten halua mennä sieltä, missä aita on matalin. Kun vähän joutuu tsemppaamaan, tuntee itsensä tosi paljon elävämmäksi! Ja ainakin juostessa se poluilta poissa pysyminen takaa sen, että siellä riittää loputtomasti uusia lenkkireittejä. Toivottavasti muussakin elämässä!

Suota ylittäessä on toisaalta ihan kiva käyttää pitkospuitakin...

"Juoksua", tai ennemminkin hoipertelua rantakivikossa.

Löytyi sieltä sinivuokkojakin!

Vvv. Aurelian ollessa 4kk ikäinen uskalsin aloittaa vauvojen vessahätäviestinnän kun tajusin, että vaippoja voi käyttää silti (jossakin vvv:stä käytettiin termiä "vaipattomuus"). Aurelia oppi tosi nopeasti homman jujun, mutta silti tietysti vahinkoja sattuu aika ajoin. Tänään on kuitenkin jo neljäs päivä, kun ollaan onnistuttu pysymään kokonaan kuivina (yövaipat kyllä välillä on märät). Voi sitä äidin riemua, kun onnistuu auttamaan lastaan oikeaan aikaan potalle, auttamaan oikeassa hädässä! ;) Asiaa helpottaa kyllä myös se, että Aurelia toisinaan itse sanoo "piss piss" kun haluaa vessaan :)

Iltapalaksi tein päivän teeman mukaisesti smoothien. Sinne meni kaikkea, mitä käteen sattui osumaan. Ihmettelen edelleenkin vielä sitä, että näistä pirtelöistä on toistaiseksi tullut onnistuneen makuisia. Toisaalta en ole uskaltautunut vielä viherpirtelöitä kokeilemaan, vihannespirtelöistä puhumattakaan... (kuulostaakin jo epäilyttävältä...)

Mustaherukoita

Mansikoita

Avocado

Liotettuja chian siemeniä

cashewpähkinöitä

2 rkl kookosöljyä

Kuohukermaa

1 Taateli

4kpl Spirulinatablettia

Macajauhetta

Vaniljajauhetta

Steviaa