sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Sano seikkailulle kyllä!

Mikä yllätyspäivä! Kaikkea hauskaa sattuu, jos on vastaanottavainen ja avoin ehdotuksille. Aamulla kukonlaulun aikaan tuli ehdotus lähteä Vallilan kirpparille. Tykkään kyllä pyöriä kirppareilla, mutta ajatus pienen vaahtosammuttimen perässä juoksemisesta hirveässä ryysiksessä on pitänyt minut loitolla pitkään. Mutta seikkailuille pitää sanoa kyllä!

Olispa aina näin hiljaista!
Olen aina tykännyt hiljaisista sunnuntaiaamuisista kaupungeista. Kaikkialla ihan hiljaista ja kadut siistejä kun lakaisukoneet ovat siivonneet yöbileiden jäljet eikä kukaan ole vielä ehtinyt sotkemaan. Autoja on ihan vähän ja liikenteen meteliä ei lainkaan. Yhtäkkiä ympärillä on valtavasti tilaa. Voi kävellä ihan rauhassa ja nautiskellen. Ainoat aamuhiippailijat olivat partiolaiset, joilla mitä ilmeisimmin oli Hiipivät Haamut menossa ja olivat pukeutuneita haussuihin vaatteisiin. Piristävää! :)


Dyykkaajamummo näyttää mallia.
Teimme työjakoa niin, että Aurelia tonki lelulaatikkoja ja minä vaatekasoja. Yritin olla luja ja ostaa jotakin itselleni enkä vain Aurelialle. Ja onnistuinkin. Löysin mm. hienon pipon. Myyjäpoika oli virkannut sen ihan itse :) Tosin huikeimmat löydöt tein kierroksen jälkeen ulkoroskiksilla, sieltä löysin kahdet hyvät ja sopivat Onlyn farkut! Ilmaiseksi :)

Virkattu lippapipo






Parasta kirpparilla oli kuitenkin loistava seura: siskoni, lapsuuden ystäväni sekä yllätyksenä myös äitini! Aureliakin oli innoissaan mummon näkemisestä. Kierroksen jälkeen menimme siskoni luokse syömään. Saimme myös muutamia litroja oikeaa lehmäntissimaitoa, jota siskoni oli hakenut suoraan maatilalta <3 Aurelialle tärkeintä oli kissa. Olikin haastava saada Aurelia keskittymään syömiseen, kunnes katoin hänelle aterian kissan viereen :)

Misse ja Aurelia lounaalla.

Lisää ylläriä! Isäni soitti kun olimme kotimatkalle ja saimme hänet kylään! Näin siis päivä sujui ihanien ihmisten seurassa, vaikka etukäteen olin ajatellut, että tuleepas pitkä ja yksinäinen sunnuntaipäivä. On sitäpaitsi aivan turhaa etukäteen murehtia asioita. Kuten tästäkin päivästä voi huomata.

Syysmaisemaa päiväunikävelyreitin varrelta.

.
Lehmäntissimaidosta (joka siis eroaa kaupan maidosta siinä, että se tosiaan on suoraan tissistä, eli pastöroimaton, homogenisoimaton ja kaikki hyvät eläinrasvat tallella) tein viiliä. Viiliä on superhelppo tehdä ja sen voi tehdän kaupankin maidosta yhtä hyvin. Tässä ohje:

1prk valmista viiliä (esim kaupan luomuviili)
1L maitoa
n 6kpl jälkiruokakulhoja

Laita jokaiseen kulhoon 1rkl valmista viiliä. Kaada sitten kippoihin maitoa viiliklimppien päälle. Laita kipot tasaiselle alustalle seisomaan ja peitä esim keittiöpyyhkeellä. Tarkoitus on, että ne olisivat vähän kuin pimeässä. Eli jos tilaa on, voi viilit laittaa myös kaapin hyllylle. Hyvä lämpötila on 20-25 astetta, eli lämmin yläkaappi tai patterin yläpuoli olisi ihanteellinen. Anna viilien seistä 24h ja laita sitten jääkaappiin viilenemään. Sitten vain syömään! Yhden viilin tai viilinpuolikkaan kannattaa jättää pohjaviiliksi seuraavaa satsia varten. Valmiit viilit säilyvät jääkaapissa ainakin kolme päivää.

Friikkidieetistä... Sain vissiin herätettyä pientä uteliaisuutta mainitsemalla tuon friikkidieetin. En vielä laita mitään ruokaohjeita, koska kokeilu on vielä kesken. Mutta joitakin asioita voin mainita ja yhden ynnä yhden laskemisen ei pitäisi olla kovin vaikeaa... Ensin mainitsen dieetin edut, jotta lukijoilla säilyisi hyvät ennakko-odotukset ;) Ruoka siis tuntuu täyttävältä ja rehelliseltä. Ilahduttavaa on sen värikkyys. Se on myös virkistävän uutta ja erilaista, ja ainakin minun elimistö on ottanut kaiken vastaan erinomaisen hyvin. Vatsa on ollut hämmästyttävän rauhallinen ja tyytyväinen. Ruokailun jälkeen tulee neutraali, mutta tyytyväinen olo.  Ei tule ähkyä eikä väsymystä. Myös ruoan laittaminen on nopeaa ja helppoa. 

Kääntöpuoli tällä dieetillä on, että joitakin ruoka-aineita on tämän nykyaikaisen maailmanmenon takia vaikeampi saada käsiinsä. Uudenlainen makumaailma ja suutuntuma vaatii myös totuttelua. Ruokailun sosiaalinen puoli saattaa myös koitua haasteelliseksi ehkä eniten yleisen ennakkoluuloisuuden takia.

Ihania värejä! Valokuvaaja Yrjö Korhonen.

Ja tässä siis tieteelliset perusfaktat yksi ynnä yksi -laskutoimitusta varten: Yli 42 asteen lämpötilassa proteiinien aminohappojen väliset sidokset hajoavat eli ne menettää tertiääri-ja kvartäärimuotonsa eivätkä toimi (kuten vaikkapa siinä yhdessä saunakilpailussa kävi). Yli 42 asteessa kaikki ruoan entsyymit tuhoutuvat. Kuumennettaessa rasvoja yli 42 asteen, niiden molekyylitason rasvahappokoostumus muuttuu epäluonnolliseksi. Kuumennettaessa ruokaa myös useimmat vitamiinit tuhoutuvat. Luonnollinen tuore ruoka on terveellisempää kuin teollinen ja pitkään säilyvä.


EDIT: Oli vissiin vähän turhan raju juttu...? Okei, en siis laita reseptejä ;)

1 kommentti:

  1. Niin, mikähän siinä on, että lattialla/lta syöminen on paljon jännempää... ;)

    VastaaPoista