sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Violettia pääsiäistä!

Violetti on hieno väri. Se on Aurelian lempiväri, ollut jo pitkän pitkän aikaan. Kaikki käy, kunhan se on violettia, hammasharjasta lähtien :) Nyt pääsiäiskoristeidenkin kuulemma piti olla violetit. Ajattelin ensin, että tuleekohan siitä aika synkkä pääsiäisväri ja yritin ehdottaa keltaisia ja vaaleanvihreitä värejä. Lopulta huomasin, että violettihan on tosi hyvä ja vahva pääsiäisväri! Iloista pääsiäistä!





perjantai 29. maaliskuuta 2013

Agnus Dei ja rakkautta

Tänään onnistuinkin eräässä tilanteessa aika hyvin. Kauppakeskuksessa oli vihainen mummo. Kun se ärjäisi minulle sisälläni kuohahti todella ja meinasin alkaa urputtamaan takaisin. Mutta en tehnytkään sitä. Sen sijaan kuulostelin, että mikä tämä juttu on. Huomasin, että oikeastaan minulle tuli tosi paha mieli siitä ärjynnästä ja siksi olisin halunnut puolustaa itseäni ärjymällä takaisin. Pienen hiljaisuuden jälkeen sanoin mummolle varovasti: "Huusit aika vihaisesti. Mulle tuli tosi paha mieli". Siinä samassa ihmeen sekunnissa mummon koko olemus muuttui niin, että melkein säikähdin itsekin. Mummo tajusi mitä oli tehnyt ja oli hyvin hyvin pahoillaan. Hän tosissaan yritti hymyllä ystävällisesti ja pyyteli anteeksi vuolaasti ("suo anteeksi näin pääsiäisenä"). Hymyilin takaisin ja toivotin hänelle iloista pääsiäistä ja jatkoin matkaa äkkiä, koska olin niin hämmentynyt. Mutta mitä jos olisin ärjynyt takaisin? Tilanne olisi takuulla päättynyt erilaiseen tunnelmaan!



.
Siitäs sait ja se oli sille ihan oikein on ihan feikkiä. Kökkökäytös on aina perseestä, ihan sama kuinka "oikeutettua" se on. Viisaalta mieheltäni olen oppinut, kuinka ihmiset toimivat vain kahdenlaisesti: Kaikki teot ovat rakkauden tekoja tai pyyntöjä päästä rakkauden teon kohteeksi. Alkupuolen ymmärrän helposti. Mutta tuo rakkauden teon kohteeksi selkeni vasta pohdinnan jälkeen. Jos rähisen ja olen huonolla tuulella, johtuu se yleensä tai oikeastaan aina pelosta ettei rakasteta tai pelosta, että kohdellaan ei-rakastavasti. Mutta jos oikeasti vain pelottaisi, niin en uskaltaisi edes ärisistä vaan vetäisin häntäni koipien väliin ja juoksisin karkuun. Rähisen siksi että haluan vastapuolen tajuavan, että minua pelottaa se ettei minua kohdella rakastavasti! Ja sitten kuvittelen, että vastapuoli tajuaisi tämän ja alkaisi kohtelemaan rakastavasti. No, kuten varmaan olet huomannut, se ei yleensä toimi. Hitsi kun pääsisi siitäkin eroon! No, tänään kuitenkin onnistuin mummolle rähisemisen sijaan sanomaan suoraan mistä oikeasti kiikasti ja lopputulos oli juuri halutunlainen. Opin kyllä joskus toimimaan niin kotonakin! (Kotona se vaan on vaikeampaa kuin muualla,  niin se vaan on)



.
Meillä oli loppujen lopuksi tosi mukava päivä pääsiäiskaritsoja ihastellessa. Tuntuu kyllä omituiselta, että nämä pikkuruiset pehmopallerot päätyvät pääsiäispöytään. Se vähän harmittaa, mutta samalla sitten kuitenkin haluaisin syödä sitä ruokakaritsaa, koska se on niin hyvää. Vai siis eihän pehmopallerokaritsa ja ruokakaritsa liity toisiinsa mitenkään muuten kuin nimen perusteella, eihän...?

.
.
.

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Oliski nii helppoo! Vai onko se?

Hauskaa, että ympärilläni ihmiset ovat alkaneet vaikuttaa positiivisilta! Esimerkiksi vaikka saattaisikin olla "hyvä syy" valittaa säätä, ihmiset sanovatkin, että ei pitäisi valittaa niin paljon vaan ajatella positiivisemmin. Vaikka että mitä sitten jos on kylmä, kun kuitenkin aurinko paistaa!

On paljon kivempaa kun on kivaa! :)
Sitten menen itseeni ja mietin. Huokaankin vähän. Jos teoriassa tiedän, millaista on olla positiivinen, tarkoittaa se, että olen positiivinen teoriassa. Mutten välttämättä käytännössä. Kun ajatus on teoriatasolla, myös sen ilmentymä on. Vaikka tietäisi kaiken punttitreenistä, jaksottamisista, dieeteistä ja palautusjauheista ei silti saa mitään tuloksia ellei toteuta niitä käytännön tasolla. Vatsamakkara ei katoa vaikka olisi lukenut kaikki maailman jumppakirjat ja osaisi ne ulkoakin ja opettaisi muitakin, muttei vaivaudu itse jumppaamaan. On tottakai hyvä ottaa asioista selvää ennen kuntokuuria, sen suunnittelu varmasti auttaa. Mutta se ratkaisevin (ja usein vaikeimmalta tuntuva) askel on toteuttaa se. Liikunnan harrastamisen vaikein kohta on monesti saada takapuoli irti sohvasta. Jos tarkastelemme tätä tapahtumaa ihan pelkkänä tapahtumana – takapuolen irroittaminen sohvasta – niin pitäisi sen kyllä onnistua jokaiselta perusjampaltakin tuosta vain. Onhan se oikeastaan ihan naurettavan helppoa :)

Sama juttu. On tottakai hyvä tietää teoriassa kuinka positiivinen ajattelu toimii, lukea vaikka aiheesta kertovaa kirjallisuutta ja ryhtyä itsekin viljelemään positiivisia ajatuksia. Mutta vasta kun sen onnistuu integroimaan omaan elämäänsä alkaa tuloksia näkyä!

Olen edelleen keskellä jotakin yliväsymysjaksoa ja huomaan, että joskus ne hyvät ajattelut jäävät kovin teoreettisiksi. Siksi taas syynäsin omaa ajatteluani hieman tarkemmin ja huomasin seuraavaa: Koska olosuhteiden pakosta minulla on "kamalasti" tekemistä ("pakkoa"), tuntuu minusta äkkiä, ettei ole aikaa tehdä "omia juttujani" kun teen vain kaikkia "ärsyttäviä juttuja". Mietin tätä paradoksia hetken ja aloin lokeroimaan asioita päässäni lokeroihin "mun jutut" ja "ärsyttävät jutut". Tajusin hyvin äkkiä, että kaikki ne "ärsyttävät" jutut olivatkin tottapa hyvinkin juuri niitä "mun juttuja". Oikeastaan ainoat "ärsyttävät jutut", jotka keksin liittyivät kodin siivoukseen. Aika kehno syy ruveta synkistelemään, ettei ikinä ehdi tekemään omia juttuja kun pitää kokoajan siivota... Eihän meillä kukaan edes niin paljon siivoakaan!

Olispa helppoa toteuttaa positiivisuutta arjessa, kuulin itseni ajattelevan. Heti seuraavaksi ajattelin: miksipä se muuta olisikaan? Asiat ovat justiin niin helppoja tai vaikeita kun haluamme määritellä. Teoriassa siis positiiveilu voi olla tosi helppoa – olen vain positiivinen! Joten miksipä ei käytännössäkin? (onko tässä se sama vaikealta tuntuva askel? joka oikeastaan on aivan naurettavan helppo?)

Voiko ihanampaa piristettä ollakaan! <3 "Äiti ota musta kuvia!"

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Voiko hyvää olla liikaa?

Voiko hyvää olla liikaa? Vastaukseni on, että voi. Tai no, jos hyvää on liikaa, sehän ei enää ole hyvää. Mutta en ainakaan itse keksi sellaista asiaa, jonka liikasaanti olisi hyvää. Samalla kuin selittelen, miksi blogaamisessa on ollut taukoa, kerron omakohtaisen esimerkin, kuinka voi käydä jos tulee liikaa hyvää.

Liika on liikaa. Ihmettelen miksi näin käy niin usein? Onko se vain minä vai tapahtuuko sitä kaikille? Että ensin hyviä asioita saa etsimällä etsiä (mikä sinänsä usein on hyvin palkitsevaa puuhaa!), mutta sitten kun hyviä asioita alkaa tapahtumaan, niitä tuleekin ovista ja ikkunoista niin paljon, että lopulta niistä onkin vaikea saada enää sitä hyvää irti. Eikö hyvät asiat voisi tapahtua sillai tiputellen aina vähän väliä? Miksi kaikki samaan syssyyn?

Narsissit ulkoilemassa. Täytyy vain muistaa nostaa ne yöksi sisälle...
Minulla on ollut ilo saada osallistua todella moneen hyvään, kiinnostavaan ja inspiroivaan asiaan, kuten taisin jo silloin muutamia viikkoja sitten hehkutella. On ollut kutkuttavia koulutöitä, paljon erilaisia ja hienoja soittokeikkoja, ja muitakin sellaisia asioita, joita pidän hyvinä ja innostavina. Mutta fyysisen maailman rajat tulivat vastaan: meille on annettu 24h/vrk. Se on asia, jolle kukaan ei voi mitään. Ehtiäkseni näinä vuorokauden tunteina tehdä kaikkia senhetkisiä kivoja asioita oli pakko tinkiä jostakin. Eikä oikeastaan voi tinkiä muusta kuin itsestään. 

Onneksi keho on viisas! Tingittyäni riittävästi, lopulta kehoni huomautti minulle, että nyt mennään jo hiukkasen liikaa epäbalanssissa työn ja levon välillä. Se kertoi sen päänsäryn kautta. Kun minulle tarjottiin lääkettä kuulin vain itseni sanovan: "en mä käytä lääkkeitä". Ihmettelin ensin tyhmyyttäni, mutta äkkiä tajusin, että se olikin viisautta. Nimittäin vasta kärsittyäni kivusta riittävän pitkään tajusin sen olevan kehon viesti. Olin niin vauhdin, innostuksen ja inspiraation sokaisema etten olisi muuten huomannut tätä epäbalanssia! Jäin miettimään, kuinka monikaan meistä kääntyy sen pillerin puolelle, joka peittää kaikki kehon hätäsignaalit... Syystä, että "on pakko". Mutta oikeastaan se "pakko" on muualla. On pakko levätä, meidän jokaisen aina välillä. Jos ei tätä pakkoa ymmärrä itse, keho kyllä lopulta pakottaa ymmärtämään. Ongelma nousee siinä, kun tätä "pakon" rajaa nostetaan kemiallisin keinoin. Silloin keho joutuu käyttämään koko ajan vahvempia ja vahvempia hätäsignaaleja, jotta viesti kulkisi perille. Se on huono juttu. Hyvä juttu siis, että en käytä lääkkeitä ja selvisin näin vähällä!!!

Rakas pallero halusi auttaa (väsynyttä) äitiä ruokaostosten roudaamisessa <3
 .
Nyt olen ehtinyt nukkua, olen ehtinyt tehdä soittokeikkani ja koulutehtävänikin melkein kokonaan. Ja kaiken kipuilun keskellä olen ehtinyt bongaamaan paljon, paljon, paljon pieniä hyvä asioita, kuten tämän postauksen kuvista käy ilmi. Niitä "pieniä", usein turhaan huomaamattomia hyviä asioita on helppo vastaanottaa runsaissakin määrin. Ja usein ne "pienet" ilot ovatkin ne kaikkein parhaimmatkin! 

–No nyt äiti kaivo sen kameranki esiin... No, virnistetään sitte! :)
.
Elämä voittaa! :)

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Valoa ja virkeyttä?!

Keskellä lumituiskua tajusin yhtäkkiä, kuinka valtavan vahvoja kukat voivat olla! Nämä toivottivat minulle aurinkoista huomenta, vaikka ikkunan takana tuiskusi ja myrskysi ja yön aikana oli tullut ainakin 20cm lisää lunta...

 .
.
Virkistävää on myös ollut olla koko tämä viikonloppu barokkiorkesterin treeneissä! Ensemble Nylandia soittaa Falvettin Vedenpaisumusoratorion. Solisteina on huippuja barokkilaulajia mutta tanssijat ovat ei barokkitanssijoita vaan street-tanssijoita. Se on aika vekkuli yhdistelmä kyllä :) Projektilla on vain yksi esitys, joten kannattaa olla tarkkana :) Taitaa olla ihan vapaa pääsykin!

.
Aika monta jättisoitinta :)
.
Mennessäni radiohaastatteluun tässä eräänä varhaisena aamuna vähän naureskelin itselleni, että turhaanhan oikeasti mietin mitä laitan päälleni ja meikkaan, eihän sieltä radion läpi kukaan kuitenkaan näe... Mutta sitten halusivatkin ottaa kuvan ja tehdä lyhkäisen nettijutun, joten ihan hyvä, etten ihan suoraan sängystä mennyt :) Tästä linkistä siis siihen radiojuttuun, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan toinen kotimainen...