tiistai 31. toukokuuta 2011

Jokaisella pilvellä on kultareunus

"Ihan kiva" on petollista, koska juuri se aiheuttaa onnen inflaatiota. Tänään on ollut vähän sellainen ihan kiva -peruspäivä. Mutta kyllä tästäkin löytyy se kultareunus, pienen vaivannäön jälkeen tosin... Olkaapa hyvät:
Rento mieli ja keho. Ihmiset olivat jälleen ihmeissään ja innoissaan ja virkistyneitä tiistaiaamuisen venyttelytuntini jälkeen. Mieli vaikuttaa kehoon ja keho mieleen. Kun mieli on rento, myös keho pystyy rentoutumaan. Ja kun keho on rento, on paljon helpompi löytää henkisesti rentoutunut olo. Jumppareille ehkä tämä on uutta? Tai ehkä ainakin käytännössä toteutettuna. Hosupekalle ainakin kehittymismahdollisuuksia runsaasti. Tiedän sen omasta kokemuksesta... :)
Tanssi. Joskus aikoja sitten näytin Aurelialle, miten voi tanssahdella ja heilua musiikin tahtiin ja korostin fiilistelyäni huudahtamalla "jeejee". Nykyään kun Aurelia kuulee jossakin mielestään hyvää musiikkia hän rupeaa tanssimaan, eli heilumaan ja nostelemaan käsiä ja jalkoja. Ja tietysti samalla huudahtaa "jeejee!". Kuten kävi tänään jumppalan aulassa työntekijöiden riemuksi :


Oma aika. Aurelia nukkui 2½h päiväunet. Se on kotiäidille todellinen luksus. Ai mihinkö käytin ajan? Laitoin ruokaa, tiskailin, surffailin ja lueskelin. Ai arkista? Ehkä, mutta siinä oli kultareunusta, kun kaiken sai tehdä yksin ja rauhassa.
Perhe. On ihana katsella kun meidän pieni taaperoistyttö ja iso teinipoika leikkivät yhdessä ja molemmilla on niin hauskaa! Aurelia nauraa kun Alexander nostelee ja keikuttelee ja kuljettaa Aureliaa pää alaspäin. Ja Alexander nauraa kun Aurelia tekee hassuja ilmeitä ja kaikenlaisia höpsöilyjään. Kyllä on oikeasti ihanat lapset meillä! <3
Kesän odotus. Luksusta oli myös ulkoilla lämpimän kesäisessä kelissä. Nähtiin myös kissa :)


Leikki. Aurelian nukke, jota hän kutsuu nimellä "Dockan" on tehokkaassa käytössä. Nukke ruokailee Aurelian kanssa syöttötuolissa (ja me muut yritämme estää nuken sotkeentumisen). Kun nukke tulee mukaan sänkyyn nukkumaan ja Aurelia tarjoaa sille tuttia. Ja sitten Aurelia laittaa nuken naaman vielä (minun) tissille ja tekee lutkutusääntä :D
Ruokaostokset. Kaupoista olen tehnyt hyviä ruokalöytöjä. Raakamaidosta tehtyä juustoa löytyy melkein mistä kaupasta vain, myös alepasta ja Lidlistä.
Tällaisia elämän kultareunuksia ja luksushetkiä tänään :)

Hulluja?!

Aamulla satoi ja tuuli oikein kunnon syksyisästi, joten - lähdimme ulos leikkipuistoon! Hulluja!? Joo, ihan mahdollista.  Ei siellä kyllä ketään muuta näkynyt, joten rauhassa sai viipotella. Eikä oltu kumpikaan sokerista :)

Se on varusteista kiinni.

Olin ihan varautunut lähtemään lenkille koleassa sateessa, kun yhtäkkiä sää muuttuikin upean kesäiseksi auringonpaisteeksi. Lenkillä satuin löytämään kivoja metsäpolkuja ja piti tietysti heti kokeilla metsäisää paljasjalkajuoksua, kun sitä on niin paljon hehkutettu. Ja onhan se kivaa! Oli myös helppo pysyä peruskestävyysalueella, koska ei vaan pystynyt juoksemaan lujempaa. Metsäpolkuja reunusti sateen jälkeen vahvasti tuoksuvat, vaaleanvihreät mustikkavarvut. Ihan kuin olisi lapsuuden saaristossa kirmaillut :)

Muitakin hauskoja muistoja tulvahti mieleen siinä barefoottaillessa. Muistin yhtäkkiä erään toisen hullun ihmisen, Hullu-Krissen. Näin meidän pähkähullut seikkailut saivat alkunsa: 
Eräällä Norjaan suuntautuvalla  (bussimatkusteisella) orkesterireissulla pysähdyimme Lapin käsivarteen muutamaksi päiväksi lomailemaan. Lähdimme pienellä porukalla tunturivaellukselle vaikka satoi ja oli kylmä. Hyvällä tuurilla sitten pian eksyimme ja löysimme itsemme klassisesti keskeltä suota, jota ei siinä kohti pitänyt olla. Päästyämme suosta pois, kenkäni olivat niin märät, että päätin riisua ne kokonaan. Pian myös Krisse (joka nyt vasta paljastui Hullu-Krisseksi) seurasi esimerkkiäni ja otti omat kenkänsä jalasta. Tästä tuli heti meidän juttu. Muu porukka alkoi olla jo luovutusmielellä, mutta meillä kahdella oli (varmaan muiden mielestä ärsyttävän) hauskaa. Välillä jalat oli niin kylmät, ettei suossa törröttäviä tikkuja  ja teräviä juurakoita tuntenut ollenkaan. Välillä taas sammal oli ihanan pehmeää ja siihen upposi ihanasti pitkälle pohkeita myöten. Jossakin vaiheessa löysimme johonkin tunnettuun kohtaan ja muu seurue järjesti itselleen autokyydin määränpäähän. Mutta minulla ja Hullu-Krissellä oli tosi kova hinku mennä loppuun asti paljain jaloin. Litimärkinä kiivettiin tuntureiden risukkoisia rinteitä ylös ja sieltä irtokivisiä rinteitä alas. Välillä olimme tiheissä metsissä ja välillä tuntureiden huipulla. Meillä ei muuten edes ollut karttaa, kunhan aina vain tunturin laelta katsottiin, että tuolla suunnassa se paikka on. Perillä katsoimme kartasta, että olimme kulkeneet reilusti yli 10km tunturimaastossa ilman kenkiä (ja ilman polkuja). Tuon matkan aikana ja myöhemmilläkin reissuilla saimme yhteistuumin aina mitä ihmeempiä päähänpistoja. Hullu-Krissen seurassa ei koskaan ollut tylsää. Nyttemmin hänen seikkailukenttänään on koko maailma ja ties kuinka monta kertaa hän on sen kiertänyt. Minä taas olen päätynyt Helsingistä Espooseen. Mutta tänään tunsin jälleen, että tuota ihanaa hulluutta on vielä jäljellä :)
Onkohan se joku luonnon laki, että nuket on tyttöjen juttu? Aurelian isoveli Alexander oli ihan itse tehnyt  todella hienon nuken koulussa Aurelialle ja toi sen tänään kotiin. Aurelia osasi heti leikkiä nukkeleikkejä ja tykkäsi siitä heti ihan älyttömän paljon.

Taitava isoveli tällä tytöllä!

Nukelle ruokaa myös.

Hauska fiilis rimputtaa naapurin ovikelloa ja kysyä jotakin lainaksi. Ihan kuin ennen vanhaan lapsuuteni tuppukylässä :) Meillä on kyllä tosi mukavia ihmisiä tässä talossa! Saimme lainaksi autoistuimen ja se oli jo kovassa koekäytössä olohuoneen lattialla.


sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Lempeä sade

Lempeä ja hiljainen kesäsade teki päivästä sadunomaisen. Ilma tuntui raikkaan mehukkaalta keuhkoissa ja kaikki luonnon värit loistivat vahvana silmissä upean lintuköörin vetäessä showtaan. Näin niin paljon kauniita asioita joka puolella, että mielessä kyllä vahvasti kävi paremman kameran hankkiminen.







lauantai 28. toukokuuta 2011

Saippuakuplia

Tänään satuin lukemaan erittäin surullista blogia (täällä, jos oikeasti haluat tietää). Sydämestä kirpaisi pahasti ja kyyneleet valuivat. Menetyksestä seuraavaa kaipuuta oli kuivailtu niin vahvasti ja kauniisti. Sympatiani ja kaikki mahdolliset hyväntoivotukset ovat täysin tämän henkilön puolella. Ja olen kirjoittajalle kiitollinen. Nimittäin aihe sai minut jälleen tajuamaan, kuinka valtavan hienosti minulla on asiat elämässä! Se sai minut tuntemaan syvää onnea ja kiitollisuutta tässä tavallisessa ihan kiva -arjessa. Näin ne vastakohdat korostavat toisiaan, eikä kai ole toista ilman toista?

Mukava yllätys oli, kun bussissa oli tuttu kotiäiti Emma-tyttärensä kanssa menossa samaan kauppakeskukseen meidän kanssa. Päätimme mennä yhdessä kahvittelemaan ja päädyimme juoksentelemaan pikkupalleroisten perässä kahvikupit kädessä :) Mutta kyllä niin mahtava juttu, että on näitä kotiäitikavereita!

Ainoa kuva minkä ehdin ottaa, ennen kuin Aurelia nappasi kameran.

Aurelia nukkui todella sikeät ja pitkät päikkärit. Ehdin sinä aikana käydä Sibelius-Akatemian pian entisessä bassoluokassa. Kohta edessä on muutto musiikkitaloon ja ennen sitä kaikki kenellekään kelpaamattomat tavarat lentävät roskalavalle. No eipä sieltä kyllä mitään kovin tärkeää löytynyt, mutta sitäkin mukavempaa oli tavata entien opiskelutoverini ja pitkästä aikaa höpötellä bassojuttuja!

Narinkkatorilla oli kirsikkapuita ja riippumattoja ja vaaleanpunaiseen pukeutunut nainen jakoi ilmaista suklaata. Siis aika megajees niinQ :P


Kaupassa oli vihdoin luomukirnuvoita. Piti heti hamstrata 6 pakettia, kun ei voi tietää milloin sitä taas saa... Se on niin älyttömän hyvän makuista, että voisin syödä ihan pelkältään... Ja hieno juttu on myös se, että tämä luomu/terveyshihhulointi alkaa olla niin kova trendi, että ihan tavallisistakin kaupoista alkaa löytää ostettavaa!


Illalla menimme leikkipuistoon ja Emmakin oli siellä äitinsä kanssa. Palleroiset touhuilivat tuttuun tyyliinsä ja äidit höpöttivät ja puhalsivat saippuakuplia.


Ja koomista oli paikalliset teinit. Ne oikeasti hengailee lauantai-iltapäivällä pikkulasten leikkipuistossa. Yksikin pissistyttö oli niin kännissä, että oksensi. Muuten kyllä pysyttelivät omissa oloissaan eikä häirinnyt leikkiviä lapsia, mutta hyvä juttu, että yhteiskunta puuttuu ja välittää:

Poliisinainen ja teini-ikäiset pikkulapset.

Inspiraatio ja kotiäitibileet

Inspiraatiokuva.
Se on mahtava juttu kun inspiraatio ja flow iskee ja kaikki muu unohtuu! Aurelian nukkuessa parvekkeella ryhdyin googlaamaan erilaisia tutkimuksia liittyen mataliin äänitaajuuksiin ja niiden vaikutuksiin ihmiskehossa. Aivan tautisen kiinnostava aihe! Löysinkin mahtavia tutkimuksia, joita nappasin tuonne Deep Relaxing Sounds -blogiin. Kun on jotain tieteellistä tutkimusta, niin ehkei ihmiset ihan heti ala ajattelemaan, että onpas huuhaata. Kuten lehden X toimittaja joka kysyi, että "onko se sellainen, että toimii vain jos siihen uskoo?".  Äh. No, ehkä joskus nuokin FA-jutut yleistyvät ja ihmiset hyväksyy ne ihan oikeiksi. Mutta inspiraatio oli sitä luokkaa, että ehdin syödä aamupalan jälkeen vasta viideltä iltapäivällä.

Aivovirta piti keskeyttää (onneksi muistin!) jotta ehtisimme ajoissa X-lehden kuvauksiin. Olimme sopineet lähijumppalan kanssa, että voisimme lavastaa konserttitilanteen sinne. Hieman testailin akustiikkaa ja lattiaresonanssia siinä kuvaajaa odotellessa, ja täytyy sanoa, että paras lattiaresonanssi ikinä missä olen kokeillut! Jee, siis mahtava! Suunnilleen lahkeetkin lepatti :) Ja rekvisiittayleisöksi tulleet henkilötkin taisivat huomata saman (tosin heillä ei tainnut olla vertailukohdettakaan...)
Roudauskuva

Illalla oli tylsää, mutta sitten tapahtui mahtava juttu kun keksin soittaa naapurin kotiäitikaverille ja kutsuin meidät heille kylään. Sana kiiri ja pian siellä oli hyvät perjantai-iltapäivän kotiäitibileet :) Selvisi, että muutkin kotiäidit olivat tylsistyneenä kärvistelleet kotona yksin jälkikasvunsa kanssa, joten todella nappitaimaus! Tarjoilukin oli mitä mahtavin, mansikoita, vesimeloonia, savukalkkunaa, juustoja, paprikaa, tomaattia, piirakkaa, pähkinöitä... Kyllä kotiäitinä kelpaa :) Varsinkin näin mahtavassa naapurustossa!

Päivän hyväksi jutuksi on luettava myös urheilemattomuus. On ollut hieman liikaa sitä sorttia tässä viime päivinä, ja tämä tuntui todella tervetulleelta. Eläköön laiskuus :)

torstai 26. toukokuuta 2011

Musiikkijuttuja :)

Tein rentoutuskonsertteja varten oman blogin, tsekkaa täältä. Tarkoituksena oli laittaa pystyyn jonkin sortin kotisivut kun niitä on kyselty niin paljon. Mutta kun osaan vain bloggailla, niin näillä mennään sitten. No anyway, piti katsoa onnistuinko laittamaan sivut niin, että google löytää ne jos hakusanana on "rentoutuskonsertti". No ei se löytänyt. Pitää jotain otsikoita varmaan säätää vielä. Mutta sen sijaan google löysi sillä hakusanalla aika mielenkiintoisen twitteripätkän! Tästä jos mistään tuli hyvä mieli! Jos keräis vähän rohkeutta, niin olisi kyllä äärimmäisen mielenkiintoista ottaa yhteyttä ja ehkä jotain yhteistyötä keksiä...!

Musiikkitiede JY

Olin tänään kevään viimeistä opetustuntia pitämässä. Musiikkiopiston käytävässä oli (ehkä vapun jäljiltä?) kiinnostava vihreä peruukki, jota piti tietysti testata heti. Huomaa myös pinkki rytmimuna :)



Lisää musiikkiaiheista juttua. Meinasi olla hieman tylsä bussimatka, joten annoin Aurelian kuunnella musiikkia.


Tässä yksiäänistä laulua n. 1000-luvulta.

Ja tässä Larssonin kontrabassokonsertto.

Oli tänään varmaan muutakin hyvää kuin vain musiikkijuttuja, nää musahommat nyt sattui vain inspiroimaan niin kovasti, että jäivät päällimmäisenä mieleen... No ainakin hienoja kukkia olin näköjään kameraan tallentanut!


keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Lehdistö, kahvakuula ja lapset

Puhelin pirisi juuri kun olin syöttämässä Aureliaa puiston sisätiloissa. Tilanne oli heimaan kaoottinen ja kovaääninen. "Hei täällä X lehdestä päivää" sanoi naisääni luurissa. Vastasin ärsyyntyneenä "Juu en halua tilata lehteänne. Kiitos!". Meinasin vajota maan rakoon häpeästä kun naisääni hieman vaivautuneena selitti "en ole myymässä lehteä, vaan olisin halunnut hieman kysellä rentoutuskonsertistasi, onko huono hetki?". Toimittaja oli siis ollut konsertissa ja oli kirjoittamassa siitä juttua. Jouduin noloudesta punaisena pyytelemään anteeksi... Mutta siis hieno ja ilahduttava asia, että lehdistöä kiinnostaa! Toivottavasti juttu tulee positiiviseen sävyyn, vaikka niin tökerösti aluksi  puhelimessa käyttäydyinkin. Tästä lähtien kyllä käyttäydyn ystävällisemmin kaikkia puhelinmyyjiä kohtaan, ihan vain varmuuden vuoksi! Ylihuomenna lavastetaan konserttitapahtuma, jotta saavat lehteen myös kuvamateriaalia :)

Aamusta treenasimme kahvakuulaa jälleen leikkipuistossa. Pikkuruiset lapsosemme viipottivat ympäriinsä ja aina välillä saaimme säntäillä heidän perään. Hieman siinä mietimmekin, miten voisi järjestään lapsenhoidon hieman helpommalla tavalla ja silti treenata samalla. Aloinkin saada inspiraatiota jonkinlaiseen leikkipuisto-crossfit-treeniin, missä hyödynnettäisiin esim oman kehon painolla tehtäviä liikkeitä sekä kiipeilytelineitä.  Ja oleellinen osa treeniä olisi juuri nimenomaan pikkupalleroisten perään säntäily :) Tästä tulee hyvä kuntoilukesä kaikille kotiäideille ja -isille jotka uskaltautuu mukaan! :)

Täällä naapurustossa on niin mukavaa porukkaa! Tänäänkin lähdimme ex tempore naapuriin kylään kun Aurelia kaipasi ikäistään leikkiseuraa. Pikku kaveruksilla olikin kovasti asiaa toisilleen ja äidit emme voineet kuin nauraa kun kaverukset niin vakavasti juttelivat toisilleen "ommii ommii ommii" -kielellä.


tiistai 24. toukokuuta 2011

Kukkia kukkia

Oih ihanat keltaiset voikukkanurmikot! :)



Justiin kun pääsiin paasaamasta tuosta kosmetiikkajutusta (eilen), niin sopivasti tänään satuin juuri kävelemään mainosständin ohi, missä oli ilmainen ihoanalyysi. Tietysti piti mennä :) Testaajanainen kysyi mitä tuotteita käytän, ja sanoin suoraan, että kookosöljyä ja sheavoita. Sitten hän tökkäsi testikoneella minua poskeen ja tulokset olivat, että ihoni on "normaali" eli "just niin kuin pitää", kuten testaajanainen ilmaisi. Vielä hieman epäröivästi hän kyseli, kiinnostaisikohan minua lainkaan heidän tuotteensa, ja vastasin suoraan, että "ei, kiinnosti vain nämä testitulokset" :)


Ostin parvekkeelle hieman kesäkukkia :)



Oikeastaan en enää ihmettelekään, miten niin helposti hukkaan tavaroita. Jos olisin etsinyt kotiavainta, niin tuskin olisin arvannut täältä etsiä. Täällä on sellaiset ihmeelliset pikku kätöset, jotka järjestelevät paikkoja... :)


Pikkukätösten omistajalle kelpaa terveyspirtelö :)



maanantai 23. toukokuuta 2011

Dramatiikkaa ja kosmetiikkaa

Ilmassa oli jännitystä ja dramatiikkaa kun lähdimme leikkipuistoon. Yllämme pörräsi helikopteri, joka pian laskeutui hiekka pöllyten muutaman kymmenen metrin päähän. Sitä vastassa oli paloauto sinisiä lamppuja vilkkuen. Ja tosi paljon pällistelijöitä kamerat kourissaan. Vierailun syy ei selvinnyt, sillä pelastusukot vain hengasivat siinä kentällä. Sitten alkoi salamointi ja kunnon jylinät päälle. Ja vettä kaatamalla. Aika elokuvameininkiä :) Oli kyllä jännää sekä äidille, että tyttärelle. Mutta ei jääty odottamaan helikopterin lähtöä, koska ainoastaan rattaissa oli sadesuoja ja äidillä alkoi olla kosteahkot tunnelmat...


Aurelia näyttää mistä helikopteri tuli.

Menimme leikkipuiston avoimeen päiväkotiin sadetta piiloon. Juuri sopiva maanantaipäivä. Sadetta, sisätiloissa hengailua ja kahvittelua. Taisi kuitenkin olla aika jännä tuo eilinen (konsertti) koska tunsin itseni henkisesti aika väsyneeksi koko päivän. Siispä leppoisa hengailu sopi enemmän kuin hyvin.

Olin juuri jättänyt Aurelian mummon hoiviin päiväunikävelylle ja nousemassa ratikkaan matkalla kohti musiikkiopistoa opettamaan kun ratikan ovesta astui ulos - minun oma rakas mieheni! :) Hauska pieni kaupunki tämä Helsinki. 

Varoitus! Seuraava teksti sisältää paasausta ;)

Okei, superfoodit on superkalliita. Mutta on se aika jännä juttu, että monet naiset laittaa ihan hullusti rahaa kosmetiikkaan, eikä välttämättä panosta syömisiinsä kovastikaan. Joku minipurkki megamahtavaseerumia menee helposti kaupaksi 80e hintaan. Sitä sitten hierotaan epäkuntoiselle iholle ja luullaan, että se jotenkin muuttaisi tilannetta. Tuli vain mieleen, että kannattaisiko ennemmin panostaa siihen, että iholla on laadukkaita rakennuspaloja jo alun alkaen? Jos laittaisikin rasvat, vitamiinit, proteiinit ja muut suusta sisään niin vaikutus ihoon - ja  kaikkeen muuhunkin! - olisi huomattavasti tehokkaampi. Ja lisäksi tosi paljon edullisempaa, vaikka panostaisi niihin rakennuspalikoihin käyttämällä kunnon superfoodeja.

Parhaimmat ihonhoitotuotteet löytyy jostain ihan muualta kuin kosmetiikkahyllystä. Voin lämpimästi suositella ihorasvoiksi sheavoita (myös nimellä karitevoi ja shea butter) sekä kookosöljyä. Sheavoi on tosi paksua tavaraa vaikka sitä laittaisi ihan vähän, eli aivan taivaallista kuiville käsille ja jaloille! Taas kookosöljy on ohutta ja miellyttävän tuoksuista ja sopii ohuelti siveltynä kasvoille ja dekolteealueelle. Mieltymyksen ja fiiliksen mukaan kumpaakin voi käyttää yleisvoiteena ihan mihin tahansa. Ja jos haluaa jotain kalliimpaa mutta toimivaa, niin raakakaakaovoi voisi olla sellainen. Kookosöljyä muuten kannattaa käyttää myös sisäisesti!


250g sheavoita maksaa 15e ja 1kg kookosöljyä 20e.

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Rentouttava konserttipäivä

On se mahtava juttu. Klassisessa konsertissa yleisö perinteisesti tylsistyy jo alkuunsa, mutta tässä konsertissa - ihme sinänsä - yleisö toivoo, ettei se loppuisi lainkaan. Musiikkiin pääsee niin paljon paremmin sisään kun voi levätä ja rentoutua. Musiikin positiivinen vaikutus kuuntelijan sisäiseen maailmaan on niin paljon voimakkaampi kun myös mieli rentoutuu ja vaipuu puoliksi unimaailmaan. Plus tietysti ne matalat taajuudet ja se miten ne resonoi mikrohieronnan lailla läpi koko kehon.

Kyseessä on tietysti tämänpäiväinen rentoutuskonsertti :) Paikalle löysi mukava määrä ihmisiä ja itse konsertti meni osaltani oikein hyvin. Ja yleisökin tykkäsi. Vaikka olisivat kaivanneet lisää. On kyllä erittäin kiitollista saada soittaa niin vastaanottavaiselle yleisölle :) Täysin erilaista kuin sibiksen suljetuissa luokissa missä opettajat ja kolleegat ja pahimmassa tapauksessa vielä lautakuntakin tarkkailee kriittisesti joka ikistä sävyä ja äänenkorkeutta.

Mutta aamulla oli kaaos. Koneelta ei löytynytkään valmista spiikkiä. Sitten hartsi oli kadonnut. Ja stakkelin piikkiä kun ajattelin teroittaa (ai miten niin viime tingassa?), niin huomasin, ettei meillä olekaan viilaa. Ja esiintymishousutkin oli jäänyt pesemättä. Aukaisin tietokoneen ainakin neljä kertaa tarkistaakseni jälleen uudenlaisen reitin reittioppaasta. Things not to do on your concert day.

Sitten piti vain ratkaista: en tarvitse valmiiksi kirjoitettua spiikkiä, vedän hatusta. Hartsi löytyi ruokapöydältä. Stakkelin teroitin veitsenteroittimella (joka saattaa nyt olla entinen). Otin likaiset esiintymishousut (eivät olleet liian likaiset - kai...). Ja sitten vain päätin ehtiä bussiin.

Ja kaikki kääntyi hyväksi: Aurelia nukahti bussissa itsekseen. Bussinvaihto meni täysin nappiin ja ehdimme yhtä aikaisempaan kuin mitä reittiopas tarjosi. Ja tämän ansiosta olimme konserttipaikassa, eli LadyLine Vallilassa puoli tuntia aikaisemmin kuin olin ajatellut. Minkä ansiosta ehdin käydä kääntymässä Puu-vallilan kirppistapahtumassa! Ihana meininki, ihanat talot, ihanat pihat ja ihanat ihmiset! Täällä haluaisin asua! Kirpparilta ei tarttunut mukaan muuta kuin muutama koru Aurelialle. Mutta hän sitäkin kovemmin innostui niistä.








Illalla siskoni ja 9kk tyttärensä tulivat kylään. Oli niin ilahduttavaa nähdä heitä pitkästä aikaa. Pieni siskontyttö oli kasvanut tosi paljon ja on jo Aurelia-serkkuaan painavampi :) Aurelia innostui ja esitteli serkulleen temppujaan ja lelujaan. Suloinen remppa-blingbling-mimmi meni kuusiokoloavain toisessa kourassa ja helminauha toisessa näyttämään kuinka isoveljen sänky korjataan :) Ja tekemäni terveyshihhulipirtelö maistui siskontyttärelleni niin hyvin, että siskoni lopulta harkitsi itsekin tehosekoittimen hankintaa :)

Löysin sattumalta tikulta pari kesää sitten otettuja basso-promokuvia. Aika kivoja :) Tässä yksi.

lauantai 21. toukokuuta 2011

Lauantaipäivä

Nissein, ilo silmälle.
Mukavan leppoisa lauantaipäivä. En ehkä ole tajunnut, että konserttini on huomenna. Vaikka toisaalta en yleensä muutenkaan jännitä esiintymisiäni. Kiva juttu, että konsertti on herättänyt kiinnostusta. Toivottavasti ihmiset löytävät paikalle! Ja toivotaan, että lehdistönkin tyypit innostuisivat! :)

Nyt on uudet silmälasit. Oikein kotiäitisellaiset ;) Maksoivat nolla euroa. Ihan passeli hinta.

Tein aamupalaksi tosi tehokasta pirtelöä jolla nälkäkin lähti. Tosin hörppäilinkin sitä kolmisen lasillista. Tässä pikaisesti mitä se sisälsi, tarkemmin meinaan selittää kunhan saamme mieheni kanssa perustettua terveyshihhuliaiheisen ruokablogin :)



Kristallinen aamusmoothie
Liotettuja manteleita, chiaa ja villiaprikoosia
½ avokado
1 raaka luomukananmuna
1 tl ashwagandhajauhoa (huh, piti copypeistata cocovin sivuilta, ei tuollaista osaa kukaan kirjoittaa!!)
3 tl lucumajauhoa
4kpl inkiväärivalkosipuliteestä tehytä jääkuutiota
ripaus vaniljaa ja steviaa
vettä


Tänään on ulkoiltu, fillaroitu (Aurelian nukkuessa pyörävaunussa) ja notkuttu leikkipuistossa. Siellä oli myös orava. Se juoksi karkuun minkä ehti, kun kaikki lapset halusivat pällistellä sitä. Sitten se aina välillä taas kurkkasi jostain toisesta paikasta ja lapset ryntäsi sinne :)



Aamulla kävin armybicissä. Siellä oli ihan hulluja ihmisiä. Ja treenikin oli sen mukainen. Huh huh... Mahtava meininki. Toivottavasti huomenna olen kuitenkin hyvässä hapessa :)

Kevätterveisiä meidän pihalta.

perjantai 20. toukokuuta 2011

Kamera!!!

Siis jeejeejeeeee!! Kun menin leikkipuistoon kyselemään eilen unohtunutta eväskassia, niin kassin lisäksi siellä oli myös kamera!! <3 Kyllä oli päivä pelastettu! Ajokortit, avaimet ja puhelimet voi aina uusia, mutta valokuvat on vahvoja muistoja, joiden menetystä ei oikein voi korvata muulla. Siis jessss!!! :D

Toinen mikä löytyi oli Gymboss, kerrassaan mahtava treeniväline. Tulitikkuaskin kokoinen laite, joka piippailee. Ärsyttävän tehokas. Ja lisäksi sitkeä. Tämä minun tapaus on ollut hukassa, siis oikeasti hukassa ainakin viisi kertaa ja sitten kuitenkin löytynyt. Se on viettänyt monta treenikertaa hikisissä rintaliiveissä (no kun ei ollut taskuja!). Se on ollut useamman kerran ulkona sateessa. Ja on se ollut kerran pesukoneessakin (sillä kertaa oli taskut...). Ja aina se vain jaksaa piippailla. (...ja nyt ymmärrän, miksei mieheni niin innokkaasti lainaile Gymbossiaan minulle silloin kun omani on hukassa)

Ei vaunuja nyt keskelle pihaa viitsi jättää.
Aurelia on saanut periä isältään mahtavan järjestyksen tajun. Tänään hän työnteli lainaamiaan nukkekärryjä pitkin pihaa, mutta sai sitten lopulta tarpeekseen kun olimme menossa pihalta pois. Sanoin hänelle, että jätä vaan kärryt siihen ja tule tänne. Mutta hän epäröi ja pyöri ympyrää kovasti miettien. Lopulta hän työnsi rattaat tosi hienosti oven viereen parkkiin ja jätti ne hyvällä mielellä siihen.

Aurelia keräsi ihailijoita kun kävimme kaupassa. Hän mussutti luomuomenaa (jonka olin jo punninnut) ja viipotteli omiaan. Eräs mummeli jäi ihastelemaan kuinka Aurelialla on silmät, joista näkee, että hän on hyvin älykäs ja kuinka hyväntuulinen ja reipas hän on. Ja muistutti minua, että minun tulee olla onnellinen kun olen saanut noin hienon lahjan. Ihana mummeli <3 Ja tietysti ihana pikkuinen söpöläinen Aurelia <3 <3 Aurelia osaa käyttäytyä niin hyvinkin. Laittaa tavarat takaisin hyllyyn ennenkuin jatkaa matkaansa. Ja vaikka viipottaakin omiaan niin hän tulee perässä, ainakin pienellä viiveellä...

Luomuhyllyä tutkailemassa.



Ompusta riitti pyöräreissullekin.

Kaupassa oli norjalaista lohta tarjouksessa, joten nappasin sitä kilon verran kyytiin. Illalla laitoin sen graavautumaan. Graavilohen tekeminen on ihan hämmästyttävän helppoa. Tässä ohjetta, kannattaa kokeilla, säästää rahaa ihan huikeasti! (tarjouslohi 7e/kg, valmis graavilohi 25e/kg)

Tarvitset:

Lohifilettä sopiva määrä
Rakeista kristalli- tai merisuolaa
Tilliä
Lasisen tai metallisen astian ja siihen sopivan painon.
Muovikelmua

Laita lohifilee astiaan ja ripottele reilusti suolaa ja tilliä pinnalle.

Peitä tiiviisti kelmulla.



Laita kelmun päälle jotain painavaa, kuten vaikkapa 1kg chian siemeniä.

Anna seistä huoneenlämmössä (riittävän lämpimässä, mielummin patterin kuin ikkunan edessä) vuorokauden. Ja tadaa, sitten se on valmis! Ei muuta kuin kala ulos muovien alta ja terävällä veitsellä ohuita siivuja. Suolakokkareet ovat sulaneet kalaan sisälle (sitä se graavaus justiin meinaa) mutta jos joitain suolakokkareita on jäänyt sulamatta, niin ne tietenkin otetaan pois.

Tässä vielä eilisen päivän valokuvia:

Leikkipuiston aurinkojuhlassa soi samba.

Kahvakuulailua sateessa kirsikkapuun alla.