maanantai 30. heinäkuuta 2012

Löydetty: iloa, valoa ja naurua

En oikeasti tiedä, mitä päräyttävällä tarkalleen meinataan, mutta tuntuu, että tämä viikonloppu oli juuri sitä :) Elämä voi olla niin uskomattoman mahtavaa toisinaan! En tässä muuttohässäkässä ehdi kirjoittaa retriitistä sen enempää, mutta yritän postata siitä myöhemmin, sillä se todellakin sai elämäni uudelle pyörälle. Tiedätkö sen fiiliksen, kun on niin hauskaa, että nauraa poskensa aivan kipeäksi ja silti ei voi olla nauramatta vaikka poskiin sattuu? Sellainen olo minulla oli, mutta koko kehossa!

Ensimmäisenä vastassa oli metsä. Pieni hiljainen havina ja lintujen laulu. Ja ihan oikea kesän tuoksu. Metsän takana mummola, lapsuudenkotini. Upea paikka, näin urbanisoitumisen jälkeen katsottuna!

.
Ja tietenkin suloisen hentoiset niittykukat
 .
Sitten löytyi kissa. Aurelia koettaa eläytyä Missekissan sielunelämään.
 .
Tällee leikitään kyllästynyttä, omaa rauhaa haluavaa kissaa...
 .
Mummolan portailla vilkutellaan äipälle.
 .
 .
Retriitti oli Tammisaaren mahtavassa kesäkaupungissa. Onneksi ehdimme hiukan pyörähtää kaupungillakin!
 .
Lounaaksi mansikoita.
 .
Ja pikainen pulahdus vilvoittavaan mereen ennen paluuta piiriin. Aaaah se suolan tuntu iholla!
 .
Sillä välin Aurelia hoiti hevosia. Tässä Hrima-issikka.
 .
Ja tässä Laventeli, suomenhevonen.
 .
Aurelia innostui tiskaamaan heppakippoja. Lupasin, että vähän isompana saa tiskata kotikeittiössäkin ihmisten kippoja niin paljon kuin ikinä vaan jaksaa :)
.
Tänne heppametsään voisi tulla pian uudestaan!
.

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Viikonloppua odotellessa...

Taidan hieman jännätä muuttoa. Nimittäin kello on yli yksi yöllä ja tekisi vain mieli pakata ja järjestää. No, muuttolaatikot on loppu tältä illalta, joten en voi pakata enempää. En vain malttaisi mennä nukkumaan. Mietin ensin, että stressaanko muuttoa (mieheni mielestä stressaan), mutta taidan oikeastaan olla enemmän vain innoissani. 

Kävin tänään viimeistelemässä maalailut ja fiilistelemässä uutta asuntoa. Taidan kyllä olla hieman täpinöissäni... :)

Aurinkokeittiö :)


.
Ja mustikkajugurtti-vaatekaapit :)

 .
Viikonlopuksi tulee muuttotauko (ihan paikallaan!), sillä lähdemme Aurelian kanssa mummolaan, lapsuudenkotiini. Siellä on tiedossa metsää, hiljaisuutta, eläimiä ja niittykukkia. Osallistun myös lähistöllä pidettävään retriittiin, josta en oikeastaan tiedä mitään, Circle of Women Embracing Life Retreat. Jotain Awareness-juttua, vaikutti sopivan huuhalta ;) Alun perin minua pyydettiin mukaan pitämään rentoutuskonserttia, mutta kun lueskelin ohjelmaa, niin se vaikutti sen verran kiinnostavalta, että päätin osallistua muuhunkin ohjelmaan. Eniten odotan tanssiharjoitusta, joka kulkee nimellä “Connecting with the earth - opening the awareness through movement”. Hieno viikonloppu tulossa, aurinkoakin luvattu! :)


torstai 26. heinäkuuta 2012

Muutoksen äärellä

Olimme siskoni kanssa maalaamassa uuden asunnon seiniä! Edellisten asukkien sotkujälkien pyyhkiminen valkoisen maalin alle on kyllä ollut erinomaisen mieluisaa touhua. Puhdistavaa. Maalattiin myös keittiön kaapit sitruunankeltaisiksi ja makkareiden vaatekaapit kissankellon liilaksi (tai no, ehkä se oli enemmän mustikkajugurtin väristä...) Myös ovenkarmit maalattiin ja tulipa hienoa! Olen tosi tyytyväinen :) Itseensä kannattaa ollakin tyytyväinen, koska tyytyväisenä oleminen on aika kivaa. Ja sen voi tehdä ihan vaikka just nyt. Ja itseään saa myös kehua - ainakin itselleen jos ei muille uskalla :)


.
Olohuoneeseen on jo kerääntynyt laatikoita, parvekkeen perennoja olen istutellut ulos pihalle vapauteen, huonekasveja ollaan lahjoitettu runsain määrin ystäville (toki niitä on edelleen aikamoisesti...), kirpparille on kärrätty monia monia lasteja vaikka ja mitä... Puhdistavaa tämäkin.

Odotukset muuttamisesta ovat hieman jakautuneet. Toisaalta olen aivan innoissani uudesta kodista, mutta myös hieman jänskättää, että miten se koko roudaushäsellys saadaan onnistumaan. Lähtökohta on hyvä asennoituminen koko projektin alusta alkaen. Hyvällä mielellä siis. Vielä ennen muuttoa viikonloppureissu Aurelian mummolaan, eli äitini hevosia katsomaan. Ja yksi rentoutuskonsertti. Ihan sopivasti äksöniä tässä :)

Äh, olis pitäny tajuta ottaa siitä mustikkajugurtista kuva... Mut kyl tätä valkostakin oli herkullista maalata :)

.
Puhdistavaa tämä muuttelu! Samanlainen fiilis kuin uutena vuotena. Ollaankin tehty jo "uudenkodinlupauksia" ja senhän näkee kuinka hyvin niistä jaksaa pitää kiinni... Mutta muutoksen tuulia tuntuu myös sisäisesti. Aivan konkreettisesti pian sulkeutuu yksi ovi ja avautuu toinen. On helppo nähdä muuttaminen kaikkinensa juttuineen vertauskuvana omaan elämään. Todellakin tuntuu, että putsaan myös omaa elämääni samalla. Muutan - muutun? Miten se meni - niin: ainoa pysyvä asia on muutos. Kaikki muuttuu kokoajan. Se sisältää valtavasti potentiaalia. Ja uskon vahvasti, että muutos parempaan on aina mahdollinen! Ja olen jo päättänytkin, että tämä on muutos parempaan. Tai siis vielä parempaan. Ja saan mitä tilaan :) Koska niin se vaan menee. Sinäkin saat. Reilua, eikös? Tämä on just sitä itseään toteuttavaa ennustusta :D



maanantai 23. heinäkuuta 2012

Kaunis päivä tänään!

"No ihan varmasti sataa vielä ja mulla on shortsit päällä" sanoin jumppakaverille kun hän kyseli tiesinkö sataako vielä. Just. Menin ulos ja eipäs satanutkaan. Kannattiko olla pessimisti? No eipä ei. Vanhat negaatiot tulevat kuin itsestään. Voisikin kokeilla uudenlaista ennakkoluuloa. "Mun tuurilla kyllä salettiin paistaa aurinko", "jätin sadevarusteet kotiin, joten tuleekin varmasti oikein aurinkoinen päivä!" jne. Enimmäkseenhän asiat menevätkin hyvin, emme vain niin helposti tule huomanneeksi sitä. Enimmäkseen löydämme tarvitsemamme, ehdimme bussiin, puhelin toimii, ihmiset ovat kohteliaita, asiat sujuu...

Kävimme kaverini mökillä. Reissupäivä oli valittu summan mutikassa. Ja kuinka ollakaan, vaikka sadetta on riittänyt, niin justiin tällä kertaa aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja reissu oli mitä kesäisin! Ja vaikka kaverini monesti epäröikin, että alkaako kohta sataa, niin pidin pintani "Tänään on kaunis päivä, minulla on sopimus sääherran kanssa :)" En tietenkään tarkoita, että ajatuksen voimalla muutan säätäkin (vaikka mistä me voimme olla varmoja?), mutta silti en voi olla huomaamatta sitä yhteyttä, että ennakkoajatusten laatu vaikuttaa aika paljon lopputulokseen :) Ja sen puoleen, kyllä sadekin voi olla kaunista - jos sen niin haluaa nähdä! ;)




Mökillä oli just parasta. Aurinkoa, ulkoilmaa, grilliä, riippumattoa, rantsua, mustikoita, mansikoita...

Tällaiset maisemat... ovat hyyyyyvin rentouttavia... zzzZZzZzzzz..zz



.
Matkalla oli muuten myös aivan ihastuttava maatila, josta sai ostaa ihan oikeasti tuoreita vihanneksia. Viehätti tämän paikan luottamus ihmisiin. Kassana toimi vanha maitotonkka, johon rahat sai laittaa :)




.
Ja sillä kuuluisalla tuurillani (huomaa uusi ajattelun muoto ;) nähtiin myös seitsemän nokkosperhosta samassa kukkapuskassa.


No joo, en saanu kaikkii samaan kuvaan, mutta aika monta kuitenkin :)

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Taiteilijana musiikin vallassa

Tytöt tekivät hurjia temppuja. Mulle oli riittävän jännää ihan vaan pomppia. Iso trampoliini oli kyllä mainio!



.
Aikamoinen tunne! Haluan muistaa sen ja siksi kirjoitan siitä. Seisoin lavalla soittamassa hienon konsertin päätösnumeroa. Kappale on oikeastaan sävelletty yhdelle kontrabassolle, mutta nyt mukana soitti didgeridoo, pari djembeä, viulu ja sellainen vedenalaisen kuplinnan kuuloinen ruukusta tehty rumpu.




Vielä juuri ennen lavalle astumistamme epäröin, että sopiikohan tällainen shamanistinen kontrabasso-rummuttelujuttu tähän kokonaisuuteen lainkaan. Vaan kun aloitimme niin jokin loksahti kohdilleen. Salin ilmapiiri sähköistyi. Aiemmin esiintynyt kuoro oli levittäytynyt yleisön sekaan tekemään luonnonääniä ja yleisökin lähti mukaan. Rummuttelivat pöytiä, taputtelivat toisiaan polville ja hartioille. Loppua kohden rytmi kiihtyi ja tunnelma nousi. Musiikki lähti elämään aivan omaa elämäänsä. En enää hallinnut sitä, vaan se minua. Minä vain soitin sitä.

Yhtäkkiä tajusin, että tämä on juuri sitä, mitä olen taiteelliselta työskentelyltä pyrkinytkin saavuttamaan! Muistin, kuinka aloittelevana taiteilijana olin kuvitellut, että esiintyminen olisi juuri tällaista, mutta vasta nyt, yli kymmenen vuotta myöhemmin se tapahtui. Ensimmäistä kertaa tunsin oikeasti olevani Taiteilija. Tunsin, että pystyin antamaan ihmisille jotakin sellaista, mitä ehkä eivät edes olleet tienneet kaipaavansa. Tai vielä oikeammin, pystyin toimimaan kanavana musiikin ja kuulijoiden välillä. Biisin loputtua yleisö kiljui. Ja minä olin hämilläni, ihmeissäni. En edes osannut ottaa suosionosoituksia vastaan. Sillä enhän minä ollut tehnyt sitä, se oli musiikki! Musiikki oli puhutellut ja innostanut. Minähän olin vain soittanut! :)


Voisin tuunata omatkin saappaani!


Konsertin jälkeen menimme porukalla taiteilijapariskunnan vanhaan hirsitupaan. Istuimme yötä myöten takkatulen ääressä ja juteltiin. Siinä istuessa tuli todella kylläinen olo! Kaikki tuntui niin sopivalta. Mielessäni kävi, että tämä on kyllä niin paljon tarkoituksenmukaisemman tuntuista kuin joku perus yökukkuminen netissä. Olotila tuntui olevan aika lähellä sitä kliseetä, että sielu lepää.

Sain nukkua yön rauhaisassa takametsien mökissä. Oli luksusta herätä aamulla ja astua ovesta ulos raikkaan aamukasteen peittämälle nurmikolle paljain jaloin! Ja aamupala verannalla. Edelleenkin se sielu vain lepäsi <3 Olisikohan pääkaupungissakin mahdollista elää jotenkin tällaiseen tyyliin? Nauttia kauneudesta ja rauhasta, inspiroivasta meiningistä ja taiteellisten ihmisten seurasta? Laitan sen heti tilaukseen maailmankaikkeudelle! :)





Lopuksi hyvästelin pienet hymyilevät saviukkelit. Matka oli ollut ihmeellinen. Olin käynyt jossain aivan eri maailmassa.

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Jäätelökone!

Jes, jes, jäätelökone! Nyt veivataan pienemmille ja isommille kunnon superterveellisiä raakajäätelöitä :) Jäätelökoneen toimintaperiaate on niin yksinkertainen, että melkein pärjäisi ilmankin. Siinä on kylmäkallekulho, joka laitetaan pakastimeen 24h ennen jäätelön tekemistä ja sitten sekoitustikku joka pyörii astiassa hitaasti, jotta jäätelömassa ei jäätyisi klöntiksi. Saman pystyisi tekemään tavallisella kulholla niin, että laittaa sen täyteen jäätelömassaa ja pakastimeen. Sitten viiden minuutin välein käy sekoittamassa sitä massaa, että se pysyy kuohkeana. Ja puolen tunnin kuluttua se onkin jo valmista! :)

Niin, jäätelömassa. Sen sisältö voi olla melkein mitä vain, olen huomannut. Tai siis jotain hyvänmakuista mieluiten. Se voi olla maito- tai kermapohjainen, mutta siihen käy myös kasvikunnan maidot, kuten kookosmaito, riisimaito ja mantelimaito. Kaikkia pähkinämaitoja voi helposti tehdä itsekin (ks. google). Jäätelömassan tekemistä helpottaa pirtelökone, koska massa pitäisi saada ihan tasaiseksi. Hyvin yksinkertainen jäätelömassaohje voisi olla seuraavanlainen:

4 dl luomukermaa
1L mansikoita
2 tl oikeaa vaniljaa
maun mukaan makeutusta, esim hunajaa tai steviaa

Vedetään mahdollisimman sileäksi pirtelökoneessa.

Tällä hetkellä tuolla koneessa pyörii eksoottisempi raakajäätelö (tuo edellä mainittu voisi myös olla raakajäätelö, jos kerman sijaan käyttäisi tinkimaitoa). Sen massaan meni jotakuinkin seuraavaa:

1 kypsä avocado
4dl kookosmaitoa
4 rkl raakakaakaojauhetta (jonka seassa MSM, camucamu, maca, stevia)
jotain ½dl sulatettua raakakaakaomassaa
2 rkl sulatettua kookosöljyä
puolen sitruunan mehu
muutama rkl raakahunajaa
2 tl oikeaa vaniljaa
muutama tippa eteeristä minttuöljyä
vettä

Tämän näköistä se on tuolla koneessa: 


Kävin salamaistamassa... Aikas hyvää!!! Mutta ei erityisen ylimakea. Ehkä avocadon tilalle banaani ensi kerralla? Raakajäätelöreseptejä voi muuten tsekata sivuilta www.raakajaatelo.fi


lauantai 14. heinäkuuta 2012

Ilonjakamiskortti

Mustikkasuut :)

 .
Kauden ensimmäiset mustikat löydetty!!!
  .
 .
.
.
Parvekkeen tuorein yllätys! :)

.
Maailmankaikkeus oli piiloittanut minua varten tällaisen :)
.
Annoin sen seuraavalle vastaantulijalle, taiteellisen näköiselle goottityttöselle joka oli hieman hämillään. Hauska idea joltain!




perjantai 13. heinäkuuta 2012

Hupia koko rahan edestä

Kävipä munkki kuin Hannu Hanhella! Melkein naurattaa kun ajattelen, miten hienosti maailmankaikkeus järjesti näinkin vähäpätöisen asian :) Isommat lapset alkoivat mankumaan lintsille. Melkein meinasin tainnuttaa intonsa, että sorry ei meillä oo varaa, mutta sitten sovittiin, että he maksavat rannekkeensa itse. Tajusivat samalla, että joo, kyllä kannatti säästellä viikkorahojaan. Aurelialle maksettiin minihupiranneke 18e. Itse ajattelin, että ainoa laite, mihin haluaisin mennä on vuoristorata ja siihen nyt riittää 6,50e kertalippu. Siispä menoksi!

Panoramatornikin on ilmainen. Ihan kivat näköalat siellä.


I
Isommat lapset kieppuivat hurjissa laitteissa, mutta mieheni ja minä vuorottelimme Aurelian kanssa vauvalaitteissa. Tosiaan, aikuinen pääsee ilmaiseksi pikkulapsen kanssa pikkulasten laitteisiin! Heh heh... En tiedä olimmeko jo vanhoja vai taantuneita, mutta niissä oli aivan riittävästi jännitystä ja kiepuntaa. Maisemajuna, hepparata, karuselli... Ehkä se oli se taantuma (eikös se ole jokin muotisana muutenkin...), sillä tuli aivan lapsenmielinen olo kun sain ilon irti siellä vauvalaitteissa :)

Jeeeeee!



Koppoti koppoti


.I
Aika kului kuin siivillä ja pian piti lähteä työntelemään Aureliaa päiväunivaunuissa. Harmittelin, etten ehtinyt käydä vuoristoradassa, mutta mietin, että enköhän selviä ilmankin. Työntelin vaunuja pitkin kaupunkia kun tapasin erään bassokaverin. Menimme kahville ja puhelin soi. "Täällä kuulutettiin justiin, että tänään on vuoristoradan synttärit ja kaikki pääsee sinne ilmaiseksi. Tuu takisin, niin työntelen Aureliaa". Käsittämätön munkki!! Siispä lähdimme matkaan bassokaverini kanssa. Ja olipas hauskaa!! Se on niin tunnelmallinen laite 61-vuotiaine natisevine puulankkuineen. Kiljuimme aivan sydämen pohjasta, jo ekassa ylämäessä, ihan kuten kuuluukin :) Vimpula että oli hauskaa! 

Kiljuttaaaaaaaaaaaa... saahan nyt jo kiljuuuuuuuuuuuu?! Iiik iik ja aaak aaaaaaak!
 .

Jaiks ja iiiiks! Ihan kohta se alkaaaaaaaaaaa!!! Voiei voiei voiei!

.
Aaaaa! Aaapuaaaaaaaaaaa!!!

.
 

Ja jotenkin aivan käsittämättömästi onnistuin ottamaan vielä kuvankin samalla... Woooooouuuuuu!!!!