lauantai 28. huhtikuuta 2012

Elämän kevät!

Siis. WOW!! Juuri nyt elän aivan käsittämätöntä riemunhuippua! Hyviä asioita on niin paljon joka puolella ja niitä tuntuu tupsahtelevan lisää tuon tuostakin. Kyllä on hienoa! Mistä oikein edes aloittaisin? Taitaa tulla melkoinen hehkutussetti :)

Barefoottauskausi avattu!
.
Kesä. Tänään taitaa olla kesä! Aurinko paistaa, linnut laulaa, ulkona tarkenee kesävaatteissa, metsä viheriöi... Kevään ensimmäinen fillarilenkki takana. Upea vapauden ja vauhdin tunne! Löysin aivan uusia metsäpolkuja ja lähdin seikkailemaan. Kuten muutenkin elämässä seurasin aina kutakin polkua, kunnes tulin risteyskohtaan, ja risteyksessä valitsin sen tien, joka oli lähinnä sitä suuntaa, mihin olin menossa. Löysin matkan varrelta paljon kaikkea mahtavaa ja myös lopulta päädyin oikeaan paikkaan.







 .
Parveke. Siellä kuhisee myös! Ihan kuin olisi muurahaisia pöksyissä, perhosia vatsassa ja elämää pursuava pää :)




Sisimmässäni tiesin kokoajan, että nyt on oikea hetki. Ja niin tosiaan olikin! Sain juuri sähköpostiviestin, että minut on hyväksytty Jyväskylän Yliopistoon musiikkiterapian maisteriohjelmaan! Siis tutkimaan äänenvärähtelyjen mahdollisuuksia! Olen niin onnellinen, että puhkean kyyneliin tuon tuostakin kun ajattelen asiaa. Kun katson taaksepäin elämää ja näen millaista reittiä olen kulkenut tietämättäni aivan oikeaan suuntaan. Ja nyt tämä kirkas hetki, että ymmärrän mitä varten olen täällä! Vähän kuin olisi pitkään harhaillut pimeässä ja kun lopulta aamun ensimmäiset säteet pilkottavat niin huomaa, että onkin juuri siellä missä pitääkin!




.
Uskomatonta on se, etten missään vaiheessa päässyt tekemään pakollista englannin kielen testiä (koulutus on kansainvälinen ja opetuskieli englanti). Epätoivossani affirmoin kovasti, että kaikki menee juuri kuten pitääkin paperin puuttumisesta huolimatta. Ja sehän meni kuin menikin läpi! Huomaan, miten sisäinen pessimisti ja optimisti kilpailee syystä, miksi näin kävi. Pessimisti mutisee, että sattumaa ja tuuria. Optimisti taas riemuitsee, että affirmaatiot toimii ja mahtavaa johdatusta ja varmasti jokin tosi upea tähtien asento ja... ja... :) Kun saan itse valita kumpi olen, niin kyllä se valinta on aika helppo! :)

Mahtavaa ja tarkoituksenmukaista oli myös pitää rentoutuskonserttia eilen. Ihan joku random nainen oli keksinyt kutsua ystävättärensä ja ystävättärien ystävättäret suureen kotiinsa ja tilata minut sinne soittamaan. Tällaista konsertoinnin juuri pitäisikin olla! Siellä ystävätärjoukkio makoili viihtyisän olohuoneen lattialla kuuntelemassa soittoani. Ihanan kodikasta ja lämminhenkistä. Ja taas olin niin häkeltynyt saamastani palautteen määrästä ja innostuksesta! Ihmiset oikeasti tykkäävät tästä. Se hämmästyttää minut joka kerta. Kyllä olen elämälle kiitollinen!


"Humlan blir ledsen om man rör på den" Fiksu tyttö! :)
.

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Sinne, tänne, tonne ja kotiin

Toisinaan on kyllä niin hienoja ja tapahtumarikkaita päiviä, että itsekin alkaa miettimään ehtikö tämä kaikki todellakin tapahtua saman päivän aikana.

Lähdin Kotkaan soittotreeneihin. Sain auton lainaan eräältä bassokolleegalta. Se oli varsin erinomainen juttu, sillä muuten matkanteko olisi ollut kovin hankalaa ja hidasta. Autoa oli sitäpaitsi tosi mukava ajaa. Se oli niin hiljainen, että valoissa luulin moottorin sammuneen.

Kymi Sinfoniettan konserttisalin puinen esiintymislava on huikea. Bassoni alkoi yhtäkkiä resonoimaan siellä aivan erityisen muhkeasti. Tuntui, että koko puulava lähti tutisemaan :) Pulttikaverikin ihmetteli ääneen bassoni hyvää "napsuntaa". Sellainen tietynlainen tosi bassobasso soundi on kyllä jotain niin mielettömän siistiä!!! Tähän saliin kun saisi järjestettyä renoutuskonsertin! Kuulijat makasisvat siellä samalla superlavalla tutisemassa. Ai että! :)

.
Kotka on hassu paikka. Se on melkein kuin ulkomailla kävisi. Siellä toinen kotimainen on venäjä ja se näkyy katukuvassa ihan samalla tavalla kuin täälläpäin ruotsi. Liikennemerkeissä, kaupoissa, kahviloissa, kadulla... En ihmettelisi, jos siellä voisi maksaa ruplillakin.

Lähdin ajamaan Helsinkiin päin. Minulla oli illalla esiintyminen eräässä juhlatilaisuudessa. Vein basson paikan päälle etuajassa ja lähdin ostamaan ruokaa. Yhtäkkiä näin kahvilan ikkunassa tutun indonesialaisen äitikaverini, jota en ollut nähnyt tosi pitkään aikaan. Siinäpä erinomaisen hyvä syy koukkasta kahvilan kautta! Caneli-kahvilassa oli letkeä, kansainvälinen salsa/reggae-meininki. Jos liikut Iso-Roban ympäristössä ja kaipaat eksoottisia viboja, niin käy ihmeessä! :) Sieltä saa myös smootheja, aamupalaa, lounasta, välipalaa...

 .
Juhlassa oli yllättävän mukava soittaa. Jotenkin se Kotkan salin moodi jäi päälle ja soittaminen oli helppoa. Kun lakkaa yrittämästä liikaa, niin kaikki on tosi paljon helpompaa ja kivempaa! Soitin vain ihan rauhallisesti. Luotin soittimen resonanssiin. Ihmeellistä ja hienoa, että minulle on kehittynyt tämäntapainen itseluottamus! Varmaankin on ollut aika terveellistä olla muutama vuosi ilman soitonopettajaa. Kun ei enää ole opettajaa sanomassa, miten asiat pitää tehdä ja on "joutunut" kantamaan kaiken vastuun aivan itse, niin oma tyyli, maku ja toimintamalli on päässyt kehittymään. Ja kun huomaa, että pärjää omin voimin, niin se juuri antaa itseluottamusta. Hyvä puoli siinä siis se! Jännää olisikin tällaisen jakson jälkeen mennä taas jonkun oppilaaksi. Olisi varmasti toisenlaista oppimista. Kun oppilas on valmis, opettaja ilmestyy, sanotaan. Ehkäpä näin? Elämäkin on opettaja.

Illalla ajoin kotiin. Ilta-aurinko paistoi ilahduttavasti. Päivä oli ollut hyvällä tavalla erilainen, olin pitkästä aikaa liikenteessä ilman lasta josta huolehtia. Tuntui tervetulleelta vaihtelulta. Vähän, että olen olemassa ihan omana itsenänikin, enkä ainoastaan pienen lapsen äitinä. Ja ehdin juuri sopivasti kotiin nukuttamaan pientä suloista tyttöä, joka oli aivan riemuissaan kun äiti tuli kotiin pitkän päivän päätteeksi. On se toisinaan kyllä myös todella hienoa ja kiitollista olla äiti!

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Taas tapahtuu vaikka ja mitä

Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ollaan jo pitkään heitelty ilmoille ajatuksia, mutta nyt kun saatiin ensimmäinen konkreettinen asia tehtyä, vapautti se tosi paljon energiaa ja ihan toisenlaisetkin asiat aktivoituivat :) Projektin sai alulleen tarve järjestää Aurelialle oma huone. Asumisjärjestyksiä siis mietittiin moneen suuntaan niin ja näin. 

No sitten yhtäkkiä tänään aika ex tempore päädyttiin kierrätyskeskukseen ja suunnitelmat saivat konkreettisen muodon. Tässähän olisi mahtava lipasto ja tässä sopiva sänky ja tässä isoveljelle uusi kirjoituspöytä ja tässä kylppäriin kaappi ja... Pian oltiin ostettu niin paljon uusia huonekaluja, että kotiin päästyämme piti ryhtyä töihin, raivaamaan tilaa. Se on hauskaa touhua se! Vihdoinkin sain esim järjestettyä ne kaikki sikinsokiset vuosientakaiset tärkeyspaperit oikeisiin mappeihin ja tyhjennettyä melkeinpä suorastaan pelottavan kaappini, jota kutsun osuvasti romukaapiksi. Siellä olikin kyllä taas vaikka ja mitä. Ihan terveellistä tyhjentää sellaista kaappia aina silloin tällöin... Löysin mm. vanhoja soittotreenivihkoja vuodelta 2003. Hämmästyin, kuinka viisaasti oivaltanut joitakin asioita jo silloin. Sieltä kaikenlaisen avautumisen seasta löytyi mm. tällainen miete 17.7.03:

SOITON ILOA

saa tuottaa ääntä itse

saa tuottaa erilaisia ääniä ja itse päättää millaisia

saa löytää riffejä ja melodioita, monenlaisia tunteita

saa upota musiikin tilaan

saa nauttia äänistä

saa löytää äänien välisiä yhteyksiä ja jatkumoita

saa oppia, saa oppia oppimaan, saa oppia ajattelemaan, saa oppia tuntemaan itseään ja mieltymyksiään

saa aihetta ihmetellä ja ihastella

 .
Tällaisessa hyvässä nosteessa yhtäkkiä myös hyvin pitkään vaipuneena ollut keikkapuhelimeni heräsi! Miten ne asiat tapahtuvatkin aina sitten yhdellä rytinällä. You wait for a bus and then they all turn up at the same time. Keikoilla tarkoitan sellaisia "ihan oikeita" keikkoja, joista maksetaan "ihan oikeaa" palkkaa. Eli tällä viikolla menen Kymi Sinfoniettaan töihin. Treenit huomenna ja konsertit ke ja to. Ihan reipas aikataulu etten sanoisi... Mutta ihan mahtavaa pitkästä aikaa soittaa "ihan oikean" orkesterin kanssa :) Melkein jo vähän alkoi jännittää... :)

Löysimme muuten hauskan kahvilan, jossa oli löhöilypaikka rappusten alla. Ja paljon paljon leluja pienen tytön makuun. Aivan huippua! (puuha-petestä)

 .
.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Jotain hiirenkorvan tapaista

Voi jumpe mikä päivä! Aurinko paistoi ja mittari näytti lähemmäs +15. Kyllä kelpaa! :) Ja tehtiin taas lisää ilahduttavia kukkaislöytöjä.

Aurelia olisi halunnut hellästi silittää sinivuokkoja.
.
Ei ihan hiirenkorvia, mutta jotain sen tapaisia.
 .
Aika monta sinistä kukkaa.
 .
Vielä ei näy nuppuja, mutta punaisesta väristä tietää, että elämä virtaa näissäkin risuissa lujasti.
 .
Aurelia on niin suloinen, kun se aina välillä yhtäkkiä saattaa sanoa "Kiitos äiti!" jos olen esimerkiksi pesemässä pottaa. Aivan yhtä suloista oli tänään kun oltiin menossa päiväunille poikkeuksellisesti sänkyyn eikä vaunuun. Olin niin väsynyt, etten jaksanut lähteä työntelemään vaan halusin itsekin nukkua. Aurelia pyöri ja hyöri ja höpötteli vieressäni sellaiset 40min kunnes yhtäkkiä rauhoittui, oli hetken hiljaa ja sanoi sitten "Förlåt" ja nukahti. Voi suloisuutta! <3

Ja voi pienen tytön riemua, kun löysi uusia kiikkushevosia :)




perjantai 20. huhtikuuta 2012

Harmaata, sadetta, väsymystä. Voi miten ihanaa!

Loputonta sadetta aamusta iltaan. Pimeää ja kylmää. Väsytti aivan tolkuttomasti koko päivän. Ehkä kelin takia, tai ehkä reissu oli vienyt mehut? Mutta olipa ihanan hidas ja rauhallinen mörököllipäivä! Aamupalan jälkeen kömmimme sohvalle leikkimään vuoroin isikarhua ja pikkukarhua ja vuoroin äitikarhua ja pikkukarhua. Leikki on ihana, siinä vain pötkötellään sylikkäin sohvalla, ja välillä ehkä luetaan jotain kirjaa. Tällaiseen päivään sylikkäin pötköily on kyllä ihan parasta :)



Iltapäivästä keksin, että voisimme "ulkoilla" parvekkeella, kun ei ulos muuten oikein innostanut mennä. Olin ostanut random-kukkasipuleita ja siinähän meillä oli mukavan leppoisaa touhuilua. Aurelia halusi jopa osallistua multasotkun siivoamiseen jälkeenpäin.


Kun tyhjensin kameran, oli siellä joitan hauskoja kuvia junamatkasta ja kummityttönikin luota. Kas tässä :)





 
.

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Reissuterveisiä


Keskisuomalainen 17.4.

Terveisiä Jyväskylästä! Tämä on mukava kaupunki, välillä räntää tulee vaakatasossa ja taas pian aurinko paistaa. Ja kun ei osaa päättää kumpaa, niin sitten lunta ja aurinkoa yhtä aikaa. Ihmiset ovat rauhallisia ja mukavia. Minulla oli täällä kaksi asiaa toimitettavana ja molemmat menivät todella hyvin :) Haastattelu yliopistoon ja rentoutuskonsertti. Olin suorastaan häkeltynyt saamastani palautevyörystä konsertin jälkeen. Ihmiset siis todellakin tykkäsivät. Näin kun tekee juttuaan artisti maksaa-periaatteella, niin palaute on kyllä äärimmäisen tärkeä jaksamisen kannalta. Nyt tuntuu, että todellakin kannatti tulla!

 

Haluan kertoa hauskan jutun :) Konsertti- & haastattelupäivänä lähdin työntelemään Aureliaa päiväunikävelylle. Oli harmaata ja tuulista ja hupun raosta näkyi vain ilmassa kiitäviä valkoisia räntäviivoja. Pääni kävi ylikierroksilla yrittäen samalla valmistautua englanninkieliseen haastatteluun sekä illan konserttiin. Tajusin, että päänsisäinen meteli olisi parasta hiljentää mahdollisimman pian, sillä huomasin, että ajatteluhälinäni häiritsi päänsisäistä alitajuisempaa valmistautumisprosessia. Hämäsin pinta-ajatteluani laskemalla mielessäni takaperin sadasta yhteen. Se on juuri sopivan haasteellista, ettei voi päästää mieltää metelöimään samalla. Toimi. Ykkösen jälkeen pää hiljeni ja prosessi jatkoi pyörimistään jossakin pinta-ajattelun ulottumattomissa. Tajusin, suorastaan kuulin päänsisäisen äänen, että minun tehtäväni tässä tilanteessa on vain pysyä rauhallisena. Kaikki muu on jo hoidossa. Tuntui hienolta ja pysähdyin keskelle räntäisää katua sulkien silmäni. Samassa tuntui kuin olisin seissyt kirkkaassa valopatsaassa imemässä itseeni virtaa. Se oli niin hienoa, että en malttanut lopettaa. Siinä tilassa herkistyin kuulemaan (tai kuvittelemaan) muiden ihmisten ajatuksia. Nauroin ääneen, kun kadun toisella puolella joku ajatteli: "Voi kotiäitiparkaa. Meinaa nukahtaa pystyyn." He he heee :DDD

Toisia pieni lumisade huhtikuun puolessavälissä ei haitannut yhtään.

 

Olemme huseeranneet bassokolleegani sekä tämän tyttären Pinjan - kummityttöni! - luona. Ja Jyväskylässä asuva mummo on auttanut lapsenhoidossa. Kaiken kaikkiaan käytännön järjestelyt ovat toimineet loistavasti! Basson ja lapsen kanssa matkustaessa voisi olla toisinkin... :) Aurelia on ollut aivan innoissaan Pinja-kaverista sekä kolmesta kissasta, jotka hän heti nimesi isi-, äiti- ja beibikissaksi :D







sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Sydämen ääntä kuuntelemassa

Sepelipeite rakoilee kevään edetessä :)

.
Nyt todellakin tuntuu, että ihmeitä on! :) Olen huomenna lähdössä Jyväskylään pitämään rentoutuskonserttia. Konsertti on mallia artisti maksaa, ja pyrin peittämään kulut lipputuloilla. Sisälläni olen luottavainen, sillä sydämessäni tiedän, että tämä juttu vain on sellainen, että minun kuuluu tehdä se. Yksinkertaisesti luotan, että saan sen taloudellisesti menemään yksiin. Ihan siitä alkaen, että minulla on varaa matkustaa sinne, jne vaikka tili jo jonkin aikaa on ollut lopulla. Jotenkin vain olen onnistunut pysymään rauhallisena ja luottavaisena. Ja usko tai älä!!! Tänään, päivää ennen junamatkaa - todellakin! - huomasin, että tililleni oli ilmestynyt rahaa! Jihuu, tämä onnistuu! :) Ihan mahtava fiilis, että elämä pitää huolta kun rohekasti seuraa sydämensä ääntä! Kaiken kaikkiaan sisälläni on vahva tunne, että tämä onnistuu. Se tuntuu erittäin hyvältä! <3

Ihanan aurinkoinen päivä! Poskia kuumottaa, olen tainnut saada aurinkoa! :) Siskoni perheineen tulivat kylään ja hiekkalaatikolla oli hauskaa yhteistä tekemistä. Ja kukkalöytöjäkin tehtiin.

Hiekkapyramideja ja arkeologisia kaivauslöytöjä.

Beibihevonen saa vauhtia keinussa.
 .


Siskot ovat kyllä kullan arvoisia! Se, että joku on elänyt samat lapsuudenasiat läpi ja tietää mistä on kyse kun avautuu hankalista asioista, se on todella hieno asia. Korkkasimme kesäkauden vilauttelemalla valkoisia käsivarsiamme parvekkeen auringossa jutellen. Tuki tällaisten asioiden käsittelyssä on kyllä todella arvokasta ja tärkeää. Kiitos ihana sisko! <3