Sydämen ääntä kuuntelemassa

Sepelipeite rakoilee kevään edetessä :)

.

Nyt todellakin tuntuu, että ihmeitä on! :) Olen huomenna lähdössä Jyväskylään pitämään rentoutuskonserttia. Konsertti on mallia artisti maksaa, ja pyrin peittämään kulut lipputuloilla. Sisälläni olen luottavainen, sillä sydämessäni tiedän, että tämä juttu vain on sellainen, että minun kuuluu tehdä se. Yksinkertaisesti luotan, että saan sen taloudellisesti menemään yksiin. Ihan siitä alkaen, että minulla on varaa matkustaa sinne, jne vaikka tili jo jonkin aikaa on ollut lopulla. Jotenkin vain olen onnistunut pysymään rauhallisena ja luottavaisena. Ja usko tai älä!!! Tänään, päivää ennen junamatkaa - todellakin! - huomasin, että tililleni oli ilmestynyt rahaa! Jihuu, tämä onnistuu! :) Ihan mahtava fiilis, että elämä pitää huolta kun rohekasti seuraa sydämensä ääntä! Kaiken kaikkiaan sisälläni on vahva tunne, että tämä onnistuu. Se tuntuu erittäin hyvältä! <3

Ihanan aurinkoinen päivä! Poskia kuumottaa, olen tainnut saada aurinkoa! :) Siskoni perheineen tulivat kylään ja hiekkalaatikolla oli hauskaa yhteistä tekemistä. Ja kukkalöytöjäkin tehtiin.

Hiekkapyramideja ja arkeologisia kaivauslöytöjä.

Beibihevonen saa vauhtia keinussa.

 .

Siskot ovat kyllä kullan arvoisia! Se, että joku on elänyt samat lapsuudenasiat läpi ja tietää mistä on kyse kun avautuu hankalista asioista, se on todella hieno asia. Korkkasimme kesäkauden vilauttelemalla valkoisia käsivarsiamme parvekkeen auringossa jutellen. Tuki tällaisten asioiden käsittelyssä on kyllä todella arvokasta ja tärkeää. Kiitos ihana sisko! <3

Joka vanhoja muistelee...

Olen ollut taipuvainen ajattelemaan, että vanhaa paskaa ei kannata kaivella. Että parempi katsoa hyvää odottaen eteenpäin ja nähdä vain kaikki hyvä. Mutta sitten jos paska onkin niinsanotusti jo housussa, niin on vähän tyhmää olla olevinaan, että onpas niin mukavaa kun minulla on puhtaat sukat ja kiva paita ja jatkossa sitten vähän tarkemmin... 

Tänään hermostuin ja menetin malttini. On ihan hyvä, että pitää puoliaan eikä niele kaikkea, mitä syötetään. Mutta se on huono asia, jos menetettyään malttinsa käyttäytyy typerästi. Minulle kävi tänään niin. En olisi halunnut, mutta lopulta en vain pystynyt hillitsemään itseäni. 

Sitten käteeni annettiin Kimmo Takasen Tunne lukkosi -kirja. Olin luullut, että se on vain sitä samaa sössötystä, että kaikki paha johtuu lapsuuden traumoista, ja että niistä paranee kaivelemalla niitä juurta jaksaen. Mutta se kirja avasi silmäni ja sai minut hämmästelemään, kuinka olen voinut olla niin sokea itselleni. Käyttäytymismalli, jossa suutuspäissääni vahingoitan itseäni ja omaisuuttani on niin päivänselvästi lapsuuden kodistani opittua! Kasvoin ymmärtämään, että sellainen on aivan normaalia. Ihme juttu, että kolmikymppiseksi asti pitää elää huomatakseen, että kannan mukanani tuollaista vanhaa paskaa! Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. 

Päivän opetus siis oli, että jos jonnekin on jumittunut vanhaa p*skaa, niin se tosiaankin kannattaa kaivaa pois. Jos olisin lukenut samaisen kirjan ilman tuota riehumiskohtausta tuoreena mielessä, olisin varmaan sivuttanut kirjan ajattelemalla kuten ennenkin, etten jaksa kaivella vanhoja. Nyt kuitenkin näin ja myönsin. Onkin eri asia syyttää lapsuuttaan huonoista asioita, kuin kantaa vastuunsa omasta elämästään itse. Emme voi muuttaa lapsuuttamme, mutta voimme muuttaa sen vaikutusta meihin tässä hetkessä.

Toisinaan kuulee väitettävän, ettei epäonnistumisia ole olemassakaan, vaan ne ovat tilaisuuksia ottaa opiksi. Kyllä, aion ottaa tästä opikseni. En enää tarvitse vanhaa paskaa. Nyt sitten tilalle pitäisi opetella uusia käyttäytymismalleja. Kirjassa luvattiin, että se on vaikeaa ja toisinaan hyvin ärsyttävää. Hmm... No, ihan hyvä, että sanoivat sen rehellisesti suoraan. Sellainen newage-lässytys olikin jo hieman ruvennut kyllästyttämään. En kaivelua kovin mukavaksi kuvitellutkaan. Mahdollista se kuitenkin on. Ja sitäpaitsi! Ajan kuluessa liian löysäksi menneet silmälasini sangat vääntyivät hyvään, tiukkaan asentoon viskattuani ne suutuksissani lattialle. Edes jotain hyvää siis :)

No niin. Se siitä :) Sitten hieman mukavempaa aihetta :) Nyt on taas tulossa tosi hieno barokkikonsertti! What Magick has Victorious Love. Barokin aikaista näyttämömusiikkia dramatisoituna. Solistina Tuuli Lindberg, orkesteri Ensemble Nylandia Matias Häkkisen johdolla ja ohjaus Ville Saukkonen. Näytöksiä on vain yksi, ja se on keskiviikkona 11.4. Ruoholahden konservatorion konserttisalissa klo 19. Vapaa pääsy, joten ei tarvitse edes lippuja arpoa, vaan kaikki halukkaat pääsee :)

Istutetaan uutta

Päivän ajatus: Jokainen hetki on uusi mahdollisuus. Vaikka jokin olisikin mennyt pieleen - tai paremminkin suunnitelman ohi! - ei tarvitse, eikä kannatakaan odottaa ensi uutta vuotta tai maanantaita tai huomista päivää ryhdistäytyäkseen. Juuri NYT kannattaa tehdä parhaansa. Se on oikeastaan ainoa hetki, jolloin muutos on mahdollinen! Eli jos tein jotakin epärakentavaa voin palata ruotuun nyt ja joka hetki. Minulla on ihan joka hetki siihen mahdollisuus!

Voi minun rakas pieni puutarhuri oli niin riemuissaan kun toin kotiin pääsiäisliljoja istutettavaksi! Tykkään tosi paljon viherpeukaloida (tätäkö se peukaloni halusi?!) joten tässä meillä taitaa olla äidin ja tyttären yhteinen harrastus! :) Taitaa tulla todella mahtava parvekesesonki!

Nii oliks näitä lisää jossain?

Niin paljon uutta!

Naapuritalon seinustalta löysin ihania kevään ensinuppuja. En tiedä mitä lajiketta, mutta Elämää näissä ainakin on! :)

 .

 .

.

Tänään tiedostin yhden hyvän jutun lisää, mistä kiitos henkilölle, joka valitteli ja sai täten minut ajattelemaan asiaa :) Nimittäin aiemmin minua otti päähän, että asumme niin "kaukana kaikesta" ja bussimatka kestää 30min ja toisinaan bussiakin joutuu odottelemaan melkein puoli tuntia jos on justiin mennyt. Sitten kun innostuin elämäntapaoppaista ja kirjat kulkivat mukana kassissa niin aloin lukemaan niitä bussissakin. Kunhan menee eteen istumaan ei tule huonovointiseksi! Nykyään suorastaan nautin näistä lukuhetkistä pysäkillä ja bussissa ja monesti huomaan toivani, että bussimatka kestäisi vielä pitkään, kun on niin mielenkiintoista luettavaa :) Jos en lukisi bussimatkoja, niin en tiedä missä vaiheessa ehtisin muuten. Eli on suorastaan siunaus, että matka kestään niin kauan!

Asiat voi nähdä monesta näkökulmasta. Elämään tuo huomattavasti lisää iloa, kun tiedostaa myös ne hyvät näkökulmat! Niiden etsiminen on sitäpaitsi aika hauskaa ja joskus haastavaakin harrastetta. Haastavuus on muuten hyvä merkki siitä, että juuri sen haastavan asian miettiminen tuo mukanaan paljon uuden oppimista!

Blogiarvonta :)

Kävin Helsinki Day Span Body Holiday -tapahtumassa. Kaunis paikka ja mukavan oloisia ihmisiä. Aluksi hieman mainostyyppistä toimintaa, mutta sitten ohjelmassa oli luentoja, NLP-työskentelyä, joogaa ja mindfulnessia. Rahalla olisi saanut jotain hoitojakin. Ilahduttava ja miellyttävä irrottautuminen perusarjesta. Parin tunnin miniloma :)

Seuraava BodyHoliday on sunnuntaina 22.4. ja siihen on nyt lippu arvottavana! :) Arvontaan osallistuvat kaikki jotka ovat ilmoittautuneet lukijaksi arvontapäivään pe 13.4. mennessä. Lukijaksi voi liittyä klikkaamalla sinistä palkkia "Liity tähän sivustoon" blogisivun oikeassa reunassa. Jos et halua liittyä sitä kautta, voit osallistua myös laittamalla sähköpostia suoraan minulle henrica.fagerlund@gmail.com. Eli jos olet jo blogin lukija olet automaattisesti mukana arvonnassa, eikä sinun tarvitse tehdä mitään :)  Ja oli siellä muutamia miehiäkin, joten rohkeasti vaan mukaan ;)

Tein NLP-klinikalla kompastuskivitestin ja sain myös pikaohjeet erilaisten kompastuskivien välttämiseen. Kas tässä:

Aamuinen matka tuonne tapahtumaan oli ihanan valoisa. Onnekseni myöhästyin bussista ja seuraavaan oli puoli tuntia aikaa, niin ehdin kävellä jo aika monen pysäkin päähän nauttien linnunlaulusta, auringonpaisteesta ja heräävästä luonnosta :)

Tämä oli aivan huippulöytö!

Mutta tämäkin piristi :)

Ja vielä pieni avautuminen lopuksi... Melkein koomista kuinka elämä tuntuu laittavan oppimani asiat saman tien testaukseen. Tuo eilinen viisauden/kärsimyksen tie -oivallus sai tänään ihan konkreettisen ulottuvuuden. Käytönnässä elämä loi tilanteita ikään kuin testiksi tai harjoitteluksi, että miten niitä valintoja tehdäänkään...

Eli tänään kamppaillut pettymyksien, epäreiluuden ja "miksi juuri minä" -tunteiden kanssa. Mutta pystyin tietoisesti tarkastelemaan tilannetta "ulkopuolisesti", mikä auttoi kovasti. Katselin kuin pientä tyttöä, joka on saanut ihanan herkullisen jäätelön ja ensimmäisen nuolaisun jälkeen pudottanut sen hiekkaan. Tunsin kaikki hänen pettymyksen ja epätoivon tunteensa, jopa kuulin hänen toivottoman itkunsa. Mietin, mikä olisi viisain tapa lohduttaa tyttöä? Ainakin heti lopettaisin ajatukset tytön syyttämisestä tai muusta rankaisemista! Ostaisinko uuden jäätelön? Entä jos se ei olisi mahdollista? Yrittäisinkö auttaa ymmärtämään, että elämä toisinaan vain on mitä on? Että asiat joskus vain tapahtuvat ilman, että kukaan olisi syyllinen? Millä tavalla selittäisin? Kovin selkeitä vastauksia en löytänyt (vielä), mutta pohtiminen itsessään tuntui hyvin tarkoituksenmukaiselta. Siinä jo yksi hyvä puoli tapahtuneeseen!

Tämä sama tapahtui myös pienemmässä mittakaavassa eilen, kuin helpompana valmistautumistehtävänä tämänpäiväiseen :) Raaka kananmuna tippui lattialle ja hajosi. Reaktioni oli aika lähellä tuota jäätelöpallofiilistä. En kuitenkaan ärtymykseltäni saanut aikaiseksi siivota kananmunaa heti pois vaan se jäi lattialle lojumaan kuin luovuttaneena. Mutta hetken päästä se oivallus jo tulikin! Tässähän mainio tilaisuus testata vahnav kansan keinoa: olisiko raa'asta kananmunasta hyötyä Aurelian takkuisiin hiuksiin! Siispä kaavimella nostin kananmunan purkkiin ja suihkussa pestiin sillä hiukset. Riitti meille molemmille. Ja se tosiaankin toimi, hiuksista tuli paksun ja pehmeän oloiset! Ja ovat pysyneet sileinä jo kokonaisen päivän, mikä todellakin on ennätys! :) Näennäisesti ikävät asiat voivat olla kultakaivoksia!

Kaava siis meni: vahinko -> pettymys -> oivallus -> hyvä seuraus. Nyt vain luotan elämään, että sama kaava toistuu myös isommissa asioissa :)

Parasta mahdollista elämää

Viisauden tie vai kärsimyksen tie? Kuten tiedämme, tämä on meidän oma valinta. Leikitään, että sinulle tulee reikä hampaaseen ja tunnet hammassärkyä. Viisauden tien valitessasi menet heti lääkäriin, joka korjaa tilanteen nopeasti ja helposti, koska reikä oli niin pieni. Kärsimyksen tiellä et halua mennä hammaslääkäriin koska se on niin inhottavaa, vaan nappaat särkylääkettä aina tarpeen vaatiessa ja yrität jatkat elämää kuten ennenkin. Reikä pahenee ja tarvitset kovempia lääkkeitä. Lopulta jonakin päivänä tilanne on mennyt niin pahaksi, että sinun on aivan pakko mennä hammaslääkäriin. Nyt vaaditaankin paljon isompia ja rankempia toimenpiteitä hampaiden pelastamiseksi ja kärsimyksen määrä on paljon suurempi kuin viisauden tiellä.

Path of Wisdom (by Google kuvahaku)

Tänään tapasin erään ystäväni, joka on oppinut valtavan hienoja asioita elämästä - mutta vaikeimman kautta (tai uskaltaisiko sanoa: ansiosta?). Elämän tärkeitä asioita voi kuitenkin oppia myös viisauden tien kautta, mikä on ehdottomasti kaikin puolin paljon mukavempaa ja kiitollisempaa. Onkin erittäin ilahduttavaa ja rohkaisevaa, että tämä ystäväni on nyttemmin löytänyt oman viisauden tiensä ja on päässyt mahtavaan elämänvirtaan kiinni. Mutta miten soveltaa viisauden tietä omassa elämässään? Miten sen voisi löytää helmpomman kautta?

En osaa selkeästi vastata tähän, vaikka sisimmässäni tiedän, että tiedän. Ehkäpä onkin tarkoituksenmukaista jokaisen itse etsiä ja löytää oma viisauden tiensä? Mutta suuntaviivat tiedän kyllä. Se on pyrkimys valita paras mahdollinen asenne kaikissa tilanteissa. Pyrkiminen on aktiivista ja jatkuvaa. Ja paras mahdollinen on ilmaisu, joka paljastaa elämän äärettömän hyvyyden. Mieti vaikka jotakin mieleen tulevaa asiaa, ihan mitä vain. Sitten mieti millainen se olisi parhana mahdollisena? Vaikkapa esimerkiksi... huone. Eli paras mahdollinen huone!! Kuvittele paras mahdollinen huone minkä ikinä vain keksit. Olisiko sen mahdollista olla vielä parempi? Ja vielä parempi! Huomaat varmaan mitä ajan takaa, mihin sfääreihin ajatus johtaakaan! :) 

Isonnetaan ja laajennetaan vielä entisestään kun nyt vauhtiin päästiin :) Kokeilehan tätä:  

Paras mahdollinen elämä! 

WOHOOOOOO!!!! :))) Se se juuri on, viisauden tie!

Mielikuvitusjuttu - tavallaan ja osittain :)

Elämä on veikeä paikka :) Sehän järjesti heti niin, että sain vallan riittävästi testata ja harjoitella käytännössä tuota viimeksi kirjoittamaani anteeksiantamista... Huh... Tekemällä oppimista, sitä elämä todellakin on! (ja sitä vartenhan me kaiketi täällä olemme?) :)

Nyt on kevät tulossa tosi vahvasti :)

Aurelia löysi vauva-aurinkolasinsa :)

Eilen otettu kuva. Tänään oli kevättakkikeli! :)

Ja itse löysin reppuni! Vaunujen kanssa liikkuessani oli helppoa pakata tavarat kasseihin ja nyssyköihin vaunun alle. Sitten eräänä päivänä olin liikenteessä itsekseni, siis ilman vaunuja kaikkine nyytteineni ja kasseineni. Huh huh! Ihmettelin vain, kuinka ihmiset selviävät sellaisten kanssa, vielä kun tuntuu kuljettavan aika isojakin omaisuuksia käsivarsillaan? Olipas ihanaa lähteä liikenteeseen repun kanssa! Lantiovyö ja rintaremmi kiinni, niin on kevyt kantaa vaikka mitä kaikkea rompetta ja voi vieläpä rennosti heilutella käsiä kävellessä :) Aika kummallista, ettei reppu ole tällä hetkellä muodissa. Mutta ihan varmasti tekee kohta tuloaan, sen verran huippu se on käytössä!

Kiinnostava ajatus putkahti tänään päähäni. Olen viime aikoina ollut poikkeuksellisen herkkä ilmapiireille, ja erityisesti huomaamaan tai "lukemaan" millaista ilmapiiriä ihmiset mukanaan kantavat. On nimittäin joitakin, jotka luovat ympärilleen harmittavan negatiivista kehää. Tällaisille henkilöille olen ekstraystävällinen ja iloinen toivoen, että se tarttuisi heihinkin. Tällaisissa mietteissä putkahti esiin mukava mielikuvaharjoitus:

Kuvittele miltä tuntuisi, jos luoksesi ilmaantuisi enkeli (tai vastaava maailmankatsomuksesi mukainen valo-olento). Enkeli on tullut luoksesi kertoamaan sinulle tärkeän asian: sinulle on annettu tärkeä ja vahva lahja. Tunnet itsesi innostuneeksi ja samalla pientä kutkutusta siitä, että juuri sinulle on annettu tämä jokin tärkeä lahja. Enkeli näyttää sinulle mikä lahja on ja kuinka sitä käytetään: Näet hetken aikaa maailman toisenlaisesta vinkkelistä, näet ihmisten valon. Joillakin valo on kirkas, toisilla vähäisempi. Sinun lahjasi on kyky vahvistaa näiden vähävaloisempien valoa! Se tapahtuu helposti lähettämällä mielessäsi valoa tälle ihmiselle, sydämestä sydämeen, ilman sanoja. Tunnet syvää kiitollisuutta ja iloa siitä, että sinulle on annettu näin upea ja arvokas lahja. Iloisena astut maailmaan ja ryhdyt toimimaan enkelin opetuksen mukaisesti. Kuvittele vielä, millaista tämä toiminta on, ja miltä sen tekeminen ihan käytännössä tuntuu!

Minusta olisi aivan mahtavaa, jos saisin joltakin enkelintapaiselta viestin, että minulla on lahja antaa ympärilleni valoa ja ryhtyisin opettelemaan tämän lahjan käyttöä! MUTTA :) Mitä eroa olikaan fiktiolla ja todellisuudella? Kun olin kuvitellut tuon edellä mainitun tapahtuman, minun oli hyvin helppoa sujauttaa se omaan todellisuuteeni! Tajusin: minullahan on tuollainen lahja! Ja minähän voin käyttää sitä kaikkialla missä kuljen! Voin ottaa sen käyttöön heti! Kyllä, se on mielikuvitusjuttu - tavallaan ja osittain - mutta se toimii!

Ja arvaa mitä! Sinullakin on se! Kokeile vaikka heti :)

Be careful what you wish for! :)

 .

Hauskaa, olen päässyt affirmaatioiden jujusta kiinni ja niistä on tullut tosi hauska ja piristävä ajanviete päiviini :) Mitä siis on affirmaatio?  
 

Affirmointi oikeastaan hyvin helppoa, mutta tosiaan ennen kaikkea mukavaa :) Tarvitsee vain mielikuvitusta ja hyvää mieltä. Mukavia asioitahan on kiva kuvitella! Kokeile vaikka itse. Käytä mielikuvitustasi, eläydy ja uppoudu tähän koko olemuksellasi: "Säteilen iloa, innostusta, inspiraatiota ja rakkautta".

Hauskaa, vai mitä? Oikeastaan kaikki ajatuksemme ovat tavallaan affirmaatioita eli tilauksia. Siksi onkin hyödyttävää hieman tarkkailla mitä ajatuksissaan päästelee ja muokata ne toivomuksiensa mukaisiksi! Ihan ensimmäisenä kannattaa kääntää kieltomuotoiset lauseet positiiviseen muotoon, koska kieltomuodossa ilmaistu asia valitettavasti toimii mielessä samalla tavalla kuin positiivinenkin. Vaikkapa klassikko: Älä ajattele sinistä apinaa! (sitä enemmän mitä enemmän yrität olla ajattelematta...). Siispä: Sun täytyy varoo mitä sä haluut, koska sä saat sen! :)

Yhtäkkiä alkoi tehdä mieli raakasuklaata. Sydämenmuotoista.

Ja voi ihmetystä ja hauskuutta, että ne toimivatkin! Tehdessäni lähtöä oli ties mikä tavara kadoksissa. Ajattelin ja kuvittelin itseni tällaiseen tilanteeseen: "Löydän aina kaiken tarvitsemani helposti". Kun ei mitään tapahtunut muunsin muotoon "Löydän aina kaiken tarvitsemani helposti ja nopeasti". Kuvittelin, millaista on olla sellainen henkilö, miltä se oikeasti tuntuu. Ja mitä ihmettä! En edes ehtinyt loppuun asti kun löysin etsimäni! Kolme muutakin kadonnutta tavaraa putkahteli esiin samalla keinolla. Joidenkin kohdalla ehdin vain ajatella, että tämänkin voisi affirmoida, niin jo löytyi! Olin niin ihmeissäni!!!

.
Muita kivoja ajatuksia/kuvitelmia arjessani ovat vaikkapa: "Ehdin bussiin helposti ja rauhallisesti", "Minulla on aina tyylikkäitä ja sopivia vaatteita", "Bussi kulkee sujuvasti ja miellyttävän pehmeästi", "Minulla on iloinen ja rakastava perhe". On muuten aika kivaa käyttää aikansa tällaisia miettien :) Erityisen tehokas ja mieltä keventäviä ovat "Säteilen iloa ja ystävällisyyttä", "Näen vastaantulevissa ihmisissä paljon hyvää", "Minulla on upea elämä!"

Bongasin muuten todella hyvin ilmaistun jutun Viidakkomiehen blogista:

Teknologia on poistanut tarpeen fyysiselle työlle. Hyvä niin! Päästään helpommalla, ja saadaan lisää vapautta. Mutta sitten huomataankin, että ihmiskroppa tarvitseekin myös fyysistä vastusta, pysyäkseen edes kasassa.

Samoin on nykyään mahdollista eliminoida kaikki muutkin haasteet ja ongelmat elämästä, ja elää tosi vapaasti, ja jos jotain tarvii saada tapahtumaan, löytyy aina muitakin keinoja kuin raaka voima ja väkisinpuskeminen. Mutta sitten huomataan, että myös psyyke tarvitsee treeniä ja vastusta voidakseen todella hyvin.

Lihastyön fysiologinen tarve ei tarkoita sitä, että ihmiskunnan tulisi luopua kaikesta teknologiasta ja jokaisen palattava pellolle kyykkimään. Se tarkoittaa vain sitä, että yksi voi mennä Zumbaan ja toinen tennikseen.

Samoin se, että psyyke vaatii vastusta, ei tarkoita että elämästä tulisi tehdä jälleen kroonisesti vaikeaa. Se tarkoittaa vain, että seuraavaksi aletaan kehittää “henkisiä urheilulajeja” – ja aletaan olla ihan liekeissä silloin, kun myös itse elämä edelleen onnistuu tarjoamaan jotain todella haastavaa ja jopa ärsyttävän hankalaa. Parasta psyyke-treeniä ja asennevahvistusta! Kiitos ms tauti, kiitos kaikille byrokraateille, kiitos verottaja, kiitos logistiikka-ongelmat! Erityis-kiitos tiskeille, pyykkikoneelle ja vaatekorille – ja kaikista isoin kiitos sille, jos huomaa ottaneensa liikaa projekteja päällekäin.

Täytyy varmaan ryhtyä raakasuklaantekoon... :)

Loistavaa!

Elämä on kuulkaas vekkuli paikka! Justiin olen lukenut useampiakin affirmaatiokirjoja, viimeisimpänä sain päätökseen Annastina Vrethammarin Ajattele elämäsi hyväksi. Suuri kiitos Jennylle kirjavinkistä, tätä ilahduttavaa ja innostavaa kirjaa voin suositella ihan jokaiselle! :) Sitten puoliläpällä tein ajatustreenin siitä, että jos joku tunkisi käteeni satasen ja sanoisi, että satsaa itseesi, niin mitä tekisin? Kuvittelin, kuinka menin johonkin ihanaan, kauniiseen ja valoisaan spa-paikkaan jonkinlaiseen itsensähemmottelujuttuun. Sitten unohdin koko jutun kun yhtäkkiä sähköpostiin tupsahti kutsu bloggaajien hyvinvointitapahtumaan (josta aiemminkin jo mainitsin) jonka kylkiäisenä sain lipun Helsinki Day Span BodyHoliday -festivaaleille 18.3! Loistavaa! Ja sitten kun kyselin, sain vielä toisen lipun arvottavaksi blogilukijoiden kesken 22.4. vietettävään samanlaiseen tapahtumaan! Eli kunhan itse pääsen ensin nautiskelemaan ja testaamaan tuota, niin kerron sitten siitä lisää ja ensi kuussa kilpailua tulossa :)

Tää vaikuttaa jotenkin ihan kivalta :)

Valo on yksi mahtavimmista asioista! Nyt kun tulee kokoajan lisää valoa, niin eihän tässä voi muuta kuin ihastella ja nauttia! Aika monissa viime aikoina lukemassani kirjassa on puhuttu valomeditaatiosta ja sisäisen valon lisäämisestä. Ihan huippuja juttuja! Yksinkertaisuudessa voi sulkea silmät (ja vaikka kääntyä vielä aurinkoon päin) ja tuntea loistavansa täynnä valoa. Tai tunne kuin olisi valopatsaan sisällä. Kokemusta ei kunnolla pysty kirjoittaen selittämään, mutta se on helppo jokaisen, jolla on mielikuvitusta ja tahtoa kokeilla itse :) Tämän jälkeen sana "loistava" tulee kaikumaan aivan uudessa merkityksessä! Käytämme sitä usein aika villin vapaasti, tarkoittaen suunnilleen upeaa, siistiä, makeeta, mahtavaa, hyvää, hienoa... Mutta mietipä seuraavan kerran kun kuulet itsesi tai jonkun muun käyttävän tätä ilmaisua jostakin asiasta, että kyseinen asia oikeasti on loistava! Siis loistaa :) 

Tai mitä kaikkea voikaan sisältää ajatukseen: Minä Olen Loistava! Sehän on muuten ihan huippu affirmaatiolausekin :)

Minä Olen Loistava -googlekuvahaun tulos :)

Sijaistin pitkään erästä aamupäivän kiertoharjoittelujumppaa. Mielestäni se oli ihan superkivaa ja puhuinkin usein kotona siitä tunnista ikään kuin se olisi minun oma vakkarituntini. Pidin ihan itsestäänselvänä, että oikea vetäjä joka viikko pyysi minua sijaistamaan. Ja oikeastaan palaset loksahtivat nätisti kohdilleen kun tämä alkuperäinen vetäjä kysyi, haluaisinko tunnin kokonaan itselleni? No totta ihmeessä!! :)

Mitä ihmeellistä nyt kiertoharjoittelujumpassa on? No se porukka! Koska se on aamupäivätunti, käy siellä paljon eläkeläisiä ja nämä sedät ja tädit ovat niin älyttömän hauskaa porukkaa, että oksat pois! Hauskin tapaus on porukan vanhin, harmain, pienin ja kyttyräselkäisin mummeli. Hän jumppaa isossa tummanvihreässä samettisessa oloasussa, katsoo terävästi ja kommentoi sarkastisesti. (Ohjaaja: "Ottakaa sen verran tilaa, ettei vahingossa tule motattua kaveria", miehensä vieressä seisonut mummeli: "No entäs tahallaan?")

Ja vaikka hän on pieni ja näennäisesti heiveröinen, on hänessä hämmästyttävää sisukkuutta ja hurjaa tahdonvoimaa! Ja lisäksi mahtavan ennakkoluuloton asenne. Kun opetan porukalle uusia liikkeitä, ensin haastavina ja sitten näyttäen "mummoversiot", tämä sisumummo tekee ne kaikkein haastavimmat. En muista milloin olisin viimeksi nähnyt missään vanhan pikkuruisen mummon pinnistävän kaikkensa, jotta saisi tehtyä ihan kunnolliset miesten punnerrukset. Tai telemarkhypyt. Tai kyykkyhypyt. Tai tarttumaan 20kg kahvakuulaan. Tai jotakin puoliakrobaattisia ketteryysliikkeitä. Ja tämän nähdessään tietysti kaikki papat ja nuoremmat mummelit ryhtyvät itsekin tsemppaamaan parastaan. Heittävät läppää ja naureskelevat. Tässä porukassa on vahva virta ja tekemisen meininki! Tämä porukka on aivan LOISTAVA! :)

Mitä ihminen tarvitsee ja mitä ei?

It really is that simple :)

Jos saat osaksesi positiivista ja negatiivista vastakaikua, kumpi jää päällimäisenä mieleen? Tänään pidin rentoutuskonserttia työporukalle, jossa selkeästi oli keskenäistä kitkaa. Osa oli selvästi "joutunut" konserttiin. Ei mikään paras mahdollinen lähtökohta... Pahoitin mieleni ja äkkiä aloin miettiä, miten kannattaisi toimia? Ensimmäisenä varmistin oman asenteeni ja yritin hilata sitä varmuuden vuoksi vielä paremmaksi. Ymmärsin, että negatiivisuus oli kyseisten henkilöiden oma valinta, eikä sillä itse asiassa ollut mitään tekemistä minun tai toimintani kanssa. Eihän kukaan voi pakottaa ketään nauttimaan elämästä. Periaatteellinen vastustaminen on ikävintä henkilölle itselleen. Hyvä juttu se, etteivät häirinneet muiden oleilua ainakaan kovin huomattavasti ja pystyin itse olemaan aika iloisella mielellä.

Olen hyvin herkkä aistimaan ilmapiirejä, varsinkin hyvät vs. huonot vibat. Herkkyys on hyvä asia, kun opin vielä suhtautumaan asioihin hieman rennommin. Ehkä jonain päivänä olen niin rutinoitunut hyvien vibojen levittäjä, että pystyn tuomaan valoa myös tulehtuneisiin ilmapiireihin. Olisi ihanaa pystyä auttamaan negatiivisuuteen juuttuneita ihmisiä löytämään elämäänsä iloa ja valoa! Silloin pidän itseäni todellisena ihmeiden tekijänä :)

Tällainen mukava ajatus tuli vastaan netissä:

There are two ways to spread light: To be a candle and to be a mirror that reflects the light from the candle. Which am I? On a daily basis if I commit to keeping my own inner flame burning bright (through reflection, positive thoughts, a close connection to my spiritual essence and to God) then I am the candle. In addition, I can become a mirror by reflecting the best qualities of others into the world so they can see them and have them seen. Today let me be both a candle and a mirror and spread light in the world.

Iloisen mielen palauttamiseksi päätin, että suuntaan ajatukseni asioihin, jotka tänään ovat menneet hyvin! Ensinnäkin sain konsertista myös kiitosta ja positiivista palautetta. Työstän mielessäni, että ne ovat yhtä arvokkaita! Moni asia on muutenkin mennyt tosi hyvin. Oli tiukka aikataulu hankalan kelin ja muutenkin roudaushaasteiden takia. Mutta silti jäi ylimääräistä aikaa ja ehdittiin jopa kahvilaan istuskelemaan :) Jonain päivänä varmasti oivallan, että hätäily on turhaa. Jos asiat onnistuu, niin tuli hätäiltyä ihan turhaan (kuten enimmäkseen käy) ja jos asiat sattuvatkin sillä kertaa epäonnistumaan, niin hätäilystä ei ole mitään hyötyä.

Ehdittiin hengailla kauppakeskuksen kahvilassakin. Katossa oli paljon äiti- ja vauvailmapalloja.

 .
Sitäpaitsi, tosi hauska, melkein huvittava juttu :D Sain kutsun bloggaajille tarkoitettuun hyvinvointitapahtumaan. He he :) Tällainen pikkublogi ja harrastelijameininki... sitähän tuntee itsensä ihan proooksi ja tärkeäksi, he heee :) Siis kutsujat tietenkin odottavat, että hehkutan heidän juttujaan ja kaikki tuhannet ellei kymmenettuhannet lukijafanini ryntäävät heti viemään rahansa heidän juttuihin... ;D Mutta oikeasti tuntui aika kivalta ja kiinnostavaltakin! Joten jos osallistun, niin on siellä varmasti jotain hyvää (kaikessa on!) jonka voin tännekin jakaa. 

Kaikki on mahdollista

Aurelia on ollut niin ihanan hyväntuulinen koko päivän! Se kyllä vaikuttaa omaan mielialaani todella paljon. Ihanaa olla hyvällä mielellä ihan "oikeasti", ihan itsestään ja luonnollisesti, ponnistelematta sen puolesta. Aurelia oli tänään ensimmäistä päivää hoidossa muutamaan viikkoon. Siellä se jotenkin ryhdistäytyy eikä kehtaa uhmaskella hoitotädille ja kavereiden kuullen. Ja kun hän oli ollut sopivan verran aikaa on sellaisessa paikassa, missä hän itse valitsee käyttäytyvänsä kunnollisesti, niin hän oli päässyt sellaiseen mielentilaan kiinni ja se pysyi koko loppupäivän. Tulipa yhtäkkiä muuten vahvasti olo, että tätä voisi jollakin lailla soveltaa omaankin elämään... :)

Maanantait on kivoja päiviä. Sellaisia hyvällä tavalla itsekuripäiviä. Kun Aurelia meni hoitoon, minun oli tosi helppo tehdä kaikkia oikeita työasioita, jotka olivat jääneet rästiin. Ja voi että siitä tuli hyvä mieli! Myös ensimmäistä kertaa koskaan aloitin työpäiväni meditoimalla. Se oli oikeasti tosi helppoa eikä lainkaan pitkäveteistä. Uskon, että tulen kehittymään tässä asiassa kun harjoittelen.

Itsekurista tuli mieleen! Tein eilen erittäin mielenkiintoisen mielikuvitusharjoituksen. Se oli helppo ja nopea tehdä. Nyt sain vain todeta, että se tosiaankin toimii ja hämmästyttävän tehokkaasti! Suosittelen kokeilemaan, tässä ohje (Wayne W. Dyer: Sinäkö ihmeiden tekijä): Kuvittele itsesi tekemässä jotain sinulle vaikeaa asiaa: hölkkäämässä pari kilometriä, kieltäytymässä alkoholista ravintolassa, leipomassa kakkua ensimmäistä kertaa tai käymässä elokuvissa lapsesi kanssa. Valitse asia, joka tuntuu juuri sinusta epätavalliselta tai hankalalta. Kuvittele sitä hyvin elävästi. Kirjoita siitä yksityiskohtainen kuvaus paperille tai nauhoita kertomuksesi. Tee näin useita kertoja ja yritä sitten toteuttaa kuvitelmasi käytännössä.

Valitsin ensimmäisenä "helpon" eli yksinkertaisen asian, nimittäin riisikakkujen puputtamisesta kieltäytyminen. Riisikakut ovat ihan turhaa ruokaa, ja jos syön yhden, niin syön heti perään viisi lisää. Ja jos tiedän, että kaapissa on riisikakkuja, niin itsekurini ei ole riittänyt niistä kieltäytymiseen ja näin kierre on valmis... Tein harjoituksen vain mielessäni, en jaksanut kirjoittaa mitään. Tein sen sitäpaitsi vain kerran ja silti se toimi!!! Kuvittelin vahvasti mielessäni tapahtuman, missä minun teki aivan valtavasti mieli syödä riisikakkuja ja sitten kieltäydyin niistä ja annoin niiden olla. Ihmeellistä oli tuntea se tunne, miltä kieltäytyminen ja niiden syömisestä luopuminen tuntui. Tunnustelin sitä fiilistä pitkään. Ja siinä se koko harjoitus olikin. Illalla, kun alkoi taas tehdä mieli puputtamista muistista pulpahti itsestään esiin tuo kieltäytymisen tunne. Sitten vain yritin toteuttaa kuvitelmani ja se olikin ihan todella helppoa! Ensimmäistä kertaa ikinä minun oli tosi helppo antaa niiden olla! Seuraavaksi voisin valita haastavampia ja isompia juttuja. Vaikkapa sellaisen tilanteen, missä minua ärsytetään ja annan sen kaiken vain olla ja mennä ja pysyn hyvässä. Itse asiassa jo tämän verran kirjoittaminen auttoi minua juuri tällä hetkellä! Kaikki on mahdollista! Tämä on kivaa! Minusta tulee selkästi ihmeiden tekijä :)

Höpöttäjä hiljaiseksi ilon kautta

Toiset nauttivat shoppailusta, mutta minulle se on todellinen haaste. Keksin nopeasti satamiljoona syytä, miksi shoppailu on ärsyttävää. Eilen vihdoin menin sitten kaupoille ja sain todella nopeasti itseni kiinni huonosta asenteesta. Hups... Sisäinen höpöttäjä selitti jatkuvasti kuinka rumaa ja epätyylikästä kaikki oli. Lopulta päätin, että nyt riittää. Muutin asenteeni. En oikein osaa selittää, mutta jotenkin vain tiesin, että pitää vain löytää ne minun vaatteet, ei sen ihmeempää. Välillä kyllä taas hermostuin, että no missä ne nyt täällä on ja sitten taas hiljensin höpöttäjän ja vaihdoin iloiselle mielelle. Ja sitten, aivan ilman ennakkovaroitusta siinä oli se alennusrekki. Siinä oli perusfarkut kympillä. Ja vieressä musta pitkä keikkahame kympillä (klassisen musiikin keikoilla pitää aina olla pitkä musta hame). Otin ne ja menin sovituskoppiin. Sujahtivat hyvin. Tosin höpöttäjä heti väitti, etteivät farkut näyttäneet hyvältä takapuolesta. Pyh, sanoin sille, ei se ole farkkujen syy jos perse näyttää huonolta, he he :D Täytyyhän sitä johonkin pukeutua kunnes saa työstettyään itselleen sen superperseen... ;) No, tänään kuljin uusissa housuissa ja vilkaistuani itseäni näyteikkunan peilikuvassa olin oikein tyytyväinen farkkuostokseen (tosin perse ei näkynyt näyteikkunan kautta, mutta ei kerrota sitä höpöttäjälle). Ja keikkahameen ostaminen varmaan tarkoittaa, että nyt tulee keikkaa ;)

Kaupoilla oli myös hevisauruksia liikkeellä jakamassa nimmareita lapsille. Niillä oli kyl kans aika hienot keikkavaatteet!

 .

Aina toisinaan kuulen tarinoita, miten ihmiset ovat oppineet arvostamaan elämää, lähimmäisiään ja itseään vasta jonkun suuren dramaattisen ja vakavan mullistuksen seurauksena. Juttelin tänään tuntemattoman vanhan ja viisaan naisen kanssa aiheesta ja kerroin kuinka toisinaan mietin, että milloin se dramaattinen käänne osuu omalle kohdalleni, kun elämässäni on aina mennyt kaikki hyvin. Hän rohkaisi ihanasti, että eivät kaikki tarvitse sellaista elämänkoulua. On mahdollista oppia samat asiat ilman dramaattisiakin välikohtauksia jos vain niin haluaa! Ihan mahtavaa! Elämän, lähimmäisten ja itsensä arvostaminen, sehän on loppupeleissä ihan helppo juttu, koska se on vain tahdon asia! Miksi opetella kantapään kautta kun voi opetella ilon kautta :)

Tänään Tapio yhtäkkiä kysyi olenko laihtunut? Sehän on melkein kaunein kehu mitä naiselle voi antaa. Vastasin vahingossa "mitä sä mielistelet... ai mistä muka laihtunu??" Höpöttäjä taas lipsautteli. Ei näin. Ainakaan jos haluaa toistekin kuulla samalta henkilöltä kehuja. Seuraavan kerran jos satun saamaan kehuja vastaan kyllä "Mitä, olenko laihtunut!? Mukava kuulla, että vaikuttaa siltä! :D" Tuossa jonkun aiemman postauksen kommenteissa puhuttiin hyvän vastaanottamisesta. Se on myös hyvin tärkeä tapa pitää hyvä meininki ja valoisuus yllä! Kun tulee kehuja, niin vastaus kuuluu "Kiitos, ihana kuulla!" tai jotain sinnepäin. "No tää nyt on tämmönen ihan surkee" jne on kehujan aliarvioimista ja muutenkin vanhanaikaista. Kiitä siitä, että kehuja antoi kehunsa ja jätä mainitsematta jos olet kehun syystä eri mieltä, se on ihan turha pikkuseikka se! Pidetään hyvä liikkeellä! :) Kehu kaveria ja jos tulee negaa vastauksena, niin rohkaise: "Ota hyvä vastaan!"
.

Mielikuvitus ja vaikutus

Tuntuu, että elän jännittävää aikaa! Tämä positiivisuusajattelu on vienyt minua paljon pidemmälle, kun aluksi kuvittelinkaan. Tuntuu, että alan näkemään asioita oikeasti uudella tavalla. Tilanteita, ihmisiä, eläimiä, fiiliksiä. Ehkä osaan myöhemmin selittää paremmin kun olen tottunut tähän, mutta tuntuu, että pystyn aistimaan asioita, ikään kuin menemään asioiden ja syiden "sisälle" ja sitä kautta ymmärtämään sen sijaan, että katselisin maailmaa itsestäni erillisenä ja tekisin sen perusteella omia johtopäätöksiä. Tämä on aika huikeaa :)

Ehkä helpoin aistittava asia on ilmapiiri. Olen oikeastaan aina ollut sille hyvin herkkä. Mutta nyt vasta olen huomannut, miten valtavan paljon itse vaikutan siihen, halusin tai en! Esimerkiksi eräässä kahvilassa oli kahvilatyöntekijä, joka vaikutti hyvin kireältä ja siksi en oikein tykännyt hänestä. Joskus saatoin mennä toiseen kahvilaan jos huomasin hänen olevan töissä välttyäkseni tämän negatiivisuudelta. Sitten kerran vain päätin suunnata vahvaa hyvää tahtoa tätä ihmistä kohtaan odotellessani omaa vuoroani. Sillä kertaa nainen käyttäytyi hyvin neutraalisti, mikä oli ihan ilahduttavaa. Mutta sen jälkeen joka kerta kun olen kahvilassa käynyt hän on ollut mitä aurinkoisin ja ystävällisin! Muutin varmaankin myös itse omaa käytöstäni ja se heijastui hyvin nopeasti! Tämä ei ollut mikään huuhaatemppu, vaikka se perustuikin mielikuvitukseen. Meillä jokaisella on tämä kyky ja sitä kannattaa ehdottomasti käyttää, koska siitä seuraa paljon hyvää tosi monelle henkilölle ja lisäksi se tulee moninkertaisena takaisin itsellemmekin! Mielikuvitus on vahva työkalu, tämä kannattaa pitää mielessä :)

Liittyyköhän tää kuva mitenkään aiheeseen? Mut aika makee on!

Tästä tuli mieleen hieno intiaanitarina, jonka ehkä olet jo kuullut. Mutta siltä varalta ettet, niin tässä voit tutustua hienoon viisauteen, jota on helppo soveltaa omaan elämään:

Vanha Cherokee-tarina kahdesta sudesta. Eräänä iltana vanha Cherokee kertoi pojanpojalleen taistelusta, mikä oli käynnissä hänen sisällään. Hän sanoi: "Poikani, se tapahtuu kahden suden välillä. Toinen on paha: vihaa, kateutta, surua, katumusta, ahneutta, ylimielisyyttä, itsesääliä, syyllisyyttä, katkeruutta, alemmuutta, valheita, väärää ylpeyttä, ylemmyyttä ja egoa. Toinen on hyvä: iloa, rauhaa, rakkautta, toivoa, seesteisyyttä, nöyryyttä, ystävällisyyttä, suopeutta, empatiaa, anteliaisuutta, totuutta, myötätuntoa ja luottamusta." Pojanpoika ajatteli asiaa hetken ja sitten kysyi isoisältään: "Kumpi susi voittaa?" Vanha Cherokee vastasi yksinkertaisesti: "Se kumpaa syötän."

Hassu olo

Totoro ja kissabussi <3

Nauroin ääneen kun bussi lipui pysäkille. Tietysti juuri näin! :) Bussi tuli juuri samalla hetkellä kun itse saavuin pysäkille. Lisäksi se oli se kaikkein nopein bussivuoro, joka kulkee vain muutaman kerran päivässä. Minulla ei ollut mitään aavistusta kellonajasta tai aikatauluista. Olin istunut kahvilassa Aurelian nukkuessa vaunuissa (Aurelialla oli kuumetta, mutta ei suostunut nukkumaan kotona vaan halusi ehdottomasti vaunupäikkäreille, joten menin kauppakeskukseen lämpimään). Meinasin jo aikaisemmin nousta lähtemään, vaan sitten sisäinen aavistus käski jatkaa lukemista vielä hetki. Kohta se hassu olo ilmoitti, että nyt sopii lähteä. Lähdin siis rauhallisesti matelemaan. Ihmettelin jo matkan varrella, miten liikennevalot kokoajan vaihtuivat vihreiksi juuri kun olin lähestymässä. Kävelin ihan rauhallisesti ja tosiaan, bussi tuli ihan HETI. Nauroin ääneen, koska vasta silloin tajusin, miksi minun piti lähteä kahvilasta ja miksi valot vaihtuivat. Meidän ei tarvinnut odottaa pakkasessa yhtään!

Tuo hassu olo on ihan mahtava :) Se on sellainen, että on ihan rauhallinen ja kaikki virtaa ja sujuu aivan nappiin. En tiedä, millä tavalla sellaiseen pääsee, ne vain yhtäkkiä tulevat. Mutta ehdottomasti tilaan elämääni tätä lisää! :)

Oikeastaan olen hyvin iloinen siitä, että Aurelia aina haluaa nukkua päikkärinsä vaunussa. Joskus harmittelin, etten ehdi tekemään mitään kotitöitä tai itse mennä päikkäreille, kun pitää aina työnnellä kärryjä. Mutta oikeastihan se on mahtava juttu, varsinkin nyt kun Aurelia on ollut kipeänä, eikä olla päästy lähtemään minnekään, niin olen sentään päässyt ovesta ulos päiväunien ajaksi!

Tällaisissa tilanteissa nousee myös kiitollisuus siitä, että voin vieläkin imettää, vaikka Aurelia on jo 2 vuotta. Pieni tyttö oli oikeastaan vain yhden päivän (eilen) kovassa kuumeessa. Tissimaito ja erilaiset luontaistropit olivat ihanan tehokkaita.

Pakuritee maistuu aikuisellekin :P

Troppiniksi on tämä: Tulsia, pakurikääpäteetä, raakahunajaa, camucamu-MSM sekä 125µg D-vitamiinia. Tulsijauhe ja camucamu-MSM menivät alas kun sekoitin ne mangososeeseen. D-vitamiinikapselinkin avasin ja sotkin joukkoon. Pakuriteestä Aurelia tykkää muutenkin ja siihen oli helppo sekoittaa raakahunaja. Raakahunaja on siis kuumentamatonta hunajaa, jossa on kaikki hyvät entsyymit ja muut jutut tallella. Sitä käytetään vain jäähtyneeseen teehen.

Taloyhtiössämme on kellarissa mahtava pikkuruinen askarteluhuone. Asukkaat ovat roudanneet sinne tilaa vievät ja käyttämättä jääneet TV-shop-kuntoiluvälineensä. Ne kun kasaa nurkkaan niin siellä on oikein mukavaa ja näillä keleillä sopivan vilpoisaa treenata Zwow-treenejä. Jos haluat takalistosi tuleen, niin tee perässä:

Ilahduttavaa on myös se, että blogiin on tullut muutama uusi lukija, tervetuloa! Ihanaa, että hyvät asiat ja positiivisuus kiinnostaa, se lisää elämänlaatua niin paljon! <3 Sitten kun enemmistö ihmisistä on positiivisia, niin tämä maapallo on aivan todellinen superpaikka elää!!! :D

Tein Tapiolle hoitohuone-esitteen, josta tuli aika hieno. Siispä sen voi laittaa tännekin, eihän sitä tiedä, vaikka joku teistä innostuisi tulemaan hoitoon :)