sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Siistiä. Sekä iloa, valoa ja rauhaa!


Iloa, valoa ja rauhaa!


Olin ajatellut kirjoittaa pelkän ylläolevan joulutoivotuksen, mutta sitten minulle tapahtui jo toisen kerran sellainen kummallinen ja hämmästyttävä juttu, josta jo ensimmäisen kerran jälkeen ajattelin kirjoittaa. Nyt juuri äsken se tapahtui jo toistamiseen, joten otsikkoon piti lisätä "Siistiä." :)

Kyllä, kuusessamme on myös pääsiäismunia! Miksi ei, onhan nekin hienoja? :)

Juttuhan on niin, että tavallaan tuohon asiaan liittyy monen mielikuvissa jotakin negatiivista, vähintäänkin että se on tosi ankeaa ja vain jotkut hurahtaneet sekopäät jaksavat sellaista. No, itse olen harrastanut sitä jo pidemmänkin aikaa ja omituista kyllä, pidän sitä oikein mielekkäänä harrastuksena! Nämä kaksi kummallista ja hämmästyttävää juttua tapahtuivat harrastaessai tätä salaperäistä juttua ;D Mutta paljastanpa nyt ensin tuon mukavan harrastukseni!



Se on hyvin yksinkertaista ja simppeliä touhua, hyvinkin edullista, ja tuo hyvän mielen. Siinä on jotain samaa kuin kalastuksessa, paitsi että saaliita ei heitetä takaisin. Parasta on, että oman kätensä jäljen näkee saman tien. Tämä on myös erinomaisen helppo keino luoda maailmaan kauneutta ja viihtyisyyttä. Harrastusvälineitä riittää, ne eivät todellakaan ole katoavaa luonnonvaraa (vaikka harrastajat samalla niin toivovatkin!). Lisäksi se myös hieman vetreyttää selkää, sillä siinä kumarrutaan välillä maahan asti.

Ehkä osasit arvata tai ehkä tämä tulee järkytyksenä, mutta nyt kerron mikä se on: se on roskien kerääminen! On oikeastaan itsellenikin mysteeri, miksi tykkään siitä. On vain jotekin todella mukavaa napata tuosta tien poskesta yksi karkkipaperi ja tupakka-aski ja nakata se viereiseen roskikseen. Vie minulta todella vähän energiaa, mutta samalla antaa minulle olon siitä, että olen tehnyt kulkureitistäni hitusen verran viihtyisämmän ja siistimmän. Tottakai tiedostan tosiasiat: roskat ei maailmasta lopu, enkä millään pysty keräämään kaikkia. No, sehän on tietysti harrastuksen jatkumisen kannalta ihan otollinenkin tilanne... ;)

No sitten nämä kaksi hämmästyttävää tapahtumaa, joista melkein väkisin tulee mieleen karman laki :). Molemmat tapahtuivat ihan samalla tavalla: kumarruin tuttuun tapaan nostamaan muutaman paperimyttyroskan laittaakseni ne viereiseen roskikseen ja huomasinkin, että maailmankaikkeus lahjoitti minulle viiden euron setelin! Kiitän nöyrästi ja ilolla!

No, siinä se oli. Nyt olen paljastanut tämän kummallisen harrastukseni ja hieman sivuuttanut karman lakiakin. Tarkennan vielä, että kerään roskia roskikseen ihan vain omasta ilosta, eli en pelastaakseni maailmaa (tosin mielestäni maailma on kyllä kauniimpi ilman tuota yhtä roskaa) tai ostaakseni hyvää karmaa (tosin mukavaa plussaahan sellainen on) tai muuta vastaavaa.



Oikein hyvää joulua kaikille ja muistakaa nauttia elämästä! <3



keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Rikkaus on mielentila?

Menestyminen. Rikkaus. Onnistuminen. Raha. 

Bling, bling, bling. Joulunkellothan ne siellä soi...


.
Minulla on ominaisuus, josta olen iloinen: en ymmärrä rahasta mitään. Minulle se on pelkkä vaihdon väline. Menestymisen, rikkauden ja onnistumisen ymmärrän. Ajattelen niiden olevan ensisijaisesti mielentiloja ja henkisiä ominaisuuksia joita voi vaalia ja harjoittaa. Mutta miten raha näihin liittyy? Sitä olen kyllä itsekin ihmetellyt enkä tosiaankaan tiedä! 

No rikkaus ja raha vissiin jotenkin liittyvät: luin, että silloin ihminen on rikas kun hänellä on omasta mielestään riittävästi rahaa. 

Se ehkä pitääkin paikkansa ja osoittaakin näin rikkauden olevan mielentila ja henkinen ominaisuus jota voi vaalia ja harjoittaa. Mutta oikeastaan minulle käsite "rikas" inhimillisenä ominaisuutena liittyy kuitenkin ensisijaisesti siihen kuinka tyytyväinen on omaan elämäänsä eikä pankkitilisaldoonsa. Toisen sanonnan mukaan raha ei tuo onnea, mutta että jaguaarissa on kivempi itkeä kuin ladassa. Olen eri mieltä. Minusta on kivempi iloita ja nauraa missä tahansa kuin itkeä missä tahansa. Tai jos itkettääkin, on se ehkä silti miellyttävintä omassa rauhassa tai empaattisen ihmisen seurassa, oli tämä paikka fyysisesti missä vain, ladassakin. Kuten mainitsin, mielestäni tämä liittyy rahaan täysin randomisti jos edes senkään vertaa. :)

Kun katselen asioita, näen että ihminen kätkee sisäänsä mittaamattoman rikkauden. Höpötykset sisäisestä kauneudesta eivät nykyään paljoa vakuuta, mutta silti näen tuon rikkauden juuri sisäisenä kauneutena, arvokkuutena ja potentiaalina. Osaisinpa selittää tuota asiaa tarkemmin, mutta se tuntuu olevan sanallisen ulottuvuuteni ulkopuolella. Pidän itseäni onnekkaana, että kuitenkin pystyn "näkemään" tuon asian ihmisessä kuin ihmisessä. Joskus kylläkin tämä näkökyky harmittaa. Nimittäin silloin jos ihminen kieltäytyy näkemästä oman elämänsä upeat mahdolisuudet ja hakeutuu itsesäälin tilaan. Sellainen valtavan hienojen rikkauksien poisheittäminen ja tuhoaminen, se vasta älytöntä tuhlausta onkin ja sellaista kyllä vähän harmittaa katsella vierestä varsinkin kun ei pysty itse tekemään asialle mitään!!! Tätähän mietin eräässä postauksessa ja nyt olen tullut siihen tulokseen, että ihmistä voi auttaa vain jos hän haluaa sitä. Voin siis auttaa ihmistä näkemään valtavat rikkautensa ja voimavaransa vain, jos hän itse sellaista tukea haluaa ja hän voi ne nähdä vain jos itse niin haluaa. Vapaan tahdon maailma toimii niin, harmittelinpa sitä tai en.

Nyt tulee ehkä kliseiden klisee, mutta silti sanon tämän: Elämä on suuri mahdollisuus. Se todellakin kannattaa hyödyntää! -Hyödyntää? Miten?

Minulla on siihen vastaus, mutta vain itselleni. Nimittäin: haluan hyödyntää saamani elämänlahjan edistämällä omasta mielestäni arvokkaita asioita. Uskon, että jokaisella on vastaus tähän kysymykseen sisällään. Siellä sen kliseisen kauneuden, arvokkuuden ja potentiaalin seassa :)


sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Eräs joulukuinen päivä

Talven suosituin päivä koitti vihdoin täällä etelässäkin :)



.


.
Täytyy kertoa yksi mielestäni kiinnostava anekdootti: lueskelin jotakin elämäntaito-opasta, missä ehdotettiin harjoitusta, että lähettäisi valoisia ja rakkaudentäyteisiä ajatuksia henkilölle, josta ei pidä. Ajattelin, että tämähän on ihan hyvä ajatus, kokeilenpa. Hmm... Hassua kyllä, vaikka kuinka mietin, en keksinyt ainuttakaan henkilöä, josta en pitäisi! En vaikka tosissani yritin. Aika hieno elämäntilanne! Tunnen vain sellaisia ihmisiä, joista pidän! Mieleen tuli kyllä jotakin sellaisia ihmisiä, joista arvelin, että he eivät ehkä pidä minusta niin paljon. Lähetin siis heille paljon valoisia ja rakkaudentäyteisiä ajatuksia. Toivottavasti tulivat perille! :)

Muuta hyvää tänään? Ai niin! Meillä oli hauska päivä Aurelian kanssa. Kaupungilla oli yllätyskonsertti, ja olipas se muuten hyvä! :)

"Hevi-pizzaaaaaaaaaaaaaaa!"
.

perjantai 13. joulukuuta 2013

Matkamuistoja

Takaisin ollaan! Matka oli mitä upein, tässä hienoimmat matkakuvat pe 13. onnenpäivän iloksi!

Vuoristoteillä.
 .
Aika kivat maisemat oli kyllä!
 .
Löytyi kamelifarmi.
.
Pedrigo-kameli tarkistaa, että matkustajilla on kaikki hyvin.
 .
Sitten palmumetsään leopardihattutädin kanssa!
 .
Beibikameli Toni odotteli tallissa.
 .
Sympaattinen ja seurallinen tapaus! <3
 .
Kävimme myös kanalassa/kanilassa.
 .
Kani-/kanajahdissa. Ei saatu syliin ketään.
 .
Banskut kypsymässä.
 .
Molempien osapuolten kohokohta oli kun Aurelia sai syöttää Tonille banaanin. 
 .
Vesipullo tiesi kertoa minne kannattaisi vuorilla mennä: Rogue Nublo.
 .
Joten eikun tutustumaan luontopolkuun! Onneksi talvikamat oli mukana, huipuilla tuulee!
 .
Punaista nuppia kohti.
 ..
Leopardihattu päässä tietenkin!
 ..
Näin pitkälle kaikki jaksoivat kävellä.
 .
Sitten äitikameli vähän jeesas.
 .
Siellä se punainen nuppi on!
 .
Alkoi jo hämärtääkin. Täälläpäin pimeä tulee aika äkkiä, joten alkoi tulla hoppu housuun...
 .
Maisema oli kyllä aikamoinen. Teinipoika uhmaa kohtaloaan jyrkänteen rinteellä...
 .
Auringonlasku oli todella upea!
 .
Illan viimeiset kultasäteet. 
 .
Olis voinu jäädä pidemmäksikin aikaa ihastelemaan. Jos olis ollu otsalamput mukana...
 .
Taivas ja maa.
 .
Ehdittiin humisevaan peikkometsään kun hämärä laskeutui. Kun päästiin takaisin autolle oli jo pilkkopimeää. Aikamoinen seikkailu! Seuraavana päivänä kävimme pikkukylässä. Oli aika hienot kukkaisjutut, tämä parvekeintoilija oli täpinöissään :)

 .

Autoajelu vuoristoteillä sujui aika hyvin, mitä nyt muutamia oksennuksia lukuunottamatta.... Jossain vaiheessa takapenkiltä alkoi kuulua laulantaa. Tuttuja lastenlauluja hieman uudenlaisin kääntein, esim "tuiki, tuiki, hipsterilasit"!!! Että revettiin kyllä koko porukka! :D :D :D Mistähän noita juttuja oikein tulee? :)

Niin, käytiinhän me tottakai rannallakin! Lämmintä oli niin ilmassa kuin vedessäkin :)


 .
 .
 .
 .


.

perjantai 6. joulukuuta 2013

Aurinkoisia terveisiä!

Otimme äkkilähdön. Mahdollisimman halvalla mahdollisimman lämpimään. Joten Maspalomas, kaikkien turistirysien äiti, täällä ollaan! On se aurinko ja lämpö aikamoisen luksusjuttu tähän aikaan vuodesta!

Lentokentällä eräänä varhaisena, kylmänä, pimeänä ja sateisena päivänä.
 .
Seuraavana aamuna aamu-uinnille! Tässä perheemme kaikki pikkupalleroiset ;)
 .
Kyllä kelpaa! :)
 .
Itselläni ei ollut aurinkolakkia (edes olemassa), joten lainasin teinipojalta. Yay hipster meininki!
 .
Siestaa kotipihalla viiniköynnöksen alla.
 .
Kärrykävelyllä palmumetsässä.
.
Täti Moonika! Elämäni ensimmäinen leopardikuviojuttu hankittu (teini tartti lakkiaan itse), keski-ikä, täältä tullaan!
. 
Jos positiivisesta asenteesta vielä sanasen sanoisin, niin se olisi siitä kuinka valitsin tähänkin postaukseen (ja niihin ajan kullattaviin muistoihin) vain mukavat jutut. Todellisuudessa kärsin aivan käsittämättömästä päänsärystä/migreenistä koko kuusituntisen lennon sekä siitä vuorokauden eteenpäin lomakohteessa. Kuitenkin, mitä kukaan, tai edes minä itse tällä tiedolla tekee? Ennemminkin kiinnostaa, että olen hyvin, hyvin iloinen ja helpottunut siitä, että se meni ohi! Pärjäsin jopa ilman lääkkeitä (ei ollut mukana, meinasin kyllä käydä ostamassa), onneksi miehelläni oli akupunktioneulat mukana!

Nyt lähdemme dyyneille talsimaan, sitten käymme morjenstamassa kameleita. Huomenna ehkä ajelemme vuorille ihmettelemään maisemia. On kyllä hienouden hienoutta olla tällaisessa paikassa! Ihania ja piristäviä terveisiä sinne kaikille!!!




tiistai 3. joulukuuta 2013

Positiivisuusvuodatus

Positiivisuuden avulla ajattelen nykyään vain mukavia asioita ja päällimmäisin tunteeni on jatkuva onnellisuus ja euforia. Kaikki jotka eivät elä tällaista elämää syyttäkööt itseään, sillä onhan se tyhmää olla valitsematta onnellista elämää.

Jep. Tämäntapainen on irvikuva johon törmään silloin tällöin. Olen tainnut epäonnistua itseilmaisussa mikäli bloggaamisistani on voinut saada yllämainitun vaikutelman. Kuten facebookissakin kirjoitin, on positiivisuutta olemassa yhtä paljon erilaista kuin ihmisiä tällä pallolla. Joku saattaa elääkin yllämainitun kaltaisessa itsepetoksen tilassa. Korostaakseni mitä itse ajattelen positiivisuudessa en poista jätän näkyviin kaikki korjaukset mitä tähän tekstiin teen.

Looginen positiivinen ajattelu sopii realistille ja älykölle. Se kertoo suoraan mitä on, mitä toivotaan, mitä tapahtuu. Jos kerrotaan mitä ei ole, mitä ei toivota ja mitä ei tapahdu, niin aiheesta on aika vaikea saada kiinni! Jonkun mielestä kyynisyys tai negatiivisuus on rehellisempää kuin positiivisuus. Näin ei kuitenkaan aina ole  Tämä pitää kuitenkin paikkansa vain joissakin tapauksissa. Usein positiivinen muoto paljastaa negatiivisuuden valheellisuuden. Annan muutamia esimerkkejä, ja jottei kukaan ottaisi itseensä, jotta lukija voisi suhtautua objektiivisemmin, otan kaikki esimerkit omasta elämästäni.

"En koskaan löydä itselleni sopivia housuja". Valheellisuus paljastuu äkkiä kun kääntää lauseen positiiviseen muotoon "Minun on täysin mahdotonta missään tilanteessa ikinä (koko maailmankaikkeudessa kaikkina aikoina) löytää sopivia housuja". Tilastotieteilijäkin tajuaa, että väite on epätosi.

"Mulla ei ole mitään päälle laitettavaa". Helppo tajuta valheeksi, mutta otetaan kuitenkin se positiivinen muoto, niin nähdään kuinka "lievästi" liioteltua on sanoa näin: "Multa puuttuu ihan kaikki vaatteet".

Lisää esimerkkejä omasta elämästä:

"Ei hätää". Onko rauhoittavaa hokea hätää? Huomattavasti tehokkaampaa on sanoa vaikkapa "Kaikki on hyvin".

Lapset (mutta kyllä isommatkin) menevät äkkiä sekaisin kun kieltoja alkaa tulemaan tuplana tai triplana: "Jos et syö ruokaasi, et saa jälkkäriä". Tuplanegaatio, ei ruokaa, ei jälkkäriä. Ei ihme Ihme jos lapsi ilahtuisi ja alkaisi innokkaasti syömään ruokaansa. Sen sijaan vaikkapa "kun olet syönyt ruokasi, saat jälkiruokaa!" saattaa herättääkin kuvatunkaltaisen reaktion. Pieniä, jonkun mielestä ehkä aivan yhdentekeviä asioita, joilla kuitenkin voi olla hyvinkin erilainen vastakaiku maailmassa! Hyvä valinnan paikka!

Vielä yksi esimerkki:

Kumpi näistä on positiivinen ilmaisu, kumpi negatiivinen: "Ei ole aurinkoista" vai "Sataa vettä"? Oikea vastaus on tietenkin jälkimmäinen. Kerrotaan asia niin kuin se on, ei miten se ei ole. Asiasisältö voi olla mitä tahansa, myöskin jotakin jonkun mielestä ikävää.


Entäs se positiivinen elämänasenne, jonka voi noin vain valita?

Niin, sekään ei ole itsepetosta siitäkin on itsepetos kaukana. Asian voisi yksinkertaistaa tähän tapaan: Elämässä tapahtuu jatkuvasti hyviä ja huonoja asioita. Hyvyys ja pahuus ovat vastakohtapareja, ja ymmärtääksemme toista, täytyy meillä olla kokemus toisesta. Jo tästä syystä nämä käsitteet ovat suhteellisia. Mutta se ei oikeastaan ole se kohta, missä valitaan oikeastaan valinta tapahtuu toisessa kohtaa. Jos jokin asia tuntuu huonolta, ei ole positiivista ajattelua on negatiivista ajattelua valehdella itselleen, että onpas hyvä juttu. Asiat ovat mitä ovat ja mikä on tapahtunut on tapahtunut. Mikä on sinulle huonoa, on sitä sinulle.

Mikä tämä juttu sitten on?

Se kohta missä voin tehdä sen kuuluisan valintani on kun priorisoin tapahtumia (sekä sisäisiä että ulkoisia) mielessäni. Millaiseen tärkeysjärjestykseen laitan ne? Onko top vitosessa enemmän minun mielestäni myönteisiä vai minun mielestä kielteisiä asioita? Huomaanko, että olen itse valinnut tärkeysjärjestykseni eikä kukaan muu voi tehdä sitä puolestani? Haluanko tehdä toisenlaisen priorisoinnin?

Valinnan mahdollisuudet ovat käytännössä rajattomat. Jos päällimmäisenä mielessä olisikin omasta mielestä todella ikävä juttu, vaikkapa se lompakkoni katoaminen viikonloppuna voin tehdä lisää valintoja, vaikkapa: Oliko se 100% huono juttu vai voiko siinä olla jotain hyvää? Jos on huono puoli, on myös hyvä puoli. Joten: mitä hyvää lompakon katoamisesta voisi seurata? Noooo....esimerkiksi voin oppia siitä jotain. Niinku mitä? No vaikka mitä! Esimerkiksi vihaamaan ihmisiä, jotka pöllii tavaroita tai pitämään parempaa huolta tavaroistani. 

Jos siis tunteeni heittävät laidasta laitaan, vitutuksesta voittoon ja kaikkea siltä väliltä ja vuorotellen, voinko kutsua sitä positiiviseksi elämänasenteeksi? Kyllä mielestäni voit, jos hyvät asiat ovat sinulle tärkeämmät ja painavammat sinun omassa vaakakupissasi. Kun seuraavan kerran joku kysyy miten menee, saattaa vastauksesi paljastaa mitä tärkeyslistasi kärjessä on. Olet valinnut korostaa sitä asiaa kaikkien miljoonien asioiden joukosta. Mielestäni ei ole yhdentekevää on aiheellista olla tietoinen siitä, mitä asioita sieltä miljoonien joukosta haluaa pitää tärkeänä. Joten jos olet tyytymätön tämänhetkiseen, mieti mitä hyviä asioita niiden miljoonien joukosta löydät ja ajattele niitä. Jos se on hankalaa tai ajatukset harhailee takaisin vanhoihin uomiinsa, voit vaikka puhua, kirjoitta tai bloggailla niistä hienoista asioita pitääksesi ne mielessä! Oikein hyvä vinkki mielestäni, näin omasta kokemuksesta! :) Lopulta kun hyvien asioiden korostamisesta tulee itsestäänselvä tapa, niin voit alkaa kehottaa muita kiukkupusseja ryhdistäytymään! No ei vaiskaan.... :D Mutta ne saattaa luulla, että teet sitä, kun puhut omasta elämästäsi... ;)

Huh. Olipa vuodatus jälleen, eiköhän tää riitä tämä taitaa riittää. Nyt aion tehdä jotakin todella ns "ärsyttävän positiivista" sekä nauttia siitä täysin rinnoin ja hyvällä mielellä: Lähden Kanarialle aurinkoon! Jihuuuuuu! :) 

Mistä tuli vielä yksi juttu mieleen: kun oppii iloitsemaan toisten iloista kateuden sijaan, voi äkkiä käydä niin, että ilon aiheita on rajattomasti! Vau miten mahtavaa, joku voitti loton miljoonat! Aika huikea juttu, että joku sai ton työpaikan! Onpas muuten hulppeaa, että naapurilla on noin hieno auto! Ja voi että miten huippua, että Henrica pääsee aurinkolomalle! Nyt on kuulkaas ilon aiheita vaikka muille jakaa!


maanantai 2. joulukuuta 2013

Saa mut ei oo pakko?

Saa nauttia elämästä, mut ei oo pakko hei! Välillä tuntuu, että elämänmyönteisyyttään pitäisi puolustaa kun milloin minkäkinlaista "tämä takia positivismi on takapuolesta"-tyyppistä julkaisua ja mielipidettä tulee vastaan. Voisi kai kunnioittaa toisen valitsemaa elämänasennetta?

Entäs minä itse? Elämänmyönteisenä henkilönä tottakai ilahdun toisen ihmisen positiivisesta asenteesta. Mutta kunnioitanko ihmisen valintaa toteuttaa elämässään negatiivista elämäntyyliä? Periaatetasolla kyllä, sillä jokaisella on oikeus valita asenteensa, oli se sitten perusmyönteinen tai peruskielteinen (perusneutraaliin en usko, sillä ihminen on subjektiivinen olento). Käytännössä kuitenkin tuntuu riippuvan aika vahvasti siitä, mihin kyseisen henkilön negativismi suuntautuu.

Helpointa on jos negativismi on suunnattu laaja-alaisesti ulkomaailmaan. Sellaiselle voi melkeinpä hymähtää (kylläpä taas joku jaksaa), vaikka enimmäkseen sellaiseen ei synny mitään vastakaikua (taas joku valittaja, pitäköön mielipiteensä). Haastavampaa on jos negativismi kohdistuu suoraan ja vahvasti johonkin tiettyyn henkilöön. Tässä kuitenkin on ero puolustanko kohdetta vai vastustanko syytöksiä esittävän henkilön maailmankuvaa. Sekin ero voi olla hiuksenhieno ja voi tulla virhetulkintoja puolin ja toisin ellei ole todella selkeä ja tarkka omasta asenteestaan ("hyväksyn kyllä sinun maailmankuvasi, mutta en hyväksy sitä, miten kohtelet toista henkilöä").


Tästä astetta haastavampaa pysyä kunnioittavalla kannalla on jos syytökset kohdistuvat minuun itseeni. "Puolustus" muuttuu äkkiä takaisin antamiseksi. Silloin sitä löytää itsensä äkkiä samalta kielteisyystasolta. Itseensä kohdistuvaa kielteisyyttä voi sitäkin oppia kunnioittamaan, tai itse asiassa kyseessä on ennemminkin että antaa vain mennä toisesta korvasta ulos. Tätä minun oli vaikea uskoa ennen kuin oivalsin, että toisella henkilöllä on oikeus mielipiteeseensä, mutta minulla ei ole mitään velvollisuutta ottaa sitä vastaan (eikä se siltikään aina niin helppoa ole... ja käytän toisinaan korvatulppiakin, ettei se tulisi ensinkään korvasta sisään).

Vaikeinta minulle on ehkä kuitenkin suhtautua kunnioittavasti sellaisen henkilön negatiiviseen maailmaankuvaan, jonka negativismi suuntautuu henkilöön itseensä. Ulkopuolisten henkilöiden ja itsenikin puolustaminen käy, mutta mitä kun ihminen suhtautuu itse itseensä vahvasti ja suorasti negatiivisesti? Mitä siinä ulkopuolinen oikein voi tehdä? Vainko pitäisi kunnioittaa ja hyväksyä, että jokainen saa tehdä omat päätöksensä miten haluaa??! Minulle nousee usein todella vahva tarve puuttua sellaisen ihmisen elämään, sitä enemmän, mitä läheisempi ihminen minulle on. Ja vaikka vastakaiku tällaiseen onkin oletettavissa (älä sä tuu mulle mitään neuvomaan, sä et tajuu mun elämästä mitään!) tuntuu silti todella ikävältä vaihtoehdolta jättää sellainen ihminen oman (epä)onnensa nojaan. Joskus turhauttaa todella vahvasti, että miksi jonkun täytyy väkisin tehdä omasta elämästään helvettiä ja vielä vahvistaa sitä jatkuvasti?? Että voi tajuaispa tuo ihminen kuinka elämä on niin paljon helpompaa ja hienompaa kun alkaa yhteistyöhön itsensä kanssa sen sijaan, että vastustaisi sitä! Ja että miten oikein saisi huijattua tämän ihmisen edes yrittämään ymmärtää tätä "takapuolesta olevaa" positivismia? 

Tärkein kysymys on kuitenkin: jos ihmisellä on vapaus valita asenteensa, onko siihen eettisesti oikein puuttua jos henkilö ei vahingoita muita kuin itseään? Saa nauttia elämästä, mut ei oo pakko??? Vai?

Jos sinulla on mielipide, näkemys tai ajatus aiheesta, olisi se kiinnostava kuulla! Vaikkapa kommentissa tai facebookissa.

HUOM! Fyysistä väkivaltaa ei tule missään tilanteessa sietää (saati kunnioittaa!), kohdistuipa se vain henkilöön itseensä tai muihin. Se on vankka mielipiteeni näinä "suvaitsevaisuuden" muotiaikoina.


Jotkut haluavat elää näin. No can do? Pitäköön tunkkinsa??

tiistai 26. marraskuuta 2013

Voi väsy ja ankeus. Ei kun mikäsenytoli?

Täytyy myöntää, että yleisilmapiirillinen marrasankeusmeininki sipaisi aamusta. Pakkopositivismi on syvältä. Onneksi muistin oman filosofiani siitä, että voin itse valita kaikista asioista mitä pidän ykkössijaisina ja mitkä sopii öömappiin paremmin. Päätin laittaa filosofiani testiin. Yhtäkkiä upeat kultasäteet sohaisivat silmään ja tajusin, että nyt tuli hyvä ykkösjuttu. Väsy, so what, ei ketään kiinnosta. Toiset asiat on luksusta ja niistä kuuluu nauttia:

.
Maailma on kaunis, on se!


.
Entä jos kuitenkin väsyttää ja ankeututtaa? Ei se mitään, saa olla väsy ja ankea! Senkin voi tehdä tyylillä ja nautiskellen, oikein kunnolla olan takaa. Ja muistaa, että se kyllä menee ohi. Hyviä hetkiä tulee vielä. Ja paljon tuleekin muuten!!! Muistan vieläkin sen fiiliksen kun nuorena tajusin, että sanonnassa "kauneus on katoavaista" onkin painovirhe. Oikeasti se on "kauheus on katoavaista".

.
Ite tein kunnon rokulit: vein tytön päiväkotiin ja menin kahvilaan hengailemaan. Ja se muuten kannatti, koska se poiki jälleen yhden konsertin lisää! :) Vieläkin ehkä vähän väsyttää ja ankeuttaa. Täytyypä nauttia siitä kunnolla. Jospa se olis santsikupin paikka?