torstai 29. syyskuuta 2011

Sinnikkyyttä ja sikamaista hiittiä

Nyt on hyvä mieli! Apurahahakemus kasassa ja huomenna (viimeisen postileiman päivänä tietenkin) postiin. Laitoin isolla kädellä rahaa tilaukseen. Aiemmin olen hakenut vain pikkusummia, mutta nyt päätin, että turha nöyristely loppuu. Tuntuu niin vahvasti siltä, että tää Deep Relaxing Sounds on oikeasti hyvä juttu ja että minun todellakin kannattaa satsata tähän. 

Hmm... ja mistä sitten klikkais??

Ehkä parasta tämän päivän annista oli, että opin käyttämään miksausohjelmaa, jolla sain (lopulta) tosi hyvin tehtyä apurahan työnäytteen, eli CD:n jossa on soittoani. Oli hieman mutkikasta ja epähelppoa. Aluksi en tajunnut ohjelmasta oikeasti yhtään. Mutta yritin ja yritin ja välillä soitin siskolleni, joka osasi neuvoa tosi hyvin. Ja lopulta myös onnistuin! Yksi onnistumisen salaisuuksista onkin varmasti juuri  sinnikkyys!



Hauskaa oli huomata, että olen tietämättäni kerännyt hiljaista tietoa miksaamisestakin! Nimittäin äänityssessioissa studiossa olen katsellut tietokoneruutua miksaajan olan yli, että mitä siellä ruudulla oikein tapahtuu. Yllättäen tätä tietoa putkahti esiin tänään kun itse miksailin. Muistin hämmästyttäviä juttuja, kuinka hiirtä käytetään jne. Ja kun selailin efektilistaa muistin, että miksaajat haluavat aina käyttää kompressoriefektiä. En todellakaan tiedä, mitä se meinaa, mutta otin sen käyttöön ja alkoi kuulostamaan tosi hyvältä! Olin ihan fiiliksissä, että onko tämä oikeasti minun soittamaa kun soundaa niin hyvälle :)


Hahaa, luulin, että olin omistanut koko päivän tuolle apurahalle, mutta avatessani kameran, sinne olikin tallentunut muuta!


Upean värinen pensas pyöräreitin varrella.


Aivan sikamaisen tehokas treeni on hiitti eli HIIT. Eli High Intensive Interval Training. Siis niinku oksat pois mitä settiä! Ei tarvitse tuntitolkulla olla treenaavinaan, 20 minuuttia hiittiä ja tunne sama kuin olisi treenannut 2h. Eli aivan totaalikuollut mutta onnellinen. Jos haluat testata, niin suosittelen tutustumaan BodyRockiin. Vähintään edes megauhkean keulahahmonsa takia ;)


Tehokkain kuntosali ikinä.

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Nyt tulee hyvä päivä!


Tässä yksi onnistuneen päivän resepti :)


Mene edeltävänä iltana nukkumaan klo 20 ja nuku kaksitoista tuntia. Herää aurinkoiseen aamuun ja fillaroi kultaisessa metsässä puoli tuntia. Istahda kahvi- tai tee- tms. kupin äärelle, (blogaa) ja sitten visioi itsellesi onnistunut loppupäivä mieltymyksesi mukaan :)




Kultametsän läpi käy pyöräilijän tie :)


Nyt tässä siis visioin itselleni huippua loppupäivää :) Yksi hieno, vaikkakin hyvin vaativa juttu on minulla nyt seuraavaksi edessä. Soittotunti. Pidän nykyään itse itselleni soittotunteja. Melkein joka päivä. Opettajani on hyvin pieni ja viheliäinen ja kertoo heti kuulostaako soittoni siltä, mitä päänsisäinen visioni hakee. Tällä hetkellä hän istuu soittimeni päällä ja miettii pelaisiko soittotunnin pitämisen sijaan mielummin nallepuhkortteja.




Sitten haen ihanan vipittäjäpalleron hoidosta ja nautimme kauniista syyspäivästä ja kaikista sen mukanaan tuomista kivoista jutuista. Sounds like a plan!! :)



maanantai 26. syyskuuta 2011

Happy happy joy joy... ;)

"Sun elämä vaikuttaa tosi onnelliselta blogin perusteella", "teillä vaikuttaa olevan niin hauskaa aina kun luen sun blogia" jne. No, myönnettäköön... Kyllä tämä onnen metsästys on tuottanut tulosta. Minusta nykyään oikeastikin enimmäkseen tuntuu, että asiat ovat mainiosti, minulla on kivaa ja ympärilläni on niin paljon kaikkea kaunista :)


Mutta! Tämä on kaikkien oikeus, myös sinun! Sinulla todellakin on oikeus nauttia elämästä, onnellisuudesta ja kauneudesta! Olet olemassa täällä nimenomaan sitä varten!


Kysehän on siitä, mihin asioihin kiinnitämme huomiota. Vastaanotamme niin valtavasti informaatiota päivän mittaan, että automaattisestikin suodatamme ja valikoimme, mikä on tärkeää. Ihmislajin eloonjäämisen kannalta on aikoinaan ollut tärkeää kiinnittää huomioita uhkiin ja vaaroihin. Evoluutio onkin varmaan suosinut niitä, joilla on ollut herkkä (ja automaattinen) "vaaratutka".

Kauneustutka löysi tämän :)
 .

Nykypäivänä automaattinen vaaratutka tekee enimmäkseen ihan turhaa työtä. Mutta tiedostavalla ajattelulla voi rakentaa aivoihin uusia informaationkulkureittejä. Ai miten? No aktivoimalla hyvien asioiden tutkaa! (vähän vaikuttaa, että Sosiaalinen äly -nimistä kirjaa olisi viime aikoina luettu... ;)

Mitä enemmän kiinnitän hyviin asioihin huomiota... :) Hyödynnetään se kulttuurimme aikaansaama etu, että meillä nykypäivänä on mahdollisuus käyttää ajatusenergiaamme hyviin asioihin! Eikä tarvitse olla sataprosenttisen megapositiivinen. Aivot vahventavat niitä kytköksiä, mitä eniten käytetään. Ja silloinhan riittää jos 51% ajatuksista ovat positiivisia ;)




Oivaltava ilmaisu oli muuten jälleen samaisessa Dan Golemanin Sosiaalinen äly -kirjassa! Lainaus onnellisuustutkija Jaak Pankseppiltä (joka baltialaisesta nimestään huolimatta on proffa Ohio Bowling Green State Universityssä).

Päämäärä ei ole pakonomainen myönteisyys - jatkuvan iloisuuden vaatimus - vaan pikemminkin kyky palata omin avuin tyytyväiseen mielentilaan tilanteessa kuin tilanteessa.


 

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Värejä, hevosia, muumeja, ilmapalloja....

Mikä upea syyspäivä! Aurinko porotti ja koko maailma loisti kirkkaissa väreissä. Vaahterat ovat juuri nyt aivan huikeita! Saisinpa vielä vaatekaappini, tai oikeammin ulkovaatteeni näissä ilahduttavissa sävyissä! :)

Lisäksi tämä hieno päivä toi mukanaan myös monia mieltä piristäviä yllätyksiä. Ja kaikki ihan ilmaiseksi, kuten hienoimmat asiat kuuluu ollakin :) Varsinkin tuo pieni rakas palleroinen oli niin tohkeissaan, että nukkui melkein 3h päikkärit ja illallakin simahti saman tien.

Leikkipuistoilu oli erinomaisen värikäs kokemus tänään. Ilma maistui niin ihanan kirpeän raikkaalta ja puutkin olivat aivan liekeissä :)


 .
.





Yhtäkkiä kotimatkalla nurmikkoa kyni kaksi pientä ponia, valkoinen ja täplikäs! (olivat kai lomalla viereisestä sirkuksesta) Voi miten symppiksiä olivat, kun nautiskelivat aurinkoisesta syyspäivästä ja vihreästä nurmesta!



Täplikäs poni maastoutui täplikkään vaahteran taakse.

Kaksi uteliasta pikkupalleroa.
  
Etteikö siinä olisi jo seikkailua kerrakseen... :) Mutta jymy-yllätys odotti vielä: Kauppakeskuksessa oli muumeja! Pieni tyttö oli aivan ymmyrkäisenä ja niin tohkeissaan. Konsertin päätteeksi sai mennä halaamaan muumeja. Pientä tyttöä se jänskätti kovasti.



Rokki-ilme, vaiko peräti Pikku Myy -ilme!?  :)

Perus shoppailijoita...

Aina lempeä ja rauhallinen muumimamma <3

Paikalla ollut klovni näperteli monimutkaisia ilmapalloja :)

Siis onks tää nyt koira vai hevonen??

Onnen ajatus ja antamista

Meillä on ilahduttavan värikäs pihanurmikko!
Pidän oikeana oivalluksena, että raha ei tuo onnea. Raha on neutraali asia, joka voi mahdollistaa hyvien asioiden tapahtumisen. Mutta pahimmassa tapauksessa se voi tuoda mukanaan pelkoa ja unettomia öitä. Mielummin olen onneton jaguaarissa kuin ladassa, joku kuitenkin muistuttaa. Öhöm... vaiko sittenkin iloinen vaikka ilman edes mitään ladaakaan? Vaikka äkkiä ajateltuna raha vaikuttaisi olevan juuri se, jonka mahdollistaa onnellisuuden, on onnellisena tai onnettomana oleminen syvimmiltään ihan muusta kiinni. Asiasta, jonka suhteen raha on täysin neutraali.


Juttelin eilen erään pörssien ja kurssien päälle ymmärtävän henkilön kanssa. Maailman taloudellinen tilanne herättää näköjään aika paljon pelkoa ja stressiä. Pelätään asuntolainojen takia, työn menettämistä, henkilökohtaista konkurssia... Tämä sai minut arvostamaan omaa tilannettani: minulla ei ole lainaa josta murehtia, eikä minulla ole työpaikkaa, jonka menettämistä tarvitsisi pelätä, ja elän rahassa ajateltuna niin pienesti, ettei pelkoa konkurssista ole.


Kotiraittimme loistaa :)


 .
Elämän hienoimmat ja tärkeimmät asiat ovat niitä, joita ei voi rahalla ostaa: rakkaus, ystävyys, yhdessäolo, läheisyys, itsensä rakastaminen, luovuus, intohimo, riemu, nauru, jne sekä kaikkien tällaisten asioiden tuoma mielihyvä, lämpö ja onnellisuus. Miten näitä sitten saa? Ilmaiseksiko? Ei. Vaan antamalla näitä! Vanhan sanonnan mukaan saa niittää, mitä kylvää. Lisäisin siihen vielä, että sato on aina moninkertainen kylvettyihin siemeniin nähden :)


Vaikea sanoa, kumpi nauttii enemmän? :)





Toinen mielenkiintoinen näkökulma tuli eteeni Dan Colemanin kirjasta sosiaalinen äly. Kirjassa hän kertoo monista neurologisista tutkimuksista joista käy ilmi, että ihminen oikeastaan luo itse itsensä ja omat potentiaalinsa. Ihminen ei siis ole pelkkä geenien, kasvatuksen tai ympäristön orja. Kun aivoihin syntyy uusi neuroni, tekee se kymmeniä tuhansia kytköksiä muihin neuroneihin. Ne kytkökset, joita ihminen käyttää usein vahvistuvat, kun taas ne, jotka jäävät käyttämättä katoavat. Täten aivot muokkautuvat sen mukaan, mitä kytköksiä valitsemme aivojemme käyttävän. Kytköksien valintaan tietysti osaltaan vaikuttavat myös kasvatus ja ympäristö, mutta tarkoitan, että jokainen voi itse valita millaisiin asioihin keskittyy ja millaisille asioille antaa aivoissaan pelitilaa. On siis ihan konkreettisesti mahdollista muuttaa olemisemme pohjavirettä ajatuksen avulla. Vähän kuten vanhetessa. Ryppyjen muoto tulee sen mukaan hymyileekö vai mököttääkö enemmän :)


LISÄYS: Unohdin kertoa jutun, joka sattui eilen tuon keskustelun jälkeen, ja joka hauskasti paljastaa asenteeni rahaan. Piti ostaa Aurelialle lisää sormikkaita, joten menin cittariin, koska olin nähnyt niillä mammuttimainoksen, jossa oli edullisesti sormikkaita myynnissä. Ennen kauppaan menoa ajattelin, että paras kuitenkin tsekata tilin saldo ensin. Otto-automaatilla minua odotti mieluisa yllätys: jumppalasta olikin tupsahtanut (varmaan useimpien skaalassa vaatimaton) palkka! Ajattelin, että no nyt voin ostaa niin paljon kaikkea kuin vain tarvitsen! Ja tosiaankin tein niin! Haahuilin kauppaa ympäri ja lappasin koriini kaikkea mitä tarvitsen. Olin tyytyväinen kävellessäni kaupasta ulos ostoskassissa sormikkaat, sukat, T-paita ja juusto. Se oli kaikki, mitä tarvitsin! :)

perjantai 23. syyskuuta 2011

Hyvin ja lujaa!

Hienot maisemat ovat maastopyöräilyn etu myös!
Nyt menee tosi hyvin ja lujaa! Tämä fiilis on maastopyöräilyn ehdotonta aatelia! Alamäki ja vauhti! Mitä kapeampi ja möykkyisämpi polku, sen jännempää ja kivempaa. Raskaana ollessani siirryin mummomankeliin, kun ei mahan kanssa muuten yltänyt ohjaustankoon. Ja lapsen synnyttyä ei sattuneesta syystä ehtinyt maastopoluille. Tänään ensimmäistä kertaa vuosiin tein maastokatsauksen fillarireittini varrella. Aaaaaah!!! Mikä meininki!!

Nyt menee tosi hyvin ja lujaa! Tässä lajissa onnistun miltei aina! Pääsen jännittävän mäen alas hyvällä fiiliksellä ja ehjänä. Hurautan vauhdilla juurakoiden ja kivien yli. Väistän märkiä oksia. Rapa roiskuu! Satunnaiset skraidutkin ovat enimmäkseen luokkaa no jee oonpas kova gimma :) Ja ne sairaalan päätyneet reissut ovat aina olleet muiden törttöilijöiden (autoilijoiden) syytä, eivätkä suinkaan minun epäonnistumisiani! ;)


Jep, on se polku!


Onnistumisen fiilis, sitä se on. Tämän fiiliksen haluaisin copypastata kaikkialle elämääni! Miksi sitten juuri maastopyöräilyssä on niin helppo onnistua? Ei, en tosiaankaan ole syntymälahjakkuus ja mahdolliset taidon rippeet olivat varmasti ihan ruosteessa. Luulen, että tärkeimmät tekijät on voimakas halu onnistua (kuka nyt haluaisi löytää itsensä pyörän alta tikkupensaan sisältä!?) sekä suuri innostus ja rakkaus lajiin (tää on niin maailman siisteintä). Olisikohan se niin helppoa? Harjoitella voimakasta onnistumisen halua ja houkutella esiin innostusta ja rakkautta muitakin elämänalueita kohtaan? [Nyt menee tosi hyvin ja lujaa! Ctrl+C Ctrl+V]






"Wether you think you can or you can´t, you´re right" -Henry Ford


Tuo aforismi tulee vastaani aina tasaisin väliajoin, viimeksi eilen Heidin filosofisesta juoksublogista. Ensimmäistä kertaa törmäsin siihen 10-vuotiaana ja kirjoitin sen lapulle, jonka teippasin huoneeni oveen. Om du tror att du kan eller inte kan, så har du rätt. En ihan tarkalleen ymmärtänyt mitä se tarkoitti (alkuperäiskielellä se onkin helpompi ymmärtää), mutta tajusin, että jotakin tärkeää siinä sanottiin.


Nomut oikeesti se oli aika hurja alamäki, vaikka kuvassa näyttää nössöltä. Joojoo, oikeesti...

torstai 22. syyskuuta 2011

Hämärää ja valoa

Oli juuri se hetki iltapäivästä, jolloin energiatasot ovat kaikkein alhaisimmillaan. Ulkona oli hämäränharmaata ja satoi. Seisoin keskellä kauppakeskusta ja tuijottelin eteeni puolinukahtaneena, koska en jaksanut muutakaan tehdä. Aurelia oli huomannut muuminkuvia mainoksessa ja syventyi niihin pidemmäksikin aikaa. Hämärästi huomasin, että mieleni muistuttaa minulle jotakin. Havahduin sen verran, että ymmärsin: minulla on älyttömän hyvin asiat, sillä minä saan seistä ja tuijottaa. Minun ei tarvitse tehdä mitään! Saan vain olla! Keskellä hektisintä iltapäiväruuhkaa ja huimaavaa hälinää minä vain seisoa nököttelin, enkä tehnyt mitään! Se oli hienoa!


Pienenä syksy, talvi ja piemys olivat kivoja. En muista lainkaan, että olisi väsyttänyt. Sen sijaan muistan kyllä, että kulutimme paljon kuravaatteita ja toppavaatteita. Ja heijastimia ja taskulamppuja! Pimeässä metsässä oli kaikki tarvittavat seikkailun ainekset! Sen asenteen haluaisin löytää jälleen! Tulkoon siitä osa hyvän mielen projektiani. 

Tuo pieni tyttö tuntuu olevan samoilla linjoilla kuin minä pienenä. Pimeää??? Joo kivaa, aurinkolaseillahan se onnistuu tosi helposti!





Ihan parasta pimeydessä on, että voi sytyttää kynttilöitä. Niistä tulee lämmin, levollinen ja miellyttävä olo. Ystäväni sanoi, että jouluvalot saa laittaa jo lokakuussa. Jee! Minua ilahduttaa joka vuosi tuo sanaton ja kollektiivinen valonlisäysperinne! (jaa missähän ne valot muuten on... onneksi tässä on vielä jokunen viikko aikaa...)

 

tiistai 20. syyskuuta 2011

Upeutta!

Syksyn värit ovat kuin musiikkia näköaistille <3
 .
 .
Luksus on sellaista, mitä on tarjolla tosi harvoin. Yleensä siksi, että se on kallista, mutta toisinaan ihan vain siksi, että se on niin harvinaista. Kummallista, että näennäisesti ihan tosi tavallisista asioista voi tulla luksusta kunhan se on tarpeeksi harvinaista. 


Minulle luksusta tänään oli kavuta portaita. Siis ihan oikeita kunnon portaita! Puisia ja kierteellä olevia. Lastenvaunujen kanssa kun tulee kierrettyä aina sieltä kaukaisen hissin kautta... Miten ihanaa onkaan käyttää niitä lihaksia, jotka juuri porrasnousua varten on tuolla takalistossa! Ponnistaa sopivan verran ja nousta aina vain ylöspäin. Tai ponnistaa aavistuksen tarvittavaa enemmän ja tuntea suorastaan lentävänsä ylöspäin. Tuntea askeleiden vahvuuden ja silti olla hengästymättä. Jee jee. Ilonsa kullakin ;) 


Ja hei, taas! Taas oli niin hieno venyttelytunti. Ehkä vähän liian usein hehkuttelen sitä... Mutta kun se vaan on niin hienoa ja siitä tulee niin megahyvä fiilis! Osittain se johtuu tietysti siitä kun itsekin venyttelee, sehän nyt aina tekee hyvää. Mutta ihan kaikkein eniten saan kiksejä kun huomaan, että joku oivaltaa elämästä nauttimisen ja laiskottelun positiiviset vaikutukset kehoon ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin (vähän ällö muotisana, mutta en keksinyt parempaakaan)!  Venyttely on nimenomaan nautiskelua! Se on hyvällä omatunnolla tehtyä laiskottelua ja oikeasti vaikuttaa kehoon ja mieleen! Uusimmassa fit-lehdessä oli muuten yllättävän asiallinen juttu venyttelystä! Hienoa, että tieto venyttelystä alkaa olemaan ajan tasalla!


Gymboss - tajuttoman tehokas taskukokoinen kuntoiluväline!
Ennen venyttelyä tein oman punttitreenin. On ihan tavallista, että höpöttelen muiden treenaajien kanssa. Mutta treenaan kuitenkin aina tosissani enkä hengaile. Yleensä aihe on kahvakuulat, hyvät liikkeet tai superfoodit jne. Mutta tänään! Tänään juttelin vieressä rehkivän (pianisti-)punttimimmin kanssa taidemusiikista! Hindemithistä ja Bachista... Ja samalla treenattiin sikamaisen kovaa :) Ihan huippua! Ja varmaan ihan tosi friikkiä muiden treenajien silmissä ;)


Kävin räpsimässä syyskuvia tällä kertaa ihan itse. Vahvat värit tuottaa minulle tosi paljon iloa ja innostusta, ja tämä vuodenaika on siinä suhteessa aivan paras!