Be careful what you wish for! :)

 .

Hauskaa, olen päässyt affirmaatioiden jujusta kiinni ja niistä on tullut tosi hauska ja piristävä ajanviete päiviini :) Mitä siis on affirmaatio?  
 

Affirmointi oikeastaan hyvin helppoa, mutta tosiaan ennen kaikkea mukavaa :) Tarvitsee vain mielikuvitusta ja hyvää mieltä. Mukavia asioitahan on kiva kuvitella! Kokeile vaikka itse. Käytä mielikuvitustasi, eläydy ja uppoudu tähän koko olemuksellasi: "Säteilen iloa, innostusta, inspiraatiota ja rakkautta".

Hauskaa, vai mitä? Oikeastaan kaikki ajatuksemme ovat tavallaan affirmaatioita eli tilauksia. Siksi onkin hyödyttävää hieman tarkkailla mitä ajatuksissaan päästelee ja muokata ne toivomuksiensa mukaisiksi! Ihan ensimmäisenä kannattaa kääntää kieltomuotoiset lauseet positiiviseen muotoon, koska kieltomuodossa ilmaistu asia valitettavasti toimii mielessä samalla tavalla kuin positiivinenkin. Vaikkapa klassikko: Älä ajattele sinistä apinaa! (sitä enemmän mitä enemmän yrität olla ajattelematta...). Siispä: Sun täytyy varoo mitä sä haluut, koska sä saat sen! :)

Yhtäkkiä alkoi tehdä mieli raakasuklaata. Sydämenmuotoista.

Ja voi ihmetystä ja hauskuutta, että ne toimivatkin! Tehdessäni lähtöä oli ties mikä tavara kadoksissa. Ajattelin ja kuvittelin itseni tällaiseen tilanteeseen: "Löydän aina kaiken tarvitsemani helposti". Kun ei mitään tapahtunut muunsin muotoon "Löydän aina kaiken tarvitsemani helposti ja nopeasti". Kuvittelin, millaista on olla sellainen henkilö, miltä se oikeasti tuntuu. Ja mitä ihmettä! En edes ehtinyt loppuun asti kun löysin etsimäni! Kolme muutakin kadonnutta tavaraa putkahteli esiin samalla keinolla. Joidenkin kohdalla ehdin vain ajatella, että tämänkin voisi affirmoida, niin jo löytyi! Olin niin ihmeissäni!!!

.
Muita kivoja ajatuksia/kuvitelmia arjessani ovat vaikkapa: "Ehdin bussiin helposti ja rauhallisesti", "Minulla on aina tyylikkäitä ja sopivia vaatteita", "Bussi kulkee sujuvasti ja miellyttävän pehmeästi", "Minulla on iloinen ja rakastava perhe". On muuten aika kivaa käyttää aikansa tällaisia miettien :) Erityisen tehokas ja mieltä keventäviä ovat "Säteilen iloa ja ystävällisyyttä", "Näen vastaantulevissa ihmisissä paljon hyvää", "Minulla on upea elämä!"

Bongasin muuten todella hyvin ilmaistun jutun Viidakkomiehen blogista:

Teknologia on poistanut tarpeen fyysiselle työlle. Hyvä niin! Päästään helpommalla, ja saadaan lisää vapautta. Mutta sitten huomataankin, että ihmiskroppa tarvitseekin myös fyysistä vastusta, pysyäkseen edes kasassa.

Samoin on nykyään mahdollista eliminoida kaikki muutkin haasteet ja ongelmat elämästä, ja elää tosi vapaasti, ja jos jotain tarvii saada tapahtumaan, löytyy aina muitakin keinoja kuin raaka voima ja väkisinpuskeminen. Mutta sitten huomataan, että myös psyyke tarvitsee treeniä ja vastusta voidakseen todella hyvin.

Lihastyön fysiologinen tarve ei tarkoita sitä, että ihmiskunnan tulisi luopua kaikesta teknologiasta ja jokaisen palattava pellolle kyykkimään. Se tarkoittaa vain sitä, että yksi voi mennä Zumbaan ja toinen tennikseen.

Samoin se, että psyyke vaatii vastusta, ei tarkoita että elämästä tulisi tehdä jälleen kroonisesti vaikeaa. Se tarkoittaa vain, että seuraavaksi aletaan kehittää “henkisiä urheilulajeja” – ja aletaan olla ihan liekeissä silloin, kun myös itse elämä edelleen onnistuu tarjoamaan jotain todella haastavaa ja jopa ärsyttävän hankalaa. Parasta psyyke-treeniä ja asennevahvistusta! Kiitos ms tauti, kiitos kaikille byrokraateille, kiitos verottaja, kiitos logistiikka-ongelmat! Erityis-kiitos tiskeille, pyykkikoneelle ja vaatekorille – ja kaikista isoin kiitos sille, jos huomaa ottaneensa liikaa projekteja päällekäin.

Täytyy varmaan ryhtyä raakasuklaantekoon... :)

Loistavaa!

Elämä on kuulkaas vekkuli paikka! Justiin olen lukenut useampiakin affirmaatiokirjoja, viimeisimpänä sain päätökseen Annastina Vrethammarin Ajattele elämäsi hyväksi. Suuri kiitos Jennylle kirjavinkistä, tätä ilahduttavaa ja innostavaa kirjaa voin suositella ihan jokaiselle! :) Sitten puoliläpällä tein ajatustreenin siitä, että jos joku tunkisi käteeni satasen ja sanoisi, että satsaa itseesi, niin mitä tekisin? Kuvittelin, kuinka menin johonkin ihanaan, kauniiseen ja valoisaan spa-paikkaan jonkinlaiseen itsensähemmottelujuttuun. Sitten unohdin koko jutun kun yhtäkkiä sähköpostiin tupsahti kutsu bloggaajien hyvinvointitapahtumaan (josta aiemminkin jo mainitsin) jonka kylkiäisenä sain lipun Helsinki Day Span BodyHoliday -festivaaleille 18.3! Loistavaa! Ja sitten kun kyselin, sain vielä toisen lipun arvottavaksi blogilukijoiden kesken 22.4. vietettävään samanlaiseen tapahtumaan! Eli kunhan itse pääsen ensin nautiskelemaan ja testaamaan tuota, niin kerron sitten siitä lisää ja ensi kuussa kilpailua tulossa :)

Tää vaikuttaa jotenkin ihan kivalta :)

Valo on yksi mahtavimmista asioista! Nyt kun tulee kokoajan lisää valoa, niin eihän tässä voi muuta kuin ihastella ja nauttia! Aika monissa viime aikoina lukemassani kirjassa on puhuttu valomeditaatiosta ja sisäisen valon lisäämisestä. Ihan huippuja juttuja! Yksinkertaisuudessa voi sulkea silmät (ja vaikka kääntyä vielä aurinkoon päin) ja tuntea loistavansa täynnä valoa. Tai tunne kuin olisi valopatsaan sisällä. Kokemusta ei kunnolla pysty kirjoittaen selittämään, mutta se on helppo jokaisen, jolla on mielikuvitusta ja tahtoa kokeilla itse :) Tämän jälkeen sana "loistava" tulee kaikumaan aivan uudessa merkityksessä! Käytämme sitä usein aika villin vapaasti, tarkoittaen suunnilleen upeaa, siistiä, makeeta, mahtavaa, hyvää, hienoa... Mutta mietipä seuraavan kerran kun kuulet itsesi tai jonkun muun käyttävän tätä ilmaisua jostakin asiasta, että kyseinen asia oikeasti on loistava! Siis loistaa :) 

Tai mitä kaikkea voikaan sisältää ajatukseen: Minä Olen Loistava! Sehän on muuten ihan huippu affirmaatiolausekin :)

Minä Olen Loistava -googlekuvahaun tulos :)

Sijaistin pitkään erästä aamupäivän kiertoharjoittelujumppaa. Mielestäni se oli ihan superkivaa ja puhuinkin usein kotona siitä tunnista ikään kuin se olisi minun oma vakkarituntini. Pidin ihan itsestäänselvänä, että oikea vetäjä joka viikko pyysi minua sijaistamaan. Ja oikeastaan palaset loksahtivat nätisti kohdilleen kun tämä alkuperäinen vetäjä kysyi, haluaisinko tunnin kokonaan itselleni? No totta ihmeessä!! :)

Mitä ihmeellistä nyt kiertoharjoittelujumpassa on? No se porukka! Koska se on aamupäivätunti, käy siellä paljon eläkeläisiä ja nämä sedät ja tädit ovat niin älyttömän hauskaa porukkaa, että oksat pois! Hauskin tapaus on porukan vanhin, harmain, pienin ja kyttyräselkäisin mummeli. Hän jumppaa isossa tummanvihreässä samettisessa oloasussa, katsoo terävästi ja kommentoi sarkastisesti. (Ohjaaja: "Ottakaa sen verran tilaa, ettei vahingossa tule motattua kaveria", miehensä vieressä seisonut mummeli: "No entäs tahallaan?")

Ja vaikka hän on pieni ja näennäisesti heiveröinen, on hänessä hämmästyttävää sisukkuutta ja hurjaa tahdonvoimaa! Ja lisäksi mahtavan ennakkoluuloton asenne. Kun opetan porukalle uusia liikkeitä, ensin haastavina ja sitten näyttäen "mummoversiot", tämä sisumummo tekee ne kaikkein haastavimmat. En muista milloin olisin viimeksi nähnyt missään vanhan pikkuruisen mummon pinnistävän kaikkensa, jotta saisi tehtyä ihan kunnolliset miesten punnerrukset. Tai telemarkhypyt. Tai kyykkyhypyt. Tai tarttumaan 20kg kahvakuulaan. Tai jotakin puoliakrobaattisia ketteryysliikkeitä. Ja tämän nähdessään tietysti kaikki papat ja nuoremmat mummelit ryhtyvät itsekin tsemppaamaan parastaan. Heittävät läppää ja naureskelevat. Tässä porukassa on vahva virta ja tekemisen meininki! Tämä porukka on aivan LOISTAVA! :)

Valonpilkahduksia

Onneksi on valonpilkahduksia! Jo aamusta oli upean värinen auringonnousu, tosin se punainen väri ei jotenkin tarttunut kameraan... Ilahduin silti :)

Valittajasta valopilkuksi, tähän haasteeseen oli pakko tarttua! Ja se osoittautuikin hyväksi jutuksi, sillä päivään mahtui monia vaikeita hetkiä. Haastan sinutkin mukaan! Täältä lisäätietoja!

Tartu haasteeseen olla valittamatta 21 päivän ajan. Se muuttaa tapasi ajatella – paremmaksi.

"Huomaa, että jos sinulla on aikaa nurista ja valittaa jostakin, sinulla on myös aikaa tehdä jotain asialle."
- Anthony D'Angelo

Tosiaan. Haastavissa tilanteissa vain pidin suuni kiinni tai vastasin vain lyhyesti selkeisiin kysymyksiin. Onnistuin (ainakin omasta mielestä) olemaan valittamatta. Onkin oma juttunsa, missä menee raja valittamisen ja ikävien asioiden esiin nostamisen välillä. Jälkimmäinen kun kuitenkin useimmiten on välttämätön kyseisten tilanteiden korjaamiseksi. Valittamisen lopettaminen ei ole sama asia kuin ongelmien lakaiseminen maton alle.

Oikeastaan asioissa on aina puolensa, joten miksi muutenkaan pitäisi nostaa esiin valituksen aiheet, kun voisi nostaa esiin hyvät puolet? Tulin tänään todella iloiseksi siitä, kun meikkaamisesta puhuessamme työkaverini kehui hiuksiani ja kampaustani. Siis tätä värjäämätöntä ja itse leikkaamani pehkoa! Kiitin häntä ja sanoin suoraan kuinka iloiseksi tulin :) Se oli asia, jonka sanomatta jättäminen ei olisi haitannut mitään, mutta taas sanominen sai valtavasti hyvää mieltä aikaan. Haluan itsekin tehdä lisää tätä!

Unelmointia... :)

Iltapäivällä tapahtui hieno ja yllättävä käänne. Oli yksi niistä vaikeista hetkistä ja yritin kaikin voimin ajatella itselleni edes jotakin hyvää. Lopulta kun en muuta keksinyt tein kuten ennen vanhaa tehtiin. Rukoilin. Olo ei muuttunut salamaniskusta. Mutta hetken kuluttua tapahtui samanaikaisesti kaksi upeaa asiaa. Ensin tuli epäonnistumisasiaan liittyvä sovitteluviesti ja heti perään siskoni soitti ja pyysi kylään. Tulin niin iloiseksi, että ponkaisimme Aurelian kanssa kotisohvalta ajotielle vartissa! Siis siinä ajassa käytiin pissit ja pakkaamiset ja pukemiset ja pulkalla 500m autolle ja putsattiin se lumesta. Kyllä sitä vain pystyy vaikka mihin jos on oikein motivoitunut! :)

Oli ilahduttavaa olla siskon luona. Paransimme maailmaa ja pohdimme elämää <3. Tämäkin päivä oli kaikesta huolimatta täynnä hyviä asioita! Kiitos! <3

Valoa kohti!

Nyt sen huomaa: päivät pitenevät! Onnitteluni, olemme jälleen voiton puolella yhdestä pimeyden jaksosta!! :) Nyt kelpaa olla, tintitkin visersivät niin innokkaasti, että se väkisinkin tarttui :)  Ja kyllä se valkoinen maailma vaan on niin upea! Valittajat pitäkööt mielipiteensä - omana tietonaan! ;)

Majava <3

Luppaakorvaa seikkailee taas... :D

"Sataa Nunta!"

Jihuu! :)

Ja taas "Sataa Nunta!!" :)

"Ooooi pieni vauva-lumikissa!"

Taas löytyi hyvää ajattelun aihetta: Paljonko rahaa tarvitsisit, että tuntisit itsesi menestyneeksi etkä kantaisi enää huolta mistään? Miettiessäni tätä huomasin, kuinka tärkeä aihe tämä minulle on. Nimittäin ensimmäinen ajatus oli, että en tarvitse siihen yhtään rahaa, ainoastaan hyvän asenteen. Sitten tajusin: sitä saa mitä tilaa. Ei ihme, ettei minulla ole rahaa, jos ajattelen, etten tarvitse sitä! Sitten yritin vastata kysymykseen uudemman kerran. Ja huomasin, että hyvänen aika kuinka vaatimaton olen. Vähän kuin kysyisi, paljonko rahaa ottaisit, jos saisit niin paljon kuin haluaisit ja vastaisin jotain "no vaikka muutama satku". En tietenkään mittaa menestystä elämässä rahassa, mutta toisaalta kyllä itseään kuuluu arvostaa riittävästi, ja raha on yksi selkeimmistä arvostuksen muodoista... Ja kyllä todellakin asenne ratkaisee myös. Ei auta miljoonat pankkitilillä jos kuitenkin kokoajan ituttaa. Hmm... En osannut lopulta vastata kysymykseen, mutta itse pohtiminen oli hyvästä. Voin suositella :)

Lisää valoa!

Tämä päivä on muistuttanut minua valon tarpeellisuudesta ja voimasta. Keli on ollut outo, välillä kirkasta auringonpaistetta ja sitten yhtäkkiä todella pimeää ja rajuja kuuroja. Valo vaikuttaa. Sen huomaa varsinkin nyt kun ulkovaloa alkaa olla vähemmän. 

.

Toisaalta pimeys. Tänään isuimme iltapalalla kun ukkonen vei sähköt. Yhtäkkiä maailma oli pelkkää mustaa. Yksi aisti oli poissa. Jännää! Kaikki muut aistit valpastuivat, etenkin tuntoaisti kun piti löytää tulitikut jostakin ja mahdollisimman äkkiä. Ja sytyttää varovasti koska pieni tyttö oli tarrautunut tiukasti syliin. Maailma tuntui kovin erilaiselta. Haavoittuvalta. Kuinka paljon meidän elämästä on riippuvaista sähköstä! Ja mitä meillä on ilman sitä? 

Aistit valppaana pimeässä.

Aloin miettimään muita perheenjäseniä, kuinka he löytäisivät kotiin pimeässä, olisiko kotimatka vaarallista jos pimeässä liikkuu omituisia tyyppejä. Toisaalta sähköjen ollessa pois oli ihanan hiljaista ja rauhallista. Koneet eivät surisseet eikä kadulla möykännyt kukaan. Oli varsin helppoa elää nyt-hetkessä kun oli tunne, ettei voi tietää mitä seuraavaksi tapahtuu, ja ettei tarvitsekaan. Sai uusia näkökulmia moniin asioihin. Ja nyt ymmärrän, miksi sähkökatkokset ylittävät uutiskynnyksen. Se mullistaa ihmisten maailmaa aika paljon :)

Romanttinen kylpyhetki.

Valo. Se tosiaan on jännä juttu. Sitä voi ajatella vertauskuvana elinvoimalle. Tai jos mennään fotonitasolle, niin ei tarvitse olla vertauskuvallinenkaan, mutta se on jo niin hifiä, että se ehkä on helpompi jättää fyysikoille... Tai voi sen valon ajatella sähkömagneettisena varauksena, mikä kaikessa elollisessa on, ja joka syntyy juuri siitä, että se elää. Sama mitä huuhaakielellä sanotaan auraksi. Seuraava pätkä onkin sellaista huuhaatekstiä, että oksat pois... ;)

Mitä enemmän valoa jossakin elollisessa on, sen elinvoimaisempi se on. Koskee myös meitä ihmisiä. Saamme valoa - valosta! Auringosta. Kun se paistaa, mekin paistamme. Kun ulkoisesti on kirkasta, on usein sisäisestikin kirkasta. Se on ihan helppo ymmärtää ja huomata. Ei ihme, että muinaiset kultit ovat pitäneet aurinkoa jumalana, kaiken valon lähteenä.

Tämä kuhisee elämää. Nam ;P

Mutta me voimme vahvistaa meidän "valoa" myös esim. syömällä paljon valoa sisältävää ruokaa. Mahdollisimman "elollista" ruokaa, eli sellaista, mikä vielä elää. Lähinnä siis idut ja maitohappobakteerit. Näitä kannattaakin syödä etenkin nyt kun ulkoinen valo on vähässä. Luomuruoka ja monet superfoodit sisältävät myös valoa. Ne ovat terveellisiä ja auttaa meitä jaksamaan paremmin. Juurikin tuon valon takia. Ruoka, jossa on vahva aura vahvistaa myös meidän omaa auraa.

Omaa valoaan voi vahvistaa myös mielen tasolla. Ajattelemalla valoisia ajatuksia. Eikä pelkästään ajatella, vaan myös toteuttaa valoisia ajatuksia omassa asennoitumisessa ja etenkin suhteessa toisiin ihmisiin. "Rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi". Vahvistamalla muiden valoa, tukemalla kaikkea, mikä vahvistaa heidän elinvoimaansa vahvistat myös omaa valoasi!

Tällaista huuhaata tällä kertaa. Jätän mainitsematta "Universaalin Valon Lähteen", ettei menisi liiaksi jeesusteluksi. Mutta sen verran sanon kuitenkin, että sekin on erittäin varteenotettava valon lähde. Ja sitä on hienoa vaalia omassa elämässä.

Lopuksi valopirtelön resepti :) Tätä jos vedät, saatat tuntea itsesi aika elinvoimaiseksi:

 

1rkl chlorellaa

1 rkl spirulinaa

1 rkl siitepölyrakeita

½ avocado

1 rkl MSM:ää

1 rkl chian siemeniä

ripaus steviaa

vettä

Sopii tosi hyvin inkamarjojen kanssa. Niitäkin olisi voinut laittaa joukkoon, mutta päätin pureskella ne ihan itse omilla hampaillani, koska blenderimme ei saa niitä sileäksi. Sitäpaitsi pureskeleminen on ihan terveellistä. Ei kaikkea kannata laittaa blenderissä mössöksi vaikka smoothiet niin muodikkaita ovatkin.

Hämärää ja valoa

Oli juuri se hetki iltapäivästä, jolloin energiatasot ovat kaikkein alhaisimmillaan. Ulkona oli hämäränharmaata ja satoi. Seisoin keskellä kauppakeskusta ja tuijottelin eteeni puolinukahtaneena, koska en jaksanut muutakaan tehdä. Aurelia oli huomannut muuminkuvia mainoksessa ja syventyi niihin pidemmäksikin aikaa. Hämärästi huomasin, että mieleni muistuttaa minulle jotakin. Havahduin sen verran, että ymmärsin: minulla on älyttömän hyvin asiat, sillä minä saan seistä ja tuijottaa. Minun ei tarvitse tehdä mitään! Saan vain olla! Keskellä hektisintä iltapäiväruuhkaa ja huimaavaa hälinää minä vain seisoa nököttelin, enkä tehnyt mitään! Se oli hienoa!


Pienenä syksy, talvi ja piemys olivat kivoja. En muista lainkaan, että olisi väsyttänyt. Sen sijaan muistan kyllä, että kulutimme paljon kuravaatteita ja toppavaatteita. Ja heijastimia ja taskulamppuja! Pimeässä metsässä oli kaikki tarvittavat seikkailun ainekset! Sen asenteen haluaisin löytää jälleen! Tulkoon siitä osa hyvän mielen projektiani. 

Tuo pieni tyttö tuntuu olevan samoilla linjoilla kuin minä pienenä. Pimeää??? Joo kivaa, aurinkolaseillahan se onnistuu tosi helposti!

Ihan parasta pimeydessä on, että voi sytyttää kynttilöitä. Niistä tulee lämmin, levollinen ja miellyttävä olo. Ystäväni sanoi, että jouluvalot saa laittaa jo lokakuussa. Jee! Minua ilahduttaa joka vuosi tuo sanaton ja kollektiivinen valonlisäysperinne! (jaa missähän ne valot muuten on... onneksi tässä on vielä jokunen viikko aikaa...)