tiistai 7. helmikuuta 2012

Valonpilkahduksia

Onneksi on valonpilkahduksia! Jo aamusta oli upean värinen auringonnousu, tosin se punainen väri ei jotenkin tarttunut kameraan... Ilahduin silti :)



Valittajasta valopilkuksi, tähän haasteeseen oli pakko tarttua! Ja se osoittautuikin hyväksi jutuksi, sillä päivään mahtui monia vaikeita hetkiä. Haastan sinutkin mukaan! Täältä lisäätietoja!


Tartu haasteeseen olla valittamatta 21 päivän ajan. Se muuttaa tapasi ajatella – paremmaksi.
"Huomaa, että jos sinulla on aikaa nurista ja valittaa jostakin, sinulla on myös aikaa tehdä jotain asialle."
- Anthony D'Angelo

Tosiaan. Haastavissa tilanteissa vain pidin suuni kiinni tai vastasin vain lyhyesti selkeisiin kysymyksiin. Onnistuin (ainakin omasta mielestä) olemaan valittamatta. Onkin oma juttunsa, missä menee raja valittamisen ja ikävien asioiden esiin nostamisen välillä. Jälkimmäinen kun kuitenkin useimmiten on välttämätön kyseisten tilanteiden korjaamiseksi. Valittamisen lopettaminen ei ole sama asia kuin ongelmien lakaiseminen maton alle.

Oikeastaan asioissa on aina puolensa, joten miksi muutenkaan pitäisi nostaa esiin valituksen aiheet, kun voisi nostaa esiin hyvät puolet? Tulin tänään todella iloiseksi siitä, kun meikkaamisesta puhuessamme työkaverini kehui hiuksiani ja kampaustani. Siis tätä värjäämätöntä ja itse leikkaamani pehkoa! Kiitin häntä ja sanoin suoraan kuinka iloiseksi tulin :) Se oli asia, jonka sanomatta jättäminen ei olisi haitannut mitään, mutta taas sanominen sai valtavasti hyvää mieltä aikaan. Haluan itsekin tehdä lisää tätä!

Unelmointia... :)
Iltapäivällä tapahtui hieno ja yllättävä käänne. Oli yksi niistä vaikeista hetkistä ja yritin kaikin voimin ajatella itselleni edes jotakin hyvää. Lopulta kun en muuta keksinyt tein kuten ennen vanhaa tehtiin. Rukoilin. Olo ei muuttunut salamaniskusta. Mutta hetken kuluttua tapahtui samanaikaisesti kaksi upeaa asiaa. Ensin tuli epäonnistumisasiaan liittyvä sovitteluviesti ja heti perään siskoni soitti ja pyysi kylään. Tulin niin iloiseksi, että ponkaisimme Aurelian kanssa kotisohvalta ajotielle vartissa! Siis siinä ajassa käytiin pissit ja pakkaamiset ja pukemiset ja pulkalla 500m autolle ja putsattiin se lumesta. Kyllä sitä vain pystyy vaikka mihin jos on oikein motivoitunut! :)

Oli ilahduttavaa olla siskon luona. Paransimme maailmaa ja pohdimme elämää <3. Tämäkin päivä oli kaikesta huolimatta täynnä hyviä asioita! Kiitos! <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti