maanantai 28. helmikuuta 2011

Minä olen!

Kyllä tänäänkin sattui vaikka mitä hyvää, vaikka ensin en uskonut siihen lainkaan... Lisäksi myös yksi aivan poikkeuksellinen erinomaisen mahtava hetki! 

Lähdin viemään lainabassoa bassopajalle hakeakseni sieltä lainaan toisen hieman paremman basson. Aurelia oli mukana kärryissä nukkumassa päikkäreitään. Bussissa oli tuttu kotiäiti vauvansa kanssa ja tulin iloiseksi kun sain hieman vertaistukea. Ei se näköjään muidenkaan pikkulasten äitien "oma aika" ole niin läpihuutojuttu. 

Oli tarkoitus otattaa valokuva siitä hullusta naisesta, joka raahaa bassoa ja vauvaa yhtä aikaa julkisilla, mutten sitten muistanutkaan... no ensi kerralla!! Tällä kertaa on tyydyttävä googlen kuvahakuun:



Sain roudattua basson pajalle ja Aurelia nukkui kokoajan. Ehdin jopa nauttia kahvilassa istumisesta hetken, ennen kuin hän heräsi. Tämän kahvilahetken aikana minulle valkeni ratkaiseva asia: päänuppini tarvitsee hieman etäisyyttä tästä vauvanhoidosta hetkeksi, jotta löytyisi jälleen se oma minä, siis MINÄminä, eikä 24h äitihoivaaja. -> tämä työn alle!

Minulla on yksi basso-oppilas ja se on juuri sopiva määrä. Tänään oli ensimmäinen tunti piiiitkään aikaan (vuoteen?). Ja se olikin just ihanan piristävää vaihtelua tähän vauva-arkeen! Mieheni lähti Aurelian kanssa ostoksille sillä aikaa.

Tämän soittotunnin jälkeen tapahtui se erinomaisen mahtava hetki. Nimittäin lähdin kävelemään musiikkiopistolta bassopajalle (hakemaan sitä toista lainabassoa) ja kävelin kaupungin katuja AIVAN YKSIN! Siis ilman vaunuja ja vauvaa! Tapahtui juuri se, mitä olin aiemmin kahvilassa toivonut! Tunsin itseni normaaliksi ihmiseksi, en väsyneeksi kotiäidiksi. Fiilis oli helpottunut, kevyt ja hyvinvoiva. Tässä olen minä, siis minä, ainoastaan ja vain minä! Minä olen tämä henkilö! Minä olen!

Minä Olen!


Oli mahtavaa olla pajallakin ilman vauvaa, kerkesin testailemaan bassoja ja juttelemaan rauhassa. Ja myös basson roudaaminen pajalta Kamppiin oli hienoa. Siis kerrankin ihan yksinäni nousin ratikkaan ja olin ihan tavallinen ihminen. Tai no jaa, mutta ainakin tavallinen bassoa roudaava ihminen :P

Kampissa minua odotti ihana, hyväntuulinen tyttö iskän sylissä :)

Illalla soitin uutta lainabassoa. Ei maailman paras, mutta ainakin asteen verran houkuttelevampi soittaa.

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Maata näkyvissä??!

Pieni plussakeli, kirkas aurinko ja lintujen iloinen viserrys. Nautin tämän päivän vaunukävelystä kovasti. Bongasin jopa joitakin kevään merkkejä:

Maata näkyvissä!







Lumi sulaa, enää puolisen metriä jäljellä ;)

Orava kiipesi kiviseinää pitkin.

Jokin kollektiivinen keväänodotustoivo leijui kaikkialla. Ihmiset selittivät innokkaana kevään tuloa toisilleen ja puhelimiin. Aurinkolaseihin pukeutunut iäkkäämpi rouvakin tervehti minua iloisesti. Olin hieman kysymysmerkillä ja sitten hänkin ja sanoi: "Oi, luulin sinua Merjaksi". Merjallakin varmaan siis on lastenvaunut ja neonpunainen pipo ja kaulahuivi ;) Kotipihalla naapuri käveli vastaan - T-paidassa!

Tässä vielä muutama ulkoilukuva:





Muutakin hyvää: Aurelia nukkui kakkospäikkärit niin sikeästi, että pääsin (taustamusiikkivapaaseen) kahvilaan nauttimaan elämästä. Lueskelin höpönlöpölehtiä ja bongasin  herkulliselta kuulostavan reseptin:


Kun menin bussipysäkille, oikea bussi tuli heti seuraavaksi! Siinäpä hyvä tuuri, sillä sunnuntaisin busseja menee parhaimmillaankin puolen tunnin välein.

Bussissa istui (teekkarihaalariin pukeutunut) nainen, jonka pitkät vaaleat hiukset olivat villin kiharalla luonnonlapsikampauksella, jota koristi keväinen vaaleanpunainen gerbera. Tulin niin hyvälle tuulelle hänet nähytään, että olisin halunnut ottaa hänestä kuvan blogiini, mutten kehdannut kysyä :P

Illalla pääsin itsekseni juoksulenkille ja sen jälkeen pitkään suihkuun. Luksusta pikkulapsen äidille :)

lauantai 26. helmikuuta 2011

Homemade uusi kampaus

Jännää tämä hyvien asioiden bongaus. Äkkiseltään tämäkin päivä tuntui menevän "P-blogiin", mutta kun oikeesti aloin miettimään, niin hyviä juttujahan oli vaikka kuinka! Niitä tosiaankin voi aina löytää jos vain haluaa!

Leikkasin hiukset ja oikeastaan onnistuin (tällä kertaa) aika hyvin. Mitään tököttiä ei tarvii laittaa, mitä enemmän pyörii pipon sisällä tai hikoilee, sen paremmalta näyttää. Ja säästin varmaan jotain sata euroa. Onneksi epäsymmetria on muodikasta, muuten en ehkä jaksaisi itse leikata, tai sitten vetäisin vain koneella kaljun ;P 

Näistä kuvista voikin ihmetellä miten päin ne oikein on otettu. En itekään oikein tiedä.


Se tavallisempi kotiäitilook tällä puolella...


...ja wannabeecoool rokimpi toisella.

Tein kuntosalilla onnistuneen kahvakuula- ja TRX-treenin ja Aurelia viihtyi tapansa mukaan erinomaisesti lapsiparkissa. Tämä on ainoa tuntemani harrastus, jota kotiäiditkin voivat harrastaa. Tai kertokaa ihmeessä, jos on jotain muuta toimintaa, jonka yhteydessä olisi ilmainen lapsiparkki!

Cittari on erinomainen kauppa, koska siellä ei soi musiikki (ainakaan joka kohdassa), joten voin pyöriä siellä Aurelian nukkuessa kärryissä ilman, että se herää. Niin tein tänäänkin. Alelaarissa oli vesitiivis melontalaukku, jollaisen hankkimista pyöräilylaukuksi olen monesti vakavasti harkinnut, mutta en sitten tiennyt mistä etsiä ja olisiko varaa. Tämän laukun normaalihinta oli 12,95 joten ajattelin, että ei se kovin kallis voi olla jos se vaikkapa olisi puoleen hintaan. Alehintaa ei kuitenkaan löytynyt, joten menin kassatätiltä kysymään. Hän naputteli koodia ja ilmoitti hinnaksi yksi euroa. Mielestäni ihan sopiva hinta :D





Tapasin myös aivan ihanan suloisen pikkuisen kummityttöni 4,5kk joka tyytyväisyyttään köllötteli äitinsä kantoliinassa ja uskalsi hymyilläkin minulle.

Kirjoitin Aurelian kirjaan kaikki sanat, millä hän nykyään kommunikoi. På svenska så klart. Tuossa on Aurelian taiteellinen näyte samalla myös.



Illalla joimme mieheni kanssa jälleen pakuriteetä. Kylläpäs olimme taas pahiksia ;)


Virtahepo Pesukoneessa!?

Tänään oli kyllä vahvasti mielessä, että "Perseestä"-blogia olisi kyllä paljon helpompi pitää. Ehkäpä lukijan, tai ainakin oman itseni onneksi olen kuitenkin suht kunnianhimoinen ja löydän tästäkin päivästä ne hyvät jutut.

Ensinnäkin Pakurikääpä. Tein siitä meille teetä. Olinpas pahis, sillä kääpä ei saisi käyttää ravintolisänä. Miksi ei? Siinäpä ihmettelemistä. Tässä selitystä. Maistuu ihanan metsäiseltä ja onhan se mukavan kipristävää olla vähän laiton ;)

Vasemmalta: aloe vera, kääpätee, rönsylilja sekä kääpäjauhopurkki.

Hassuja asioita on tänään tupsahtanut eteen. Tässä muutama otos.

Hups, mistä tämä tänne ilmestyi? Olohuoneestako?

Siis mitä hassua nyt tässä kuvassa on?? No, tämän kuvan hassuus ilmenee luultavasti vasta n. 4 kuukauden päästä. Tällä hetkellä ei tunnu yhtään oudolta, että lumikinokset hautaa isot puut ja liikennemerkit sisäänsä.

Edellistä kuvaa ihmetellessä tuli mieleen tänään Kampin Narinkkatorilla kun lumiauralla oli kova kiire tuoda ja levittää lunta keskelle toria!!? Muuallapäin ollaan vissiin enimmäkseen kyllä tehty päinvastoin. No okei, jotain mäkihyppyjuttua ne oli rakentamassa. Mutta kyllä se silti näytti vähän hölmöläisten hommalta.

Kävin tsekkaamassa bassoani tänään korjauspajalla. Siis hyvä juttu sikäli, että se oli tosi mielenkiintoista. Oikeasti se, että basso on korjauspajalla kuuluisi sinne P-blogiin. Mutta jänniä asioita sieltä kyllä löytyi.

Petrus Pallotta Perusinus, Fecit in Perusiae An 1788

Sarjojen sisäpinnoissa on aika tuhdisti kakkosnelosta....

Takakannen sisäpinta. Noi poikittaiset palkit on kaikki irronneet ja/tai haljenneet.


Kampin lastenhoitohuoneessa tapasin mukavia kotiäitejä, joille sormiruokailu ja pottailu on normaalia perusarkea. Joskus niitä tuntuu olevan melko harvassa, mutta nyt oli useampikin samanhenkinen samalla kertaa. Oli mukavaa jutella ja vaihtaa kokemuksia aiheista. Lisäksi pikkuviipottajilla oli hauskaa keskenään.

Olikohan jotain muuta hyvää vielä?? Joo oli, bussikuski avasi mulle oven vaikka oli jo lähtemässä pysäkiltä! Sitä ei ihan joka päivä tapahdukaan! Kiitoksena painoin punaista hymiönappulaa :)


perjantai 25. helmikuuta 2011

Luksus

Aamulla heräsin myöhään (puoli yhdeksältä) hyvin levänneenä. Onnistunut yöuni on ratkaiseva asia oikeastaan ihan kaiken kannalta eikä minulle mikään itsestäänselvyys. Luksusta :)

Olen jo kauan peräänkuuluttanut kahvilaa/ravintolaa missä olisi leikkipaikka lapsille. Löytyihän sellainen: Espoon IKEAn ravintola. Treffasimme siellä parin äiti-vauva-kaverin kanssa. Pikkutytöillä oli aivan mielettömän hauskaa keskenään ja äidit saimme hieman kahvitella ja vaihtaa kuulumisia. Luksusta :)

10 lihapullaa keitettyjen kasvisten kanssa +kahvi maksoi 2,95. Ihan sopiva hinta lounaalle. Aureliakin tykkäsi lihapullista (kun sai syödä omalla haarukalla) ja tarjoili niitä myös vauvakavereilleen (haarukasta). Ikean lihapullat on yllättävän laadukkaat ollakseen halpiseineksiä (ei sisällä vehnää, lisäaineita eikä glutamaatteja).

Tässä Aurelia ja Matilda harjoittelevat leikkihellalla, miten levyyn kosketaan.

Kerrankin sai luvalla tutkia kaikki kaapit ja sisällöt.

Aureliakin hörppäsi kahvia suloisesta pikkukahvikupista (leikisti).

Keysha, pikku asennetyttö viipotti ympäri ravintolaa sinistä laatikkoa työnnellen.


Päivän ajoitukset Aurelian nukkumisten kanssa meni nappiin, ykköspäikkärit matkalla kotoa IKEAan ja kakkospäikkärit matkalla IKEAsta kuntosalille. On luksusta, että tyttö nukkuu niin hyvin bussissa!

Kuntosalilla olin suunnitellut tekeväni kahvakuulatreenin, mutta kuulat olivatkin käytössä ryhmäliikuntatunnilla. Hatusta siis äkkiä plan-B-ohjelma. Onneksi salilla on TRX-nauhat, uusi hyvin kiinnostava tuttavuus. Lue lisää vaikka Sportsladyn blogista! Tuli hyvä, tehokas ja virkistävä treeni. Luksusta sekin :)

Treenin jälkeen huomasin, että nyt on kiire ja ajattelin, että ehdinköhän 20min päästä lähtevään bussiin. No, kävin suihkussa, rasvasin ihon, puin päälle, hain Aurelian parkista ja puin hänelle kaikki ulkovaatteet, pakkasin kärryyn ja vilttien alle ja juoksin bussipysäkille jonne on salilta jonkin verran matkaa ja useampia liikennevalojakin. No pysäkillä olinkin 5min etuajassa :) Tehokasta, vaikkei ehkä kovin luksusta... ;)

Tässä vielä Aurelia iltapalan jälkeen potalla istumassa. Ei liene vaikea arvata, että  tänäänkin luksusmustikkasmoothieta on siemailtu ITSE ;)

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Olipas erikoinen päivä!

Huonosti nukutun yön jälkeen olin aamulla kärttyinen ja varma siitä, että tästä päivästä tulisi olemaan melko haastavaa löytää hyviä asioita. Toisin kuitenkin kävi!

Aikoinaan sain eräältä tuttavaltani Tamarindin hedelmiä, jonka siemeniä istutin ruukkuihin. Tänä aamuna Sippoin-aamujumppaa tehdessäni silmäni osuivat yhteen tamarindiin JOSSA OLI KUKAN NUPPUJA!! Keskellä talvea! Jännittävää!


Aurelia on sormiruokaillut pienen ikänsä. Viime aikoina ruoka on kuitenkin toiminut tosi hauskana leikkivälineenä ja olen ollut vähän ihmeissäni, että miten tytön saisi syömään jotakin, lusikkaa kun ei huoli. No sittenpä keksin! Tökkäsin hänelle haarukan päähän ruokaa, annoin haarukan hänelle käteen ja johan upposi valtavat määrät!



Ihme asia tapahtui tänään. Olin viemässä Aureliaa ulos päiväunikärrykävelylle ja yhtäkkiä hän olikin itsestään nukahtanut portaikossa kärryihin. Sitä ei ole ennen tapahtunut! Nostin kärryt parvekkeelle ja yhtäkkiä minulla oli vihdoinkin valtavasti aikaa ja mahdollisuuksia tehdä omia juttujani, kun ei tarvinnutkaan työnnellä kärryjä ympäriinsä. Vaikka väsytti huonosti nukutun yön jälkeen, sain tosi paljon tehtyä ja tuli hyvä mieli.

Ehdin juuri ja juuri jumppaan. Oikeastaan lapsiparkki oli täynnä, mutta hoitaja sanoi, että Aurelia voi kyllä tulla, koska hän viihtyy parkissa niin hyvin ja on niin helppo hoidettava :) 

Tein iltapalaksi smoothieta Kukka Laakson blogista nappaamani reseptin mukaan. Se toimi tosi hyvin ja Aureliakin tykkäsi juoda sitä itse omasta lasistaan. Naamansa oli yltä päältä mustikassa, harmi, ettei osunut kamera käteen juuri silloin...

Venyy vanuu 22.2.11

Pidin ihan vahingossa tosi hyvän venyttelytunnin, nautin siitä itsekin ihan tosi paljon ja asiakkatkin tuntuivat tyytyväisiltä ja iloisilta. Olin mielestäni tosi radikaali kun valitsin perinteisten rentoutusnewagemusiikin sijaan Helsingin Barokkiorkesterin levytyksen Richterin sinfonioista 1-6. Aivan mielettömän ihanaa soittoa josta tulee aidosti aurinkoinen ja positiivinen tunne, koska se kohottaa mielialaa niin paljon. Täytyypä tilata tämä jatkolevykin kun juuri huomasin, että sellainenkin löytyy!


Mulla on lainabasso käytössä, koska omani on korjauksessa. Lainabasso on ihan tosi kamala!  Täytyy tehdä ihan järettömästi töitä soundin eteen ja siltikin se kuulostaa kököltä. Mutta hyvä puoli tässä on se, että nyt taas tajuan miten hyvä basso mulla on!  Ja jos onnistun saamaan rupubassosta hyvän soundin, niin enköhän onnistuisi saamaan omasta bassosta jotain aivan jumalaista hunajasoundia :)

Kun kävelimme bussilta kotiin Aurelian kanssa näimme paljon söpöjä koiria. Aurelia on niin kiinnostunut niistä, että tulee hyvä mieli hänen puolestaan aina kun nähdään koira. 

maanantai 21. helmikuuta 2011

Orion

tLöysin tänään peräti kaksi kahvilaa, joissa ei soi musiikki! Huippua, kerrankin voi istahtaa ja nauttia elämästä ihan omassa rauhassa ilman radionovan ällötysmuzakkia.

Tulin tosi iloiseksi kun mahduin mukaan jumppatunnille, joka on koko alkuvuoden ollut niin täynnä, etten ole mahtunut mukaan. Ilmeisesti perinteinen tammi-helmikuun buumi alkaa laantua. Hyvä niin... ainakin minun kannalta ;)

Kävellessäni kotiin illalla taivaalla näkyi upeasti tähtiä. Orionhan se siellä katseli maailmankaikkeuden menoa.



Onnistuin tänään karppaamaan kunnolla. Olen jo pitkään ollut syövinäni vähähiilarisesti, ja kuitenkin aina välillä suuhun on lipsahtanut jotain ihan muuta... Mutta tänään onnistuin. Ostin sen kunniaksi itselleni hemmotteluksi mascarponejuustoa ja aion tehdä siitä jotain hyvää iltapalaksi :)

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Minimoi munaukset, maksimoi voitot.

Ulkoilimme Aurelian kanssa lyhyen hetken, pakkasta oli vain -10 ja aurinko paistoi. Hänellä on mielestäni hyvä asenne pakkaseen:





Kampin kauppakeskuksessa ei enää soi taustamusiikki! Tarkoittaa sitä, että voin palloilla kampissa (enkä pakkasessa) Aurelian nukkuessä päiväuniaan. Hän nimittäin usein herää kun kuulee musiikkia, muita lapsia tai koiria.

Kaupassa oli luomuavokadot tarjouksessa. Nam! Luomuavokado maistuu niin paljon paremmalta kuin perus. Tein kotona hyvää salaattia ja miehenikin kehui.

Bussimatka tarjosi minulle elämän eväitä. Joku oli unohtanut muistiinpanonsa metrolehtilokeroon:


Minimoi munaukset, maksimoi voitot. Kyllä kai sellainen varmasti toimii. Tosin itselleni sopii paremmin "Moka on lahja" -tyyppinen elämänasenne. Kaltaiseltani henkilöltä menisi aivan liikaa aikaa ja energiaa munaamisen minimoimiseen!

perjantai 18. helmikuuta 2011

Aurinko paistoi!

Juttelin naapurini kanssa pihalla ja hän oli kanssani samaa mieltä: aivan sama kuinka kylmä, kunhan aurinko paistaa! Ja se hyvä puoli näissä pakkasissa, että sain kiikutettua kaupasta kotiin kassillisen pakasteita, eikä tarvinnut yhtään pelätä, että ne sulais matkalla!

Ruohonjuurikaupassa sain erinomaisia terveyshihhluivinkkejä eräältä mukavalta naisasiakkaalta. Lisäksi kaupan päälle sain hyvänmakuista teetä, jota juon tässä parhaillaan kirjoittaessani.




Aurelialla on hienostunut maku: hän tykkää raakasuklaasta, mieluiten 100% sellaisesta! Tänään käydessämme Kampin lastenhoitohuoneessa eväät olivat herkkua! Hurmaava pikku prinsessa!


Tapasin lastenhoitohuoneessa myös tutun äidin ja vauvan, joita ei oltu nähty tosi pitkään aikaan. Oli niin mukavaa jutustella! Sain hyviä vinkkejä mm. smoothien tekoon :)

Kävin tänään cyclingtunnilla, joka olikin paljon mukavampi kuin olin ajatellut. Tunnin jälkeen testasin TRX-remmejä ensimmäistä kertaa. Huh sentään ovat tehokas treeniväline! Mukavaa, että tyttäreni viihtyy liikuntakeskuksen lapsiparkissa niin hyvin! Pääsin saunaankin.

Mieheni oli pessyt pyykkiä ja pedannut sängyn kun tulin kotiin <3

torstai 17. helmikuuta 2011

Hyvää tänään 17.2.

Sain vaihdettua kielet lainabassoon ja sain soittaa aika pitkään, yli tunnin! Uusi biisi alkoi nyt jo aueta vaikka aloitin sen treenaamisen vasta eilen.

Käytiin 1-vuotiaan tyttäreni Aurelian kanssa naapurin samanikäisen pojan luona ja siellä oli myös toinen samanikäinen tyttö kylässä. Äideillä ja pikkupalleroisilla oli tosi mukavaa. Pojan äiti oli kiitollinen kun neuvoin häntä "luonnollisessa" lapsenkasvatuksessa eli  pottailussa (vvv:ssä) ja sormiruokailussa. 

Taivaalla möllötti upea tosi muhkea kuu. Kuva ei nyt ihan tee oikeutta, mutta yritin kuitenkin.



Opin sitäpaitsi juuri tuota kuuta kuvatessa paljon uutta kamerastani. Siinä on yllättävän paljon kaikkea hauskaa. Saattaisin ihan oikeasti ruveta tykkäämään kuvaamisesta.

Tein punttisalilla vahingossa ihan tosi tehokkaan kahvakuulatreenin. Piti tehdä 10min eri kuulaliikkeitä putkeen ilman taukoa ja laskuvirheen takia teinkin 20min, mutta huomasin sen vasta ihan lopussa kun olin niin keskittynyt treeniin. Olipa tehokasta! Lapsiparkin hoitajat ja jumppaohjaajat ihailivat Aureliaa kun hän on niin söpö :)

Saatiin uusi patja laitettua sänkyyn.

Mieheni olikin kotona koko illan vaikka alunperin aikoikin olla poissa.