lauantai 31. joulukuuta 2011

Uusi mahdollisuus. Joka päivä.

Vuoden oleellisin opetus on ollut, että hyvän asenteen voi ihan oikeasti valita itse. Ihan aina ja ihan missä tilanteessa vain. Ja että hyvän asenteen valitseminen on aivan hämmästyttävän yksinkertaisen helppoa :)

Mutta miksi se sitten välillä tuntuu niin ylitsepääsemättömän vaikealta? Totean, että vaikeaa on silloin, kun rupeaa yrittämään. Vähän kuin seisoisi lentokoneen ovella ja yrittäisi hypätä laskuvarjohyppyä. Eihän se hyppääminen ole yhtään vaikeaa. On vain otettava yksinkertainen pieni askel. Mutta jos jää ovelle veivaamaan ja selittämään "jooojoooo mut mä yritän tosi paljon hypätä!!!" niin onhan se aika ihmeellistä. Myönnän aivan suoraan, että yritän liikaa. Miksi, se on tärkeä kysymys.

Hangon vesitorni.
Tai kysytäänpä ensin, miten voisi tehdä sen "helpon" valinnan vaikka pelottaisikin. Salaisuus on niinkin vallassamme oleva asia kuin motivaatio. Jos oikeasti haluaa tosi kovasti hypätä, niin silloin vain hyppää eikä jää miettimään.

Lukiossa luokallemme tarjoutui mahdollisuus osallistua köydellälaskeutumiseen Hangon vesitornista. Olin siihen aikaan aivan superinnostunut kiipeilystä, joten tämä mahdollisuus tuntui suotastaan taivaalliselta ja olin aivan liekeissä jo pitkään etukäteen. Hangossa ja huipulla tuulee. Aina. Joten Hangon huipulla tuulee ekstrakovaa. Erityisesti marraskuussa. Ja laskeutumispäivämme olikin tusikuisa marraskuu. Pelkkä tornin näköalatasanteella käyminenkin siinä kelissä olisi ollut riittävä seikkailu kenelle tahansa. Mutta minä odotin niin innolla laskeutumista, etten meinannut pysyä housuissani.

Ylhäällä suurin osa luokkatovereistani tyytyivät katselemaan maisemia ja palaamaan hissillä maan pinnalle. Jotkut pukivat valjaat ylleen ja kiinnittyivät köysiin, mutta jäivätkin siihen kaiteelle yrittämään. Ja hulluimmat huimapäät senkun sukelsivat harmaaseen tyhjyyteen yhden narun varassa. Joten kun vuoroni koitti, en epäröinyt hetkeäkään. Ja se oli kuin olikin tosi helppoa! Kiipesin kaiteen yli, istahdin valjaiden varaan ja hilasin itseni hitaasti alaspäin. Välillä tuuli otti minusta niin voimakkaasti kiinni, että leijuin kaukana seinästä, mutta se oli vain hauskaa. Nautin joka sekunnista ja tunsin itseni erittäin eläväksi ja riemuitsin siitä, että pääsin kokemaan tämän. Sisäinen palo, into ja motivaatio olivat ratkaisevat tekijät, joiden avulla valinta oli hyvin helppo.

Pitäisi siis haluta valita hyvä asenne? Olla hyvän valitsemisessa niin innoissaan, ettei malta pysyä housuissaan. Jep, yrittämiseksihän se menee, jos ei sisimmässään sitä oikeasti halua. Ja miksi ei haluaisi? Äh, helppo. Koska jostakin syystä mököttäminen on vaan niin älyttömän kivaa!?? Koska silloin saa valittaa sydämensä pohjalta! Koska saa antaa takaisin vähintään sillä mitalla, mitä mielestäni vastaanottaja ansaitsee! Koska minulla on oikeus olla huonolla tuulella syistä x ja x!

Tietysti jokaisella on oikeus mököttää ja valittaa. Ei siinä mitään, go ahead! Mutta kenelläkään ei ole velvollisuutta ottaa vastaan toisen mökötystä ja valitusta. Ja tämähän paljastaakin asian. Mökötys ja valitus on kin osoitettu toiselle henkilölle, jotta toiselta saisi vastakaikua omille tuntemuksilleen. Ehkä vahvistusta, että joo on kyllä kamalaa. Tai ehkä vielä enemmän empatiaa: "Voi ei, olet kyllä hyvä ihminen kun olet jaksanut sietää sellaista". Tai oikeastaan, kaikkein perimmiltään Rakkautta.

Kaikki teot ovat joko 
rakkauden tekoja  
tai 
pyyntöjä päästä 
rakkauden teon 
kohteeksi.

Kohta on 2012. Vuosi, jota huuhaaihmiset odottavat. Tämä vuosi on kuulemma se, jolloin ihmisten värähtelytaajuus nousee ja saavutamme korkeamman dimension. Huh. Noin ilmaistuna se kyllä kieltämättä kuulostaakin huuhaalta. Mutta toisella tapaa ilmaistunta tämä vuosi tulee olemaan hienoin ikinä! Meidän "värähtelytaajuutemme" nousee, kun alamme kokoajan enemmän ja enemmän valitsemaan hyvää. Hyvinvointi ja positiivisuus on ensi vuoden kovinta trendiä, sanokaa minun sanoneen! :)

Iloista, valoisaa ja onnellista uutta vuotta 2012! <3


.

perjantai 23. joulukuuta 2011

Hyvää joulua! :)

Nyt se joulu oikeasti tulee, JEEE! :) Koko laajennettu perhe koolla odottamassa. Jääkaappi tursuaa kaikenlaista TOSI OUTOA, nimittäin aika paljon rawfoodia tulossa (huh, niissä olikin väsäämistä vaikka hieno monitoimikonekin oli apuna!), lahjakaapit pursuaa, kestokuusikin löytyi kellarista ja lapset koristelivat yhteistuumin. Sitten ei muuta kuin odottelemaan. Tämä blogi hiljenee hetkeksi. Jouluna on helppoa löytää elämän ihanuus kaiken ylitsevuotavuuden keskellä, ilman kirjoitteluakin :) Sitäpaitsi menemme muutenkin jo valoa kohti! Ihanaa Joulua jokaiselle! <3

Raaka lanttu&bataattilaatikko

Raakaporkkanalaatikko.

Raakasuklaa.

(melkein) raakarosolli.

Raakapiparit kuivurissa.

Luomumandariinit.

Luomuomput.

Luomukhakit.

Aurelia vääntää ehdat raakajoulutortut.

torstai 22. joulukuuta 2011

Joulu tulee sittenkin!

Heräsimme aamulla mitä parhaimpiin uutisiin: yön aikana maa oli muuttunut valkoiseksi!!! Nyt on hyvät mahdollisuudet valkeaan jouluun! <3


Aurelia piirsi lumeen kissan ja barbapapan.

Kati-tätille matka vie.
Joulujuhlissa oli muumiteatteri, joka todella kolahti pienelle tytölle :)



Esityksen jälkeen lavasteisiin etsimään muumeja.




Hyvää Joulua! <3

tiistai 20. joulukuuta 2011

Rentoa joulun valmistelua :)

Raakapiparkakkuja! Täytyy testata!
Kiireistä aikaa tämä joulun tulo. Päätin ottaa siitä kuitenkin parhaat puolet, sillä en tarvitse stressaamista mihinkään. Joulu on ihana juhla, jossa ollaan koko perhe lämpimästi koolla, syödään hyvin ja annetaan ja saadaan lahjoja. Yhdessäolo on se tärkein seikka. Vähän etukäteisvaivaa pitää tietysti nähdä, mutta nekin olen tehnyt ja jäljellä olevat aion tehdä iloisella mielellä. Oikeastaan ihanan rentouttavaa paketoida joululahjoja ja suunnitella kaikenlaisia jännittäviä jouluruokia. Jouluisia raakareseptejäkin tuli bongattua ja innolla odottelen, että pääsen testailemaan :) Syömisen iloa!

Nyt olisi todella helppoa valittaa pimeästä ja sateesta. Mutta pimeä ja sadekin on vain hyvä paikka harjoitella asennoitumista :) Onneksi minulla on pieni asennemestari apunani. Hänelle pimeä ja sade on mitä innostavampia asioita. Kunhan äiti tajuaa pukea oikeisiin varusteisiin. Se on varusteista kiinni!

Jee jee jeeeee!!! :D

Vihdoinkin pääsimme käyttämään Rouva Kuulaselta saadun kylpyläkortin, samanlaisen, jonka itsekin täällä blogissa arvoin. Olimme mieheni kanssa jälkeenpäin samaa mieltä, että melkoinen kitch koko paikka, mutta erinomaisen miellyttävä kokemus siitä huolimatta! Absurdein oli ehkä huoneen kokoinen aurinkoranta. Lattialla hiekkaa, muovipalmuja ja muovikaktuksia. Hienot meriaallot ja hiekkadyynit maalattu seinille. Sitten mentiin hiekalle makaamaan alkoi kuulua meren pauhinaa ja vahvat lamput matkivat aurinkoa. Niistä kuulemma tuli D-vitamiinia. Emme kylläkään ruskettuneet. Tosin emme palaneetkaan. Tapio kuorsasi ja minä vain ihmettelin. Olihan se räntäsateeseen verrattuna oikein miellyttävää :)

Kuva hs.fi. Oikeastihan siellä ei saanut kuvata.

Parasta paikassa oli mineraalivesiallas. Altaan vesi tuntui ihanan pehmeältä, melkein kuin luonnonvedessä. Myös vedenalainen musiikki kuulosti kivan tuntuiselta korvissa. Vaikka lilluttiin melkein puoli tuntia altaassa, kädet eivät menneet rypylle. Kyllä sinne voisi uudemmankin kerran mennä - jos sattuisi voittamaan lisää kortteja :)


maanantai 19. joulukuuta 2011

Metsänpeikkoja

Hieno viikonloppu Hangon (Santalan) metsissä Mia-Mommon, eli äitini luona kylässä :)

Mian Hrimahevonen herättää kunnioitusta.

Myös Eléa-serkku ja Veronica-täti olivat kylässä.
Eléa ja Aurelia ovat mainio leikkipari. Tässä he pääsivät käsiksi Mia-Mommon nappipurkkiin. Työnjako oli heti selvä: Eléa kaataa napit lattialle ja Aurelia kerää napit purkkiin :)




Mia-Mommon rumpu.
 Yhtäkkiä olin hyvin kiitollinen itselleni siitä, että niin tarkasti valikoin aina luomusertifioitua meikkiä :)

Kun äidin silmä vältti...
Mia-Mommon luona on sellainen ihmeellinen ominaisuus, että siellä todellakin on pimeää yöllä. Siis mustaa! Niin pimeää, että kun on sammuttanu valot nukkumaan mentäessä ei erota onko silmät auki vai kiinni. Ja aamulla kun heräsimme, saimme odotella sisällä yhdeksään asti, että pääsemme katsomaan hevosia. Mutta aamuhämärässä olikin aivan ihana taianomainen tunnelmansa (jonka olisi varmasti pystynyt vangitsemaan jollakin superkameralla...) kun lähdimme viemään hevosille aamupalaa.




Se on muuten aika pian joulu, nyt sen voi jo huomata täällä kotonakin :) Jee! :) Saapi nähdä, millainen raakajoulu tästä tulee, sain nimittäin vähän inspiraatiota tästä blogista.
 

Luukku tulikin juuri sopivasti automatkailun teemaan :)

Luukku  19

perjantai 16. joulukuuta 2011

Naiset! (vaikka miehetkin ovat ihania)

Vaikken ehkä haluaiskaan myöntää, niin kyllä se vain on eri juttu kun on pelkkiä naisia koolla! Tänään siis pidin rentoutuskonsertin LadyLine Lauttasaaressa ja se oli vain naisille. Vaikka arvostan miehiä kovasti, on naisten luoma ilmapiiri ihan eri luokkaa. Miehet ovat usein skeptikkoja uusien juttujen suhteen ja tuntuu, että miehille pitää kovasti "näyttää" ja "todistella" osaamisensa, älykkyytensä ja taitonsa. Etenkin naisbasistina. Naiset taas usien suhtautuvat innokkaasti ja kiinnostuneesti uusiin juttuihin. Tuskin tämän päivän kuulijat edes tulivat ajatelleeksi käsitettä "naisbasisti" tai "toimiikohan tää juttu oikeesti?". Nämä naiset todellakin vaikuttivat siltä, että olivat tulleet konserttiin nimenomaan itse nautiskelemaan! :)
.
Mutta oli eilenkin upeaa soittaa rentoutujille, kun joukossa oli myös paljon miehiä! Erityisen hienon konsertista teki se, että mukana oli harppu (Päivi Severeide)! Voi että se harppu on kyllä aivan käsittämättömän hieno soitin!!! Kuuntele ja ihastu:


Tänään sai extremeurheilu hetkeksi riittää. Ihanaa, että meillä on siskon auto lainassa! <3


Aurelia imettää pikku-Nalle Puhia.


Matkakortin voi muuten pestä 60-asteisessa pyykissä. Ihan vain, jos ihmettelit. Pesun jälkeen se voi tosin näyttää tältä:



Joulukalenterin luukussa olen tällä kertaa minä itse. Tämä olkoon samalla toive maailmankaikkeudelle :) Mut klikkaa tätä vasta kun harppubiisi on loppu, muuten missaat parhaimmat kohdat!

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Kanssamatkustaja oli iloinen!

"Miten päivä on mennyt?"

Hmm... Nyt pitää valita vastaus. Senhän voi aina itse valita, että mitkä asiat päivän tapahtumista poimii esille. Siispä valitsen vastata "Hienosti! Olen tehnyt kaikkea kivaa", vaikka päivässäni olisi ollut muitakin kuin kivoja juttuja. Mutta mielummin muistelen ja varsinkin kerron kivoja juttuja :)

Nettikuva. Me ei päästy näin lähelle spåraikkunan läpi.
Olen erittäin kiitollinen spårapysäkin naiselle. Hän tietämättään pelasti loppuiltani! Olin menossa soittotreeneihin (myöhässä) ja oli ollut hankaluuksia saada soitin haettua. Olin saanut ärtynyttä kohtelua osakseni ja minulle oli jäänyt ikävän kalvava fiilis päälle. Tiedät varmaan tunteen siitä, että mitä tahansa teetkin, se on aina jonkun mielestä väärin ja huonoa. Olikin oikeasti todella lohduttavaa, että spårapysäkin nainen oli niin ystävällinen ihan muuten vain. Olin jotenkin hämmästynyt siitä, että eikö hän pidäkään touhujani väärinä ja huonoina. Koomiseltahan se kuulostaa näin jälkikäteen ajateltuna :D Noustiin samaan spåraan ja hänen hyväntuulisuutensa tarttui. Nähtiin Lucia-kulkuekin! Kyllä kannattaa aktiivisella tavalla olla ystävällinen muille ihmisille aina kuin itse on hyvällä tuulella. Voi tietämättään ja minimaalisella nollavaivalla pelastaa ihmisten päiviä :) Jaettu ilo on moninkertainen ilo <3


Teimme joulukortteja :) Aika hienoja, kuten Aurelia itsekin sanoi :)


 .
Yllätyin iloisesti kun kävin Bragesalissa. Mitä erinomaisin paikka rentoutuskonsertille! Ihan oikea kunnollinen natiseva ja pehmeä puulattia, ja muutenkin tosi tunnelmallinen paikka :)



Hahaa miten kekseliästä! Wau, todella hienoja ja tulipas iloinen mieli!!! Päivän luukusta kyse siis :) Klikkaa jostakin kohti kuvaa, niin saat isommalle.

Luukku 13
 

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Mää tahtoo veivaa veivaa!




Ihan parasta tänään oli pitkästä aikaa päästä juoksulenkille! Vartin mittaiselle :) Siis mitä muka vartissa ehtii tehdä? ehkä mietit. Vartissa saa itsensä aivan puhki käyttämällä ihan mielettömästi rähäjtävää voimaa. Voin todellakin suositella tällaista, jos kahden tunnin jolkuttelu ei innosta. Ehkä kuulostaa liian helpolta ollakseen totta, mutta kokeile niin huomaat:

Muutama minuutti rentoa hölkkää
Intervalliajastimen kanssa 30sek täysillä + 10sek seisomista toistetaan 6kertaa (yht 4min)
n minuutti rentoa hölkkää
Intervalliajastimen kanssa 15sek täysillä + 15sek seisomista toistetaan 6 krt (yht 3min)
n minutti rentoa hölkkää
Intervalliajastimen kanssa 15sek juoksua + 15sek kävelyä toistetaan 6 krt (yht 3min)
n minuutti rentoa hölkkää
Jotenkin tuntuu, että tuollainen saa aineenvaihduntaan vauhtia ja kaloreitakin palaa. Tosin toi intervallitreenaaminen ei ole näköjään ihan vielä vaikuttanut kroppani koostumukseen. Katsoimme perheen voimin Madagaskaria ja Aurelia bongasi sieltä heti äidin...

Oooj, där e mamma!

Löysin luukun, virkistävän kaukainen aihe :)

Hih hih :)

Luukku

Joskus toiste enempi juttuja :) Mutta tsekkaa huvikses toi luukku XD

torstai 8. joulukuuta 2011

:P

Tänään sai taas suhtautua hienovireisellä huumorilla vallitsevaan keliin. Aivan tajuton överiläppäkeli! :P

Luukku 8

Ja kylläpäs kerrankin tajusin syvästi kunnioittaa, miten mahtava asia bussikatos on! :P

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Lunta

Ooooh! Lumihevonen tulee!

Ensilumi <3 Onhan se aina merkittävä virstanpylväs tässä elon ympyrässä... Aurelia katseli innoissaan ikkunasta valkoista maata ja selitti tohkeissaan "Hästen kommer, hevonen tulee!". Olimme juuri lukeneet muumikirjaa, jossa oli lumihevonen...




Sinivalkoinen raakakakku (eilen 6.12.) ja hyvä kakkuseura! Suurpiirteinen resepti:

Pohja: n 2dl liotettuja saksanpähkinöitä, 1dl liotettuja viikunoita ja 1dl liotettuja taateleita blenderissä mössöksi. Noin 200g (laaduksta) voita sulamaan vesihauteeseen, joukkoon sekoitetaan fiiliksen mukainen määrä hunajaa (tai steviaa) sekä piparkakkumaustetta (inkivääriä, kanelia, pomeranssia, neilikkaa kardemummaa, tai jotain sensorttista). Nämä myös blenderiin. Mössö kulhoon ja joukkoon vielä jotakin jauhoa, esim kookos- tai mantelijauhoa sen verran, että tulee tönkkö. Painellaan massa irtopohjavuokaan ja laitetaan jääkaappiin/pakastimeen.

Sininen täyte: Pari pussia sulaneita pakastemustikoita ja aroniamarjoja (tai muita ns. sinisiä marjoja) sekä 1 avocado blenderissä sileäksi. Vesihauteeseen 2dl kookosöljyä sekä maun mukaan hunajaa/steviaa. Sulanut kookosmassa myös blenderiin ja surrautus. Sininen massa kaadetaan vuokaan pohjan päälle ja laitetaan takaisin jääkaappiin.

Valkoinen täyte: Sulatetaan vielä lisää kookosöljyä, n 1dl. Puristetaan joukkoon 2 sitruunasta mehu. Lisätään kookoslastuja ja/tai kookosjauhoja sekä steviaa ja sekoitetaan tasaiseksi. Sitten vuokaan sinisen täytteen päälle ja koristellaan vaikkapa kookoslastuilla. Pakastimeen vielä vähintään puoleksi tunniksi.



Nyt on töitä riittävästi :) Barokkikeikkaa ja rentoutuskonserttia! Mahtavaa :) Tässä pieni konserttikalenteri siltä varalta, että sattuisi kiinnostamaan ja sopimaan.

10.12. klo 19 Bachin Jouluoratorio Kallion kirkossa. Kallion kirkon kantaattikuoro ja barokkiorkesteri Storia.

14.12. klo 19 Vivaldin Gloria Saksalaisessa kirkossa. Barokkiorkesteri Storia/Fibo sekä joku kuoro.

15.12. klo 17 Deep Relaxing Sounds Bragesalissa, Kasarminkatu 28, 3.krs. Kontrabasso ja harppu!

16.12. kl 17 Deep Relaxing Sounds Lauttasaaren LadyLine (vain naisille!), Vattuniemenkuja 5F, 3.krs.

17.12. kl 15 Deep Relaxing Sounds Tammisaaressa Snåresalissa. Kontrabasso ja kantele+viulu.

Mummo (anoppi) <3 Aikoinaan minua otti valtavasti päähän, kun anoppi tuli meille kylään ja alkoi huseeraamaan. Koin, että hän piti kodinhoitoani huonona kun aina aloitti siivoamisen meille tullessaan, laittoi keittiön (omaansa) järjestykseen ja koko talon uuteen uskoon. Jopa vaatekaappinikin. Minusta se oli todella loukkaavaa. Kas, kun ei vaihtanut vielä verhot ja huonekalutkin! Yritin kovasti ajatella positiivista, mutta se tuntui aivan mahdottomalta. Avauduin tästä siskolleni ja hänen kommentti avasi silmäni. "Vau, mä olisin tosi onnellinen jos joku tulis siivoamaan mun kaapit!". Niinpä! Silmänräpäyksessä avautui mielettömän avara hyvien asioiden kokonaisuus! Miten upeaa ja kiitollista on, että mummo hoitaa lapsia, tiskaa, siivoaa, laittaa pyykit, järjestää jne! Aivan megamahtavaa!! Ja kun hän vielä tykkääkin siitä! Ja minulle jää valtavasti aikaa ja energiaa tehdä sellaista, josta minä tykkään!

Ei tullut lumihevonen, mutta tuli äitihevonen :)


Meinasin unohtaa luukun. Mutta löytyihän se. Tästä tuli hyvä mieli:

Luukku 7