Sain basso-opettajaltani Meteltä mainion biisin. Hyvin salaperäinen bassojen sisäpiiribiisi. Siitä on olemassa vain kopion kopion kopioita ja se leviää vain kopioimalla. Ja jostakin niistä kopioista minullakin on nyt kopio :) Biisin on säveltänyt tsekkiläinen basisti Miloslav Gajdos (jonka kurssille minulla oli ilo osallistua joitakin vuosia sitten! Bassomaailma on pieni...) ja se on upea, hieman folktyylinen ja sopii myös rentoutuskonsertteihini. Kunhan vain opin soittamaan sen ensin, ei nimittäin ole ihan yksinkertaisimmasta päästä. Tuli hiki kun vain näin tämän salaperäisen kopionkopionkopionkopionkopionkopion...
Nyt vihdoin tämän biisin saa myös netistä, ole hyvä ;)
Päivän niksipirkka. Älä heitä jousesta irronneita jouhia pois, sillä voit käyttää niitä kaatuneen äänipinnan takaisin laittamiseen! Saatat tarvita jouhen lisäksi teelusikan viulua varten. Tai soppalusikan, jos kyseessä on isompi soitin. Äänipinnahan on tuo pikkuinen tikku jousisoittimen pohjan ja kannen välissä ja sen kuuluisi olla pystyssä, eikä kieriskellä ympäriinsä viulun sisällä.
Ohut jouhi pinnassa kiinni, f-aukoista ulos ja korjaajan käteen. Helppoa!
Pidä pinna paikoillaan pinnaan sidotun jouhen avulla, sujauta teelusikka f-aukosta sisään ja nakuta sillä pinna paikoilleen. Jea, tuokaa vain viulunne tänne superkorjaajalle ;P
Päivän juoksulenkki oli myös antoisa, vastaan tuli yhtä jos toisenlaista hauskaa ja valokuvattavaa asiaa:
Katusoittaja lenkkipolun varrella.
Vaaleanpunaisia lumpeita ja suihkulähde.
Vehreä ranta.
Superfood-tankkauspiste
Kyllä nyt kelpaa lenkkeillä!
Muutama söpöläinen.
Ja vielä päivän soittokuva. Täällä leirillä on kirjaimellisesti soittajia vauvasta vaariin. Kuten eräskin 70-vuotias mummeli, joka on vanhoina päivinä ryhtynyt soittamaan huilua. Hienointa on, kun koko leiri soittaa samassa orkesterissa, vauvasta vaariin ja aloittelijasta ammattilaiseen. Hey Jude. On siis biisin nimi. Mahtava meininki! :)
Ja eräskin yksivuotias basisti. Mahtava meininki :)
Tänään on ollut virtaa! Tuntuu, että olen jälleen se oma vanha itseni duracellpupu ;) Todellista luksusta: saa soittaa niin paljon kun jaksaa, ruoka on valmiina pöydässä ja mummo hoitaa Aureliaa. Mette Hanskov, Kööppenhaminan oopperan soolobasisti on hyväntuulinen ja tehokas opettaja. Heti aluksi jousiote uusiksi ja ihan uusia biisejä työn alle. Minä innostuin! :)
Aamu alkoi yhteisorkesterilla. Tanskalainen basisti Ola ilahtui saadessaan pienen pulttikaverin. Joka kylläkin alkoi olla niin väsynyt, että lähti nukkumaan kesken treenien.
Pieni väsynyt bassonsoittaja
Leiripaikka on kaunis ja vehreä ja aurinko on lämmittänyt tositeholla, vaikka en kyllä ole niin paljon ehtinytkään ulos.
Näkymä kämppämme terassilta. Puiden takana ranta :)
Kävin myös kaksi kertaa pikalenkillä: funktionaalista hyötyliikuntaa kiireiselle muusikkokotiäidille. Eli kauppaan ja takaisin. Ehkä 3km. Juosten. Ja kauppakasseja kantaen :) Virtaa tosiaan on ollut riittävästi. Oikeasti lenkkeilin kauppaan siitä syystä, että en malttanut kävellä. Hyvä kun maltoin pysähtyä muutaman valokuvan verran :)
Lenkkipolun varrella oli kivoja kukkia.
Täällä jalkakäytävät ovat päällystetyt lenkkeilijäystävällisesti :)
Illalla bassojen yhteistreenit. Soittaminen on siinä mielessä samanlaista kuin kahvin juominen: se on tosi paljon mukavampaa seurassa kuin yksin :)
Nyt olemme musiikkileirillä. Matka tänne ei totisesti ollut helpoimmasta päästä ja väliin mietinkin, onko tämä nyt kaiken vaivan arvoista. Olen siis itse oppilaana tällä leirillä. Mutta nyt olemme vihdoin onnellisesti perillä tavaraläjät purettuna mukavaan huoneeseemme. Aurelia on löytänyt itselleen jo kavereita ja yhdessä odotamme iltapalan alkamista. Nyt alkaa vihdoin jo tuntumaan, että JES, on tämä sittenkin hyvää tänään! :)
Nyt olen jo ihan mielissäni päivän saavutuksista. Tuo yllä näkyvä tavaramäärä kulki siis ensin bussissa ja sitten junassa ja lopuksi pienessä henkilöautossa. Eli basso, matkalaukku (tuo vaaleanvihreä laatikko vaunujen vieressä), reppu, vaunut ja lapsi. Huh... Onneksi on anoppi matkassa mukana ;) Lisää leirikuulumisia huomenna. Tai joskus kun ennätän...
Olen saanut aivan valtavasti apua lapsen kanssa elämiseen ja äitinä olemiseen erityisesti kolmesta asiasta. Haluaisin hehkuttaa näiden mahtavuutta kaikille äideille, mutta ikäväkseni nämä ovat todellisia tabuja kotiäitien keskuudessa ja on muurahaispesään sohaisemista jos näistä asioista ryhtyy puhumaan lähes kenen tahansa äidin kanssa. Mutta tänään sain puhua tuttavani, eli tulevan äidin kanssa, joka oli kiinnostunut aiheista ja kiitollinen siitä, että jaoin hänen kanssaan nämä asiat. Siitä tuli niin hyvä mieli! Sain antaa eteenpäin siitä hyvästä ja hienosta, mitä itse olen saanut oppia. Nämä kolme asiaa ovat: (skippaa ellei kiinnosta tai jos koet tyrkyttämiseksi tai liian vahvaksi tabuksi)
Kantoliina: Voi touhuta kuten "ennen vanhaan", vauva vain kulkee mukana kaikkialla. Vauva on kätevästi kokoajan sylissä, mikä on vauvalle kaikkein luontevin paikka, mutta äidillä kädet vapaat. Vauva saa olla turvassa, lämmössä, liikkeessä, äidin (tissien) tuoksussa, pystyasennossa, ym ym... Tiedät kokoajan missä vauva on ja onko sillä riittävän lämmin. Etenkin talvisin sinulla on oma lämpöpatteri kokoajan mukana :) Eikä tarvitse tunkeilla vaunuilla kaupoissa jne, paitsi tietysti jos käyttää vaunuja bussikorttina ja ostoskärrynä... ;) Kantoliinassa voi kantaa vauvaa ihan alusta asti, vaikka jo synnärillä. Keskosten kenguruhoito, eli kantoliinassa ihokontaktissa pitäminen tekee erittäin hyvää myös tavallisille vauvoille. Ja myös äidin maidon nousulle!
Aurelia 2kk kiipeilemässä <3
Kestovaipat ja vauvojen vessahätäviestintä: Ekologisuus, taloudellisuus, joojoo. Mutta myös: vauva oppii nopeammin kuivaksi kun vaippa ei ole liian imukykyinen, vaan vauva huomaa, että pissaamisesta seuraa märkä ja epämiellyttävä olo. Perus roskavaipat ovat niin imukykyiset, että usein vauvan mielestä niihin on tosi miellyttävä pissata, ja tästä syystä vaippaikä on noussut jo ihan turhan korkealle. Mikä ei tietenkään haittaa vaippatehtailijoita yhtään. Jos thaimaalaiset, kiinalaiset, afrikkalaiset ja kaiken maailman muut epälänsimaalaiset kulttuurit pärjäävät ilman vaippoja ja oppivat pissattamaan pienokaisiaan oikeaan aikaan, niin miksi emme myös me, kun olemme (olevinamme) niin edistyksellisiä? Tai verrataan vaikka koiranpentuun, kyllä sillekin ihan pienestä asti opetetaan pissajuttuja eikä vasta kaksivuotiaana. Ovathan ihmislapset vielä paljon fiksumpia. Sitäpaitsi kestovaipat on niin ihanan söpön näköisetkin <3 Eikä niitä tarvitse niin kauheasti pestä, jos vauva tekee tarpeensa enimmäkseen pottaan/pönttöön/lavuaariin/kukkapenkkiin/luomuvessaan (eli puskan taakse). Kyllä se toimii! Kaikki vauvat osaavat pissata pottaan. Kunhan joku laittaa ne sinne oikeaan aikaan. Ja sen voi ihan hyvin jokainen äiti/isä/hoitaja tosi helposti oppia. Miten? Kurkkaa täältä, tai ota minuun yhteyttä niin kerron lisää :)
Imettäminen: Tätä asiaa voisi ylistää loputtomiin. Vaikka kyllähän kaikki tietävätkin jo imettämisen ja äidinmaidon hyvät puolet. Mutta edelleen etenkin keski-iän ylittäneet saattavat katsoa kieroon, jos imettää yli vuoden ikäistä lasta. Ja jopa nuoret vastavalmistuneetkin neuvolantätit saattavat väittää, että vuoden päästä maito muuttuu litkuksi, jossa ei enää ole mitään ravintoa ja että pitää siirtyä lehmänmaitoon (jota, kieroa kyllä, kutsutaan "oikeaksi maidoksi"). Mielestäni on aika helppoa ymmärtää, että ihmismaito on ihmislapselle paljon ominaisempaa kuin vieraan nisäkkään teollisesti käsitelty maito. Minulle on jopa neuvolassa neuvottu, että lapselle pitää antaa lehmänmaidosta vain rasvatonta! Hohhoijaa.... Siis ettei se lapsraukka vain saa elimistöönsä hyi hyi pahaa pahaa eläinrasvaa!!! Kehittäkää hei apua äkkiä laite, jolla äidinmaidosta voisi poistaa kaikki paha eläinrasva, ettei viattomat pikkuvauvat saa mitään sydäntautia vielä!!
No niin... Tähän on hyvä lopettaa tämänkertainen paasaus ;) Mutta aivan tositosi mielelläni kerron tarkemmin näistä vauvanhoitojutuista jos alkoi kiinnostaa! Laita vaikka kommenttia blogiin, febuun tai sähköpostiin. Kuten jo sanoin, parhautta on, kun saan jakaa tätä oppimaani hyvää muillekin! <3
Tämän päivän mahtavuutta oli myös se, että me saamme Aurelialle pienen viulun lainaksi huomenna alkavalle musiikkileirille! Basistiystäväni Karolina on sen itse rakentanut viulunrakennuskurssilla, mutta eipä tainnut silloin arvata, että itse asiassa rakensikin pikkuruista bassoa :D Tässä muuten vielä yksi Aurelian soittovideo. 15 ensimmäistä sekuntia ovat ne olennaisimmat, sitten ei juuri tapahdu mitään uutta, mutta en vain osannut lyhentää tuota pätkää. Ammattilainenkin voisi kadehtia tuota lentävää spiccatoa ;)
Aurelialla oli taas omat hassutuksensa tänään. Aamulla hän löysi aurinkolasinsa ja heitteli niitä lattiaan sanoen "sönder, sönder" ("rikki, rikki"). Totesin vain, että juu, kyllä ne varmaan tuota menoa rikki vielä menee. Illemmalla hän löysi ne uudestaan. Tällä kertaa hän laittoi ne silmilleen ja rupesi pelleilemään :) Ja se tietysti vain yltyi mitä enemmän nauroimme hänelle :)
Kyllä kaikki on totta. Mutta onko elämäni tosiaan näin hienoa ja mahtavaa, kuin mitä blogista näkyy? Hmm... no sanotaan näin, että aina on monenlaisia asioita vastassa. Se, että valikoin tänne vain miellyttävimmät asiat ei tietenkään poista sitä seikkaa, etteikö niitä ikäviä ja ärsyttäviäkin asioita olisi. Mutta jos haluan päivän päätteeksi muistella mitä päivään mittaan on tapahtunut, niin voin kyllä tietoisesti valita millaisia tapahtumia tallennan mieleeni (ja blogiini). Joskus kieltämättä tuntuu, että hyvien asioiden poimiminen päivän tapahtumista on melkoisen raskasta ja vaativaa. On päiviä, jolloin tuntuu, että ihan kaikki kusee. Mutta silloinkin löydän jotain hyvää. Aina. Jos vain haluan.
“Happiness is something you exhale, not something you inhale.” Steve Pavlina
Tuo meidän pieni tyttö on kyllä niin hauska ja söpö. Tänään hän halusi hörpätä vesipullostani vettä. Ja siinä kävikin juuri kuten arvasin: vedet pitkin paitaa ja lattiaa. No, otin paidan pois ja olin laittamassa kuivaa tilalle, kun Aurelia yhtäkkiä lähti isoveljen huoneeseen. Menin perässä yrittäen pukea paitaa. Ihmettelin kun hän niin määrätietoisesti meni kirjoituspöydällä olevan vessapaperirullan luokse. Rullan sisältä hän kaivoi esiin käytetyn paperimytyn ja lähti se kädessä menemään vauhdikkaasti huoneesta pois. Hän meni kuivaamaan lattiaa, joka oli kastunut vesipullojuomisesta!! Annoin hänen touhuta rauhassa. Kun hän oli kuivanut kaiken veden meni hän takaisin isoveljen huoneeseen ja laittoi paperimytyn takaisin rullan sisälle hyvin tyytyväisenä! <3
Hieno juhannusaatto kaupungissa. Keskustassa missään ei ketään paitsi muutama hyvin eksyneen näköinen turisti. Ihanan rauhallista ja hiljaista, ei edes juoppoja spårassa. Matkamme kulki kohti mustasaarta, jossa osallistuimme muiden lapsiperheiden kanssa luterilaisen seurakunnan juhannushulinoimiseen. Erityisnähtävyytenämme oli lammas jota kutsuimme hevilampaaksi, koska sen möreä ja käheä "bää bää" tai pikemminkin "böääääh böääääääh" olisi saanut pahemmankin hevilaulajan kateudesta hiljaiseksi ;)
Aureliaa vähän jänskätti hevilampaan örinä.
"Lampaat aitakusessa", eikun... mitä mun piti kirjoittaa...?!
Pääsin neulatyynyksi pitkästä aikaa. Ranne oli heräessäni mennyt kipeäksi ja eikun hoitoon :) Tuntui todella tehokkaalta ja hyvältä, vaikka se vieläkin on kipeä. Neulat <3 Ja tässä ilmainen mainos mahtavalle akupunktioterapeutille :)
Sain myös maistaa aivan tajuttoman hyvää jäätelöä! Suomalaiselta kotitilalta pohojammaalta omien lehmien maidosta tehtyä. Raaka-aineet vain oikeita jäätelön aineita, eli kermaa, kananmunaa, sokeria ja vaniljaa. Kermakin homogenisoimatonta. Maistiaisissa oli myös mansikkasorbettia, jossa oli 70% mansikkaa ja joka myös maistui taivaalliselle! Normaalissa mansikkasorbetissahan mansikkaa on sellaiset 5%-luokkaa...
Tänään on ollut myös pohdintapäivä. Sellaiset ovat hyviä, sillä asiat ainakin liikahtavat johonkin, vaikkeivät aina heti ratkeaisikaan. Tällä erää olen miettinyt ja joutunut myöntämään, että vähän kadehdin niitä, jotka käyvät tavallisissa töissä ja elävät tietyllä tavalla "turvallista" arkea, jossa tiedetään etukäteen tapahtumat niinkin pitkälle, että voi tehdä useamman kuukauden tai vuosien suunnitelmia. Kun minulta kysytään mitä teen syksyllä, niin joudun vastaamaan, että ei minkäänlaista hajua. Hyvä jos tiedän edes mitä huomenna teen. Se on tavallaan kyllä vapautta (voi tehdä mitä milloinkin sattuu päähän pälkähtämään), mutta toisaalta elämässä on toisinaan ihan kiva olla sellainen jokin punainen lanka tai laajempi hahmotus, että missä mennään, ettei mene ihan haahuiluksi kaikki oleminen.
Tavallaan pääsisin tosi paljon helpommalla jos päästäisin kunnianhimostani irti. Voisin olla tyytyväinen leikkipuistossa hengailija ja kahvinjuoja. Ja sitten jonain päivänä mennä johonkin perusduuniin. Ja miten se peruskaava nyt meneekään. Mutta joku siinä on, että haluan vain jatkaa. Jokin sellainen palo, joka pitäisi ensin tukahduttaa, jotta voisi mennä perusduuniin. Ja vaikka jatkaminen on melkein liian vaikeaa ja hankalaa tässä elämäntilanteessa ja vaikka tuntuu, ettei ole pienintäkään järkeä koko touhussa, niin pidän sitä paloa aivan äärimmäisen arvokkaana asiana ja siitä luopuminen olisi vähän sama kuin heittäisi sielunsa roskikseen. Siispä en voi muuta kuin yrittää pitää asioita liikkeessä edes sen vertaa, etten jumitu ihan kokonaan. Ehkä sillä tavalla elämä taas jonain päivänä tulee vastaan ja auttaa eteenpäin.
Olen kyllä aika onnellisessa asemassa siinä mielessä, että en ole eläessäni joutunut tekemään kahdeksasta neljään -töitä. Tänäänkin olen jälleen enimmäkseen hengaillut ja mennyt minne on sattunut nenä osoittamaan. Sellainen olisi aivan mahdotonta jos istuisi toimistossa. Rehellisyyden nimissä, en ymmärrä yhtään miten kukaan pystyy sellaiseen alkuunkaan! Mahtavaa, että minulla on mahdollisuus elää tällä tavalla :) Toisaalta, sitten jos istuu jossain sossun luukulla, niin tietysti voi tulla muunlaisiakin ajatuksia mieleen... Vaan jos mietin kumpi on tärkeämpää, elämä vai mammona, niin kyllä se on aika helppo valinta!
Elämäni kohokohtia tänään:
Aamupalasmoothie. Teen pirtelöitä hyvin suurpiirteisesti ja laitan sekaan vähän mitä milloinkin sattuu. Tänään joukkoon solahti jäähtynyttä pakuriteetä ja yllätyksekseni se toimi todella hyvin. Se myös tuntui sisäisesti hyvää tekevältä. Ainesosat olivat, mikäli oikein muistan seuraavat:
Sateenvarjot by googlen kuvahaku.
Avokadoa
2 liotettua luomuaprikoosia
Mustaherukoita
Omenasosetta (luomu ja 100% omenaa)
Raaka luomukanan muna
Spirulinajauhoa
Macaa
Lucumaa
Steviaa
Pakuriteetä (kylmänä)
Hietsun kirppis. Leppoisa meininki ja oikeasti kohtuulliset kirpparihinnat. Löytöinä itselleni muutama paita ja lapsille aika paljon vaatteita. Ja tietysti tosi edullisesti.
Kahvihetki hyvässä seurassa hiekkalaatikon reunalla. Kahvin juonti yksin on yksinäistä, ellei ole jotain hyvää kirjaa tms seurana. Mutta seurassa kahvi maistuu entistäkin paremmalta. Iltapäiväkahvit menivät termariin ja leikkipuistossa jakoon :)
Suihku. Miten voikaan suihku tuntua niin hyvältä hikisen kuntosalitreenin päätteeksi? Vielä kun lapsi on parkissa hyvässä hoidossa ja voi oikeasti rentoutua ja nautiskella!
Välipäivä. Kävin venyttelemässä ja se olikin päivän ainoa ohjelmanumero. Ja sinänsä tosi hyvä sellainen, päivän teemaan sopiva. Päivä on siis kulunut hengaillessa ja ihmetellessä ja ei-mitään-tehdessä. Ja olen tuntenut itseni tosi laiskaksi. Kävin pyörähtämässä kaupungissa Aurelian nukkuessa, mutta koska olin unohtanut laihan lompakkoni kotiin, ei minulla ollut kaupungillakaan mitään tekemistä. Välillä näin, ehkä huomenna jaksaa enemmän :)
Saippuakuplia leikkipuistossa.
Aurelia on jo kauan sanonut "thiss thiss" kun haluaa tissiä. Eräänä kertana heitin vitsillä "this and that" ja eikös se tyttö aika nopsasti oppinut sen. Nyt sitten toinen tissi on nimeltään this ja toinen on that.
Musiikkileirin viimeinen päivä ja päätöskonsertti. Koko automatkan leirille Aurelia taas hoki "basso basso" ja välillä "kaveri bassobasso" ja "bassokaveri". Mitenhän käy huomenna, kun ei enää mennäkään leirille...
Aurelia on leirin aikana edistynyt soittamisessa, nyt jousi melkein pysyykin kielellä. Soundikin on kehittynyt muutamassa päivässä :) Äiti on niin ylpeä :) Tässä otos tämänpäiväisestä kenraaliharjoituksesta.
On ollut tosi hieno leiri ja lapset ovat tykänneet. Minäkin sain hyvää kollegiaalista tukea oikeastaan ihan ensimmäistä kertaa urani aikana ja sen ansiosta tuntuu nyt, että olisikin aika kivaa ryhtyä taas opettamaan. Tässä vielä kuvamuistoja tämänpäiväisestä.
Bassojen takapultti.
Xylofonisessio.
Ja vähän lisää viulua (bassoa) vielä.
Bassokavereiden kanssa on parasta soittaa.
Orkesteri valmistautuu loppukonserttiin.
Aurelia tanssahteli näppäribiisien tahtiin.
Loppukonsertti sujui hienosti. Joka vuosi se yllättää meidät opettajat sillä, kuinka hienolta se kuulostaa leirin alkuaikoihin verrattuna. Pääsin itsekin kerrankin soittamaan ihan rennosti ja rauhassa kun mieheni tuli Aureliaa katsomaan.
Kun Aurelia oli ihan pieni, mahduin soittamaan Aurelia kantoliinassa. Tänään testasin soittoa Aurelia selkärepussa. Toimiihan se :)
Väsynyt reppumatkaaja. Ja näköjään aika väsynyt basisti myös...
Kun Aurelia oli pienempi sujui soitto näin.
Oli jälleen hulinaa lasten musiikkileirillä, mutta onneksi siellä on runsaasti lapsenhoitajia ja minulle jäi sen ansiosta hieman luppoaikaa istuskella ja höpötellä muiden opettajien kanssa. Olikin aika hyviä ideoita ilmassa mm. että miten voisi jatkaa tätä hienoa leirimeininkiä talvikaudella musiikkiopistoissakin. Että kai minun on sitten mentävä takaisin sinne musiikkiopistomaailmaan...
Leiriläisiä
Leiripäivän jälkeen suuntasimme Mustasaareen, jossa siskoni on töissä. Hauska reissu vaikka alkoikin sataa eikä meillä ollut sadevaatteita.
Mustasaaren laivassa.
Mustasaaren kanoja.
Mustasaaren lammas.
Mustasaaren puututkija.
Mustasaaren talo.
Mustasaaren ruohosipulia.
Mustasaaren jättiläiskorvapuusti.
Kotimatkalla bussia (ja poikia) odotellessa kävimme Aurelian kanssa Tiimarissa. Ajattelin, että ostaisin Aurelialle pallon kun se niin tykkää niistä. Aurelia menikin suoraan ottamaan Nalle Puh -pallon. Kävimme maksamassa sen ja sanoin Aurelialle, että nyt lähdetään koska kauppa menee kiinni. Aurelia söpöläinen katsoi minua hieman pettyneesti mutta nyökkäsi ymmärtäväisesti ja vei pallon takaisin hyllyyn ja alkoi lähteä ovea kohti. Minun piti ihan useamman kerran selittää, että pallon saa kyllä ottaa mukaan kotiin :)
Aurelia piti tiukasti huolta pallosta koko loppumatkan.