tiistai 28. helmikuuta 2012

Mitä ihminen tarvitsee ja mitä ei?

It really is that simple :)
Jos saat osaksesi positiivista ja negatiivista vastakaikua, kumpi jää päällimäisenä mieleen? Tänään pidin rentoutuskonserttia työporukalle, jossa selkeästi oli keskenäistä kitkaa. Osa oli selvästi "joutunut" konserttiin. Ei mikään paras mahdollinen lähtökohta... Pahoitin mieleni ja äkkiä aloin miettiä, miten kannattaisi toimia? Ensimmäisenä varmistin oman asenteeni ja yritin hilata sitä varmuuden vuoksi vielä paremmaksi. Ymmärsin, että negatiivisuus oli kyseisten henkilöiden oma valinta, eikä sillä itse asiassa ollut mitään tekemistä minun tai toimintani kanssa. Eihän kukaan voi pakottaa ketään nauttimaan elämästä. Periaatteellinen vastustaminen on ikävintä henkilölle itselleen. Hyvä juttu se, etteivät häirinneet muiden oleilua ainakaan kovin huomattavasti ja pystyin itse olemaan aika iloisella mielellä.

Olen hyvin herkkä aistimaan ilmapiirejä, varsinkin hyvät vs. huonot vibat. Herkkyys on hyvä asia, kun opin vielä suhtautumaan asioihin hieman rennommin. Ehkä jonain päivänä olen niin rutinoitunut hyvien vibojen levittäjä, että pystyn tuomaan valoa myös tulehtuneisiin ilmapiireihin. Olisi ihanaa pystyä auttamaan negatiivisuuteen juuttuneita ihmisiä löytämään elämäänsä iloa ja valoa! Silloin pidän itseäni todellisena ihmeiden tekijänä :)

Tällainen mukava ajatus tuli vastaan netissä:
There are two ways to spread light: To be a candle and to be a mirror that reflects the light from the candle. Which am I? On a daily basis if I commit to keeping my own inner flame burning bright (through reflection, positive thoughts, a close connection to my spiritual essence and to God) then I am the candle. In addition, I can become a mirror by reflecting the best qualities of others into the world so they can see them and have them seen. Today let me be both a candle and a mirror and spread light in the world.

Iloisen mielen palauttamiseksi päätin, että suuntaan ajatukseni asioihin, jotka tänään ovat menneet hyvin! Ensinnäkin sain konsertista myös kiitosta ja positiivista palautetta. Työstän mielessäni, että ne ovat yhtä arvokkaita! Moni asia on muutenkin mennyt tosi hyvin. Oli tiukka aikataulu hankalan kelin ja muutenkin roudaushaasteiden takia. Mutta silti jäi ylimääräistä aikaa ja ehdittiin jopa kahvilaan istuskelemaan :) Jonain päivänä varmasti oivallan, että hätäily on turhaa. Jos asiat onnistuu, niin tuli hätäiltyä ihan turhaan (kuten enimmäkseen käy) ja jos asiat sattuvatkin sillä kertaa epäonnistumaan, niin hätäilystä ei ole mitään hyötyä.

Ehdittiin hengailla kauppakeskuksen kahvilassakin. Katossa oli paljon äiti- ja vauvailmapalloja.


 .
Sitäpaitsi, tosi hauska, melkein huvittava juttu :D Sain kutsun bloggaajille tarkoitettuun hyvinvointitapahtumaan. He he :) Tällainen pikkublogi ja harrastelijameininki... sitähän tuntee itsensä ihan proooksi ja tärkeäksi, he heee :) Siis kutsujat tietenkin odottavat, että hehkutan heidän juttujaan ja kaikki tuhannet ellei kymmenettuhannet lukijafanini ryntäävät heti viemään rahansa heidän juttuihin... ;D Mutta oikeasti tuntui aika kivalta ja kiinnostavaltakin! Joten jos osallistun, niin on siellä varmasti jotain hyvää (kaikessa on!) jonka voin tännekin jakaa. 

Kaikki on mahdollista

Aurelia on ollut niin ihanan hyväntuulinen koko päivän! Se kyllä vaikuttaa omaan mielialaani todella paljon. Ihanaa olla hyvällä mielellä ihan "oikeasti", ihan itsestään ja luonnollisesti, ponnistelematta sen puolesta. Aurelia oli tänään ensimmäistä päivää hoidossa muutamaan viikkoon. Siellä se jotenkin ryhdistäytyy eikä kehtaa uhmaskella hoitotädille ja kavereiden kuullen. Ja kun hän oli ollut sopivan verran aikaa on sellaisessa paikassa, missä hän itse valitsee käyttäytyvänsä kunnollisesti, niin hän oli päässyt sellaiseen mielentilaan kiinni ja se pysyi koko loppupäivän. Tulipa yhtäkkiä muuten vahvasti olo, että tätä voisi jollakin lailla soveltaa omaankin elämään... :)

Maanantait on kivoja päiviä. Sellaisia hyvällä tavalla itsekuripäiviä. Kun Aurelia meni hoitoon, minun oli tosi helppo tehdä kaikkia oikeita työasioita, jotka olivat jääneet rästiin. Ja voi että siitä tuli hyvä mieli! Myös ensimmäistä kertaa koskaan aloitin työpäiväni meditoimalla. Se oli oikeasti tosi helppoa eikä lainkaan pitkäveteistä. Uskon, että tulen kehittymään tässä asiassa kun harjoittelen.

Itsekurista tuli mieleen! Tein eilen erittäin mielenkiintoisen mielikuvitusharjoituksen. Se oli helppo ja nopea tehdä. Nyt sain vain todeta, että se tosiaankin toimii ja hämmästyttävän tehokkaasti! Suosittelen kokeilemaan, tässä ohje (Wayne W. Dyer: Sinäkö ihmeiden tekijä): Kuvittele itsesi tekemässä jotain sinulle vaikeaa asiaa: hölkkäämässä pari kilometriä, kieltäytymässä alkoholista ravintolassa, leipomassa kakkua ensimmäistä kertaa tai käymässä elokuvissa lapsesi kanssa. Valitse asia, joka tuntuu juuri sinusta epätavalliselta tai hankalalta. Kuvittele sitä hyvin elävästi. Kirjoita siitä yksityiskohtainen kuvaus paperille tai nauhoita kertomuksesi. Tee näin useita kertoja ja yritä sitten toteuttaa kuvitelmasi käytännössä.

Valitsin ensimmäisenä "helpon" eli yksinkertaisen asian, nimittäin riisikakkujen puputtamisesta kieltäytyminen. Riisikakut ovat ihan turhaa ruokaa, ja jos syön yhden, niin syön heti perään viisi lisää. Ja jos tiedän, että kaapissa on riisikakkuja, niin itsekurini ei ole riittänyt niistä kieltäytymiseen ja näin kierre on valmis... Tein harjoituksen vain mielessäni, en jaksanut kirjoittaa mitään. Tein sen sitäpaitsi vain kerran ja silti se toimi!!! Kuvittelin vahvasti mielessäni tapahtuman, missä minun teki aivan valtavasti mieli syödä riisikakkuja ja sitten kieltäydyin niistä ja annoin niiden olla. Ihmeellistä oli tuntea se tunne, miltä kieltäytyminen ja niiden syömisestä luopuminen tuntui. Tunnustelin sitä fiilistä pitkään. Ja siinä se koko harjoitus olikin. Illalla, kun alkoi taas tehdä mieli puputtamista muistista pulpahti itsestään esiin tuo kieltäytymisen tunne. Sitten vain yritin toteuttaa kuvitelmani ja se olikin ihan todella helppoa! Ensimmäistä kertaa ikinä minun oli tosi helppo antaa niiden olla! Seuraavaksi voisin valita haastavampia ja isompia juttuja. Vaikkapa sellaisen tilanteen, missä minua ärsytetään ja annan sen kaiken vain olla ja mennä ja pysyn hyvässä. Itse asiassa jo tämän verran kirjoittaminen auttoi minua juuri tällä hetkellä! Kaikki on mahdollista! Tämä on kivaa! Minusta tulee selkästi ihmeiden tekijä :)



sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Höpöttäjä hiljaiseksi ilon kautta

Toiset nauttivat shoppailusta, mutta minulle se on todellinen haaste. Keksin nopeasti satamiljoona syytä, miksi shoppailu on ärsyttävää. Eilen vihdoin menin sitten kaupoille ja sain todella nopeasti itseni kiinni huonosta asenteesta. Hups... Sisäinen höpöttäjä selitti jatkuvasti kuinka rumaa ja epätyylikästä kaikki oli. Lopulta päätin, että nyt riittää. Muutin asenteeni. En oikein osaa selittää, mutta jotenkin vain tiesin, että pitää vain löytää ne minun vaatteet, ei sen ihmeempää. Välillä kyllä taas hermostuin, että no missä ne nyt täällä on ja sitten taas hiljensin höpöttäjän ja vaihdoin iloiselle mielelle. Ja sitten, aivan ilman ennakkovaroitusta siinä oli se alennusrekki. Siinä oli perusfarkut kympillä. Ja vieressä musta pitkä keikkahame kympillä (klassisen musiikin keikoilla pitää aina olla pitkä musta hame). Otin ne ja menin sovituskoppiin. Sujahtivat hyvin. Tosin höpöttäjä heti väitti, etteivät farkut näyttäneet hyvältä takapuolesta. Pyh, sanoin sille, ei se ole farkkujen syy jos perse näyttää huonolta, he he :D Täytyyhän sitä johonkin pukeutua kunnes saa työstettyään itselleen sen superperseen... ;) No, tänään kuljin uusissa housuissa ja vilkaistuani itseäni näyteikkunan peilikuvassa olin oikein tyytyväinen farkkuostokseen (tosin perse ei näkynyt näyteikkunan kautta, mutta ei kerrota sitä höpöttäjälle). Ja keikkahameen ostaminen varmaan tarkoittaa, että nyt tulee keikkaa ;)

Kaupoilla oli myös hevisauruksia liikkeellä jakamassa nimmareita lapsille. Niillä oli kyl kans aika hienot keikkavaatteet!
 .
Aina toisinaan kuulen tarinoita, miten ihmiset ovat oppineet arvostamaan elämää, lähimmäisiään ja itseään vasta jonkun suuren dramaattisen ja vakavan mullistuksen seurauksena. Juttelin tänään tuntemattoman vanhan ja viisaan naisen kanssa aiheesta ja kerroin kuinka toisinaan mietin, että milloin se dramaattinen käänne osuu omalle kohdalleni, kun elämässäni on aina mennyt kaikki hyvin. Hän rohkaisi ihanasti, että eivät kaikki tarvitse sellaista elämänkoulua. On mahdollista oppia samat asiat ilman dramaattisiakin välikohtauksia jos vain niin haluaa! Ihan mahtavaa! Elämän, lähimmäisten ja itsensä arvostaminen, sehän on loppupeleissä ihan helppo juttu, koska se on vain tahdon asia! Miksi opetella kantapään kautta kun voi opetella ilon kautta :)

Tänään Tapio yhtäkkiä kysyi olenko laihtunut? Sehän on melkein kaunein kehu mitä naiselle voi antaa. Vastasin vahingossa "mitä sä mielistelet... ai mistä muka laihtunu??" Höpöttäjä taas lipsautteli. Ei näin. Ainakaan jos haluaa toistekin kuulla samalta henkilöltä kehuja. Seuraavan kerran jos satun saamaan kehuja vastaan kyllä "Mitä, olenko laihtunut!? Mukava kuulla, että vaikuttaa siltä! :D" Tuossa jonkun aiemman postauksen kommenteissa puhuttiin hyvän vastaanottamisesta. Se on myös hyvin tärkeä tapa pitää hyvä meininki ja valoisuus yllä! Kun tulee kehuja, niin vastaus kuuluu "Kiitos, ihana kuulla!" tai jotain sinnepäin. "No tää nyt on tämmönen ihan surkee" jne on kehujan aliarvioimista ja muutenkin vanhanaikaista. Kiitä siitä, että kehuja antoi kehunsa ja jätä mainitsematta jos olet kehun syystä eri mieltä, se on ihan turha pikkuseikka se! Pidetään hyvä liikkeellä! :) Kehu kaveria ja jos tulee negaa vastauksena, niin rohkaise: "Ota hyvä vastaan!"
.

lauantai 25. helmikuuta 2012

Mielikuvitus ja vaikutus

Tuntuu, että elän jännittävää aikaa! Tämä positiivisuusajattelu on vienyt minua paljon pidemmälle, kun aluksi kuvittelinkaan. Tuntuu, että alan näkemään asioita oikeasti uudella tavalla. Tilanteita, ihmisiä, eläimiä, fiiliksiä. Ehkä osaan myöhemmin selittää paremmin kun olen tottunut tähän, mutta tuntuu, että pystyn aistimaan asioita, ikään kuin menemään asioiden ja syiden "sisälle" ja sitä kautta ymmärtämään sen sijaan, että katselisin maailmaa itsestäni erillisenä ja tekisin sen perusteella omia johtopäätöksiä. Tämä on aika huikeaa :)



Ehkä helpoin aistittava asia on ilmapiiri. Olen oikeastaan aina ollut sille hyvin herkkä. Mutta nyt vasta olen huomannut, miten valtavan paljon itse vaikutan siihen, halusin tai en! Esimerkiksi eräässä kahvilassa oli kahvilatyöntekijä, joka vaikutti hyvin kireältä ja siksi en oikein tykännyt hänestä. Joskus saatoin mennä toiseen kahvilaan jos huomasin hänen olevan töissä välttyäkseni tämän negatiivisuudelta. Sitten kerran vain päätin suunnata vahvaa hyvää tahtoa tätä ihmistä kohtaan odotellessani omaa vuoroani. Sillä kertaa nainen käyttäytyi hyvin neutraalisti, mikä oli ihan ilahduttavaa. Mutta sen jälkeen joka kerta kun olen kahvilassa käynyt hän on ollut mitä aurinkoisin ja ystävällisin! Muutin varmaankin myös itse omaa käytöstäni ja se heijastui hyvin nopeasti! Tämä ei ollut mikään huuhaatemppu, vaikka se perustuikin mielikuvitukseen. Meillä jokaisella on tämä kyky ja sitä kannattaa ehdottomasti käyttää, koska siitä seuraa paljon hyvää tosi monelle henkilölle ja lisäksi se tulee moninkertaisena takaisin itsellemmekin! Mielikuvitus on vahva työkalu, tämä kannattaa pitää mielessä :)

Liittyyköhän tää kuva mitenkään aiheeseen? Mut aika makee on!

Tästä tuli mieleen hieno intiaanitarina, jonka ehkä olet jo kuullut. Mutta siltä varalta ettet, niin tässä voit tutustua hienoon viisauteen, jota on helppo soveltaa omaan elämään:
Vanha Cherokee-tarina kahdesta sudesta. Eräänä iltana vanha Cherokee kertoi pojanpojalleen taistelusta, mikä oli käynnissä hänen sisällään. Hän sanoi: "Poikani, se tapahtuu kahden suden välillä. Toinen on paha: vihaa, kateutta, surua, katumusta, ahneutta, ylimielisyyttä, itsesääliä, syyllisyyttä, katkeruutta, alemmuutta, valheita, väärää ylpeyttä, ylemmyyttä ja egoa. Toinen on hyvä: iloa, rauhaa, rakkautta, toivoa, seesteisyyttä, nöyryyttä, ystävällisyyttä, suopeutta, empatiaa, anteliaisuutta, totuutta, myötätuntoa ja luottamusta." Pojanpoika ajatteli asiaa hetken ja sitten kysyi isoisältään: "Kumpi susi voittaa?" Vanha Cherokee vastasi yksinkertaisesti: "Se kumpaa syötän."

torstai 23. helmikuuta 2012

Isilentokone

Kirjastossa oli esillä rajuja elämänkertoja. Selailin niitä ja ne olivat karmeaa luettavaa. Yksi selvinnyt keskitysleiriltä, toinen paennut Pohjois-Koreasta, kolmas entinen talibanvaimo, neljäs selvinnyt sotavankeudesta Venäjällä. Vaikka kirjat houkuttelivat, tiesin, että niistä seuraa vain surua ja pahoja unia ja sitä alkaa pian ajattelemaan, että maailma on pelkkää pahuutta. Tajusin, että tässähän on kyse samasta asiasta kuin mediassa: Huonot uutiset kiinnostavat ja myyvät. Sellainen, mikä järkyttää, kiinnostaa meitä jotenkin kierosti. Tästä seuraa helposti, että alamme kuvittelemaan maailman olevan pelkkää pahuutta ja että kaikki on perseestä (ja turhaa). 

Siispä päätin jälleen yhden kerran, että nyt käännän huomioni eteenpäin ja kohti valoa! Ajattelen, että on toki hyvä tiedostaa asiat, jotka ovat huonosti (ettei ihmiskunta turhaan toistaisi virheitään), mutta että vieläkin tärkeämpää on, että visioimme itsellemme ja maailmallemme hyvää ja valoisaa tulevaisuutta! Tämä tuntuu huomattavasti helpommalta kun alamme kiinnittämään tietoisesti huomiomme kaikkeen hyvään ja kauniiseen sen kustannuksella, ettemme enää käytä aikaa pahojen asioiden turhaan vatvomiseen.


En ole vaivautunut avaamaan Hesaria pitkiin aikoihin, koska siellä on ihan liikaa huonoja uutisia. Maailmassa on niin paljon hyviä juttuja, että mielummin mietin niitä, koska siitä tulee valoisampi mieli. Ja valoisa olemus luo valoa ympärilleen ja näin maailmasta tulee jälleen piirun verran miellyttävämpi paikka :) Me valitsemme joka hetki - tiedostaen tai tiedostamatta - luommeko ympärillemme valoa vai synkkyyttä. Mitä tietoisemmin teemme sen, sen varmempia voimme olla valon määrästä :)


Hyviä uutisia maailmalta: Pieni ruotsalainen nyytti sai valtavasti hyvää mieltä aikaan ympäri länsimaita pelkällä tänne ilmaantumisellaan. Ruotsalaisilla on muuten sellainen hieno asia, että he arvostavat ja pitävät tärkeänä positiivisuutta. Ja vaikka me suomalaiset sitä vähän paheksummekin, en väittäisi meidän perinteistä murjotusasennetta paremmaksi. Rehellisyyttä voi yhtä hyvin olla se, että kiinnitämme huomiomme asioiden hyviin puoliin ja sanomme ääneen ne!

Pienen tytön maailma on kutkuttavan ihastuttava. Lentokone lensi öisellä taivaalla kun olimme matkalla kotiin. Yleensä Aurelia sanoo lentokoneita vauvalentokoneiksi, jotka ovat lentämässä äitin luokse. Tämä kone kuitenkin lensi niin matalalla, että se näytti isommalta, joten se oli tietysti äitilentokone. Se oli kuulemma menossa kotiin tekemään iltapalaa vauvalentokoneelle. Hetken päästä Aurelia huomasi toisen lentokoneen ja innostui: "Isiflygplanet också hem äta kvällsmat!" <3

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Nyt on nyt eikä ylihuomenna

Venyttelytuntieni vakkarimummot ovat niin ihania! Tykkäävät venytellä ja tulevat tunnin jälkeen kertoilemaan kaikkia juttujaan. Se on hassu juttu, kun välillä vain lipsahtaa suusta jotakin, minkä itsekin vasta tajuaa sanottuaan sen ääneen. Siis varsinkin, kun on kyse hyvästä jutusta, eikä muuten vain lipsahduksesta :) Tämänkertaisen venyttelytunnin jälkeen mummo tuli kertomaan, kuinka alkaa pikku hiljaa oppia olemaan lempeä itseään kohtaan, kun ei enää voi paahtaa samaan tapaan kuin nuorempana. Kuulin suustani tipahtavan sanat: "Kun ikää tulee tietyn vertaa, sellainen viisaus monesti kasvaa, että tajuaa, että jos aikoo nauttia elämästä, niin se on paras tehdä NYT!" Kuultuani sanani tajusin: Ei tuon oivaltamiseksi tarvitse ensin hukata 60 vuotta ylimääräiseen "paahtamiseen". Viisautta on tajuta mahdollisimman varhaisessa elämänvaiheessa: Jos aikoo nauttia elämästä, se on parasta tehdä NYT!  
 .
Vietämme edelleen ihanaa hiihtolomaa :) Luonto todellakin hemmottelee etelän hiihtolomailijoita!!! :)

Isoveli ja pikkusisko korikeinussa <3

Aurelia kärrää ruokaa lumiukoille.

Taas vähän mietin tuota valittamisaisaa ja siihen kuuluvaa valittamattomuushaastetta, jota mielummin sanon valopilkkuhaasteeksi (ennemmin kuin valittamaton haluan olla valopilkku).  Nimittäin alkoi pännimään nämä jenkkakahvat ja huomasin mielessäni valittavani niistä itselleni. Hups... Miten tässä  nyt pitikään toimia? Päätin, että ennemmin ohjaan sen ärtymyksen, joka niin helposti purkautuu hyödyttömäksi valitteluksi, toiminnaksi, joka vie valitustarpeen pois! Siispä, pienin tarvittava elämäntapamuutos: Syön vain kun on nälkä. Nyt siis loppuu tämän naisen kohdalta superterveellisetkin "välipalat", jotka oikeasti ovat vain naposteluja. Ja jos meinaa tulla muita ajatuksia, niin koetan muistaa suunnata siitä syntynyt valitusenergia oikeaan osoitteeseen. Olkoon tämä jatke tuohon Valopilkku-haasteeseen! Tervetuloa mukaan aloittaen vaikka yhdestä päivästä. Eli: Muutan kaiken valitusenergian toiminnaksi valitusaiheen korjaamiseksi!

Tästä tuli mieleen yksi hyvä juttu vielä. Koska niin helposti tulee valitettua surkeaa lähikauppaa, haluan ilmaista tyytyväisyyteni pikkuiseen lähiöalepaamme. Se on aivan tavallinen perusalepa, josta saa eineksiä ja kaljaa. Mutta kun avaa silmänsä, niin sieltä löytää aarteita: luomuappelsiineja, luomuomppuja, kaikkia luomumaitotuotteita (voi, punainen maito, viilit, jugurtit, juustot), luomu oliiviöljyä, luomukananmunia, luomujauhelihaa, luomuporkkanoita... Tykkään todella paljon tästä nykyisestä ekotrendistä, kun jopa lähiöaleposta löytyy näin laaja luomuvalikoima!!!

maanantai 20. helmikuuta 2012

Hiihtolomainen kevätpäivä


Päivä alkoi lumihommilla.
Jotka ei ihan heti loppuneet....

Pitääpi ottaa järeämmät vehkeet käyttöön.

No niin, lumitunneli on valmis!

Kukkulan kuningas, tadaa! (Aurelia oikeastikin huuteli TA-DAA)

Tähystystorni

Yhtäkkiä alkoi aurinkokin paistamaan ja linnut laulamaan!

Ja sitten, mitä ihmettä! Pajunkissoja!!!

Pihan haapapuussakin oli nuppuja! :) Se on kohta kesä... :D

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Eespäin sano tyypit lumessa!

"Tosi hieno keli!", huudahti Tapio heti aamusta. Ulkona oli metrikaupalla lunta maassa ja lisää tuli vaakatasossa niin, että ilma oli aivan valkoinen. Niin no joo, onhan tämä ihan hieno keli olla sisällä, mietin itsekseni. Vaan Tapion into ei laantunut, se suorastaan vain yltyi samaa tahtia kinosten kanssa. Joten lopulta löysimme kaikki itsemme lumihangesta :) Kyllä olin iloinen mieheni hyvästä asenteesta!

Aika paljon oli tullut lunta... :)
Ilmakin oli ihan valkoinen.



Ja lumi peitti melkein jo aidan ja ikkunat!

Muksis maksis, sanoivat ukot pulkkamäessä.

Jiiihaaaa!!!
Peace man! Lumisotaa :)

Ja yksi pieni tyttönen yritteli pysytellä vauhdissa mukana .

Sitten tapahtui ihmeellinen asia: Aurelia halusikin mennä päiväunille äidin sänkyyn. Ja nukkuikin peräti kolme tuntia! Se sopi mainiosti, sillä mitään katuja ei oltu aurattu ja vaunukävely olisi ollut vähän jo liian urheilullista terveydentilaani nähden..

Mutta terveydentilasta pakko oikeasti sanoa, että jee! Kurkkukipu on hellittänyt, siitä olen erittäin iloinen! Toki vieläkin kuljen kurkkupastilli suussa, mutta nyt voi jo hengittää tuntematta kipua. Hieno juttu se! Olisi kova hinku päästä jo kuntoilemaan ja toteuttamaan kaikkia uusia soittoideoita... Ai niin! Kirjoitin aiemmin, että sain akupainannasta paljon apua tämän flunssan selättämiseen, mutta harmittelin, etten muista niistä mitään. No, Tapio järjestää nyt ihan kokonaisen virkistysillan teeman ympärillä, että jos tuntuu ajankohtaiselta, niin mainos tulee tässä:
Keskiviikkona 22.2. klo 17-21 on seuraava Sippoin Wellness ilta. Ohjelmassa terveydenhoitoa sekä akupainantatekniikoin, Sippoin meridiaanihieronnalla että Sippoin Wellness harjoittelun keinoin : )

Keskiviikon erityisaiheena flunssan hoito ja ennaltaehkäisy, sekä jalkojen/varpaiden hoito.

Tapahtumapaikka Helsingin keskustassa.

Tilaisuus keskiviikkona on KAIKILLE AVOIN! Hinta 40 euroa, ohjaajat 10 euroa. Ennakkoilmoittautuminen edellytetään, 050 5328 528 Tapio.

Tapahtumat järjestää Suomen Kansanterveyden ja Terveysliikunnan Edistämisen Seura ry.
Tervetuloa!

Kahvilassa ilahduin, kun maksusekoilun päätteeksi tarjoilija antoi minulle lapun, jossa ilmoitti minun olevan tärkeä :) Ja siitä syystä saisin seuraavan kahvini ilmaiseksi :)


Luin Uskalla Innostua -Ilkan mietteitä valittamisesta. Kun kerran olen tässä valittamattomuushaasteessa mukana, niin tuntuu ihan sopivalta kopioida terävät ajatuksensa tänne:
Yksi valittamisen syitä on se, että valittamisen aikana ei kykene näkemään sitä MITEN asiat voisivat olla tai MITEN asiat saisi muutettua paremmaksi.

Kun siis kyllästyt valittamiseen, niin mieti mikä olisi paras vaihtoehto tilalle, innostu siitä ja jollakin tavalla näe se, että tottakai juuri sinä pystyt saamaan kyseisen muutoksen aikaan. Se minkä haluat elämässäsi, tarvitsee olla ensiksi mahdollista mielessäsi. Tämän jälkeen et enää valita asiasta, vaan mietitkin asiaa uudella tavalla ja keksit keinoja muutokseen.
Valittaminen on hyvää silloin kun se:
- saa miettimään omaa elämää uusin silmin
- auttaa suuntaamaan ajatukset siihen mitä haluaa tilalle
- siitä saa tiedon tai tiedostamisen siihen mitä on vialla tai mitä tarvitsee muokata omassa elämässä
- se aloittaa muutoksen parempaan
- se hymyilyttää, naurattaa tai luo huumoria ympäristössään 



Käytä siis valittamista muutoksen voimana tai jos osaat, niin voit myös hauskuuttaa sillä muita.

perjantai 17. helmikuuta 2012

Muistitko haasteen?

Jotkin ystäväni lähtivät mukaan valittamattomuushaasteeseen, joko sinä testasit? Haastehan oli TÄMÄ. Miten teillä sujuu, millaisia ajatuksia on herännyt? Itse olen huomannut, että varsinainen valittamisen välttäminen on aika helppoa. Pitää vain suunsa kiinni tarpeen tullen. 

Perusvalitusaiheet, sää, ympäristö ja terveys ovat myös olleet helpot ohittaa, jopa kääntää hyväksi. Ihan tarkoituksella olen aloittanut bussipysäkkikeskusteluja aiheesta "ihana sää" tai muuta kivaa, mitä nyt mieleen on tullut. Ja jos joku muu valittaa näistä perusjutuista, niin on aika helppoa vastata kertomalla hyvät puolet. "Mutta aika ihanaa, että on jo näin valoisaa" jne... :) Mummot tykkää :)

Sen sijaan valittaminen itsekseen ajatuksissa on asia, josta helposti saan itseni kiinni. Mikä on ihan hyvä juttu, koska sitten voin tehdä asialle jotain. Ja haasteen takia on myös olemassa motivaatio tehdä jotain. Mikä on erittäin hyvä juttu :) Vaikeinta on ollut yrittää ilmaista epätyytyväisyyttään asioista, joiden haluaisi muuttuvan sellaisella tavalla, jota vastaanottaja ei tulkitsisi valittamiseksi. Sehän varmaan tämän koko jutun pointti onkin: oppia uusia - hyviä - tapoja ilmaista myös ei-niin-mukavia juttuja. Valittamisen sijaan vaikkapa kertoa toiveensa asioiden järjestymiseksi. Tällä keinolla varmasti asiat muuttuvatkin paljon tehokkaammin ja mukavammalla tavalla kuin valittamalla!

Tulsijauhe

Ja hei, olen parantumaan päin flunssasta! Onneksi oli huippurohdot käytössä :) Viime yönä nousi kuume, ja pyysin Tapiolta akupainantahoitoa. No, tapansa mukaan hän tietysti mielummin neuvoi minua itse painelemaan ja parantamaan itseni... Joten painelin ja hoin akupisteiden nimiä. Ja niitä pisteitä oli ainakin yli kymmenen, joten en tosiaankaan muista niitä. Mutta se hoito oikeasti auttoi! Kuume laski lähes välittömästi, eikä ole noussut. 


Tässä hyväksi havaitut perusflunssan parannuskeinot:

Kurkkukipuun: kurlausta suolavedellä, laimentamatonta auringonhattu-uutetta suoraan lusikalla suuhun, fishermans friend -pastillit, runsas veden ja lämpimien juomien juominen
.
Väsymykseen/voimattomuuteen: Tulsi, pakuritee, D-vitamiini, C-vitamiini (camucamu, acerola, amla), raakahunaja ja raakakaakao

Kuumeeseen: lepo ja akupainanta.


Ja supertervehtymissmoothien resepti oli jotain tähän suuntaan:

1pss jäisiä mustaherukoita + 2dl lämmintä pakuri-inkiväätiteetä (=marjat sulavat äkkiä!)
1 rkl raakahunajaa
2 tl tulsijauhetta
1tl Madre-C:tä (sis. camucamu, amla, acerola)
1 rkl CamuCamu-MSM:ää
½ avocado
lähdevettä

torstai 16. helmikuuta 2012

Paranemisen poppaskonstit käyttöön!

Auringonhattuja
Keho on jännä kapistus. Jo viikonloppuna alkoi tuntumaan aavistus, että Aurelian tauti saattaa tarttua. Tein kuitenkin kehoni kanssa sopimuksen, että jos tarvitsee sairastaa, niin Ystävänpäiväkonsertin jälkeen siihen on mahdollisuus. Ja kuinkas ollakaan!? Olin täysissä voimissa kaikki päivät konserttipäivän loppuun asti ja tosiaan seuraavana yönä sitten tuli se kaktus kurkkuun... Ja tässä nyt ollaan. Tosin kaktus on nopeaa vauhtia muuttumassa silkiksi :) Toivottavasti.

Konsertti kyllä onnistui yli odotuksieni! Kuuntelijoita oli salin täynnä ja uusi konserttisali toimi akustisesti tosi hyvin. Ja kaksi bassoa yhdessä on aivan loistava yhdistelmä! Ainakin basistin mielestä :) Jäi tosi hyvä mieli ja bassokaverini kanssa saimme valtavasti hyviä uusia ideoita tulevia rentoutuskonsertteja varten. Uudet ideat, varsinkin niiden yhtäkkinen putkahtelu se on yksi parhaimmista asioista, mitä elämä tarjoaa! :) "Liekeissä" tuntuu olevan vähän jo inflaatiota kärsinyt muotisana, mutta olin totisesti liekeissä - sanan tulisimmassa merkityksessä - kun ajelin kotiin konserttipaikalta! Tällaisissa liekeissä jopa sairastelukin on kivaa :)

Bassokaverista tuli mieleen yksi valokuva, kaivanpas sen tänne :) Olimme kauan sitten erään orkesterin kanssa Espanjassa reissulla. Kuten huomaatte, toinen polveni on siteessä. Bassokaverilla oli nimittän skeittilauta mukana reissussa, niin sillä piti viipottaa Barcelonan turut ja torit läpi... Ihana reissu oli se! <3

Bassokaverin kanssa Espanjassa jotain 10v sitten :)

No niin. Sitten, mitä hyvää on sairastelemisessa? No ainakin saan vihdoinkin testata ihan itselläni kaikkia superrohtoja, miltä ne tuntuu ja miten ne vaikuttaa :) Näillä meinaan nitistää tämän: Pakuritee, tulsi, inkivääri, valkosipuli, auringonhattu-uute, eucalyptusöljy (ulkoisesti), vahva D-vitamiini, paljon C-vitamiinia (CamuCamu, amla ja acerola), suolavedellä kurlaus, silkkihuivi kaulan ympäri ja tietysti lepo ja rento meininki. Ja kun Tapio tulee kotiin, saa hän painella vähän akupisteitä tai laittaa vaikka neulojakin :) Onko teillä lukijoilla vielä jotain muita hyviä ideoita tai ehdotuksia? Nyt olis hyvä sauma testata kaikki vanhan kansan poppaskonstit! :)

Niin ja tietysti itsensä terveeksi visualisoiminen! :)

maanantai 13. helmikuuta 2012

Jännitystä elämään

Kylläpäs pelotti! Ydinkeskustassa on rakenteilla uusi kortteli, joka on käytännössä vielä pelkkää rakennustyömaata. Siellä menee kyllä katuja, mutta niillä ei ole edes nimiä. Tällaisen kadun varteen pysäköin auton. Katsoin, että tässäpä mainio ilmainen parkkipaikka, kun ei siellä ollut mitään liikennemerkkejä tai parkkimaksuilmoituksia. Siispä päätin jättää auton sinne soittotreenien ajaksi. Lähdin kävelemään tulevaa katua pitkin ja kaukana toisessa päässä huomasin siirtokehotuskyltin. Mietin, ulottuisiko merkki autolle saakka? Siinä samassa näin hinausauton ajavan ohi ja sai sydämeni hakkaamaan. Ei kai oikeasti?! Mutta hinausautolla oli onneksi muita kiireitä raksalla ja se ajoi eri paikkaan. No, jatkoin matkaani soittotreeneihin sydän pamppaillen ja polvet tutisten. 

Treenit meni hyvin ja lähdin etsimään autoa. Ensimmäisenä huomasin, että kadun vastakkaiselle laidalle pysäköidyt autot olivat kadonneet. Sydän jyskytti kiivaasti. En nähnyt autoani ja alkoi oikeasti pelottaa. Ei kai autoja oltu oikeasti voitu hinata pois?!! Sitten näin, että siellä, mihin olin autoni parkeerannut oli kuitenkin jotain raksaukkojen autoja parkissa, joten ajattelin, että ehkä ne autot olivat muuten vain lähteneet. Tutisevin jaloin lähestyin paikkaa. Laskeskelin mielessäni, että tuossa on kaksi pakettiautoa joiden väliin en näe, mahtuisiko autoni olemaan siinä välissä? Raksaukkoja risteli edes takas tietä ja huono omatuntoni tuntui loistavan hävettävän pitkälle. Mitäs menee pikkulikka parkkeeraamaan autonsa keskelle raksaa! Yritin kävellä mahdollisimman ei-mitään-sanovasti. Sitten tulin kriittiselle etäisyydelle ja mitä näinkään... Auto!!! Luojan kiitos se oikeasti oli vielä siellä pakettiautojen välissä!!! Eikä ollut sakkolappuakaan! Meinasin hypätä ilmaan riemusta. Vaan vaivihkaa vilahdin autoon ja kaasutin paikalta. Jeeeee!!! Hyvää tänään: en saanut sakkoja! Kerrankin hyötyä siitä, että auto on mallia maailmaa nähnyt farkku, joten se sulautui hyvin raksa-autojen sekaan... Mutta toiste en autoa sinne jätä, sen verran jännää se oli. 

Ajaessani puhelin piippasi kotoa. Ei kiirettä, Aurelia nukahti nyt vasta. Jee!! Vihdoin vapaa-aikaa! Olin jo tulla seinähulluksi, kun olin niin paljon ollut vain kotona kipeän lapsen kanssa. Lähdin kahville itseni kanssa. Se tuntui todelliselta luksukselta!

Iloiset takavalot hymyilivät minulle :)

Ajaessa kiinnitin huomiota erinäköisiin autoihin. Aika monet autot ovat agressiivisen näköisiä. Miksi ihmeessä? Muotoilulla on ihmeen suuri vaikutus. Sitten eteeni kiilasi Mazda 6, mutta sen takavalot hymyilivät kuin iloinen japanilainen sarjakuvahahmo, että oikeastaan vain ilahduin. Jos joskus hankin ihan oman auton, niin se saa kyllä olla juuri sellainen olemukseltaan hymyilevä, että jos joutuu kurvaamaan toisen auton eteen, niin sille tulee siitä vain iloinen mieli :)


Illalla yhtäkkiä ovikello soi. Pompahdimme Tapion kanssa säikähdyksestä: Ei kai taas naapurit ole keksinyt valittaa jostakin? Menin varovaisesti avaamaan ja ovenraosta kurkistikin iloisesti virnistävä metsänpeikko! Silloin yhtäkkiä muistimme: Ai niin, aurinkoinen ystävämme oli luvannut käydä hakemassa meille 100L lähdevettä! Vastahan aamulla olimme kaivaneet kanisterit esiin ja vieneet ne rappukäytävään odottamaan. Se on Aurelian mielipuuhaa ja olin ottanut siitä valokuviakin :) Kylmänraikas tuore lähdevesi, se on aivan taivaallisen ihanaa!!! Kiitos aurinkoiselle metsänpeikolle! <3


sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Haaste etenee...

Valittamattomuusprojekti on ulkoisesti tosi helppo jos viettää koko päivän kahdestaan pienen tytön kanssa neljän seinän sisällä. Ei vain ole ketään kenelle valittaa niin ei tule valitettua. Sain kyllä itseni kiinni aika monta kertaa valittamisesta ajatuksissani itselleni... Hups... Korjausliike? Helpoin tapa päästä siitä irti oli - yllätys - siirtää ajatukset niihin asioihin, jotka ovat hyvästä!

Päivä meni kuitenkin oikesti ihan hyvin. Oli meillä hauskaakin :) Onneksi pienet tytöt löytävät iloa mitä ihmeimmistä asioista. Kuten käsien pesemisestä :)

.
Naamallekin vähän pesua :)


Valittamattomuus - valopilkkuisuus. Ei se aina ole helppoa. No siksihän se onkin haaste... Ja haastetta on jäljellä vielä monta päivää. Siispä onnistumisen mahdollisuuksiakin on vielä vaikka kuinka monta! :) Ja tavoitteena on tietysti olla valopilkku, eikä vain valittamaton :)

Asioita, jotka ovat hyvästä on ihan älyttömän paljon! Vaikkapa, että meillä on kotona lämmin ja meillä on ruokaa ja meillä on leffoja ja kirjoja ja leluja ja vaikka mitä! Niin, ja käsienpesumahdollisuus!

perjantai 10. helmikuuta 2012

Hassu olo

Totoro ja kissabussi <3
Nauroin ääneen kun bussi lipui pysäkille. Tietysti juuri näin! :) Bussi tuli juuri samalla hetkellä kun itse saavuin pysäkille. Lisäksi se oli se kaikkein nopein bussivuoro, joka kulkee vain muutaman kerran päivässä. Minulla ei ollut mitään aavistusta kellonajasta tai aikatauluista. Olin istunut kahvilassa Aurelian nukkuessa vaunuissa (Aurelialla oli kuumetta, mutta ei suostunut nukkumaan kotona vaan halusi ehdottomasti vaunupäikkäreille, joten menin kauppakeskukseen lämpimään). Meinasin jo aikaisemmin nousta lähtemään, vaan sitten sisäinen aavistus käski jatkaa lukemista vielä hetki. Kohta se hassu olo ilmoitti, että nyt sopii lähteä. Lähdin siis rauhallisesti matelemaan. Ihmettelin jo matkan varrella, miten liikennevalot kokoajan vaihtuivat vihreiksi juuri kun olin lähestymässä. Kävelin ihan rauhallisesti ja tosiaan, bussi tuli ihan HETI. Nauroin ääneen, koska vasta silloin tajusin, miksi minun piti lähteä kahvilasta ja miksi valot vaihtuivat. Meidän ei tarvinnut odottaa pakkasessa yhtään!

Tuo hassu olo on ihan mahtava :) Se on sellainen, että on ihan rauhallinen ja kaikki virtaa ja sujuu aivan nappiin. En tiedä, millä tavalla sellaiseen pääsee, ne vain yhtäkkiä tulevat. Mutta ehdottomasti tilaan elämääni tätä lisää! :)

Oikeastaan olen hyvin iloinen siitä, että Aurelia aina haluaa nukkua päikkärinsä vaunussa. Joskus harmittelin, etten ehdi tekemään mitään kotitöitä tai itse mennä päikkäreille, kun pitää aina työnnellä kärryjä. Mutta oikeastihan se on mahtava juttu, varsinkin nyt kun Aurelia on ollut kipeänä, eikä olla päästy lähtemään minnekään, niin olen sentään päässyt ovesta ulos päiväunien ajaksi!

Tällaisissa tilanteissa nousee myös kiitollisuus siitä, että voin vieläkin imettää, vaikka Aurelia on jo 2 vuotta. Pieni tyttö oli oikeastaan vain yhden päivän (eilen) kovassa kuumeessa. Tissimaito ja erilaiset luontaistropit olivat ihanan tehokkaita.

Pakuritee maistuu aikuisellekin :P
Troppiniksi on tämä: Tulsia, pakurikääpäteetä, raakahunajaa, camucamu-MSM sekä 125µg D-vitamiinia. Tulsijauhe ja camucamu-MSM menivät alas kun sekoitin ne mangososeeseen. D-vitamiinikapselinkin avasin ja sotkin joukkoon. Pakuriteestä Aurelia tykkää muutenkin ja siihen oli helppo sekoittaa raakahunaja. Raakahunaja on siis kuumentamatonta hunajaa, jossa on kaikki hyvät entsyymit ja muut jutut tallella. Sitä käytetään vain jäähtyneeseen teehen.

Taloyhtiössämme on kellarissa mahtava pikkuruinen askarteluhuone. Asukkaat ovat roudanneet sinne tilaa vievät ja käyttämättä jääneet TV-shop-kuntoiluvälineensä. Ne kun kasaa nurkkaan niin siellä on oikein mukavaa ja näillä keleillä sopivan vilpoisaa treenata Zwow-treenejä. Jos haluat takalistosi tuleen, niin tee perässä:


Ilahduttavaa on myös se, että blogiin on tullut muutama uusi lukija, tervetuloa! Ihanaa, että hyvät asiat ja positiivisuus kiinnostaa, se lisää elämänlaatua niin paljon! <3 Sitten kun enemmistö ihmisistä on positiivisia, niin tämä maapallo on aivan todellinen superpaikka elää!!! :D

Tein Tapiolle hoitohuone-esitteen, josta tuli aika hieno. Siispä sen voi laittaa tännekin, eihän sitä tiedä, vaikka joku teistä innostuisi tulemaan hoitoon :)


torstai 9. helmikuuta 2012

Mateleva aika

Upea hiljainen hetki! Matala aamuinen aurinko paistaa ikkunasta ja valaisee koko asunnon. Pieni kuumeinen tyttö nukkuu parantavaa unta. Olen tavallaan ihan yksin ja rauhassa kotona. Sillä erolla, että en voi imuroida, tiskata tai soittaa, etten herättäisi pientä. Eli minun on "pakko" vain olla ja nauttia hiljaisuudesta! :D Kahvikuppi ja hieno kirja odottamassa. Kuuluu vain kellon tikitys. Ihan kuin leffojen mummoloissa kun aika vain matelee. Eihän tässä enempää viitsi koneella hengata! :)


keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Onnistunut ensimmäinen haastepäivä

Kuinka sujui ensimmäinen valittamaton tai pitäisikö sanoa valopilkkuna olemisen päivä? Eilistä ei voi laskea, koska aloitin haasteen vasta puolilta päivin ja olin aamusta jo ehtinyt valittaa... Ainakin vastaanottajan mielestä ;) Tilannehan on aika usein kuten ystäväni ihailtavan rehellisesti FB:ssä ilmaisi "naamioin sen [valittamisen] taitavasti ikävien tosiasioiden esiintuomisen viittaan".

Päivä sujui helposti, koska olin enimmäkseen kahden Aurelian kanssa, joten valittamisen aihetta ei juurikaan syntynyt. Kaupassa tuli valitustilanne, jossa kärppänä valitsin puoleni :) Myyjä nousi samaan hissiin kanssani, tarkoituksena mennä ulkoilmaparkkikselle hakemaan ostoskärryjä. Hän valitteli, kuinka kylmä oli ja hänellä ei ollut takkia. Hymyilin hänelle ja sanoin "No, ainakin se piristää tehokkaasti". Nainen katsoi minuun ja nauroi "No sitä se todella tekee". Kumpikin astuimme hissistä ulos iloisena. Näin se ilo tarttuu :) Olisi voinut olla toisenkinlainen fiilis. Minä hämmästelin, kuinka helppoa se oli :)

Oikeastaan olin hyvin iloinen siitä, että yleensäkään pääsin ulos (eli kylmään), koska olin koko päivän kahden Aurelian kanssa, joka oli vähän flunssainen. Päikkäreille hän ei kuitenkaan suostunut muuten kuin vaunukävelylle, joten pääsin hengittämään ihanan kirpakkaa ja raikastavaa ilmaa! Tyttö oli tietysti topattu täyteen ja laitoin vielä sadesuojankin päälle, että pääsi suojaan viimalta. Ulkoilma maistuu niin ihanalle kun on koko päivän ollut sisällä!

Toisemman kerran meinasin ajautua valittamiseen, kun juttelin erään tutun kanssa, jolla oli samantapainen haastava elämäntilanne kuin minulla joskus. Ryhdyin jo sypmatiseeraamaan, miten hankalaa se minullakin silloin oli kun muistin tämän hyvän haasteen! Vaihdoin heti moodia ja sanoin "Tällä hetkellä asia kyllä toimii tosi hyvällä tavalla ja olen siitä erittäin kiitollinen".

Kauppakeskuksen hississä oli helppo peesata iloisuutta kun muutkin hissimatkustajat olivat hyvällä tuulella. Näinkin näennäisesti pienestä asiasta jäi hyvä mieli pitkäksi aikaa, veikkaan, että muillekin kuin vain minulle :)

Sitten vain kävi niin, että Aurelia heräsi kesken kauppakeskusreissun alle tunnin nukuttuaan. Meinasin harmitella, mutta tajusin, että sellainen on ihan turhaa, koska se ei auta mitään. Aurelia halusi mennä kirjastoon, joten sinne! Satuhuoneessa sain lueskella onnellisuusoppaita ja Aurelia onnellisena kiipeili kukkatyynyillä ja leikki kirjaston pehmoleluilla :)




Onnellisuusoppaassa oli paljonkin hyviä juttuja, mutta yksi syöpyi mieleeni vahvasti. Tuntui, että tämä ajatus todellakin pakottaa ryhtymään toimimaan. Että ei ole jotain sieltä välistä, vaan joka hetki on valittavana puoli.
"Meillä on vapaus antaa valta itsetuhoisille ajatusmuodoille tai palauttaa valta sille alkulähteelle, joka on ilo, sopusointu ja ääretön rakkaus." -Annastina Vrethammar
 .