Venyttelytuntieni vakkarimummot ovat niin ihania! Tykkäävät venytellä ja tulevat tunnin jälkeen kertoilemaan kaikkia juttujaan. Se on hassu juttu, kun välillä vain lipsahtaa suusta jotakin, minkä itsekin vasta tajuaa sanottuaan sen ääneen. Siis varsinkin, kun on kyse hyvästä jutusta, eikä muuten vain lipsahduksesta :) Tämänkertaisen venyttelytunnin jälkeen mummo tuli kertomaan, kuinka alkaa pikku hiljaa oppia olemaan lempeä itseään kohtaan, kun ei enää voi paahtaa samaan tapaan kuin nuorempana. Kuulin suustani tipahtavan sanat: "Kun ikää tulee tietyn vertaa, sellainen viisaus monesti kasvaa, että tajuaa, että jos aikoo nauttia elämästä, niin se on paras tehdä NYT!" Kuultuani sanani tajusin: Ei tuon oivaltamiseksi tarvitse ensin hukata 60 vuotta ylimääräiseen "paahtamiseen". Viisautta on tajuta mahdollisimman varhaisessa elämänvaiheessa: Jos aikoo nauttia elämästä, se on parasta tehdä NYT!
.
Vietämme edelleen ihanaa hiihtolomaa :) Luonto todellakin hemmottelee etelän hiihtolomailijoita!!! :)
 |
| Isoveli ja pikkusisko korikeinussa <3 |
 |
| Aurelia kärrää ruokaa lumiukoille. |
Taas vähän mietin tuota valittamisaisaa ja siihen kuuluvaa valittamattomuushaastetta, jota mielummin sanon valopilkkuhaasteeksi (ennemmin kuin valittamaton haluan olla valopilkku). Nimittäin alkoi pännimään nämä jenkkakahvat ja huomasin mielessäni valittavani niistä itselleni. Hups... Miten tässä nyt pitikään toimia? Päätin, että ennemmin ohjaan sen ärtymyksen, joka niin helposti purkautuu hyödyttömäksi valitteluksi, toiminnaksi, joka vie valitustarpeen pois! Siispä, pienin tarvittava elämäntapamuutos: Syön vain kun on nälkä. Nyt siis loppuu tämän naisen kohdalta superterveellisetkin "välipalat", jotka oikeasti ovat vain naposteluja. Ja jos meinaa tulla muita ajatuksia, niin koetan muistaa suunnata siitä syntynyt valitusenergia oikeaan osoitteeseen. Olkoon tämä jatke tuohon Valopilkku-haasteeseen! Tervetuloa mukaan aloittaen vaikka yhdestä päivästä. Eli: Muutan kaiken valitusenergian toiminnaksi valitusaiheen korjaamiseksi!
