keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Projektit lähetvät lentoon ja roskalavalta löytyy aarteita :)

Nyt voin myöntää olevani innostunut! Yksi mun miljardeista projekteista on päässyt sellaiseen imuun, että tästä jo uskaltaa kirjoittaa julkisestikin... Tosin en voi paljastaa muuta kuin että mikä on meininki, sillä tämä on päätymässä ihan telkkariinkin... Projektit on aika kivoja kun ne alkaa elämään omaa elämään ja meinaa riistäytyä käsistä :)

Oltiin juuri tuossa naapureiden kanssa pihalla suunnittelemassa tätä projektia ja kylläpäs innostutti!!! Samalla heitettiin ilmoille ajatusta, että jos jotakin dyykattuja puutarhakalusteitakin löytyisi, niin niitä voisi tuunailla ja ottaa käyttöön. No, kävelimme sen jälkeen Aurelian kanssa yhtäkkiä roskalavan ohitse kun joku oli nostelemassa puista tuolia sinne! Huutelin, että ei tarvitse suotta vaivautua, että me huolehdimme tuolin jatkokuljetuksesta mielellämme. Lavalta löytyi vielä toinenkin puutarhatuoli, aika ruma tosin... Dyykkaus on aika hauska harrastus, tutustuin samalla toiseen dyykkaajaankin :) Ai niin ja löydettiinhän me vielä pikkuinen lasten polkupyörä Aurelialle!

Dyykattu eriparituolisto, parvekeperspektiivistä :)


.
Tuntuu olevan ihan toimiva tapaus!

.
Olen kyllä tosi iloinen siitä, että olen vihdoin päässyt tutustumaan naapureihin! Alussa kun muutettiin tänne tuntui tosi yksinäiseltä kun ei tuntenut ketään. Kuinka siis tutustua naapureihin? Jossain vaiheessa synkkää talvea päätin järjestelmällisesti morjenstaa kaikkia asukkaita, aivan sama ovatko kuulevinansakaan. Se oli vain päätös, minkä tein ja toisinaan se tuntui aikamoisen hölmöltä. Mutta sen kynnyksen ylitettyäni olikin helpompi aloittaa juttelu. Naapurien morjensteluhan on kuitenkin ihan kohteliasta ja hyväksyttävää touhua, vaikkei sitä ehkä niin paljon tätä nykyä tehdä. Sittemmin varsinaisina jäänmurtajina on toiminut koirat, kissat ja lapset. Upeaa, että niitä täällä riittää! Nyt tunnen jo ihmisiä nimeltä, enkä vain koiran nimellä :)

maanantai 27. toukokuuta 2013

Pikkuperhonen ja lässytystä

Oikeastaan aika kummallista, että niin moni hyvä asia on meille itsestäänselvyys ja elelemme aivan kuin huomaamatta näitä juttuja. Ja kun niistä puhuu, tuntuukin se äkkiä uskomattomalta lässytykseltä. No, aion kuitenkin yrittää puhua yhdestä näkökulmasta joka tuli mieleen. Ensin kuitenkin kuvia siivouspäivän saldosta. Violetti muumimekko, perhosen siivet ja hyvin tärkeäksi noussut vihreä lasisydän, yhteensä 2,50e. Aurelia innostui uusista vermeistä ja kuvien otosta niin, että oli vaikea päättää mikä näistä on paras. Joten piti laittaa aika monta :)

.

.


 .
 .

No niin, sitten tähän lässytysasiaan :) Osallistuin ensimmäistä kertaa mielenosoitukseen puolivahingossa. Olin kyllä ajatellutkin, että tuo on hyvä syy marssia, mutta ajattelin sitten, että mitähän kotkotusta se semmoinen mielenosoittelu nyt oikeastaan on. Kuitenkin sitten satuin kulkemaan oikeaan paikkaan oikeaan aikaan ja päätin marssia mukana. Ja ihan hauskaahan se oli! Ihmisiä oli paljon ja poliisitkin marssivat meidän mukana. Pysäyttelivät oikein liikennettä, että saimme banderollien ja plakaattien (en kyllä itse kantanut kumpaakaan) kanssa kävellä keskellä tietä. Vasta kun vieressäni marssiva aussinainen ihmetteli tätä poliisien hyväntahtoisuutta tajusin, kuinka hienossa maassa me oikeastaan asumme. En lässytä enempää, mutta kerron mitä hän sanoi, niin ehkä sinäkin saat ideasta kiinni. Hän kertoi, että kotona ausseissa poliisit saattelevat mielenosoittajia lähinnä vesitykein ja väkivaltakoneistoin, aivan sama kuinka vähäpätöisestä jutusta osoitetaan mieltä. Mielenosoittajat otetaan kiinni ja voit saada sakkoa tai vankilaa. Siinä työntelin lastenvaunuja kauniina päivänä muiden hyväätahtovien ihmisten kanssa ja poliisi on pop! :)


keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Sadepäivän äksöniä

Mitä voisi tehdä tylsänä sadepäivänä? No, vaikkapa maalata kaikki kulahtaneet tai ruman väriset kalusteet violeteiksi! Sanoiko joku, ettei kolmevuotiaan kanssa voi maalata? Onneksi tämän kanssa voi :) Askarteluhuoneesta löytyi vanha radiokin ja Groove FM laittoi pensseleihin vauhtia. Että tuli hienot!

Tanssimuuvsseja ja vielä avaamaton maalipönikkä.
.
Okei, myönnän. On sateinen päivä ja kaikkia hatuttaa ja täällä sitä vain positiivisäklöillään. Olin kyllä suunnitellut maalaamista tälle päivälle jo pitkään ja oli vain hyvää sattumaa, että tulikin tällainen keli. Violettia maalia jäi yli kun maalattiin kaapinovia muuton yhteydessä ja jossakin kohti kekkasin, että parvekkeen dyykatut tuolit vois toimia violettina. 

Dyykkaamisesta tosiaan, tultiin eilen kotiin päin fillarilla ja aivan yhtäkkiä jonkun random roskakatoksen alla oli hieno tuoli, painava kuin mikä mutta tosi upea! Sitä ei vain voinut jättää siihen. Tunsin kyllä itseni melkein rikolliseksi kun kiikutin niin käyttökelpoisen tuolin kotiin, ja oli pakko muistutella itseään siitä, että kaatikselle se olisi muuten mennyt.

Kona ei ole ollut maastouskottava enää pitkään aikaan ja katu-uskottavuuskin katosi lastenistuimen ja mummokorin myötä. Mutta on kyllä kelpo vehje kaikenlaisen tavaran, vaikapa painavan rautatuolin roudaukseen!


 .
Aurelia teki tarkkaa ja huolellista jälkeä.
 .
Sitten vähän säädetään mankkaa. Oli kyllä niin groovet biisit, että olis helposti maalannut vielä tuplasti lisää!

.

Tuli kyllä aika hienot! Ja mehujää maistuu :)

Päivän opetus on se, että inhottava keli ja tylsyys ovat pään sisällä. Se on sikäli hyvä juttu, että pään sisäiseen tilaan on helpompi vaikuttaa kuin säähän!

tiistai 21. toukokuuta 2013

Täällä taas!

Huh, pitkästä aikaa täällä taas! Nyt on jo pian kesä, se tarkoittaa lämpöä, värejä, valoa, iloa... Monenlaista hienoa juttua. Hyvät asiat on nyt helppo huomata ja niitä on myös helppo järjestää vaikka ihan itsekin.

Tykkään ihmisistä, erityisesti hyväntuulisista sellaisista. Aurinko ja lämpö tekee ihmeitä, ja tällaisia ihmisiä näkee tuon tuostakin :) Vai mitä sanot tästä hymynaamasta:

-Ja e Spiderman-dvd! Mä olen Spiderman-elokuva! Kierrätysnurkasta löytää joskus aarteita :)
.
Täällä tapahtuu kaikenlaista. Kuten ennenkin, alkaa parveketouhuni taas riistäytymään käsistä... :) Taimia on vaikka muille jakaa, kun "varmuuden vuoksi" istuttelin kaikenlaista. Piti ihan perustaa  oma bloginsa, Vihertumpula kaupunkiviljelee. Tervetuloa seuraamaan sitäkin, jos aihe kiinnostaa! 

Meillä on kivoja naapureita. Olen yhtäkkiä onnistunut tutustumaan moniin heistä, vaikka koko pitkän talven tuntui aika yksinäiseltä (muutettiin tänne viime syksynä). Kai meistä itse kukin alkaa kaivautua esiin talvihorroksesta :) 

Meillä on kyl niin hienot kukat pihalla!

.
Vaikken olekaan ehtinyt kirjoitella, on kamerani ehtinyt dokumentoida joitakin iloisia juttuja. Tässäpä näitä, ja lisää sitten taas pian! :)


.
Korkeasaaressa oli komea riikinkukko.

.
Ja aika söpö pesukarhukin <3