keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Luontoäidin kevätterveiset

Moni koiranulkoiluttajamummeli taas voivotteli, kun yöllä oli satanut lisää lunta. Minä päätin ottaa toisen näkökulman: Ei se muutama sentti lunta tässä konkurssissa paljoa paina, mutta sen sijaan kyllä valkoiset hanget tuntuvat huomattavasti piristävämmiltä kun ne sepelinruskeat ja koirankusikeltaiset!

Mietin mitähän on mahtanut käydä niille kukkanuppusille, joista kirjoitin blogiini aiemmin. Menin katsomaan. Siellä ei ollut lunta laisinkaan ja katsokaa mitä kaikkea sieltä löytyi!!

Kyllä luontoäiti tietää. Se on kevät nyt.


Mikähän nää oikein on?

Ihan reilun kokoinen möllykkä

Voikukka tulossa

Ja vissiin koiranputkikin

Kiinnitä huomiota lumipenkkaan. Se on taas valkoinen.
Puropuiston puro solisee jälleen

Kohta on lehtiä


Leikkipuistossa on valtavan kokoinen korikeinu. Aurelia melkein nukahti sen kyytiin.










Matkalla kirjastoon kuljimme moko-kaupan ohi. Aurelia kiinnostui kaupasta kovasti, koska siellä oli hyllyittäin kumiankkoja. Hänen kokeillessaan kaikkia ankkoja juttelin kaupan tädin kanssa ja hän vaikutti erittäin mukavalta ihmiseltä. Sellaiselta, joka on jo nähnyt elämää ja kerännyt matkan varrelta paljon viisautta. Juttelimme mm. lastenkasvatuksesta ja hänen mielestään oli pelkästään positiivinen asia, että Aurelia harjoitteli kaupoilla olemista ja käyttäytymistä.

Kirjastossa Aurelia viihtyi myös valtavan hyvin.



Kävin vielä punttisalillakin. Hiekkapaperoidut kuulat olivat tosi jees. Viimeaikainen vatsatauteilu kyllä tuntui vielä, ja pitikin lopuksi mennä venyttelyhuoneeseen loikoilemaan. Käytännössä vedin päiväunet siinä samalla :) Ihan hyvä temppu se!

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Luovuuden alkeet ja iloinen kerjäläinen

1,5v pojan äiti kertoi bussissa, kuinka poika oli nähnyt mummin sukassa reiän ja sanonut "Mummi, sun sukassa on henkireikä"

Kampissa näin mustiin pukeutuneen pojan, jolla oli mustia (variksen?) sulkia päässä. No se olikin Rasmuksen Lauri. Kappasnappas.

Kampin hississä oli perinteinen suomalainen tunnelma. Yhtäkkiä Aurelia kailotti täysillä "KAKKA!". Se taisi tuoda hieman hilpeyttä ankeampaankin päivään ;)

Hengailimme kaupungilla mieheni kanssa (Aurelia nukkui kärryissä). Kadulla jaettiin keittopaketteja. Tomaattikeitossa oli tomaattia peräti 23% ja totesimme, että emme tarvitse maissitärkkelyspuuroa jossa on vettä ja aavistus tomaattia. Sen sijaan annoimme keitot romanikerjäläiselle, joka ilahtui valtavasti. Sille hyväntuuliselle miehelle, joka on viihtynyt Lasipalatsin seinustalla istuskelemassa kelistä riippumatta varmaan jo vuosia ja jolle anoppini aina lirkuttelee :)

Kävimme myös Aatma-kaupassa ja ostin Voiman ja ilon käsikirjan. Tässä sattuman valitsema peukalopaikka:

Kipu on merkki siitä, että isken päätäni todellisuuden seinään. Että todellisuus asettaa kyseenalaisiksi oikeani ja vääräni, hyväni ja pahani. Todellisuus pistää peilin eteeni ja kysyy, katsotko, näetkö. Kuka olet? Oletko? Elätkö? Sinä? Mitä tahdot? Mikä on totta kuvassasi, minkä vain kuvittelet?


Mieheni opetti minulle luovuuden alkeet:" Vaihtelu virkistää, mene joka päivä eri reittiä". Tänään jäimme pois muutama pysäkki kauempana ja menimme eri reittiä kotiin. Ja kyllä se oikeastikin virkisti mieltä.

Siivosin lattiat ja imuroin. Tuli tosi paljon miellyttävämmät lattiat.

Soitin läpisoittoja. Osaan jo yllättävän paljon biisejä ulkoa.

Illalla menin suosikkijumppaani ja se ei ollutkaan täynnä vaan pääsin mukaan! 

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Ankka, ankka

Naapurit: On piristävää, että olen onnistunut luomaan tuttavuuksia naapurustossa. Tänään tapasimme Aurelian kanssa ulkona jälleen naapurin kotiäidin ja Niklas-pojan. Menimme puistoon, jossa lapset saivat keinua ja äidit höpistä.

Sunnuntaiaukioloajat: Helpottavaa, että nykyisin sunnuntaisinkin kauppakeskukset ovat auki. Olin lähes  koko loppupäivän kahdestaan Aurelian kanssa ja kauppakeskus oli helppo ja mieluista ajanviettopaikka. Aurelia sai päättää mitä tehtiin, ja päädyimmekin aika nopeasti Aurelian suosikkikauppaan.



Kauppakeskuksen lava: lapset saavat mahtavia inspiraation puuskia kauppakeskuksen lavalla. Äidit sen sijaan voivat istahtaa lavan reunalle ja hengähtää, sillä lapset pysyvät lavalla eikä  niiden perässä tarvitse juosta. Itse pystyin lukemaan Höblän melkein kokonaan ja Aurelia pyöri lavalla muiden lasten kanssa.

Jumppa: Pitkästä aikaa pääsin jumppaamaan. En tosiaankaan kuulu zumba-friikkeihin, mutta ei ollut muutakaan juuri siihen aikaan tarjolla. Mutta onneksi tämä ohjaaja oli poikkeuksellisen hyvä. Melkein pysyin kärryillä ja hengästyin. Lisäksi ohjaaja ohjasi koreografiat symmetrisesti (kaikki liikkeet molempiin suuntiin).

Näin me pompittiin pitkin kattoja - NOT!

Kesäaika: aika jees, että illasta on valoisaa ja aamuisin on vähän pidempään pimeää. Rytmin vaihdos sujui osaltani (ja Aureliankin osalta) varsin helposti ja vaivattomasti.

Iltatouhut: Oli mukava kun Aurelia oli niin iloinen ja onnessaan kun iskä tuli illalla kotiin. Kun menivät kylpyyn, kuului kylpyhuoneesta valtavan innostunutta hihkuntaa ja raikuvaa naurua sekä pienemmästä että isommasta suusta. Aurelia sanoi "Ankka". Aikaisemmin se on ollut vain "kvaa kvaa".


lauantai 26. maaliskuuta 2011

Kissatossut

Menin salille vaikka olin vielä hieman huonossa hapessa (vatsatauti vieraillut, nyt jo loppusuoralla). Näin Aurelia pääsi lapsiparkkiin leikkimään ja minä pääsin toteuttamaan pitkään haaveilemaani askartelua. Kiikutin kaksi kahvakuulaa ohjaajapukkariin ja hioin kuulien kahvat  salaa kotoa tuomallani hiekkapaperilla. En saanut ihan kaikkea maalia irtoamaan, koska paperia oli liian vähän, mutta selkeästi käyttökelpoisemmat kahvat tuli. Sitten vain pokalla vein kuulat takaisin paikoilleen. En ehtinyt jäädä testaamaan niitä, ensi kerralla!

Jos jotain hyvää pitää löytää tuosta vatsataudista, niin ainakin se, että se oireili alakautta eikä yläkautta. Lisäksi sain ilmaisen minilaihdutuskuurin samalla, sillä ruokahalu oli poissa, enkä joutunut kärsimään nälkää yhtään ja kalorit tosiaan ryöpsähtelivät ulos :P

Löysin Aurelian kissatossut. Ne olivat jääneet jumppalan lapsiparkkiin ja tupsahtivat siellä yhtäkkiä eteeni. Aureliakin oli innoissaan, kun tykkää tuosta Hello- kissasta niin kovasti.
 


Näin ex-oppilaani äidin Ruohonjuurikaupassa. Opetin pikkupoikaa kauan sitten, hän oli poikkeuksellisen musikaalinen ja taiteellinen. Oli kiva kuulla, että nyt jo ladonoven kokoinen nuori mies on edelleen kiinnostunut musiikista ja soittelee sähköbassoa kaikenlaisissa omissa jutuissaan.

Unohdin ostaa luomuomenasosetta Ruohonjuuresta, mutta sitä olikin meidän lähikaupassa.

Mieheni tuli kotiin oletettua aikaisemmin.

Etsin netistä kovasti Helinä Siikalan ”Voiman ja ilon käsikirjaa”, mutta kaikkialla se oli loppuunmyyty. Sitten mieheni klikkasi muutaman klikkauksen ja löysi sen! Olen lukenut kirjan aikaisemmin ja se on erittäin hyvä. Nyt tuli tarve lukea se uudestaan ja hienoa, että saan sen kohta! 



perjantai 25. maaliskuuta 2011

Vauvajuttuja

Unohtui eilisestä mainita: Aurelia auttoi laittamaan pyykkejä kuivumaan. Nostin pyykit koneesta IKEA-kassiin ja kannoin ne pyykkitelineelle. Aurelia rupesi kaivamaan kassia ja toi aina yhden sukan tms kerrallaan minulle ripustettavaksi :)

Tänään kävimme jälleen avoimessa päiväkodissa. Se on mukava paikka, jossa tulee hyvälle mielelle.

Menimme yhdessä kauppaan mieheni ja Aurelian kanssa.

Sain aloitettua seuraavan bassolehtisavotan.

Kävimme naapurissa Aurelian vauvakaverin luona kylässä. Lapsukaiset tykkäsivät kovasti syödä itse :)


Sohva!

Aamulla kävimme Aurelian kanssa avoimessa päiväkodissa. Aurelia innostui emännöimään pikkuruisessa keittiössä. Niin söpöä, kun kaikki oli miniatyyriä, mittakaavassa just Aurelialle sopivaa. Kuvista sitä pikkuruisuutta ei ehkä tosin niin hyvin huomaa.

Pikkuemäntä pohtii maailman menoa

Sitten kokataan pikkukattilalla ja pikkureikäkauhalla

Ja järjestetään pikkuinen pirtinpöytä
Taimaus meni nappiin bussikortin kohdalla. Menin opettamaan ja maksoin bussikortin arvolla matkan. Jouduttiin lopettamaan tunti hieman etuajassa tuplabuukkauksen takia. Lähdin paluumatkalle ihan rauhassa. Hissi oli kohdallaan ja pääsin nopeasti ulos. Kävelin bussipysäkille ja bussi tuli heti. Olin maksamaisillani bussimatkan, kun kortti piippasi: se juuri minuutin vielä voimassa :)

Illalla olimme väsyneitä ja löhöilimme vain kotisohvalla. Sohva on niin hyvä! :)

torstai 24. maaliskuuta 2011

Zen ja flow down

Olimme aamupäivän jälleen MLL:n perhekahvilassa. Tutustuin siellä ulkomaalaiseen äitiin ja aloin kyselemään hänen taustojaan. Olen kiinnostutnu erilaisista ihmiskohtaloista ja tarinoista, mutta yleensä olen arkaillut kysellä juuri tummaihoisilta, etteivät vain loukkaantuisi tms. Hassu pelko sinänsä. Tämä nainen oli selvästi mielissään, että olin kiinnostunut hänen taustastaan ja minä taas sain kuulla huikean ja hurjan elämäntarinan siitä, kuinka hän oli päätynyt Suomeen.

Ehdin soittaa bassoa hiukan. Edelleen kova ikävä omaa bassoa. Mutta pientä edistystä huomattavissa kuitenkin.

Tunsin itseni hieman flunssaiseksi, jonka takia harmittelin, ettei varmaan olisi hyväksi mennä jumppaamaan. Mieheltäni sain kuitenkin hyvän idean, joka osoittautui paljon isommaksi asiaksi kuin äkkipäätään ajateltuna. Hän ehdotti, että menisin salille tekemään oikeasti kevyen puntin. Ei edes ns "naisten"punttia vaan vielä kevyemmän. Aineenvaihdunnan takia (ja sen takia, että Aurelia pääsee lapsiparkkiin leikkimään).

Treenistä tulikin todella hyvä. En ole koskaan aiemmin tehnyt oikeasti kevyttä punttia. Nyt tein aivan minimaalisin painoin ja hyvin keskittyneesti. En keskittynyt liikeratoihin vaan keskityin sisältäpäin tunnustelemaan kuinka (ja mitkä kaikki) lihakset työskentelevät. Se oli hieman kuin Tai Chi. Syvä keskittyminen johti meditatiiviseen flow-tilaan. Kaikki meni hitaasti mutta helposti ja virtaavasti. Ajan kulu oli.... no, miten nyt selittäisin... erilaista? Se tuntui hienolta! Tätäkö on zen?

Treenin jälkeen menin saunaan. Flow jatkui, aistin veden iholla ja saunan lämmön paljon syvemmin. Pukiessani päälle, huomasin, että bussiin on 8 minuuttia aikaa. Flow jatkui! Tein kaiken hitaasti, mutta silti tein kaiken aivan ihmeellisen nopeasti. Hain Aurelian ja lähdimme juoksujalkaa pysäkille. Juoksukin oli flow :) Hitaasti ja rasittamatta, mutta silti nopeasti, melkein kuin liitäen. Liikennevalotkin kulkivat saman flown tahtiin! Se vasta hämmentävää olikin! Kokoajan tiesin voimakkaasti, että ehdimme tosi hyvin bussiin. Ja niin ehdimmekin. Pysäkillä olimme minuuttia etuajassa, mutta sitten bussia ei näkynytkään. Ihmettelin mikä vikana, mutta se tuli lopulta lähes 10 minuuttia myöhässä. Silloin muistin: olinhan sanonut Aurelialle lähtiessä häntä pukiessani, että toivottavasti bussi on vähän myöhässä, että ehditään. Olipahan synkroniteettiä kerrakseen :)

Just, eikä melkein


Illalla nukahdin Aureliaa nukuttaessa, siksi kirjoitankin tätä vasta seuraavan päivän aamuna. Tekikin hyvää nukkua pitkät yöunet!

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Sauna

Oli ihana lämmin ja aurinkoinen aamu! Linnut lauloivat ja kirmailivat ahkerasti bussipysäkin lähipensaissa. Äänitallenne olisi ollut tosi paikallaan tätä blogia varten, mutta tekniset taitoni eivät ihan riittäneet...

Venyttelytuntini onnistui jälleen. Jännitän sitä usein päiviä etukäteen. Nyt jännitin sitä, miten ihmiset suhtautuvat tämänkertaiseen musiikkivalintaani. Nimittäin soitin gregoriaanista kirkkomusiikkia, ei siis ihan perinteisintä jumppa- tai edes venyttelymusiikkia. Mutta se sopi ihan tosi hyvin ja ainakin ne asiakkaat, jotka uskalsivat antaa palautetta tykkäsivät samoin. Ehkä jumpparit siksi suhtautuvat hyvin omituisiin musiikkivalintoihini kun mainostan niiden olevan samalla musiikkiterapiaa :) 

Ostin itselleni kukkia :) Olen vuosia haaveillut orkideoista, mutta en ole raaskinnut ostaa niitä, koska ne ovat niin kalliita ja pelkään, että niiden hoito on liian vaikeaa ja menee vain rahat kompostiin. Prismassa on jo jonkin aikaa myyty orkideoita tosi halvalla, mutta en ole viitsinyt ostaa kun ulkona on ollut niin kylmä, etteivät jäätyisi kotimatkalla. No tänään sitten vihdoin toteutin tämän haaveen. 5,90e oli mielestäni aika sopuisa hinta. Toivottavasti jaksavat kukkia pitkään :)




Aurelian nukkuessa päikkäreitä haahuilin toimettomana pitkin poikin vaunuja työnnellen. Yllättäen yksi naapuri tuli vastaan ja kysyi haluaisimmeko me läjän fysioterapiaoppikirjoja. No totta ihmeessä :) Vaikuttavat oikeasti kiinnostavilta!


Illalla Aurelia viihtyi niin hyvin lapsiparkissa, että päätin kerrankin nauttia elämästä ja menin jumpan jälkeen saunaan. Niin ihanaa! Ennen saunaan menoa kävin tarkistamassa lapsiparkkitilanteen. Aurelia seisoi lattialla lojuvan hulahulavanteen sisällä ja keikutteli lantiotaan Titi-nallen tahtiin. Kun puolen tunnin päästä tulin takaisin, hän oli edelleen uppoutunut samaan puuhaan :) Eikä olisi halunnut vieläkään lopettaa.

Kotimatkalla Aurelia nukahti vaunuihin. Ei herännyt vaikka riisuin ulkovaatteensa, nostin hänet omaan sänkyynsä ja laitoin unipussin sisään. Oli aika erilainen ilta. Pystyin ihan rauhassa kokkaamaan iltapalaa ja puuhastelemaan asioita.

Pienimuotoista blogin ulkoasun säätämistä. Mukavaa askartelua sekin.


maanantai 21. maaliskuuta 2011

Kevätpäiväntasaus

Tämä on hieno päivä. Valoa ja pimeyttä tasavertaisesti. Ja valon määrä on vielä lisääntymään päin!







Aamupuntti:  Menin heti aamusta salille. Tein vanhoja kunnon punttiliikkeitä enkä yhtään funktionaalista kikkailua. Tai no joo, vähän, mutta tosi vähän ;) Oli piristävää vaihtelua.



Lapsiparkki: Kun tulin salille, parkissa oli vain muutama isompi wiitä pelaava lapsi ja mietin, jaksaakohan Aurelia viihtyä siellä. Eipä aikaakaan kun parkkiin tulikin Aurelian vauvakaveri! Yhdessä he heittelivät palloa ja touhuilivat. Hieno juttu!

Jumppa-/juttukaveri: Treenin jälkeen menin hakemaan Aureliaa parkista. Myös Aurelian vauvakaverin äiti, eli minun jumppakaverini tuli paikalle. Syötimme lapsiamme ja juttelimme jumppajutuista ja muista. Se oli  varsin innostavaa.

Lounas: Puntin jälkeen Aurelia nukahti ihan saman tien vaunuihin ja menin lounastamaan cittarin kahvioon. Se on huippupaikka siksi, että siellä ei soi musiikki! Pystyin lukemaan hesarin ja iltasanomatkin ihan rauhassa luottaen siihen, että Aurelia nukkuu kuin tukki.

Töitä: Olin jälleen opettamassa. Tunnin jälkeen Aurelia tuli luokkaan ja osoitteli innostuneena: ”Bsss, bsss, bsss” (suom. ”basso, basso, basso”) ja halusi sen jälkeen soittaa pianoa. Ihana pieni tyttö!

Hehe, googlen kuvahaku tietää :D

Ruokalöytö: Ruoka-nimikkeen alla myydään vaikka mitä kummallisinta. Harrastuksenani syynään purkkeja ja pikkuprinttejä ja innostun ja ilahdun jos teen jonkun käyttökelpoisen löydön. Tämänkertainen oli pakastealtaasta Euroshopperin 1kg wokkivihannekset. Oli edullinen ja sisälsi juuri mitä wokkivihanneksilta voi toivoa: porkkana, selleri, sipuli, parsakaali, vesikastanja. Ei siis mitään minimaissia ja suikaleperunoita.

Koti-ilta: mikäs sen mukavampaa kuin puuhastella kotijuttuja ja katsella kun lapset nauttivat yhdessä leikkimisestä. Nyt istuskelemme mieheni kanssa vierekkäin naputellen kumpikin omaa konettaan.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Hyväntuulinen mummo

Tiukkaa tekee välillä tämä hyvien asioiden bongaus. Toisaalta tämä saattaa myös olla huonomman päivän pelastus, että muistuu mieleen edes ne pienet valonpilkut! Tänään on ollut henkisesti uuvuttava päivä ja olen ollut huonolla tuulella. Voi olla, että ellen olisi nähnyt vaivaa löytääkseni hyviä asioita, ne olisivat unohtuneet täysin ikävien asioiden alle.

Päivän opetuksen sain, kun lähdin Aurelian kanssa kärrykävelylle. Olin tosiaan huonolla tuulella ja kun bussi tuli näin oven läpi, että bussin vaunupaikalla istuu "joku ärsyttävä mummo, joka vie kaiken tilan kasseineen". Mummo antoi kiltisti minulle tilaa ja kysyi haluaisinko istua. Minä vain äkäisenä sanoin ei kiitos. No mummo alkoi kuitenkin juttelemaan ja oli tosi hyväntuulinen tapaus. Minua hävetti oma käytös ja mieliala ja yritin nopeasti korjata tilanteen. Mummo oli käynyt (yli 90v)  äitinsä luona hakemassa ennakkoperintöä ja kassinsa olivat täynnä kaikkea antiikkitavaraa. Tämän mummon kanssa jutellessa tuli tosi hyvä mieli. Eläköön hyväntuuliset mummot! Olen erittäin kiitollinen tälle mummelille päivän opetuksesta ja oikeastaan myös päivän pelastuksesta!

Aurelian kanssa ulkoillessa oli oikein mukavaa. Mutta kuravaatteet on kyllä otettava käyttöön jatkossa, sen verran kiinnostusta mutaa ja vesilätäköitä kohtaan ilmeni :)




Keinu on edelleen suosikki

Myös muut pienet pilkahdukset ovat tuoneet päivääni iloa. Esimerkiksi iloiset ja söpöt koirat. Kadulla käveli  vastaan muutoin ihan tavallinen nainen, mutta hänellä oli aivan poikkeuksellisen kauniit hiukset.  Hänen näkemisestä tuli myös hyvä mieli. Ja lumihangen sisältä törrötti syreenin oksia, joissa oli silmuja! Pienistä asioista se lähtee... :) 




lauantai 19. maaliskuuta 2011

Superkuuhullu

Kyläilimme tänään siskoni luona. Matkalla siskoni luokse oli tosi hyvä tuuri bussien kanssa. Löntystelin pysäkeille ilman mitään tietoa aikatauluista ja kaikki bussit tulivat ihan heti eikä tarvinnut seistä räntäsateessa juuri lainkaan.

Bussi tuli heti


Siskoni kanssa teimme tosi hyvää ruokaa ja juttelimme monenlaisista aiheista. Aurelia sen sijaan jahtasi kissaa ja ilmapalloa. Missekissa on ihana pieni musta sykerö eikä ollut kovinkaan ihmeissään vaikka Aurelia ei niin kovin hienovaraisesti sitä kohdellut. Siskoni oli lisäksi tehnyt erinomaisen tujua raakasuklaata :)


Musta pienkehräämö <3

Aurelia oli hyvin kiinnostunut kissasta


Aurelia tiesi kuinka harmaasta räntäsateesta superkuun aikaan selviää parhaiten: ensimmäiset päikkärit 3h ja toiset 2h. Ruhtinaallista. 

perjantai 18. maaliskuuta 2011

Ankkoja lammessa

Lähdin aamusta salille. Matkalla näin bussin ikkunasta kolme peuraa!

Salin lapsiparkki oli ihan täynnä. Ystävällinen hoitaja kuitenkin antoi minulle luvan mennä puoleksi tunniksi salille. Olipas supertehokas puolituntinen!

Pikapuntin jälkeen jäimme Aurelian kanssa lapsiparkkiin hengailemaan, sillä Aurelia viihtyi siellä niin hyvin, ja minulla ei ollut mitään kummempaa tekemistä. Parkki oli tosiaan ihan täynnä, joten ylimääräisen aikuisen läsnäolo oli kaikkien ilo. Siis varsinkin minun. Pienet lapset ovat niin ihmeellistä seuraa :)

Lähdin parkista kävellen kotiin (ehkä 4km) toisen jumppariäidin kanssa. Matkalla juttelimme kaikenlaisesta maailman menosta. On kyllä mukavaa jutella ihmisen kanssa, jonka ajatukset ovat samoilla linjoilla! Puistossa oli tosi paljon sorsia, paljon enemmän kun sain kuvaan mahtumaan.

Ankkalampi

Posti toi Panu Pärssisen Kontrabassokirjan. Kaksikielisen kirjan ruotsinnos on osittain minun tekemä ja oli aika mukava yllätys, että ei se käännökseni nyt niin kökkö ollutkaan :) Tämän kirjan seurassa riittää puuhastelemista! (Kunhan nyt saisin sen basson myös...)




Illalla lähdin hauskalle pikkukeikalle Martin Wegelius -Instituutin uuden toimiston avajaisjuhlaan. Paikan päällä oli MWI:n omistama basso, joten pääsin helpolla roudauksen kanssa. Yhdet treenit puoli tuntia ennen keikkaa ja kaksi helppoa ja lyhyttä perusbiisiä. Leppoisa soittopoppoo ja pienimuotoinen ankkalampitilaisuus. Mukavaa :) Aurelia ihmetteli kummitätinsä kanssa elämän ihmeellisyyksiä sillä välin kun soitin. Tilaisuudessa tarjoiltiin myös herkullisia leivoksia, joiden koristuksena olivat ananaskirsikat.

Aurelia kävi hakemassa ananskirsikan

njam njam

torstai 17. maaliskuuta 2011

Ei lopputulos vaan prosessi!

Aamulla nukuimme "pitkään", eli suunnilleen kahdeksaan saakka. Teki hyvää!

Avoimessa päiväkodissa oli askartelupäivä. Käytännössä lapset saavat sotkea ja äitien EI TARVITSE siivota, vaan TÄTIT SIIVOAA! Huippua!! Tarkoituksena oli askarrella marakasseja purkeista ja kuivatuista pavuista/linsseistä/herneistä. Aurelia oli erittäin kiinnostunut tästä, nyperteli linssien kanssa ainakin puoli tuntia. Sitten lopulta koko linssipurkki lensi lattiaan... :) Mutta äiti sai vain juoda kahvia ja tätit siivosi <3 Marakassi sen sijaan ei tullut valmiiksi, eikä se haitannut Aureliaa laisinkaan. Tuli mieleen, että aikuisenakin voisi asennoitua, että ehkei asioita aina tarvitsekaan arvioida lopputuloksen perusteella vaan itse prosessi on se juttu!!


Prosessi käynnissä :)


Bongasin taas kevään merkkejä. Musta lumikasa irvisti minulle kuin mikäkin ryhävalas :D



Oli opettamassa ainokaista basso-oppilastani ja myönnettäköön, että oikeastaan se opettaminen on kyllä aika hauskaa! Yllätin jälleen itseni käyttämällä niin hupsuja vertauskuvia, että itseänikin alkoi naurattaa :DD Musisoiminen on mukava juttu :) Pääsisipä itsekin useammin musisoimaan!

Reppuni oli tallella! Huomasin sen puuttuvan kun istuin kotibussissa. Eikun takaisin Kamppiin ja sieltähän se löytyi lastenhuoneesta. Huippua! (mutta miten voi olla niin hajamielinen??!!!)

Illalla sain soittaa hetken! Nyt on kova into treenata, kun on muutamia keikkoja tiedossa ja tuli tuo apurahakin. Vaikka niin kovasti kyllä haikailen sen oman bassoni perään... Kuulemma menee vielä tovi...

Luulin tulevani tosi kipeäksi tuosta eilisestä kuntotestistä, mutta jaksoinkin koko päivän ihan helposti. Pikkasen tuntuu vasemman käden ojentajassa, muuten ok. Toisaalta se lihasjumi voi kyllä jysähtää vasta huomenna... 

Hehe... kun riisuin farkut, niin huomasin, että lahkeet ovat täynnä linssejä. Mistähän ne ovat voineet sinne tulla.....?

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Toimintaa!

Aurinkoisena aamuna bongasin kevään merkkejä lisää!


Haapapuun silmuja

Pajunkissoja


Hyvä tuuri. Olimme MLL:n perhekahvilassa Aurelian kanssa. Viipotus oli melkoista ja ei kestänyt kauaakaan, kun Aurelia oli kaatanut yllensä lasillisen vettä. No mutta kappas, kahvilassa olikin juuri tänään kirppis, joten eikun ostamaan kuivia ylle. Uusi fleece-puku oli juuri sopiva ja sopivan hintainen (1,50e).

Pallot on kuumaa kamaa

Tennispalatsin edusta oli siivottu sepelistä!! Tuntuipa mukavalta tallustella siitä ohi.



Olimme Aurelian kanssa ystäväni, Aurelian kummitädin luona kylässä. Paikalla oli myös muita ystäviä. Oli niin mukavaa nähdä heitä pitkästä aikaa, ovat niin omaperäisiä henkilöitä, että on aina yhtä mielenkiintoista olla heidän seurassaan :) Teimme myös raakasuklaata ja siitä tuli tosi hyvää. Tuli kyllä kerralla suklaakiintiö tosi tehokkaasti täyteen...


Aurelian kummitädillä oli upeasti kukkiva kaktus

Aurinko paistoi vielä kuudelta! Ihan äskettäin kuuden aikoihin oli vielä aivan pilkkopimeää. Kesä tulee :)


Hyvä suklaatankkaus pohjalla suuntasin salille. Yksi salin Personal Trainereistä tuli yllättäen kysymään haluaisiko joku tulla koekaniiniksi kuntotestaukseen, jota hän oli suunnittelemassa asiakkaalleen. No yllytyshullua ei tarvitse montaa kertaa pyytää :P Meno oli älytöntä. Yksi liikkeistä oli pystypunnerrus vuorokäsin kahdella 5kg käsipainolla niin monta toistoa kun jaksaa. No, tein ja tein ja ähkin ja tein. Sitten jalatkin alkoivat tutisemaan ja sormet puutua, mutta vain jatkoin ja jatkoin. Suuta kuivasi ja melkein huimasi ja minä vain jatkoin... Lopuksi PT käski lopettaa ja olin tehnyt 200 toistoa. Hieman yllätyin itsekin....  Vissiin yli 75 toistoa jo lasketaan aika hyväksi suoritukseksi... Raakasuklaan piikkiin! ;)

Kotona odotti riemastuttava yllätys. Kutsu apurahojen jakamistilaisuuteen!!! En saanut tietenkään lähellekään sitä summaa, mitä olin hakenut, mutta jotain kuitenkin! Nyt sitten rentoutuskonsertteja järjestämään! <3