Supervoimia

Voihan superkuu! Jotain se ihan varmasti vaikutti, koska tein uskomattoman itseni ylittämisen tänään kuntosalilla. Vedin nimittäin elämäni ensimmäisen puhtaan leuan! Olin näyttämässä toiselle treenaajalle, että "näin vauhtia ottamalla saan kyllä leuan, mutta näin (suorilta käsiltä) en saa" ja sitten luulin näyttäväni, kuinka en saa leukaa, mutta yhtäkkiä tunsinkin itseni kevyeksi sainkin ihan helposti vedettyä sen leuan! Ja sitten tämä toinen treenaja näytti aivan saman tempun ja veti myös elämänsä ensimmäisen puhtaan leuan! Siinä kyllä leuat loksahtivat auki molemmilla :) Ja superkuunkin muistin vasta paljon myöhemmin. On se ihmeellistä. Vanhan kansantarun mukaan kananmunan saa tasapainoteltua pysymään pystyasennossa vain kevätpäiväntasauksen aikana. Joskus lapsuudessa testattiin, ja ihmeellistä kyllä se piti paikkansa. Jotain näissä taivaankappaleiden vetovoimissa on :)

Parveke näyttää ihanan elävältä tällaisena harmaana sadepäivänä.

Aurelia ja mummo piirtää äitibambeja.

.,

Aika usein kun kerron olevani virallisesti työtön, niin ihmiset ottavat sen harmillisena asiana. Todellisuudessa olen hyvin onnellinen tästä tilanteesta! Olisi aika harmillista olla töissä joka päivä 8h. Se on aivan älyttömän pitkä työaika! En oikeastaan edes käsitä, miten enin osa ihmisistä jaksaa sellaista vuodesta toiseen. Olen onnellinen kun voin olla paljon kotona ja minun on mahdollista tehdä taiteellista työtä ja soittaa. Tuntuu, että voin ihan oikeasti "toteuttaa itseäni", kuten se kuuluisa klisee kuuluu. Rikastumaanhan sillä ei ehkä pysty, mutta who cares, elämässä on tärkeämpiä asioita! <3

Aurelia sai pyörän. Nykyiset potkupyörät ovatkin pyöräilemään oppimisen kannalta paljon älykkäämmät kuin ennenvanhaiset apupyöräsysteemit. Ja tietysti hyvä tasapainottava superkuu ;)

Aurelia itse muisti yhtäkkiä, että päässä kuuluu olla kypärä. Fiksu tyttö :)

.

Taas tapahtuu vaikka ja mitä

Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ollaan jo pitkään heitelty ilmoille ajatuksia, mutta nyt kun saatiin ensimmäinen konkreettinen asia tehtyä, vapautti se tosi paljon energiaa ja ihan toisenlaisetkin asiat aktivoituivat :) Projektin sai alulleen tarve järjestää Aurelialle oma huone. Asumisjärjestyksiä siis mietittiin moneen suuntaan niin ja näin. 

No sitten yhtäkkiä tänään aika ex tempore päädyttiin kierrätyskeskukseen ja suunnitelmat saivat konkreettisen muodon. Tässähän olisi mahtava lipasto ja tässä sopiva sänky ja tässä isoveljelle uusi kirjoituspöytä ja tässä kylppäriin kaappi ja... Pian oltiin ostettu niin paljon uusia huonekaluja, että kotiin päästyämme piti ryhtyä töihin, raivaamaan tilaa. Se on hauskaa touhua se! Vihdoinkin sain esim järjestettyä ne kaikki sikinsokiset vuosientakaiset tärkeyspaperit oikeisiin mappeihin ja tyhjennettyä melkeinpä suorastaan pelottavan kaappini, jota kutsun osuvasti romukaapiksi. Siellä olikin kyllä taas vaikka ja mitä. Ihan terveellistä tyhjentää sellaista kaappia aina silloin tällöin... Löysin mm. vanhoja soittotreenivihkoja vuodelta 2003. Hämmästyin, kuinka viisaasti oivaltanut joitakin asioita jo silloin. Sieltä kaikenlaisen avautumisen seasta löytyi mm. tällainen miete 17.7.03:

SOITON ILOA

saa tuottaa ääntä itse

saa tuottaa erilaisia ääniä ja itse päättää millaisia

saa löytää riffejä ja melodioita, monenlaisia tunteita

saa upota musiikin tilaan

saa nauttia äänistä

saa löytää äänien välisiä yhteyksiä ja jatkumoita

saa oppia, saa oppia oppimaan, saa oppia ajattelemaan, saa oppia tuntemaan itseään ja mieltymyksiään

saa aihetta ihmetellä ja ihastella

 .

Tällaisessa hyvässä nosteessa yhtäkkiä myös hyvin pitkään vaipuneena ollut keikkapuhelimeni heräsi! Miten ne asiat tapahtuvatkin aina sitten yhdellä rytinällä. You wait for a bus and then they all turn up at the same time. Keikoilla tarkoitan sellaisia "ihan oikeita" keikkoja, joista maksetaan "ihan oikeaa" palkkaa. Eli tällä viikolla menen Kymi Sinfoniettaan töihin. Treenit huomenna ja konsertit ke ja to. Ihan reipas aikataulu etten sanoisi... Mutta ihan mahtavaa pitkästä aikaa soittaa "ihan oikean" orkesterin kanssa :) Melkein jo vähän alkoi jännittää... :)

Löysimme muuten hauskan kahvilan, jossa oli löhöilypaikka rappusten alla. Ja paljon paljon leluja pienen tytön makuun. Aivan huippua! (puuha-petestä)

 .

.

Jotain hiirenkorvan tapaista

Voi jumpe mikä päivä! Aurinko paistoi ja mittari näytti lähemmäs +15. Kyllä kelpaa! :) Ja tehtiin taas lisää ilahduttavia kukkaislöytöjä.

Aurelia olisi halunnut hellästi silittää sinivuokkoja.

.

Ei ihan hiirenkorvia, mutta jotain sen tapaisia.

 .

Aika monta sinistä kukkaa.

 .

Vielä ei näy nuppuja, mutta punaisesta väristä tietää, että elämä virtaa näissäkin risuissa lujasti.

 .

Aurelia on niin suloinen, kun se aina välillä yhtäkkiä saattaa sanoa "Kiitos äiti!" jos olen esimerkiksi pesemässä pottaa. Aivan yhtä suloista oli tänään kun oltiin menossa päiväunille poikkeuksellisesti sänkyyn eikä vaunuun. Olin niin väsynyt, etten jaksanut lähteä työntelemään vaan halusin itsekin nukkua. Aurelia pyöri ja hyöri ja höpötteli vieressäni sellaiset 40min kunnes yhtäkkiä rauhoittui, oli hetken hiljaa ja sanoi sitten "Förlåt" ja nukahti. Voi suloisuutta! <3

Ja voi pienen tytön riemua, kun löysi uusia kiikkushevosia :)

Me täs metäs!

Reissuterveisiä

Keskisuomalainen 17.4.

Terveisiä Jyväskylästä! Tämä on mukava kaupunki, välillä räntää tulee vaakatasossa ja taas pian aurinko paistaa. Ja kun ei osaa päättää kumpaa, niin sitten lunta ja aurinkoa yhtä aikaa. Ihmiset ovat rauhallisia ja mukavia. Minulla oli täällä kaksi asiaa toimitettavana ja molemmat menivät todella hyvin :) Haastattelu yliopistoon ja rentoutuskonsertti. Olin suorastaan häkeltynyt saamastani palautevyörystä konsertin jälkeen. Ihmiset siis todellakin tykkäsivät. Näin kun tekee juttuaan artisti maksaa-periaatteella, niin palaute on kyllä äärimmäisen tärkeä jaksamisen kannalta. Nyt tuntuu, että todellakin kannatti tulla!

 

Haluan kertoa hauskan jutun :) Konsertti- & haastattelupäivänä lähdin työntelemään Aureliaa päiväunikävelylle. Oli harmaata ja tuulista ja hupun raosta näkyi vain ilmassa kiitäviä valkoisia räntäviivoja. Pääni kävi ylikierroksilla yrittäen samalla valmistautua englanninkieliseen haastatteluun sekä illan konserttiin. Tajusin, että päänsisäinen meteli olisi parasta hiljentää mahdollisimman pian, sillä huomasin, että ajatteluhälinäni häiritsi päänsisäistä alitajuisempaa valmistautumisprosessia. Hämäsin pinta-ajatteluani laskemalla mielessäni takaperin sadasta yhteen. Se on juuri sopivan haasteellista, ettei voi päästää mieltää metelöimään samalla. Toimi. Ykkösen jälkeen pää hiljeni ja prosessi jatkoi pyörimistään jossakin pinta-ajattelun ulottumattomissa. Tajusin, suorastaan kuulin päänsisäisen äänen, että minun tehtäväni tässä tilanteessa on vain pysyä rauhallisena. Kaikki muu on jo hoidossa. Tuntui hienolta ja pysähdyin keskelle räntäisää katua sulkien silmäni. Samassa tuntui kuin olisin seissyt kirkkaassa valopatsaassa imemässä itseeni virtaa. Se oli niin hienoa, että en malttanut lopettaa. Siinä tilassa herkistyin kuulemaan (tai kuvittelemaan) muiden ihmisten ajatuksia. Nauroin ääneen, kun kadun toisella puolella joku ajatteli: "Voi kotiäitiparkaa. Meinaa nukahtaa pystyyn." He he heee :DDD

Toisia pieni lumisade huhtikuun puolessavälissä ei haitannut yhtään.

 

Olemme huseeranneet bassokolleegani sekä tämän tyttären Pinjan - kummityttöni! - luona. Ja Jyväskylässä asuva mummo on auttanut lapsenhoidossa. Kaiken kaikkiaan käytännön järjestelyt ovat toimineet loistavasti! Basson ja lapsen kanssa matkustaessa voisi olla toisinkin... :) Aurelia on ollut aivan innoissaan Pinja-kaverista sekä kolmesta kissasta, jotka hän heti nimesi isi-, äiti- ja beibikissaksi :D

Sydämen ääntä kuuntelemassa

Sepelipeite rakoilee kevään edetessä :)

.

Nyt todellakin tuntuu, että ihmeitä on! :) Olen huomenna lähdössä Jyväskylään pitämään rentoutuskonserttia. Konsertti on mallia artisti maksaa, ja pyrin peittämään kulut lipputuloilla. Sisälläni olen luottavainen, sillä sydämessäni tiedän, että tämä juttu vain on sellainen, että minun kuuluu tehdä se. Yksinkertaisesti luotan, että saan sen taloudellisesti menemään yksiin. Ihan siitä alkaen, että minulla on varaa matkustaa sinne, jne vaikka tili jo jonkin aikaa on ollut lopulla. Jotenkin vain olen onnistunut pysymään rauhallisena ja luottavaisena. Ja usko tai älä!!! Tänään, päivää ennen junamatkaa - todellakin! - huomasin, että tililleni oli ilmestynyt rahaa! Jihuu, tämä onnistuu! :) Ihan mahtava fiilis, että elämä pitää huolta kun rohekasti seuraa sydämensä ääntä! Kaiken kaikkiaan sisälläni on vahva tunne, että tämä onnistuu. Se tuntuu erittäin hyvältä! <3

Ihanan aurinkoinen päivä! Poskia kuumottaa, olen tainnut saada aurinkoa! :) Siskoni perheineen tulivat kylään ja hiekkalaatikolla oli hauskaa yhteistä tekemistä. Ja kukkalöytöjäkin tehtiin.

Hiekkapyramideja ja arkeologisia kaivauslöytöjä.

Beibihevonen saa vauhtia keinussa.

 .

Siskot ovat kyllä kullan arvoisia! Se, että joku on elänyt samat lapsuudenasiat läpi ja tietää mistä on kyse kun avautuu hankalista asioista, se on todella hieno asia. Korkkasimme kesäkauden vilauttelemalla valkoisia käsivarsiamme parvekkeen auringossa jutellen. Tuki tällaisten asioiden käsittelyssä on kyllä todella arvokasta ja tärkeää. Kiitos ihana sisko! <3

Popsi, popsi ja polski, polski :)

"Popsi, popsi MAKKARAA!!!" raikui uimahallin kahviossa. Pieni, uimisesta väsynyt mutta onnellinen palleroinen lauleskeli eväitä syöden. Ja minä hihittelin tälle uutuusbiisille :) "Popsi, popsi makkalaa!" uudestaan ja uudestaan. Minä nauroin jo kippurassa tälle hyvin vakavasti esitetylle laululle :D Vieressä istuva naishenkilönkin suupieliä alkoi lopulta nykiä. Ja lopulta pokkansa antoi periksi kun Aurelia muisti laulun jatkon: "Popsi, popsi MAKKALAA, HAMPAITA SE VAHVISTAA!" :D "He he hee, ai noinko se laulu menikin, mulle se aikoinaan opetettiin vähän eri tavalla... ;D"

Ihan huippu uimahallireissu! Tämä oli oikeastaan Aurelian ensimmäinen varsinainen uimahalliseikkailu, ja kyllä tykkäsi! Siellä me vauva-altaassa porukalla konttailtiin ja välissä käytiin kikatteleamassa porealtaassa. Ihan rehellisiä jos ollaan, niin itsekin nautiskelin vedessä lillumisesta, vaikken yleensä ole ollut niin innostunut uimahalleilusta. Mutta tämän uimahallin vedessä ei ollutkaan klooria, vaan se puhdistetaan UV-valolla. Joten ihonikin oli tosi hyvässä kunnossa jälkeenpäin :)

Tästä hyvinvointiteemasta tulikin mieleen, että ai-niin piti se BodyHoliday-lippu arpoa. Joten arpomaan siis. Kirjoitan kaikkien nimimerkit paperille ja ongin niistä yhden. Hetkinen... No niin. Sitten laitan ne laput tuohon keltaiseen koriin. Ja voittaja on...

Joten Muori, onneksi olkoon! Jos kiinnostuit, laita sähköpostissa osoitteesi niin laitan lipun postiin!

Mikä ruusu? Punaruusu!

Tykkään todella paljon siitä, kun ihmiset tekevät mitä tahansa juttuja sydämen palosta ja omasta inspiraatiosta. Vastakohtana sille, että vain raha ja rahan tavoittelu toimii motivaattorina. Ensemble Nylandia -barokkiorkesteri on tällainen nykypäivän harvinaisuus: ammattimuusikot järjestävät, harjoittelevat ja esiintyvät soiton riemusta. Ilmaiseksi! Usein itsekin ajattelen, että ne keikat, josta saa paljon rahaa, on niitä parhaimpia. Mutta nyttemmin olen kyllä vakuuttunut, että ne keikat, jossa todellakin tehdään musiikkia sydämen innoittamana - ja ilman taloudellisia paineita! - ovat niitä kaikkein upeimpia keikkoja! Tunnen itseni niin etuoikeutetuksi, että saan olla osallinen tätä hämmästyttävän upeiden muusikoiden porukkaa!

Kunnon sembalot :)

 .

Tämänkertaisen konsertin solisti, sopraano Tuuli Lindberg, on aivan ilmiömäinen! En itsekään oikein tykkää sellaisista kirkuvista oopperanaisista, mikä mielikuva sopraanosta ehkä ensimmäisenä tulee. Tuuli on kuitenkin aivan omaa luokkaansa. Niin heleää ja kirkasta barokkityylistä laulua ja ihanan ilmaisurikasta äänenkäyttöä. Ei ihme, että häntä pidetään Suomen parhaimpana barokkisopraanona. Kokonaisuus kuulostaa niin hyvältä, ja vain imen vaikutteita kuin pesusieni. Se on tehokkain tuntemani tapa oppia :) Ja konserttihan on huomenna, 11.4. klo 19 Ruoholahden konservatorion konserttisalissa ja se todellakin siis on ilmainen! Joten tervetuloa hämmästelemään barokin mahtavuutta :)

Ennen soittotreenejä käveli kauppakeskuksen läpi. Siellä oli niin kauniita kukkia, että en voinut vastustaa :) Vielä kun kirkkaanpunaiset ruusut olivat alennuksessa (olivat mukamas nuupahtaneita) niin pitihän sitä tarttua tilaisuuteen! Yhdessä pikkupuutarhurin kanssa puuhasteltiin sitten jälleen parvekkeella. Satuin (mukamas) vahingossa visualisoimaan parvekkeemme ylitsepursuavan täynnä upean värisiä kukkia, joten ei kai sille mitään voi ;D

 

Muistutan vielä lukija-arvonnasta! Eli kaikkien lukijoiden kesken arvon pääsylipun BodyHoliday-festivaalille 22.4. Arvonta suoritetaan onnenpäivänä, eli pe 13.4. :)

Pääsiäisvärejä

Sinistä oikealla kädellä.

 .

...ja keltaista vasurilla :)

 .