Päivän päätteeksi

Tällainen bloggaaminen on aika hyvä asia. Nytkin istuskelen tässä ja mietin, mitä kaikkea hyvää tänään on tapahtunut. Erinomainen tapa se! Voi mennä hyvällä mielellä nukkumaan, kun päällimmäisenä mielessä on päivän kohokohdat. Ja todellakin hyvää löytyy aina. Ei tietenkään joka päivä saa lottovoittoa mutta iloa on vaikka missä arkisissakin asioissa.

Esimerkiksi tapasin tänään kotiäitikaverin ja Aurelian ikäisen lapsensa pitkästä aikaa. Aurinko paistoi ja välillä oli niin lämmintä, että takki sai kyytiä. Lähdimme mieheni kanssa yhdessä työntelemään Aurelian päiväunikärryjä. Kävelimme pitkin kauniita merenrantoja ja valkovuokkojen täyttämiä metsiä. Oli niin lämmintä, että tunsin pakottavaa tarvetta riisua hikiset kenkäni. Kyllä jalat tykkää kävellä maan pinnalla! Ja miten vapauttava tunne kävellä metsäpolkuja ilman kenkiä! Ja keikkapuhelinkin on pirissyt. Aika hieno päivä! Ja ihan kohta pääsee nukkumaan. Loistavaa :)

Kevätparvekkeen ensimmäinen ihan itse kasvatettu kukka!

.

Mitä hyvää sinulle on tänään tapahtunut, mitkä olivat sinun päiväsi kohokohdat? :)

Supervoimia

Voihan superkuu! Jotain se ihan varmasti vaikutti, koska tein uskomattoman itseni ylittämisen tänään kuntosalilla. Vedin nimittäin elämäni ensimmäisen puhtaan leuan! Olin näyttämässä toiselle treenaajalle, että "näin vauhtia ottamalla saan kyllä leuan, mutta näin (suorilta käsiltä) en saa" ja sitten luulin näyttäväni, kuinka en saa leukaa, mutta yhtäkkiä tunsinkin itseni kevyeksi sainkin ihan helposti vedettyä sen leuan! Ja sitten tämä toinen treenaja näytti aivan saman tempun ja veti myös elämänsä ensimmäisen puhtaan leuan! Siinä kyllä leuat loksahtivat auki molemmilla :) Ja superkuunkin muistin vasta paljon myöhemmin. On se ihmeellistä. Vanhan kansantarun mukaan kananmunan saa tasapainoteltua pysymään pystyasennossa vain kevätpäiväntasauksen aikana. Joskus lapsuudessa testattiin, ja ihmeellistä kyllä se piti paikkansa. Jotain näissä taivaankappaleiden vetovoimissa on :)

Parveke näyttää ihanan elävältä tällaisena harmaana sadepäivänä.

Aurelia ja mummo piirtää äitibambeja.

.,

Aika usein kun kerron olevani virallisesti työtön, niin ihmiset ottavat sen harmillisena asiana. Todellisuudessa olen hyvin onnellinen tästä tilanteesta! Olisi aika harmillista olla töissä joka päivä 8h. Se on aivan älyttömän pitkä työaika! En oikeastaan edes käsitä, miten enin osa ihmisistä jaksaa sellaista vuodesta toiseen. Olen onnellinen kun voin olla paljon kotona ja minun on mahdollista tehdä taiteellista työtä ja soittaa. Tuntuu, että voin ihan oikeasti "toteuttaa itseäni", kuten se kuuluisa klisee kuuluu. Rikastumaanhan sillä ei ehkä pysty, mutta who cares, elämässä on tärkeämpiä asioita! <3

Aurelia sai pyörän. Nykyiset potkupyörät ovatkin pyöräilemään oppimisen kannalta paljon älykkäämmät kuin ennenvanhaiset apupyöräsysteemit. Ja tietysti hyvä tasapainottava superkuu ;)

Aurelia itse muisti yhtäkkiä, että päässä kuuluu olla kypärä. Fiksu tyttö :)

.

Elämän kevät!

Siis. WOW!! Juuri nyt elän aivan käsittämätöntä riemunhuippua! Hyviä asioita on niin paljon joka puolella ja niitä tuntuu tupsahtelevan lisää tuon tuostakin. Kyllä on hienoa! Mistä oikein edes aloittaisin? Taitaa tulla melkoinen hehkutussetti :)

Barefoottauskausi avattu!

.

Kesä. Tänään taitaa olla kesä! Aurinko paistaa, linnut laulaa, ulkona tarkenee kesävaatteissa, metsä viheriöi... Kevään ensimmäinen fillarilenkki takana. Upea vapauden ja vauhdin tunne! Löysin aivan uusia metsäpolkuja ja lähdin seikkailemaan. Kuten muutenkin elämässä seurasin aina kutakin polkua, kunnes tulin risteyskohtaan, ja risteyksessä valitsin sen tien, joka oli lähinnä sitä suuntaa, mihin olin menossa. Löysin matkan varrelta paljon kaikkea mahtavaa ja myös lopulta päädyin oikeaan paikkaan.

 .

Parveke. Siellä kuhisee myös! Ihan kuin olisi muurahaisia pöksyissä, perhosia vatsassa ja elämää pursuava pää :)

Sisimmässäni tiesin kokoajan, että nyt on oikea hetki. Ja niin tosiaan olikin! Sain juuri sähköpostiviestin, että minut on hyväksytty Jyväskylän Yliopistoon musiikkiterapian maisteriohjelmaan! Siis tutkimaan äänenvärähtelyjen mahdollisuuksia! Olen niin onnellinen, että puhkean kyyneliin tuon tuostakin kun ajattelen asiaa. Kun katson taaksepäin elämää ja näen millaista reittiä olen kulkenut tietämättäni aivan oikeaan suuntaan. Ja nyt tämä kirkas hetki, että ymmärrän mitä varten olen täällä! Vähän kuin olisi pitkään harhaillut pimeässä ja kun lopulta aamun ensimmäiset säteet pilkottavat niin huomaa, että onkin juuri siellä missä pitääkin!

.

Uskomatonta on se, etten missään vaiheessa päässyt tekemään pakollista englannin kielen testiä (koulutus on kansainvälinen ja opetuskieli englanti). Epätoivossani affirmoin kovasti, että kaikki menee juuri kuten pitääkin paperin puuttumisesta huolimatta. Ja sehän meni kuin menikin läpi! Huomaan, miten sisäinen pessimisti ja optimisti kilpailee syystä, miksi näin kävi. Pessimisti mutisee, että sattumaa ja tuuria. Optimisti taas riemuitsee, että affirmaatiot toimii ja mahtavaa johdatusta ja varmasti jokin tosi upea tähtien asento ja... ja... :) Kun saan itse valita kumpi olen, niin kyllä se valinta on aika helppo! :)

Mahtavaa ja tarkoituksenmukaista oli myös pitää rentoutuskonserttia eilen. Ihan joku random nainen oli keksinyt kutsua ystävättärensä ja ystävättärien ystävättäret suureen kotiinsa ja tilata minut sinne soittamaan. Tällaista konsertoinnin juuri pitäisikin olla! Siellä ystävätärjoukkio makoili viihtyisän olohuoneen lattialla kuuntelemassa soittoani. Ihanan kodikasta ja lämminhenkistä. Ja taas olin niin häkeltynyt saamastani palautteen määrästä ja innostuksesta! Ihmiset oikeasti tykkäävät tästä. Se hämmästyttää minut joka kerta. Kyllä olen elämälle kiitollinen!

"Humlan blir ledsen om man rör på den" Fiksu tyttö! :)

.

Reissuterveisiä

Keskisuomalainen 17.4.

Terveisiä Jyväskylästä! Tämä on mukava kaupunki, välillä räntää tulee vaakatasossa ja taas pian aurinko paistaa. Ja kun ei osaa päättää kumpaa, niin sitten lunta ja aurinkoa yhtä aikaa. Ihmiset ovat rauhallisia ja mukavia. Minulla oli täällä kaksi asiaa toimitettavana ja molemmat menivät todella hyvin :) Haastattelu yliopistoon ja rentoutuskonsertti. Olin suorastaan häkeltynyt saamastani palautevyörystä konsertin jälkeen. Ihmiset siis todellakin tykkäsivät. Näin kun tekee juttuaan artisti maksaa-periaatteella, niin palaute on kyllä äärimmäisen tärkeä jaksamisen kannalta. Nyt tuntuu, että todellakin kannatti tulla!

 

Haluan kertoa hauskan jutun :) Konsertti- & haastattelupäivänä lähdin työntelemään Aureliaa päiväunikävelylle. Oli harmaata ja tuulista ja hupun raosta näkyi vain ilmassa kiitäviä valkoisia räntäviivoja. Pääni kävi ylikierroksilla yrittäen samalla valmistautua englanninkieliseen haastatteluun sekä illan konserttiin. Tajusin, että päänsisäinen meteli olisi parasta hiljentää mahdollisimman pian, sillä huomasin, että ajatteluhälinäni häiritsi päänsisäistä alitajuisempaa valmistautumisprosessia. Hämäsin pinta-ajatteluani laskemalla mielessäni takaperin sadasta yhteen. Se on juuri sopivan haasteellista, ettei voi päästää mieltää metelöimään samalla. Toimi. Ykkösen jälkeen pää hiljeni ja prosessi jatkoi pyörimistään jossakin pinta-ajattelun ulottumattomissa. Tajusin, suorastaan kuulin päänsisäisen äänen, että minun tehtäväni tässä tilanteessa on vain pysyä rauhallisena. Kaikki muu on jo hoidossa. Tuntui hienolta ja pysähdyin keskelle räntäisää katua sulkien silmäni. Samassa tuntui kuin olisin seissyt kirkkaassa valopatsaassa imemässä itseeni virtaa. Se oli niin hienoa, että en malttanut lopettaa. Siinä tilassa herkistyin kuulemaan (tai kuvittelemaan) muiden ihmisten ajatuksia. Nauroin ääneen, kun kadun toisella puolella joku ajatteli: "Voi kotiäitiparkaa. Meinaa nukahtaa pystyyn." He he heee :DDD

Toisia pieni lumisade huhtikuun puolessavälissä ei haitannut yhtään.

 

Olemme huseeranneet bassokolleegani sekä tämän tyttären Pinjan - kummityttöni! - luona. Ja Jyväskylässä asuva mummo on auttanut lapsenhoidossa. Kaiken kaikkiaan käytännön järjestelyt ovat toimineet loistavasti! Basson ja lapsen kanssa matkustaessa voisi olla toisinkin... :) Aurelia on ollut aivan innoissaan Pinja-kaverista sekä kolmesta kissasta, jotka hän heti nimesi isi-, äiti- ja beibikissaksi :D

Istutetaan uutta

Päivän ajatus: Jokainen hetki on uusi mahdollisuus. Vaikka jokin olisikin mennyt pieleen - tai paremminkin suunnitelman ohi! - ei tarvitse, eikä kannatakaan odottaa ensi uutta vuotta tai maanantaita tai huomista päivää ryhdistäytyäkseen. Juuri NYT kannattaa tehdä parhaansa. Se on oikeastaan ainoa hetki, jolloin muutos on mahdollinen! Eli jos tein jotakin epärakentavaa voin palata ruotuun nyt ja joka hetki. Minulla on ihan joka hetki siihen mahdollisuus!

Voi minun rakas pieni puutarhuri oli niin riemuissaan kun toin kotiin pääsiäisliljoja istutettavaksi! Tykkään tosi paljon viherpeukaloida (tätäkö se peukaloni halusi?!) joten tässä meillä taitaa olla äidin ja tyttären yhteinen harrastus! :) Taitaa tulla todella mahtava parvekesesonki!

Nii oliks näitä lisää jossain?

Blogiarvonta :)

Kävin Helsinki Day Span Body Holiday -tapahtumassa. Kaunis paikka ja mukavan oloisia ihmisiä. Aluksi hieman mainostyyppistä toimintaa, mutta sitten ohjelmassa oli luentoja, NLP-työskentelyä, joogaa ja mindfulnessia. Rahalla olisi saanut jotain hoitojakin. Ilahduttava ja miellyttävä irrottautuminen perusarjesta. Parin tunnin miniloma :)

Seuraava BodyHoliday on sunnuntaina 22.4. ja siihen on nyt lippu arvottavana! :) Arvontaan osallistuvat kaikki jotka ovat ilmoittautuneet lukijaksi arvontapäivään pe 13.4. mennessä. Lukijaksi voi liittyä klikkaamalla sinistä palkkia "Liity tähän sivustoon" blogisivun oikeassa reunassa. Jos et halua liittyä sitä kautta, voit osallistua myös laittamalla sähköpostia suoraan minulle henrica.fagerlund@gmail.com. Eli jos olet jo blogin lukija olet automaattisesti mukana arvonnassa, eikä sinun tarvitse tehdä mitään :)  Ja oli siellä muutamia miehiäkin, joten rohkeasti vaan mukaan ;)

Tein NLP-klinikalla kompastuskivitestin ja sain myös pikaohjeet erilaisten kompastuskivien välttämiseen. Kas tässä:

Aamuinen matka tuonne tapahtumaan oli ihanan valoisa. Onnekseni myöhästyin bussista ja seuraavaan oli puoli tuntia aikaa, niin ehdin kävellä jo aika monen pysäkin päähän nauttien linnunlaulusta, auringonpaisteesta ja heräävästä luonnosta :)

Tämä oli aivan huippulöytö!

Mutta tämäkin piristi :)

Ja vielä pieni avautuminen lopuksi... Melkein koomista kuinka elämä tuntuu laittavan oppimani asiat saman tien testaukseen. Tuo eilinen viisauden/kärsimyksen tie -oivallus sai tänään ihan konkreettisen ulottuvuuden. Käytönnässä elämä loi tilanteita ikään kuin testiksi tai harjoitteluksi, että miten niitä valintoja tehdäänkään...

Eli tänään kamppaillut pettymyksien, epäreiluuden ja "miksi juuri minä" -tunteiden kanssa. Mutta pystyin tietoisesti tarkastelemaan tilannetta "ulkopuolisesti", mikä auttoi kovasti. Katselin kuin pientä tyttöä, joka on saanut ihanan herkullisen jäätelön ja ensimmäisen nuolaisun jälkeen pudottanut sen hiekkaan. Tunsin kaikki hänen pettymyksen ja epätoivon tunteensa, jopa kuulin hänen toivottoman itkunsa. Mietin, mikä olisi viisain tapa lohduttaa tyttöä? Ainakin heti lopettaisin ajatukset tytön syyttämisestä tai muusta rankaisemista! Ostaisinko uuden jäätelön? Entä jos se ei olisi mahdollista? Yrittäisinkö auttaa ymmärtämään, että elämä toisinaan vain on mitä on? Että asiat joskus vain tapahtuvat ilman, että kukaan olisi syyllinen? Millä tavalla selittäisin? Kovin selkeitä vastauksia en löytänyt (vielä), mutta pohtiminen itsessään tuntui hyvin tarkoituksenmukaiselta. Siinä jo yksi hyvä puoli tapahtuneeseen!

Tämä sama tapahtui myös pienemmässä mittakaavassa eilen, kuin helpompana valmistautumistehtävänä tämänpäiväiseen :) Raaka kananmuna tippui lattialle ja hajosi. Reaktioni oli aika lähellä tuota jäätelöpallofiilistä. En kuitenkaan ärtymykseltäni saanut aikaiseksi siivota kananmunaa heti pois vaan se jäi lattialle lojumaan kuin luovuttaneena. Mutta hetken päästä se oivallus jo tulikin! Tässähän mainio tilaisuus testata vahnav kansan keinoa: olisiko raa'asta kananmunasta hyötyä Aurelian takkuisiin hiuksiin! Siispä kaavimella nostin kananmunan purkkiin ja suihkussa pestiin sillä hiukset. Riitti meille molemmille. Ja se tosiaankin toimi, hiuksista tuli paksun ja pehmeän oloiset! Ja ovat pysyneet sileinä jo kokonaisen päivän, mikä todellakin on ennätys! :) Näennäisesti ikävät asiat voivat olla kultakaivoksia!

Kaava siis meni: vahinko -> pettymys -> oivallus -> hyvä seuraus. Nyt vain luotan elämään, että sama kaava toistuu myös isommissa asioissa :)

Mielikuvitusjuttu - tavallaan ja osittain :)

Elämä on veikeä paikka :) Sehän järjesti heti niin, että sain vallan riittävästi testata ja harjoitella käytännössä tuota viimeksi kirjoittamaani anteeksiantamista... Huh... Tekemällä oppimista, sitä elämä todellakin on! (ja sitä vartenhan me kaiketi täällä olemme?) :)

Nyt on kevät tulossa tosi vahvasti :)

Aurelia löysi vauva-aurinkolasinsa :)

Eilen otettu kuva. Tänään oli kevättakkikeli! :)

Ja itse löysin reppuni! Vaunujen kanssa liikkuessani oli helppoa pakata tavarat kasseihin ja nyssyköihin vaunun alle. Sitten eräänä päivänä olin liikenteessä itsekseni, siis ilman vaunuja kaikkine nyytteineni ja kasseineni. Huh huh! Ihmettelin vain, kuinka ihmiset selviävät sellaisten kanssa, vielä kun tuntuu kuljettavan aika isojakin omaisuuksia käsivarsillaan? Olipas ihanaa lähteä liikenteeseen repun kanssa! Lantiovyö ja rintaremmi kiinni, niin on kevyt kantaa vaikka mitä kaikkea rompetta ja voi vieläpä rennosti heilutella käsiä kävellessä :) Aika kummallista, ettei reppu ole tällä hetkellä muodissa. Mutta ihan varmasti tekee kohta tuloaan, sen verran huippu se on käytössä!

Kiinnostava ajatus putkahti tänään päähäni. Olen viime aikoina ollut poikkeuksellisen herkkä ilmapiireille, ja erityisesti huomaamaan tai "lukemaan" millaista ilmapiiriä ihmiset mukanaan kantavat. On nimittäin joitakin, jotka luovat ympärilleen harmittavan negatiivista kehää. Tällaisille henkilöille olen ekstraystävällinen ja iloinen toivoen, että se tarttuisi heihinkin. Tällaisissa mietteissä putkahti esiin mukava mielikuvaharjoitus:

Kuvittele miltä tuntuisi, jos luoksesi ilmaantuisi enkeli (tai vastaava maailmankatsomuksesi mukainen valo-olento). Enkeli on tullut luoksesi kertoamaan sinulle tärkeän asian: sinulle on annettu tärkeä ja vahva lahja. Tunnet itsesi innostuneeksi ja samalla pientä kutkutusta siitä, että juuri sinulle on annettu tämä jokin tärkeä lahja. Enkeli näyttää sinulle mikä lahja on ja kuinka sitä käytetään: Näet hetken aikaa maailman toisenlaisesta vinkkelistä, näet ihmisten valon. Joillakin valo on kirkas, toisilla vähäisempi. Sinun lahjasi on kyky vahvistaa näiden vähävaloisempien valoa! Se tapahtuu helposti lähettämällä mielessäsi valoa tälle ihmiselle, sydämestä sydämeen, ilman sanoja. Tunnet syvää kiitollisuutta ja iloa siitä, että sinulle on annettu näin upea ja arvokas lahja. Iloisena astut maailmaan ja ryhdyt toimimaan enkelin opetuksen mukaisesti. Kuvittele vielä, millaista tämä toiminta on, ja miltä sen tekeminen ihan käytännössä tuntuu!

Minusta olisi aivan mahtavaa, jos saisin joltakin enkelintapaiselta viestin, että minulla on lahja antaa ympärilleni valoa ja ryhtyisin opettelemaan tämän lahjan käyttöä! MUTTA :) Mitä eroa olikaan fiktiolla ja todellisuudella? Kun olin kuvitellut tuon edellä mainitun tapahtuman, minun oli hyvin helppoa sujauttaa se omaan todellisuuteeni! Tajusin: minullahan on tuollainen lahja! Ja minähän voin käyttää sitä kaikkialla missä kuljen! Voin ottaa sen käyttöön heti! Kyllä, se on mielikuvitusjuttu - tavallaan ja osittain - mutta se toimii!

Ja arvaa mitä! Sinullakin on se! Kokeile vaikka heti :)

Kaikki on mahdollista

Aurelia on ollut niin ihanan hyväntuulinen koko päivän! Se kyllä vaikuttaa omaan mielialaani todella paljon. Ihanaa olla hyvällä mielellä ihan "oikeasti", ihan itsestään ja luonnollisesti, ponnistelematta sen puolesta. Aurelia oli tänään ensimmäistä päivää hoidossa muutamaan viikkoon. Siellä se jotenkin ryhdistäytyy eikä kehtaa uhmaskella hoitotädille ja kavereiden kuullen. Ja kun hän oli ollut sopivan verran aikaa on sellaisessa paikassa, missä hän itse valitsee käyttäytyvänsä kunnollisesti, niin hän oli päässyt sellaiseen mielentilaan kiinni ja se pysyi koko loppupäivän. Tulipa yhtäkkiä muuten vahvasti olo, että tätä voisi jollakin lailla soveltaa omaankin elämään... :)

Maanantait on kivoja päiviä. Sellaisia hyvällä tavalla itsekuripäiviä. Kun Aurelia meni hoitoon, minun oli tosi helppo tehdä kaikkia oikeita työasioita, jotka olivat jääneet rästiin. Ja voi että siitä tuli hyvä mieli! Myös ensimmäistä kertaa koskaan aloitin työpäiväni meditoimalla. Se oli oikeasti tosi helppoa eikä lainkaan pitkäveteistä. Uskon, että tulen kehittymään tässä asiassa kun harjoittelen.

Itsekurista tuli mieleen! Tein eilen erittäin mielenkiintoisen mielikuvitusharjoituksen. Se oli helppo ja nopea tehdä. Nyt sain vain todeta, että se tosiaankin toimii ja hämmästyttävän tehokkaasti! Suosittelen kokeilemaan, tässä ohje (Wayne W. Dyer: Sinäkö ihmeiden tekijä): Kuvittele itsesi tekemässä jotain sinulle vaikeaa asiaa: hölkkäämässä pari kilometriä, kieltäytymässä alkoholista ravintolassa, leipomassa kakkua ensimmäistä kertaa tai käymässä elokuvissa lapsesi kanssa. Valitse asia, joka tuntuu juuri sinusta epätavalliselta tai hankalalta. Kuvittele sitä hyvin elävästi. Kirjoita siitä yksityiskohtainen kuvaus paperille tai nauhoita kertomuksesi. Tee näin useita kertoja ja yritä sitten toteuttaa kuvitelmasi käytännössä.

Valitsin ensimmäisenä "helpon" eli yksinkertaisen asian, nimittäin riisikakkujen puputtamisesta kieltäytyminen. Riisikakut ovat ihan turhaa ruokaa, ja jos syön yhden, niin syön heti perään viisi lisää. Ja jos tiedän, että kaapissa on riisikakkuja, niin itsekurini ei ole riittänyt niistä kieltäytymiseen ja näin kierre on valmis... Tein harjoituksen vain mielessäni, en jaksanut kirjoittaa mitään. Tein sen sitäpaitsi vain kerran ja silti se toimi!!! Kuvittelin vahvasti mielessäni tapahtuman, missä minun teki aivan valtavasti mieli syödä riisikakkuja ja sitten kieltäydyin niistä ja annoin niiden olla. Ihmeellistä oli tuntea se tunne, miltä kieltäytyminen ja niiden syömisestä luopuminen tuntui. Tunnustelin sitä fiilistä pitkään. Ja siinä se koko harjoitus olikin. Illalla, kun alkoi taas tehdä mieli puputtamista muistista pulpahti itsestään esiin tuo kieltäytymisen tunne. Sitten vain yritin toteuttaa kuvitelmani ja se olikin ihan todella helppoa! Ensimmäistä kertaa ikinä minun oli tosi helppo antaa niiden olla! Seuraavaksi voisin valita haastavampia ja isompia juttuja. Vaikkapa sellaisen tilanteen, missä minua ärsytetään ja annan sen kaiken vain olla ja mennä ja pysyn hyvässä. Itse asiassa jo tämän verran kirjoittaminen auttoi minua juuri tällä hetkellä! Kaikki on mahdollista! Tämä on kivaa! Minusta tulee selkästi ihmeiden tekijä :)