Joka vanhoja muistelee...

Olen ollut taipuvainen ajattelemaan, että vanhaa paskaa ei kannata kaivella. Että parempi katsoa hyvää odottaen eteenpäin ja nähdä vain kaikki hyvä. Mutta sitten jos paska onkin niinsanotusti jo housussa, niin on vähän tyhmää olla olevinaan, että onpas niin mukavaa kun minulla on puhtaat sukat ja kiva paita ja jatkossa sitten vähän tarkemmin... 

Tänään hermostuin ja menetin malttini. On ihan hyvä, että pitää puoliaan eikä niele kaikkea, mitä syötetään. Mutta se on huono asia, jos menetettyään malttinsa käyttäytyy typerästi. Minulle kävi tänään niin. En olisi halunnut, mutta lopulta en vain pystynyt hillitsemään itseäni. 

Sitten käteeni annettiin Kimmo Takasen Tunne lukkosi -kirja. Olin luullut, että se on vain sitä samaa sössötystä, että kaikki paha johtuu lapsuuden traumoista, ja että niistä paranee kaivelemalla niitä juurta jaksaen. Mutta se kirja avasi silmäni ja sai minut hämmästelemään, kuinka olen voinut olla niin sokea itselleni. Käyttäytymismalli, jossa suutuspäissääni vahingoitan itseäni ja omaisuuttani on niin päivänselvästi lapsuuden kodistani opittua! Kasvoin ymmärtämään, että sellainen on aivan normaalia. Ihme juttu, että kolmikymppiseksi asti pitää elää huomatakseen, että kannan mukanani tuollaista vanhaa paskaa! Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. 

Päivän opetus siis oli, että jos jonnekin on jumittunut vanhaa p*skaa, niin se tosiaankin kannattaa kaivaa pois. Jos olisin lukenut samaisen kirjan ilman tuota riehumiskohtausta tuoreena mielessä, olisin varmaan sivuttanut kirjan ajattelemalla kuten ennenkin, etten jaksa kaivella vanhoja. Nyt kuitenkin näin ja myönsin. Onkin eri asia syyttää lapsuuttaan huonoista asioita, kuin kantaa vastuunsa omasta elämästään itse. Emme voi muuttaa lapsuuttamme, mutta voimme muuttaa sen vaikutusta meihin tässä hetkessä.

Toisinaan kuulee väitettävän, ettei epäonnistumisia ole olemassakaan, vaan ne ovat tilaisuuksia ottaa opiksi. Kyllä, aion ottaa tästä opikseni. En enää tarvitse vanhaa paskaa. Nyt sitten tilalle pitäisi opetella uusia käyttäytymismalleja. Kirjassa luvattiin, että se on vaikeaa ja toisinaan hyvin ärsyttävää. Hmm... No, ihan hyvä, että sanoivat sen rehellisesti suoraan. Sellainen newage-lässytys olikin jo hieman ruvennut kyllästyttämään. En kaivelua kovin mukavaksi kuvitellutkaan. Mahdollista se kuitenkin on. Ja sitäpaitsi! Ajan kuluessa liian löysäksi menneet silmälasini sangat vääntyivät hyvään, tiukkaan asentoon viskattuani ne suutuksissani lattialle. Edes jotain hyvää siis :)

No niin. Se siitä :) Sitten hieman mukavempaa aihetta :) Nyt on taas tulossa tosi hieno barokkikonsertti! What Magick has Victorious Love. Barokin aikaista näyttämömusiikkia dramatisoituna. Solistina Tuuli Lindberg, orkesteri Ensemble Nylandia Matias Häkkisen johdolla ja ohjaus Ville Saukkonen. Näytöksiä on vain yksi, ja se on keskiviikkona 11.4. Ruoholahden konservatorion konserttisalissa klo 19. Vapaa pääsy, joten ei tarvitse edes lippuja arpoa, vaan kaikki halukkaat pääsee :)

Potentiaalia

Tänään piti pinnistellä kyyneleitä vastaan. On epäammattimaista tunteilla. Mutta lapsikuoro lauloi niin liikuttavan kirkkaasti ylhäällä kirkon parvella! Ihan pienet ja söpöt tytön ja pojan vesselit lauloivat antaumuksella ja silmät suurina. Heille varmasti orkesterin ja aikuisten kuorojen kanssa laulaminen oli vähintään yhtä suuri kokemus kuin minulle heidän kanssaan soittaminen. Bach oli mieletön neropatti. Matteuspassio on jättimäinen teos kahdelle orkesterille, kolmelle kuorolle ja kuudelle laulusolistille. Jos sitä tarkastelee fraktaalisesti, ikään kuin geometrisinä kuvioina se on uskomattoman monimutkaista ja moniulotteista. Se on alati muuttuvaa kuvioiden ja värien syväulotteista harmoniaa. Ja aivan taivaallisen kaunista!

.

Ihmisissä on valtavasti potentiaalia. Aistin potentiaalia aika usein, tutuissa ja tuntemattomissakin. Osittain itsessänikin, vaikka sitä helposti saattaa olla aika sokea itselleen. Tapasin tänään erään ystäväni, jota elämä on kohdellut aika rouhealla kädellä. Aistin hänessä hyvin vahvaa potentiaalia, että hänessä on huikea mahdollisuus mennä elämässään eteenpäin hyvään suuntaan. Usein se potentiaali, jonka aistin ihmisestä on niin toisenlaista kuin henkilön nykytilanne, etten uskalla ottaa asiaa puheeksi, etenkin jos kyseessä on vieras henkilö. Koska hän oli ystäväni, kerroin hänelle ja hän tuntui olevan siitä mielissään. Silloin tajusin kuinka tärkeää on, että luomme uskoa myös toisillemme. Varmasti kaikki olemme jossain kohden sokeita itsellemme, ja silloin on arvokasta kun ulkopuolelta tulee valoa. Ja sitäpaitsi, vahvistaessamme toistemme valoa, vahvistamme samalla itseämme!

.

Tosiaan, yksi vapaalippu torstain Matteuspassioon on jaossa. Eli Suomalainen Barokkiorkesteri ja Suomen Laulu sekä Helsingin konservatorion lapsikuoro esiintyy klo 20 Johanneksen kirkossa. Laita sähköpostia jos haluat osallistua arvontaan, joka suoritetaan ke 4.4. klo 19. Ja saa niitä lippuja luukultakin, about 30e hintaan. Eli spostia henrica.fagerlund@gmail.com jos haluat osallistua! :)

Niin paljon uutta!

Naapuritalon seinustalta löysin ihania kevään ensinuppuja. En tiedä mitä lajiketta, mutta Elämää näissä ainakin on! :)

 .

 .

.

Tänään tiedostin yhden hyvän jutun lisää, mistä kiitos henkilölle, joka valitteli ja sai täten minut ajattelemaan asiaa :) Nimittäin aiemmin minua otti päähän, että asumme niin "kaukana kaikesta" ja bussimatka kestää 30min ja toisinaan bussiakin joutuu odottelemaan melkein puoli tuntia jos on justiin mennyt. Sitten kun innostuin elämäntapaoppaista ja kirjat kulkivat mukana kassissa niin aloin lukemaan niitä bussissakin. Kunhan menee eteen istumaan ei tule huonovointiseksi! Nykyään suorastaan nautin näistä lukuhetkistä pysäkillä ja bussissa ja monesti huomaan toivani, että bussimatka kestäisi vielä pitkään, kun on niin mielenkiintoista luettavaa :) Jos en lukisi bussimatkoja, niin en tiedä missä vaiheessa ehtisin muuten. Eli on suorastaan siunaus, että matka kestään niin kauan!

Asiat voi nähdä monesta näkökulmasta. Elämään tuo huomattavasti lisää iloa, kun tiedostaa myös ne hyvät näkökulmat! Niiden etsiminen on sitäpaitsi aika hauskaa ja joskus haastavaakin harrastetta. Haastavuus on muuten hyvä merkki siitä, että juuri sen haastavan asian miettiminen tuo mukanaan paljon uuden oppimista!

Kaikki on mahdollista

Aurelia on ollut niin ihanan hyväntuulinen koko päivän! Se kyllä vaikuttaa omaan mielialaani todella paljon. Ihanaa olla hyvällä mielellä ihan "oikeasti", ihan itsestään ja luonnollisesti, ponnistelematta sen puolesta. Aurelia oli tänään ensimmäistä päivää hoidossa muutamaan viikkoon. Siellä se jotenkin ryhdistäytyy eikä kehtaa uhmaskella hoitotädille ja kavereiden kuullen. Ja kun hän oli ollut sopivan verran aikaa on sellaisessa paikassa, missä hän itse valitsee käyttäytyvänsä kunnollisesti, niin hän oli päässyt sellaiseen mielentilaan kiinni ja se pysyi koko loppupäivän. Tulipa yhtäkkiä muuten vahvasti olo, että tätä voisi jollakin lailla soveltaa omaankin elämään... :)

Maanantait on kivoja päiviä. Sellaisia hyvällä tavalla itsekuripäiviä. Kun Aurelia meni hoitoon, minun oli tosi helppo tehdä kaikkia oikeita työasioita, jotka olivat jääneet rästiin. Ja voi että siitä tuli hyvä mieli! Myös ensimmäistä kertaa koskaan aloitin työpäiväni meditoimalla. Se oli oikeasti tosi helppoa eikä lainkaan pitkäveteistä. Uskon, että tulen kehittymään tässä asiassa kun harjoittelen.

Itsekurista tuli mieleen! Tein eilen erittäin mielenkiintoisen mielikuvitusharjoituksen. Se oli helppo ja nopea tehdä. Nyt sain vain todeta, että se tosiaankin toimii ja hämmästyttävän tehokkaasti! Suosittelen kokeilemaan, tässä ohje (Wayne W. Dyer: Sinäkö ihmeiden tekijä): Kuvittele itsesi tekemässä jotain sinulle vaikeaa asiaa: hölkkäämässä pari kilometriä, kieltäytymässä alkoholista ravintolassa, leipomassa kakkua ensimmäistä kertaa tai käymässä elokuvissa lapsesi kanssa. Valitse asia, joka tuntuu juuri sinusta epätavalliselta tai hankalalta. Kuvittele sitä hyvin elävästi. Kirjoita siitä yksityiskohtainen kuvaus paperille tai nauhoita kertomuksesi. Tee näin useita kertoja ja yritä sitten toteuttaa kuvitelmasi käytännössä.

Valitsin ensimmäisenä "helpon" eli yksinkertaisen asian, nimittäin riisikakkujen puputtamisesta kieltäytyminen. Riisikakut ovat ihan turhaa ruokaa, ja jos syön yhden, niin syön heti perään viisi lisää. Ja jos tiedän, että kaapissa on riisikakkuja, niin itsekurini ei ole riittänyt niistä kieltäytymiseen ja näin kierre on valmis... Tein harjoituksen vain mielessäni, en jaksanut kirjoittaa mitään. Tein sen sitäpaitsi vain kerran ja silti se toimi!!! Kuvittelin vahvasti mielessäni tapahtuman, missä minun teki aivan valtavasti mieli syödä riisikakkuja ja sitten kieltäydyin niistä ja annoin niiden olla. Ihmeellistä oli tuntea se tunne, miltä kieltäytyminen ja niiden syömisestä luopuminen tuntui. Tunnustelin sitä fiilistä pitkään. Ja siinä se koko harjoitus olikin. Illalla, kun alkoi taas tehdä mieli puputtamista muistista pulpahti itsestään esiin tuo kieltäytymisen tunne. Sitten vain yritin toteuttaa kuvitelmani ja se olikin ihan todella helppoa! Ensimmäistä kertaa ikinä minun oli tosi helppo antaa niiden olla! Seuraavaksi voisin valita haastavampia ja isompia juttuja. Vaikkapa sellaisen tilanteen, missä minua ärsytetään ja annan sen kaiken vain olla ja mennä ja pysyn hyvässä. Itse asiassa jo tämän verran kirjoittaminen auttoi minua juuri tällä hetkellä! Kaikki on mahdollista! Tämä on kivaa! Minusta tulee selkästi ihmeiden tekijä :)

Höpöttäjä hiljaiseksi ilon kautta

Toiset nauttivat shoppailusta, mutta minulle se on todellinen haaste. Keksin nopeasti satamiljoona syytä, miksi shoppailu on ärsyttävää. Eilen vihdoin menin sitten kaupoille ja sain todella nopeasti itseni kiinni huonosta asenteesta. Hups... Sisäinen höpöttäjä selitti jatkuvasti kuinka rumaa ja epätyylikästä kaikki oli. Lopulta päätin, että nyt riittää. Muutin asenteeni. En oikein osaa selittää, mutta jotenkin vain tiesin, että pitää vain löytää ne minun vaatteet, ei sen ihmeempää. Välillä kyllä taas hermostuin, että no missä ne nyt täällä on ja sitten taas hiljensin höpöttäjän ja vaihdoin iloiselle mielelle. Ja sitten, aivan ilman ennakkovaroitusta siinä oli se alennusrekki. Siinä oli perusfarkut kympillä. Ja vieressä musta pitkä keikkahame kympillä (klassisen musiikin keikoilla pitää aina olla pitkä musta hame). Otin ne ja menin sovituskoppiin. Sujahtivat hyvin. Tosin höpöttäjä heti väitti, etteivät farkut näyttäneet hyvältä takapuolesta. Pyh, sanoin sille, ei se ole farkkujen syy jos perse näyttää huonolta, he he :D Täytyyhän sitä johonkin pukeutua kunnes saa työstettyään itselleen sen superperseen... ;) No, tänään kuljin uusissa housuissa ja vilkaistuani itseäni näyteikkunan peilikuvassa olin oikein tyytyväinen farkkuostokseen (tosin perse ei näkynyt näyteikkunan kautta, mutta ei kerrota sitä höpöttäjälle). Ja keikkahameen ostaminen varmaan tarkoittaa, että nyt tulee keikkaa ;)

Kaupoilla oli myös hevisauruksia liikkeellä jakamassa nimmareita lapsille. Niillä oli kyl kans aika hienot keikkavaatteet!

 .

Aina toisinaan kuulen tarinoita, miten ihmiset ovat oppineet arvostamaan elämää, lähimmäisiään ja itseään vasta jonkun suuren dramaattisen ja vakavan mullistuksen seurauksena. Juttelin tänään tuntemattoman vanhan ja viisaan naisen kanssa aiheesta ja kerroin kuinka toisinaan mietin, että milloin se dramaattinen käänne osuu omalle kohdalleni, kun elämässäni on aina mennyt kaikki hyvin. Hän rohkaisi ihanasti, että eivät kaikki tarvitse sellaista elämänkoulua. On mahdollista oppia samat asiat ilman dramaattisiakin välikohtauksia jos vain niin haluaa! Ihan mahtavaa! Elämän, lähimmäisten ja itsensä arvostaminen, sehän on loppupeleissä ihan helppo juttu, koska se on vain tahdon asia! Miksi opetella kantapään kautta kun voi opetella ilon kautta :)

Tänään Tapio yhtäkkiä kysyi olenko laihtunut? Sehän on melkein kaunein kehu mitä naiselle voi antaa. Vastasin vahingossa "mitä sä mielistelet... ai mistä muka laihtunu??" Höpöttäjä taas lipsautteli. Ei näin. Ainakaan jos haluaa toistekin kuulla samalta henkilöltä kehuja. Seuraavan kerran jos satun saamaan kehuja vastaan kyllä "Mitä, olenko laihtunut!? Mukava kuulla, että vaikuttaa siltä! :D" Tuossa jonkun aiemman postauksen kommenteissa puhuttiin hyvän vastaanottamisesta. Se on myös hyvin tärkeä tapa pitää hyvä meininki ja valoisuus yllä! Kun tulee kehuja, niin vastaus kuuluu "Kiitos, ihana kuulla!" tai jotain sinnepäin. "No tää nyt on tämmönen ihan surkee" jne on kehujan aliarvioimista ja muutenkin vanhanaikaista. Kiitä siitä, että kehuja antoi kehunsa ja jätä mainitsematta jos olet kehun syystä eri mieltä, se on ihan turha pikkuseikka se! Pidetään hyvä liikkeellä! :) Kehu kaveria ja jos tulee negaa vastauksena, niin rohkaise: "Ota hyvä vastaan!"
.

Mielikuvitus ja vaikutus

Tuntuu, että elän jännittävää aikaa! Tämä positiivisuusajattelu on vienyt minua paljon pidemmälle, kun aluksi kuvittelinkaan. Tuntuu, että alan näkemään asioita oikeasti uudella tavalla. Tilanteita, ihmisiä, eläimiä, fiiliksiä. Ehkä osaan myöhemmin selittää paremmin kun olen tottunut tähän, mutta tuntuu, että pystyn aistimaan asioita, ikään kuin menemään asioiden ja syiden "sisälle" ja sitä kautta ymmärtämään sen sijaan, että katselisin maailmaa itsestäni erillisenä ja tekisin sen perusteella omia johtopäätöksiä. Tämä on aika huikeaa :)

Ehkä helpoin aistittava asia on ilmapiiri. Olen oikeastaan aina ollut sille hyvin herkkä. Mutta nyt vasta olen huomannut, miten valtavan paljon itse vaikutan siihen, halusin tai en! Esimerkiksi eräässä kahvilassa oli kahvilatyöntekijä, joka vaikutti hyvin kireältä ja siksi en oikein tykännyt hänestä. Joskus saatoin mennä toiseen kahvilaan jos huomasin hänen olevan töissä välttyäkseni tämän negatiivisuudelta. Sitten kerran vain päätin suunnata vahvaa hyvää tahtoa tätä ihmistä kohtaan odotellessani omaa vuoroani. Sillä kertaa nainen käyttäytyi hyvin neutraalisti, mikä oli ihan ilahduttavaa. Mutta sen jälkeen joka kerta kun olen kahvilassa käynyt hän on ollut mitä aurinkoisin ja ystävällisin! Muutin varmaankin myös itse omaa käytöstäni ja se heijastui hyvin nopeasti! Tämä ei ollut mikään huuhaatemppu, vaikka se perustuikin mielikuvitukseen. Meillä jokaisella on tämä kyky ja sitä kannattaa ehdottomasti käyttää, koska siitä seuraa paljon hyvää tosi monelle henkilölle ja lisäksi se tulee moninkertaisena takaisin itsellemmekin! Mielikuvitus on vahva työkalu, tämä kannattaa pitää mielessä :)

Liittyyköhän tää kuva mitenkään aiheeseen? Mut aika makee on!

Tästä tuli mieleen hieno intiaanitarina, jonka ehkä olet jo kuullut. Mutta siltä varalta ettet, niin tässä voit tutustua hienoon viisauteen, jota on helppo soveltaa omaan elämään:

Vanha Cherokee-tarina kahdesta sudesta. Eräänä iltana vanha Cherokee kertoi pojanpojalleen taistelusta, mikä oli käynnissä hänen sisällään. Hän sanoi: "Poikani, se tapahtuu kahden suden välillä. Toinen on paha: vihaa, kateutta, surua, katumusta, ahneutta, ylimielisyyttä, itsesääliä, syyllisyyttä, katkeruutta, alemmuutta, valheita, väärää ylpeyttä, ylemmyyttä ja egoa. Toinen on hyvä: iloa, rauhaa, rakkautta, toivoa, seesteisyyttä, nöyryyttä, ystävällisyyttä, suopeutta, empatiaa, anteliaisuutta, totuutta, myötätuntoa ja luottamusta." Pojanpoika ajatteli asiaa hetken ja sitten kysyi isoisältään: "Kumpi susi voittaa?" Vanha Cherokee vastasi yksinkertaisesti: "Se kumpaa syötän."

Onnistunut ensimmäinen haastepäivä

Kuinka sujui ensimmäinen valittamaton tai pitäisikö sanoa valopilkkuna olemisen päivä? Eilistä ei voi laskea, koska aloitin haasteen vasta puolilta päivin ja olin aamusta jo ehtinyt valittaa... Ainakin vastaanottajan mielestä ;) Tilannehan on aika usein kuten ystäväni ihailtavan rehellisesti FB:ssä ilmaisi "naamioin sen [valittamisen] taitavasti ikävien tosiasioiden esiintuomisen viittaan".

Päivä sujui helposti, koska olin enimmäkseen kahden Aurelian kanssa, joten valittamisen aihetta ei juurikaan syntynyt. Kaupassa tuli valitustilanne, jossa kärppänä valitsin puoleni :) Myyjä nousi samaan hissiin kanssani, tarkoituksena mennä ulkoilmaparkkikselle hakemaan ostoskärryjä. Hän valitteli, kuinka kylmä oli ja hänellä ei ollut takkia. Hymyilin hänelle ja sanoin "No, ainakin se piristää tehokkaasti". Nainen katsoi minuun ja nauroi "No sitä se todella tekee". Kumpikin astuimme hissistä ulos iloisena. Näin se ilo tarttuu :) Olisi voinut olla toisenkinlainen fiilis. Minä hämmästelin, kuinka helppoa se oli :)

Oikeastaan olin hyvin iloinen siitä, että yleensäkään pääsin ulos (eli kylmään), koska olin koko päivän kahden Aurelian kanssa, joka oli vähän flunssainen. Päikkäreille hän ei kuitenkaan suostunut muuten kuin vaunukävelylle, joten pääsin hengittämään ihanan kirpakkaa ja raikastavaa ilmaa! Tyttö oli tietysti topattu täyteen ja laitoin vielä sadesuojankin päälle, että pääsi suojaan viimalta. Ulkoilma maistuu niin ihanalle kun on koko päivän ollut sisällä!

Toisemman kerran meinasin ajautua valittamiseen, kun juttelin erään tutun kanssa, jolla oli samantapainen haastava elämäntilanne kuin minulla joskus. Ryhdyin jo sypmatiseeraamaan, miten hankalaa se minullakin silloin oli kun muistin tämän hyvän haasteen! Vaihdoin heti moodia ja sanoin "Tällä hetkellä asia kyllä toimii tosi hyvällä tavalla ja olen siitä erittäin kiitollinen".

Kauppakeskuksen hississä oli helppo peesata iloisuutta kun muutkin hissimatkustajat olivat hyvällä tuulella. Näinkin näennäisesti pienestä asiasta jäi hyvä mieli pitkäksi aikaa, veikkaan, että muillekin kuin vain minulle :)

Sitten vain kävi niin, että Aurelia heräsi kesken kauppakeskusreissun alle tunnin nukuttuaan. Meinasin harmitella, mutta tajusin, että sellainen on ihan turhaa, koska se ei auta mitään. Aurelia halusi mennä kirjastoon, joten sinne! Satuhuoneessa sain lueskella onnellisuusoppaita ja Aurelia onnellisena kiipeili kukkatyynyillä ja leikki kirjaston pehmoleluilla :)

Onnellisuusoppaassa oli paljonkin hyviä juttuja, mutta yksi syöpyi mieleeni vahvasti. Tuntui, että tämä ajatus todellakin pakottaa ryhtymään toimimaan. Että ei ole jotain sieltä välistä, vaan joka hetki on valittavana puoli.

"Meillä on vapaus antaa valta itsetuhoisille ajatusmuodoille tai palauttaa valta sille alkulähteelle, joka on ilo, sopusointu ja ääretön rakkaus." -Annastina Vrethammar

 .

Mörinää

Aaah, rakastan näitä hetkiä kun pitkän hiljaiselon jälkeen asiat alkavat taas pyörimään! :D Puhun siis rentoutuskonserteista. Nyt on jälleen pää suoltanut uusia ideoita ja alkaa näyttämään siltä, että palaset loksahtavat kohdilleen ja pystyn toteuttamaan ne! Tämä on fiiliksistä mitä parhain! :) Konsertista tulee hieno, sellainen kutina on. Konsertin herkkuihin kuuluu mm. bysanttilaisia kirkkolauluja kahdella bassolla soitettuna. Klikkaa tästä makupala, mutta varaudu omituiseen hypnoottiseen oloon.

Nyt kun päästiin hyvään syvään tunnelmaan, niin uskallan ehkä puhua hieman syvemmistä asioista. Positiivista elämänasennetta harrastaessa nimittäin ei voi välttää kohtaamasta innostavia elämänkysymyksiä aiheista johdatus, sallimus, korkeampi äly, universaali rakkaus jne. Tarkoitan, kyllä kai ateistikin voi harrastaa positiivista asennoitumista, mutta jotenkin tuntuu, että jos tosissaan uskoo hyvään, niin voi olla haastavaa kieltää minkään "korkeimman hyvän" olemassaolon. Sen sijaan johdatukseen, sallimukseen ja korkeimpaan rakkauteen uskominen tukee positiivista asennoitumista ja on muutenkin aika kivaa. Ja jännittävää! Huomaan kokoajan enemmän ja enemmän pieniä "sattumia", ja tulee aika kupliva olo kun laittaa ne Jumalan (no niin, uskalsin mainita nimeltä!) piikkiin. Se on hauskaa! :) Ikinä ei voi etukäteen tietää mitä ihmettä ja yllätystä seuraavaksi tapahtuu :)

.

Huomaan olevani yhtäkkiä innostunut myös presidentinvaaleista. Aiemmin en seurannut kampanjointia mitenkään enkä oikeasti edes kunnolla tiennyt ketä siellä valittavana edes on. Vielä äänestyspäivänä olin hieman epävarma ketä äänestäisin. Nyt vallitsevassa huumassa tajusin, kuinka hienoa hetkeä elämme! Meillä on yhtäkkiä ihan oikesti mahdollisuus saada uusia hyvinkin raikkaita tuulia tähän maahan. Kutkuttava ajatus eikö!? En aio tässä politikoida tämän enempää kuin, että kiva uusi käänne tässä muuten niin harmaassa ja ei-kiinnostavassa poliittiikkapelissä. Meitsikin ihan innostui (vaaleista), ja se on harvinaista! :)

Tein myös konserttimainoksen. Tervetuloa kuuntelemaan lisää mörinää!