Blogiarvonta :)

Kävin Helsinki Day Span Body Holiday -tapahtumassa. Kaunis paikka ja mukavan oloisia ihmisiä. Aluksi hieman mainostyyppistä toimintaa, mutta sitten ohjelmassa oli luentoja, NLP-työskentelyä, joogaa ja mindfulnessia. Rahalla olisi saanut jotain hoitojakin. Ilahduttava ja miellyttävä irrottautuminen perusarjesta. Parin tunnin miniloma :)

Seuraava BodyHoliday on sunnuntaina 22.4. ja siihen on nyt lippu arvottavana! :) Arvontaan osallistuvat kaikki jotka ovat ilmoittautuneet lukijaksi arvontapäivään pe 13.4. mennessä. Lukijaksi voi liittyä klikkaamalla sinistä palkkia "Liity tähän sivustoon" blogisivun oikeassa reunassa. Jos et halua liittyä sitä kautta, voit osallistua myös laittamalla sähköpostia suoraan minulle henrica.fagerlund@gmail.com. Eli jos olet jo blogin lukija olet automaattisesti mukana arvonnassa, eikä sinun tarvitse tehdä mitään :)  Ja oli siellä muutamia miehiäkin, joten rohkeasti vaan mukaan ;)

Tein NLP-klinikalla kompastuskivitestin ja sain myös pikaohjeet erilaisten kompastuskivien välttämiseen. Kas tässä:

Aamuinen matka tuonne tapahtumaan oli ihanan valoisa. Onnekseni myöhästyin bussista ja seuraavaan oli puoli tuntia aikaa, niin ehdin kävellä jo aika monen pysäkin päähän nauttien linnunlaulusta, auringonpaisteesta ja heräävästä luonnosta :)

Tämä oli aivan huippulöytö!

Mutta tämäkin piristi :)

Ja vielä pieni avautuminen lopuksi... Melkein koomista kuinka elämä tuntuu laittavan oppimani asiat saman tien testaukseen. Tuo eilinen viisauden/kärsimyksen tie -oivallus sai tänään ihan konkreettisen ulottuvuuden. Käytönnässä elämä loi tilanteita ikään kuin testiksi tai harjoitteluksi, että miten niitä valintoja tehdäänkään...

Eli tänään kamppaillut pettymyksien, epäreiluuden ja "miksi juuri minä" -tunteiden kanssa. Mutta pystyin tietoisesti tarkastelemaan tilannetta "ulkopuolisesti", mikä auttoi kovasti. Katselin kuin pientä tyttöä, joka on saanut ihanan herkullisen jäätelön ja ensimmäisen nuolaisun jälkeen pudottanut sen hiekkaan. Tunsin kaikki hänen pettymyksen ja epätoivon tunteensa, jopa kuulin hänen toivottoman itkunsa. Mietin, mikä olisi viisain tapa lohduttaa tyttöä? Ainakin heti lopettaisin ajatukset tytön syyttämisestä tai muusta rankaisemista! Ostaisinko uuden jäätelön? Entä jos se ei olisi mahdollista? Yrittäisinkö auttaa ymmärtämään, että elämä toisinaan vain on mitä on? Että asiat joskus vain tapahtuvat ilman, että kukaan olisi syyllinen? Millä tavalla selittäisin? Kovin selkeitä vastauksia en löytänyt (vielä), mutta pohtiminen itsessään tuntui hyvin tarkoituksenmukaiselta. Siinä jo yksi hyvä puoli tapahtuneeseen!

Tämä sama tapahtui myös pienemmässä mittakaavassa eilen, kuin helpompana valmistautumistehtävänä tämänpäiväiseen :) Raaka kananmuna tippui lattialle ja hajosi. Reaktioni oli aika lähellä tuota jäätelöpallofiilistä. En kuitenkaan ärtymykseltäni saanut aikaiseksi siivota kananmunaa heti pois vaan se jäi lattialle lojumaan kuin luovuttaneena. Mutta hetken päästä se oivallus jo tulikin! Tässähän mainio tilaisuus testata vahnav kansan keinoa: olisiko raa'asta kananmunasta hyötyä Aurelian takkuisiin hiuksiin! Siispä kaavimella nostin kananmunan purkkiin ja suihkussa pestiin sillä hiukset. Riitti meille molemmille. Ja se tosiaankin toimi, hiuksista tuli paksun ja pehmeän oloiset! Ja ovat pysyneet sileinä jo kokonaisen päivän, mikä todellakin on ennätys! :) Näennäisesti ikävät asiat voivat olla kultakaivoksia!

Kaava siis meni: vahinko -> pettymys -> oivallus -> hyvä seuraus. Nyt vain luotan elämään, että sama kaava toistuu myös isommissa asioissa :)

Sunnuntain lepohetki

Röhnötin aamutokkuraisena sohvalla kun Aurelia toi luokseni Tapion lammaskarvatossut. "Mamma tossorna på!". Sitten Aurelia katsoi minua mietteliäästi arvioiden syytä röhnöttämiseeni ja sanoi käskevästi "Mamma sova!". Totesin itsekin, että siinäpä mitä parhain idea. Valuin autuaana olohuoneen lattian matolle selinmakuulle ja hengitin syvään ja suljin silmät. Lisää tällaista!


Kohta Aurelia tuli sohvatyynyn kanssa "Mamma dynan" ja asetti sen huolellisesti pääni alle. Ihan mahtavaa! Ja hetken kuluttua hän tuli harsorätin kanssa "Mamma täcket på!" ja peitteli minut hellästi rätin alle. Aivan parasta! Aurelia käyttää itse lapasten sijaan käsissä kissatossuja vaunupäikkäreillä ja koska ne siis kuuluvat asiaan, tuli hän pian kissatossujen kanssa ja alkoi laittamaan niitä minulle käsiin. Ja minä vain nukuin <3 Ihanaa kerrankin olla itse hellittävänä ja hoidettavana <3 <3 <3 Siinä vuorotellen Aurelia korjasi peittoa paremmin, vaihtoi lapasia kädestä toiseen ja välillä yritti laittaa niitä lammastossujen tilallekin. Lopuksi hän tuli toisen tyynyn ja pyyhkeen kanssa ja kääriytyi viereeni nukkumaan <3 Koin valtavaa onnen tunnetta! Ja osasin myös arvostaa hetkeä, sillä mielessäni kävi, että tämä pieni ihastuttavan rakas tyttö kasvaa kokoajan ja tulee myös joskus muuttamaan luotani kokonaan pois. Voih... Ymmärsin, että silloin on turha haikailla takaisin, vaan tilanteista on nautittava juuri nyt!!!


Mieheni harrastaa hyvien kirjojen lainaamista. Se on mitä mahtavin juttu, koska en itse jotenkin löydä kirjastosta mitään kiinnostavaa. Tällä kertaa löysin lainakirjojen läjästä Kaisa Jaakkolan "Hormonidieetti". Ei varsinaisesti mitään minulle kovin uutta tai mullistavaa, mutta yksi kohta kyllä kolahti ja kovasti:

Unen priorisointi voi tuntua tylsemmältä kuin ruokavalion viilaaminen, mielenkiintoiset lisäravinteet tai uudenlainen treeniohjelma, mutta se voi antaa tuplaten ne tulokset, mitä yrität hakea pilkunviilauksella.

Tuo on kyllä niin totta! Tämän pidemmälle en ole vielä kirjassa päässytkään. Pikkusen pläräsin jo eteenpäin, ja kiinnostavia juttuja tulossa. Ihanaa sitten joskus lueskella kun ehtii!

Löysin itselleni ja teille lukijoille aivan todella ihastuttavan luukun. Klikkaa ja ihmety :)

Luukku 4

 

Supertehokas elämänlaadun kohennuskeino!

Aika mahtavaa! Viime päivinä olen oikeasti mennyt nukkumaan yhdeksältä ja herännyt seitsemältä. Kyllä elämä hymyilee kun on nukkunut riittävästi! Voin mitä lämpimämmin suositella ihan kenelle tahansa samaa kaavaa! :) 

Tiedän kyllä sen jutun, että jumittuu netin (tai telkkarin) ääreen ja yhtäkkiä kello onkin jo kaksitoista. Eikä minulla ole mitään vippaskonstia tähän. Itselleni tämä autuus avautui niinkin "ei-positiivisesta" asiasta kuin piinaavan jomottavasta päänsärystä. Sitä jatkui monta päivää ja se tuntui silmien takana ja aiheutti kovasti väsymyksen tunnetta. Siispä ei ollu mikään ongelma mennä aikaisin nukkumaan. Suorastaan odotin, että pääsisipä nyt äkkiä nukkumaan. Ei kiinnostanut nettihommat tippaakaan, koska ruudun tuijottaminen vain pahensi särkyä.

Ja tässä ollaan nyt, kolme yötä n 10h nukkuneena täysin terveenä ja hyvissä voimissa! Ja kyllä, näöntarkastukseen on varattu aika myös, varmuuden vuoksi. Mutta mitä halusin tällä sanoa oli, että ikävät ja inhottavatkin asiat käänytvät lopulta hyviksi, jos vain vaivautuu huomaamaan asiayhteyden. Ilman tuota päänsärkyä en luultavasti olisi saanut itseäni nukkumaan kolme yötä peräkkäin yli 10h/yö. 

Nyt tuntuu, että ajatus kulkee, hartiajännitys on kadonnut, lepopulssikin laskenut (päänsärky oli varmaan myös varoitusmerkki ylikierroksista) ja suhtaudun innokkaasti päivän tapahtumiin. Tänään onkin tulossa aika jännittävä päivä, siitä myöhemmin lisää :) Ja vaikka tässä onkin vähän näitä stressaavia epävarmuustekijöitä ilmassa, niin tuntuu, että en viitsi ottaa niistä mitään painetta kun en asiaan kuitenkaan voi tässä hetkessä vaikuttaa. Jos olisin väsynyt, niin erittäin todennäköisesti suorastaan panikoisin näitä asioita. Ajattelenkin, että tässäpä on mainio paikka "kohtalon" tai "johdatuksen" tai "millä nimellä nyt haluatkaan kutsua -asian" vaikuttaa ja ohjailla :) Että onpas ihan jännää katsoa toimiiko joku ns. "korkeampi voima". Tai siis kai sellainen nyt aina jollakin tasolla toimii, mutta että mihin suuntaan se sellainen minua nyt vie ;) 

Nukkuminen tekee uskomattoman hyvää niin ruumille kuin mielelle ja sielullekin! 

Sijoita itseesi niinkin miellyttäävällä tavalla kuin nukkumalla! <3

Ja vieläpä täysin ilmaiseksi! :)

(tai saa minulle maksaa konstultointipalkkiotakin ;)