Me täs metäs!

Sisukasta porukkaa

"Onks pakko jos sattuu?" kuulin puhuttavan jumppalan pukkarissa.
"Ei oo", vastasin nauren. "En tiedä mistä puhuitte, mutta ei tosiaankaan oo!"

Tästä alkoi pitkä ja innokas keskustelu, johon yhtyi muutkin paikalla olevat jumpparit. Ihan mahtavaa voida jakaa oppimiani hyvinvointijuttuja! Varsinkin kun nämä henkilöt olivat niin kiinnostuneita jakamistani näkökulmista, jotka olivat heille täysin uusia. Näistä puhuttiin:

Kun treenaa positiivisella mielellä, tulokset ovat paljon paremmat! On helpompi keskittyä ja treenin ilo antaa mahtavaa lisäpotkua. Plus, että se on paljon kivempaa, motivoivempaa ja tekee mieli tulla uudestaan! :) Jos treeniä aloitellessa ottaa päähän kovasti, kannattaa kiinnittää koko huomio treenin hyviin puoliin, vaikkapa sen tuomana hyvään oloon, ilahduttavaan sosiaaliseen tapahtumaan, itsensä likoon laittamiseen yms. niin vahvasti, ettei ärsytykselle enää jää tilaa (jolloin sen unohtaa). Ja tätä kannattaa soveltaa muuallekin kuin treenaamiseen! :)

Säilytä uteliaisuus ja leikkisyys. Kaikessa elämässä :)

Kipu ja muut epämukavat tuntemukset ovat tärkeitä asioita huomioida. Keho kertoo, että tämä ei sovi ja täytyy heti lopettaa. Mitä pienemmällä uskomme, sen helpommalla pääsemme. Jos tainnutamme kivun tuntemuksen mielen tai lääkkeen voimalla, kroppa joutuu vääntämään viestinsä rautalangasta. Ja sittenkään uskoo, niin pian itkee ja uskoo.

Konkreettisena toimenpiteenä kivun lieventämiseksi ja palautumisen nopeuttamiseksi on laittaa palautusjuomaan MSM:ää (kg. google) sekä ottaa magnesiumia purkista illalla ennen nukkumaanmenoa. Halpis magnesiumoksidi imeytyy huonosti, joten kannattaa ottaa hieman kalliimpi magnesiumsitraatti (on niitä muitakin magnesiumyhdisteitä, oksidi on huonoin, kaikki muut parempia).

Jos haluaa minimoida rasitusvammat, kivut ja epämääräiset fiilikset ja samalla maksimoida treenitehot, kannattaa tehdä hyvin lyhyt ja superintensiivinen treeni. Vaikkapa tällainen kymmenenminuuttinen:

Tulin metsän kautta kotiin. Miten ihana paikka se onkaan!

Sileäksi kuluneet MBT-kenkien pohjat antoivat sopivasti lisähaastetta jäisille poluille :)

 .

Polku oli varsin monipuolinen seurattavaksi.

 .

Sitten tein päivän parhaimmat löydöt. Ei tosi enää metsässä, vaan erään aidan reunukselta :)

Kevään ensimmäinen kukkabongaukseni ei ollutkaan leskenlehti. Mikähän tämä oikein on?

 .

Sisukasta porukkaa nämä krookukset!

 .

Oraissa on uskomattoman vahvaa elinvoimaa!

Aurinko paistaa!

Kevätaurinko herätti keittiön ikkunan asukkaita!! Tässä meidän sunnuntaiset hyvät :) Ihanaa maanantaita! :)

Keittiön ikkunan asukki tietää: kevät tulee! :)

. 
Aamupalaksi luomupekonia, luomukananmunia, ituja... Nälkä tuli vasta kello 16 :)

Lämmin ilma ja aurinko houkutteli jälleen metsään :)

.

Löydettiin metsä puilta

Metsä on kyllä upea paikka! Vaikka meillä on tässä ihan vieressä hienoa metsää, niin koko talvena ei ole tullut käytyä (liian kylmä, liikaa lunta, liian liukasta, liian pimeää...). Aurelia yhtäkkiä keksi, että metsään olisi kiva mennä poimimaan mustikoita. Sanoin, ettei talvella ole mustikoita. No siinä tapauksessa ruusunmarjoja! Ei niitäkään ole... Siellä on vain lunta, mutta mennään toki katsomaan sitä! Ja suluissa mainitut ennakkoluulot unohtuivat sen tien!

Tuu jo äiti!

Pienet kiemurtelevat polut ja kantava hanki innosti meitä kovasti. (Hanki kyllä tavallaan kantoi pieniä jalkoja hieman paremmin kuin isoja...)

Pikkuinen koira käveli vastaan. Siitä tuli heti Aurelian kaveri.

Metsän rauhallinen olemus ja hiljainen elämä tuntui ihmeelliseltä. Muistin jälleen kuinka pelkkä metsässä oleilu tasapainottaa ja puhdistaa mielentilaa niin kivalla ja raikkaalla tavalla! Täällä voisi käydä useamminkin! Kun kerran ilmaiseksikin pääsee! ;) Sitäpaitsi metsäinen ulkoilma tuntuu niin ihanalta poskilla ja maistuu niin raikkaan hyvältä keuhkoissa!

Pehmeyttä ja virtaavuutta

Onkohan se kohta jo kevät? Linnut lauleli ja maa vihersi :) Lähimetsässä oli paljon keppihevosia ja jänniä käpyjä. On se ihmeellistä! Metsässä on kyllä niin miellyttävä kävellä, aivan toisenlaista ja reilusti mielenkiintoisempaa kuin asfaltilla. Joskus ajattelen, että voisipa aina kaikkialle kävellä metsäpolkuja pitkin, sammal on niin ihanan pehmeää jalkojen alla :)

Lunta löytyi kyllä myös, riittävän paljon vauva-lumiukkoon :)

Joulua edeltävä konserttiputki tuntuu vieläkin vaativan verojaan. Olen jo pitkään ollut väsynyt ja vaikka aikaisemmin ajattelin järjestää lisää rentoutuskonsertteja tammikuulle, niin nyt olen kovin kiitollinen siitä, että ei ole juuri tällä hetkellä konsertteja valmisteltavana. Takki yksinkertaisesti tyhjä. Onneksi olen elänyt riittävän pitkään ymmärtääkseni, että tämä on luonnollista aaltoliikettä. Oikeastaan ihan kaikki menee aalloissa. Vuoroin ylös, vuoroin alas, ja sen hyväksyminen tekee monista asioista tosi paljon miellyttävämpiä. Nimittäin vasta kun aalto laskee, se voi uudestaan nousta! Tämäkin on eräänlaista elämän pehmeyttä, virtaavuutta ja jatkumoa!

Pehmeydestä ja virtaavuudesta tuli mieleen! Parhaaksi akkujen lataamiskeinoksi on osoittautunut Elävöittävä Liikesarja. Nukkuminen ei yksistään riitä, eikä myöskään terveellinen syöminen, vaikka molemmat tärkeitä osatekijöitä ovatkin. Mutta joka kerta kun teen Elävöittävän Liikesarjan tunnen, että akku on täyttynyt pienen piirun enemmän. Elävöittävä Liikesarja on osa Sippoin Wellnessiä, joka taas on kokonaisvaltainen terveyttä edistävä itsehoitomuoto. Kokonaisvaltaisuus tarkoittaa juuri tuota, että mukana on se akunlataus, eli Chi:n voimistaminen. Chi on kiinaa ja tarkoittaa vitaalia elinvoimaa. Vahvistetaan siis elinvoimaa. Mikä on hyvä juttu, koska vahva elinvoima tuntuu kivalta ja ylläpitää terveyttä. Ainakaan minun mielestä ei ole kivaa, jos ei jaksa tehdä mitään. Tai siis tarkoitan, mielestäni on kivaa kun jaksaa ja olo on energinen :) En voi kuin suositella! Treenejä on ainakin Helsingissä Uudenmaankadulla keskiviikkoisin klo 17. Lisätietoja treeneistä ei näköjään netissä olekaan, mutta kuulemma kaikille avoimet silti. Täältä ainakin lisää Sippoin Wellnessistä sekä yhteystietoja.

Kaksi pikkutyttöä meni mustikkaan.

Metsä. Se löytyy aivan meidän takapihan nurkilta. Sama paikka, jossa yleensä käyn Trail Runningilla. Ja silti vasta tänään ensimmäistä kertaa menimme sinne Aurelian kanssa. Jo oli aikakin! Aurelian kaveri Emma sekä äitinsä tulivat myös mukaan. 

Pienet (ja isommatkin!) tytöt tykkäsivät metsästä ja varsinkin mustikoista! Emma lappasi niitä suuhunsa minkä vain ehti, kun Aurelia söpöläinen laittoi mustikoita omimaansa sankoon. Tuli myös testattua keksimäämme extremelajia, lastenvaunujen kanssa vuorelle nousua :P

Ai täältäkö ne superfoodit tulee?

Poimitaan sitten kaikki kun kerta ilmaiseksi lähtee!

Yhdessä kapselissa on mustikkaa alle puoli gramma. Hinta 20e. Morjens.

Tänään minua on ilahduttanut kauniit värit. Meidän keltaiset greippi-imitaatiokupposet ovat ihanan piristäviä! Väreissä on mahtavaa voimaa. Välillä oikein imen niitä katseellani. 

Taustatarkkailija.

Aurelialla on punertavat hiukset!?

Myöskin kahvakuulani on varsin hehkeän värinen ;) Sattui päivän treenivaatteetkin sopimaan samaan teemaan...

Iltapalan herkkuannos oli taivaallinen. Itse poimittuja mustikoita, kermavaahtoa, jossa aavistus oikeaa vaniljaa sekä steviaa. Raakakaakaomassan murusia sekä kuivattuja mulperin marjoja. Supernam!