Hiihtolomainen kevätpäivä

Päivä alkoi lumihommilla.

Jotka ei ihan heti loppuneet....

Pitääpi ottaa järeämmät vehkeet käyttöön.

No niin, lumitunneli on valmis!

Kukkulan kuningas, tadaa! (Aurelia oikeastikin huuteli TA-DAA)

Tähystystorni

Yhtäkkiä alkoi aurinkokin paistamaan ja linnut laulamaan!

Ja sitten, mitä ihmettä! Pajunkissoja!!!

Pihan haapapuussakin oli nuppuja! :) Se on kohta kesä... :D

Eespäin sano tyypit lumessa!

"Tosi hieno keli!", huudahti Tapio heti aamusta. Ulkona oli metrikaupalla lunta maassa ja lisää tuli vaakatasossa niin, että ilma oli aivan valkoinen. Niin no joo, onhan tämä ihan hieno keli olla sisällä, mietin itsekseni. Vaan Tapion into ei laantunut, se suorastaan vain yltyi samaa tahtia kinosten kanssa. Joten lopulta löysimme kaikki itsemme lumihangesta :) Kyllä olin iloinen mieheni hyvästä asenteesta!

Aika paljon oli tullut lunta... :)

Ilmakin oli ihan valkoinen.

Ja lumi peitti melkein jo aidan ja ikkunat!

Muksis maksis, sanoivat ukot pulkkamäessä.

Jiiihaaaa!!!

Peace man! Lumisotaa :)

Ja yksi pieni tyttönen yritteli pysytellä vauhdissa mukana .

Sitten tapahtui ihmeellinen asia: Aurelia halusikin mennä päiväunille äidin sänkyyn. Ja nukkuikin peräti kolme tuntia! Se sopi mainiosti, sillä mitään katuja ei oltu aurattu ja vaunukävely olisi ollut vähän jo liian urheilullista terveydentilaani nähden..

Mutta terveydentilasta pakko oikeasti sanoa, että jee! Kurkkukipu on hellittänyt, siitä olen erittäin iloinen! Toki vieläkin kuljen kurkkupastilli suussa, mutta nyt voi jo hengittää tuntematta kipua. Hieno juttu se! Olisi kova hinku päästä jo kuntoilemaan ja toteuttamaan kaikkia uusia soittoideoita... Ai niin! Kirjoitin aiemmin, että sain akupainannasta paljon apua tämän flunssan selättämiseen, mutta harmittelin, etten muista niistä mitään. No, Tapio järjestää nyt ihan kokonaisen virkistysillan teeman ympärillä, että jos tuntuu ajankohtaiselta, niin mainos tulee tässä:

Keskiviikkona 22.2. klo 17-21 on seuraava Sippoin Wellness ilta. Ohjelmassa terveydenhoitoa sekä akupainantatekniikoin, Sippoin meridiaanihieronnalla että Sippoin Wellness harjoittelun keinoin : )

Keskiviikon erityisaiheena flunssan hoito ja ennaltaehkäisy, sekä jalkojen/varpaiden hoito.

Tapahtumapaikka Helsingin keskustassa.

Tilaisuus keskiviikkona on KAIKILLE AVOIN! Hinta 40 euroa, ohjaajat 10 euroa. Ennakkoilmoittautuminen edellytetään, 050 5328 528 Tapio.

Tapahtumat järjestää Suomen Kansanterveyden ja Terveysliikunnan Edistämisen Seura ry.
Tervetuloa!

Kahvilassa ilahduin, kun maksusekoilun päätteeksi tarjoilija antoi minulle lapun, jossa ilmoitti minun olevan tärkeä :) Ja siitä syystä saisin seuraavan kahvini ilmaiseksi :)

Luin Uskalla Innostua -Ilkan mietteitä valittamisesta. Kun kerran olen tässä valittamattomuushaasteessa mukana, niin tuntuu ihan sopivalta kopioida terävät ajatuksensa tänne:

Yksi valittamisen syitä on se, että valittamisen aikana ei kykene näkemään sitä MITEN asiat voisivat olla tai MITEN asiat saisi muutettua paremmaksi.

Kun siis kyllästyt valittamiseen, niin mieti mikä olisi paras vaihtoehto tilalle, innostu siitä ja jollakin tavalla näe se, että tottakai juuri sinä pystyt saamaan kyseisen muutoksen aikaan. Se minkä haluat elämässäsi, tarvitsee olla ensiksi mahdollista mielessäsi. Tämän jälkeen et enää valita asiasta, vaan mietitkin asiaa uudella tavalla ja keksit keinoja muutokseen.

Valittaminen on hyvää silloin kun se:
- saa miettimään omaa elämää uusin silmin
- auttaa suuntaamaan ajatukset siihen mitä haluaa tilalle
- siitä saa tiedon tai tiedostamisen siihen mitä on vialla tai mitä tarvitsee muokata omassa elämässä
- se aloittaa muutoksen parempaan
- se hymyilyttää, naurattaa tai luo huumoria ympäristössään 


Käytä siis valittamista muutoksen voimana tai jos osaat, niin voit myös hauskuuttaa sillä muita.

Vaalimista

Huh! Kaikki ne ehdokkaat, keitä harkitsin äänestää pääsivät toiselle kierrokselle! :D Sitten onkin miettimistä kumpaa seuraavaksi äänestää... ;) Mutta äänestäminen oli kivaa, kuten pressavaaleissa yleensäkin. Riittävän vähän valinnanvaraa esimerkiksi. Mutta ennen kaikkea hyvä fiilis, paljon iloisia ja rentoja ihmisiä liikkeellä niin monenlaisista yhteiskuntaluokista. Jotenkin vain kivaa, että ihmiset vielä jaksavat äänestää, vaikka kaikki tietävät, että ei yksi ääni ratkaise ja ettei kenelläkään ole enempää kuin se yksi...

Takana hieno viikonloppu, talo jälleen täynnä touhua ja piha täynnä lumilinnoja :) Onneksi kasaan oli pystytetty asianmukainen varoituskyltti näiden vekaroiden varalta.

Aurelia taas ei halunnut yhtään matkustaa pulkassa eikä edes laskea mäkeä, vaan ainoastaan vetää isoveljiään!

Pehmeän valkoinen satumetsä levittyi yllemme.

.

Ja koivuparka oli jo ehtinyt luulla kevään saapuneen ja kasvattanut komean vihreät siitepölypötkylät...

Tähän kuvaan tallentui yliluonnollinen kummituslumimies :P

Nyt on paljon lumikissoja. Kaikki lumikokkareet siis ovat Aurelian lumikissoja.Vaunuihi pääsi matkustamaan ainakin kolme isi-lumikissaa, muutama vauva-lumikissa, äiti-lumikissa, moffa-lumikissa, mummo-lumikissa sekä tietysti vielä Raimo-lumikissa :)

Valkeutta

Siitä nautittiin täysillä niin kauan kuin sitä kesti! Lumesta siis <3 

Vihdoinkin käyttöä Kuusamon Kenkäateljeen löydölle!

Aurelia tekee lumipalloja.

.

.

Olipas muuten puhdistava kokemus siivota vaatekaappi! Yksi jätesäkillinen (rikkinäisiä) meni roskikseen ja toinen säkillinen kirpparille. Tai siis tuossahan ne säkit vielä nököttää odottamassa noutajaa... Mutta kaappiin ei jäänyt juuri mitään. Mikä on hyvä juttu, koska nyt on tilaa uudelle! Uteliaisuudella odotankin, mitä se tulee olemaan :) Ja sitäpaitsi aika mahtavaa, että kaapin ovikin menee ihan helposti kiinni!

.

.

.

Päähäni on jäänyt pyörimään kiintoisa lause jostakin lukemastani kirjasta:

Elämän tarkoitus on kielteisyyden voittaminen.

Itse kääntäisin vielä muotoon "Elämän tarkoitus on myönteisyyden saavuttaminen", koska jonkin voittaminenhan tarkoittaa samalla sitä, että on jokin asia joka on vihollinen ja jota pitää vastustaa. Hyvän puolesta toimiminen on kuitenkin paljon toimivampaa - ja kivempaa! - kuin huonon vastustaminen. Mutta itse asia on mielestäni ihan hyvin oivallettu. Elämän tarkoitus on kielteisyyden voittaminen. Ei ole väliä onko tuo absoluuttisen totta, mutta jos ajattelee sen olevan totta, voi elämä tuntua mukavan merkittävältä ja kiinnostavalta. Ja ikävät asiat on helppo nähdä uudesta näkökulmasta. Ne ovat hyvää harjoitteluvastusta myönteisyyden saavuttamisen oppimisessa. Tai kääntäen: kuinka voisi oppia voittamaan kielteisyyden, jos sitä ei koskaan tulisi vastaan?