Innostusta, iloa, kanssakäymistä :) Joulu tulee!

Tämä ei ole omakuva. Valitettavasti. Mutta Bodyrock on hiittiä.

"Mitä sä oot tehny?!" Olin juuri lopettanut hiittitreenin (HIIT - High Intensity Interval Training) ja olin vissiin hieman jumpanneen näköinen kun jumppalan kahviossa istuskelevat vakkari jumppamummot tervehtivät minua. Kerroin käyneeni salilla. "Sä treenaat varmaan tosi raskailla painoilla?" Mummot olivat vilpittömän uteliaita ja sain vastailla ihan urakalla. "Ei en tosiaankaan, treenaan enimmäkseen oman kehon painolla ja treenini ovat vartin mittaisia. Joo, on mulla ohjelma. Tai siis, teen joka kerta uuden ohjelman. No okei, joskus katon täältä vihkosta jonkun vanhan jos en oo jaksanu kattoo ittelleni uutta. Joo, treenaan koko kropan samalla kertaa. Ei, en käy erikseen lenkillä, se vartin mittainen treeni on samalla lihaskuntoa ja hapenottokykyä kehittävä." Olin kuin mikäkin mainostaja :) Sitten innostuin vielä demoamaan tekemiäni oman kehonpainon liikkeitä, ja mummelit olivat tohkeissaan. "Sä oot kyllä superterveellinen, susta oikein huokuu sellainen hyvinvointi ja valoisuus" Tuntuipa mukavalta kuulla :) Innostuin selittämään positiivista ajattelua. Jotakin tämänsuuntaista:

Treenaan tietoisesti myös mieltä. Ihmisen luontainen taipumus ja evoluution myötä kehittynyt selviytymiskeino on mahdollisimman valppaasti huomata kaikki vaarat ja uhat. Siksi edelleenkin kaikki negatiivinen koukuttaa ajatuksemme hyvin nopeasti ja syö energiaamme aivan turhaan. Olen tietoisesti harjoitellut hyvien asioiden näkemistä ja hyvien tunteiden korostamista. Vaikka meillä on aivoissa aktiivinen vaaratutka, niin tietoisella harjoittelulla on mahdollista vahvistaa positiivisia aivokytköksiä jopa niin paljon, että niistä tulee hallitsevia! Ei se itsestään tapahdu, samoin kuten ei tule itsestään hyvä fyysinenkään kunto. Se vaatii harjoittelua, mutta se on mahdollista ja ehdottomasti sen arvoista!

Keskustelu oli kiinnostava ja lähti rönsyilemään monelle elämänalueelle. Kuuntelin omia innokkaita selityksiäni ja tajusin, että vaikka mummeleihin verrattuna elämänkokemukseni on kovin vähäistä, on minulle silti keräänynyt aika paljon tietoa ja ymmärrystä elämänlaatua ja elinvoimaa vahvistavista asioista. Kuin ihmeen kaupalla olen välttänyt oravanpyörään joutumisen ja siksi minulla on ollut riittävästi resursseja tutkia elämää ja siihen liittyviä korkealentoisiakin asioita. Tajuan terveellisten elämäntapojen päälle ja nautin niiden toteuttamisesta. Minulla on aikaa ja resursseja toteuttaa asioita, joista olen kiinnostunut. Minulla on päänuppi, joka suoltaa hyviä ajatuksia varmaan ainakin yli puolet kaikista ajatuksista. Mutta yksi elämänlaatutekijä on vielä hieman puolitiessä. Nimittäin nukkuminen. Sen osalta on vielä kehittymisen varaa, niin laadun kuin määränkin suhteen. Että ei tarvitse pelästyä, täydellistä ihmistä ei ole vieläkään löytynyt ;P

Päivän pohjavire oli muutenkin alusta alkaen iloisen sosiaalinen. Ja sitä vedinkin puoleeni päivän mittaan! Paitsi innokkaat keskustelut jumppamummojen kanssa, törmäilin pitkin päivää yllättäen ja spontaanisti useisiin mukaviin ihmisiin. Sosiaalinen ja iloinen vuorovaikutus on kyllä mitä parhainta!

Joulu on jännää aikaa! Ja Aurelia osasi itse laittaa koristeet takaisin! <3

Yksi ihanista spontaaneista tapaamisista oli sellaisen kaverini kanssa, jolla on pieni tyttö, jolta jää pieneksi juuri oikeaan vuodenaikaan juuri Aurelialle sopivia vaatteita. Joten Aurelia sai taas ison kassillisen mitä ihanimpia vaatteita <3

Onnellinen pupulapasten omistaja <3

Ja ihanan tyylikäs talvitakki :)

Iloa, rakkautta, tyytyväisyyttä, lämpöä, yhdessäoloa, hyvää mieltä? Ole hyvä:

Luukku 3

Aina ei voi vituttaa

Rakas Päiväkirja. Tänään olen taas ollut yliherkkä. Olen aistinut liian voimakkaana minun kohdistuneita ikäviä energioita ja olen itsekin käyttäytynyt huonosti. Koen, että minua ollaan kohdeltu väärin, ymmärretty väärin, ja ...hetkinen!!! Minunhan piti löytää tästä päivästä hyviä asioita! Kuinka helposti negatiivisuus ottaakin vallan, jos keskittyminen herpaantuu!

Luin hienoa kirjaa. Kirjaa, joka auttoi minua edes aavistuksen verran tuossa yliherkkyystilanteessa. Arvostettu aivotutkija Dr Jill Bolte Taylor sai eräänä päivänä itse aivohalvauksen. Ammattilaisena hän osasi tiedostaa tapahtumaa ainutlaatuisella tavalla. Hänen vasen aivopuolisko muuttui verilammikoksi ja hän eli pitkään pelkän oikean aivopuoliskon voimin. Tämä antoi hänelle aivan uusia näkökulmia ja oivalluksia. Kirja on todella avartava, suosittelen: Dr Jill Bolte Taylor: Elämäni oivallus - kuinka toivuin aivohalvauksesta.

Vasen aivopuolisko on se, joka tiedostaa itsen ja omat rajat. Oikea aivopuolisko taas kokee vahvan ykseyden koko maailmankaikkeuteen, tiedostaa olevansa samaa informaatiota (sähköhiukkasia) kuin koko muu olevaisuus. Vasen aivopuolisko huolehtii siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Oikean aivopuoliskon olemus on elämänilo ja olemassa-olemisesta riemuitseminen. Vasen asettaa rajoja. Oikea on rajaton. Molempia tietysti tarvitaan ja molemmat tukevat toisiaan. Kirjan lukeminen sai kuitenkin ajattelemaan, kuinka vahvasti olemme vasemman aivopuoliskon ohjaamia ja että voisi olla aika hyväksi elämänlaadulle arvostaa ja aktivoida oikeaa aivopuoliskoa enemmän. Tässä muutamia lainauksia:

***

Vasemman aivopuoliskon taitojen saattamisella entiselleen on ollut valtavan suuri haaste monestakin syystä. Kun menetin vasemman aivopuoliskoni neuroniverkoston toimintakyvyn, menetin samalla myös erilaisia persoonallisuudenpiirteitä. Niiden solujen toiminnan palautuminen, jotka olivat anatomisesti yhteydessä aiempaan tapaani reagoida tunnetasolla ja kielteiseen ajatteluuni, on ollut avartava kokemus. Vaikka halusin saada takaisin vasemman aivopuoliskon kyvyt, on myönnettävä, että eräät persoonallisuudenpiirteet, jotka pyrkivät taas heräämään eloon, eivät enää sopineet oikean aivopuoliskoni käsitykseen siitä, kuka halusin olla. Jouduin kohtaamaan yhä uudestaan kysymyksen, joudunko ottamaan takaisin kaikki ne tunteet ja persoonallisuudenpiirteet, jotka olivat neurologisesti yhteydessä siihen muistoon tai kykyyn, jonka halusin palautuvan.

Nyt kun vasemman puoleni kielelliset keskukset ja tarinankertoja toimivat jälleen normaalisti, huomaan, että mielessäni pyörii kaikenlaista ja että joudun helposti kielteisten ajatusten valtaan. Uskon vilpittömästi, että 99,999 prosenttia aivosoluistani ja ruumiini soluista haluaa, että olen terve ja tyytyväinen ja että asiani ovat hyvin. Pieni osa tarinankertojaa ei kuitenkaan tunnu varauksetta hyväksyvän iloisuuttani, ja se osaa taitavasti keksiä ajatuksia, jotka voivat järkyttää mielenrauhaani. 

Suurimpia iloja, mitä aivoverenvuodostani koitui oli se, että sain mahdollisuuden piristää ja vahvistaa viattomuuden ja iloitsemisen neuronikytkentöjä. Halvauksen ansiosta voin taas vapaasti tutkia maailmaa lapsekkaan uteliaana. Oikean aivopuoliskon tietoisuudessa sitoudumme kaikki toisiimme inhimillisten mahdollisuuksien valtavaksi kudelmaksi, ja elämä on hyvää ja me kaikki olemme ihania - juuri sellaisina kuin olemme.

***

Kirja muuten näkyy olevan myynnissä aika sopuisaan hintaan, kokonaiset 8e!

Ihan läppä keli. Me like!

Tänään oli kyllä hienoa roudautua konserttipaikalle autolla! Olen mielestäni ansainnut pikku tauon tuosta ikuisesta bussiextremeilystä :) Keli oli mitä täydellisin rentoutuskonsertin pitämistä varten. Sellainen ihan superankea. Sadetta just sen verran, ettei kannata käyttää sadevaatteita, mutta kuitenkin sen verran, että kokoajan on pikkunihkeä olo. Tuulta niin, että hiukset kokoajan naamalla ja suussa. Harmaata. Pimeääkin. Niin tajuttoman överi keli, että se tuntui ihan läpältä. Joten naureskelin itsekseni :DDD Ha ha haa haa :)

Eikä!! Klo 13 ja päivä kirkaimmillaan... Ei tälle voinut kuin nauraa! :D

Rentoutuskonsertin kuuntelijoilla vaikutti olevan todella "myysiä". Ankeasta ulkoilmasta kömpivät sinne matoille ihanien lämpimien peittojen alle, pimeässä pikkulyhtyjen ja suolalampun loisteessa makoillen ja basson mörinää kuunnellen. Veilä kun olisi ollut takkatuli... Minäkin haluan rentoutuskonserttiin kuuntelemaan! :) Hienoa oli kyllä soittaakin ja ihmiset tuntuivat tykkäävän. Se on kyllä ihan parasta! Tulee niin hyvä mieli, kun voi jakaa hyviä asioita muille :) 

Tulin tosi iloiseksi kun konserttiin saapui blogikilpailussa kylpylävapaalipun voittanut ystävänsä kanssa suoraan juurikin sieltä kylpylästä. Heistä suorastaan huokui hyvä olo ja elämänilo. Keskellä kaamosta! :) Sain myös kotiinviejäisiksi hienon piparitikkarin ja mansikkamehua konserttia kuuntelemaan tulleelta pikkuserkultani :) Kyllä on Facebook huippujuttu, kun sitä kautta tavoittaa kaikki! Jopa ripariystäväni jota en ole nähnyt oikeasti vuosiin tuli konserttiin, nimenomaan juuri facebookin kautta :) Me like!

Kurkota kuuseen!

Haluan vain kertoa, miten iloinen olen eilisen konsertista!!! Menin paikan päälle käymättä koskaan aikaisemmin salissa ja yllätyin erittäin positiivisesti. Steinerkoulun eurytmiasali oli aivan todella hyvä! Sopivan kokoinen, herkästi resonoiva puulattia ja mielettömän upea akustiikka! Alexander, teinipoikamme käy samaista koulua ja kertoi, että eurytmiasalien akustiikkaan ollaankin satsattu kovasti, että ne olisivat parhaimmat mahdolliset.

Miten oikein selittäisin? Siis sen, että kaikki kääntyy loppupeleissä aina parhaimpaan kun luottaa elämään. Tämä saliasia ei ollut ollenkaan helppo. Aikaisemmin en kirjoittanut aiheesta, koska se ei vielä silloin ollut "hyvää tänään", mutta nyt se muuttuikin aivan superloistavaksi! 

Muutama viikko ennen konserttia menin käymään silloin varatussa konserttisalissa ja totesin ikäväkseni, että ns. puulattia olikin kumilattia... Alkoi tajuton soittaminen ympäri ämpäri ja sain lopulta mielestäni erinomaisen diilin keskustassa sijaitsevaan puulattiaiseen saliin. Vaan jokin sisälläni laittoi jarrua päälle, enkä lähtenyt vielä mainostamaan uutta paikkaa. Eikä kulunut aikaakaan, kun salin vahtimestari laittoi viestiä, että ei se päivä käykään.

Olin ihan tyhjän päällä ja vain vähän aikaa jäljellä. Jatkoin soittamista. Isolla rahalla olisi saanut hienoja saleja. Vaan isot rahat puuttuivat... Viimeisenä oljenkortena otin yhteyttä tuohon Alexanderin kouluun ja siellä onnisti! Harmittelin hieman, koska paikka ei ole niin keskustassa kuin olisin toivonut. Enkä siis myöskään päässyt paikan päälle varmistamaan tiloja. Ostin sian säkissä. Mutta minulla oli luottavainen olo. Sen verran olen tuota steinerkoulutouhua sivusta seurannut, että tiesin sisälläni, että se ei voi olla muuta kuin hyvä ja huolella mietitty sali. Ja sitä se juuri olikin! Jumppamatotkin, joilla ihmiset makoilivat olivat tosi pehmeitä ja ihanan tuntuisia ja päästivät silti värähtelyt läpi.

Liekö ollut hyvä akustiikka vai muuten vain innostus päällä, mutta olin omaan soittooni tosi tyytyväinen! Jo siinä soittaessa suorastaan ihmettelin, että jatkuvasti onnistuin haastavissakin jutuissa niin hyvin. Ihan huippua! Tällaisesta tykkään! :) Eikö vain, että saa olla tyytyväinen itseensä ja saa iloita omasta onnistumisestaan! Se, joka on eri mieltä saa olla, mutta mielestäni onnistumisesta pitää otta kaikki ilo irti! Haluaisinkin uudistaa vanhan suomalaisen sanonnan:

Joka kuuseen kurkottaa, se yltää tähtiin saakka!

Kaikkea ilahduttavaa

Paras terveyden ja hyvinvoinnin ohje:

Ole iloinen :)

Tänään tulin iloiseksi jälleen monesta ihan pienestä asiasta. Vaikkapa kun olimme ulkoilemassa Aurelia pääsi isoveljen harteille ratsastamaan ja oli aivan innoissaan. Tai miten iloiseksi voikaan tulla kun kaupassa on maistiaisina laadukasta kahvia ja lisäaineetonta makkaraa :) Ja suorastaan huvittavaa oli jugurttimaistiaisten luomu mustikkajugurtti. Sisälsi sokeria puolet enemmän kuin mustikkaa... LOL :) Miksihän sen nimi ei ollut sokerijugurtti... Ja iltapäivästä kun alkoi olla tylsää, Aurelia ehdotti, että mentäisiin katsomaan hevosia. Täällä lähistöllä on talli, joten eikun juoksuvaatteet ylle, Aurelia juoksuvaunuun ja matkaan! Oli ihanan piristävää.

Juttelin vastikään erään ystäväni kanssa. Hänelle oli aivan uusi käsite tämä "positiivinen ajattelu" ja hän innostui kun näkökulma oli hänelle aivan uusi. Tarkoitus siis ei ole kuvitella tai uskotella olevansa onnellinen. Kyse on ajattelun muodosta. Yksinkertaisesti jätetään pois kaikki kieltosanat ja kieltolauseet ja ilmaistaan sama asia myönteisesti vastakohtana. Vaikkapa "ei sada" muodossa "aurinko paistaa". Eli se mitä on on tärkeämpää kuin se mitä ei ole. On ihan hauska haaste yrittää saada itsensä kiinni kielteisestä ajattelumuodosta ja yrittää ilmaista sama asia myönteisen vastakohdan kautta. Kielteisen kautta ajatteleminen on yllättävän tavallista, melkeinpä automaattista. Mutta siitä on mahdollista oppia pois. Jos haluaa. "En osaa" -> "minulla on edessä jotakin uutta", "en jaksa" -> "minua väsyttää, tarvitsen lepoa" jne. Kun huomaat ajattelevasi tai sanovasi mitä et osaa, jaksa, viitsi, mistä et tykkää jne, vaihdakin moodia kertomaan mitä kaikkea osaat, jaksat, viitsit ja mistä tykkäät. Usein kiinnostavampaa myös sille, joka kuuntelee ;)

Olemuksen syvempää olemusta

Istahdin miettimään, mitä tekisin elämässäni, jos rahaa olisi käytettävissä rajattomasti. Ideat alkoivat nopeasti tulvimaan! Kirjoitin ylös pitkän listan kaikenlaisia superideoita. Sitten katsahdin listaan uudemman kerran ja huomasin, että itse asiassa siinä oli paljonkin asioita, joita voin ryhtyä toteuttamaan jo nyt, vaikkei varoja (vielä?) olisikaan! Hieno ajatusleikki ja luovuuden elävöittämiskeino tuo ajatus rajattomasta määrästä rahaa! Kokeile sinäkin! :)

Samalla tulin miettineeksi taiteen olemusta. Kaaostaide vs. harmoniataide. Tein ilahduttavan huomion: "Moderni avantgarde kökkötaide" on väistymässä ja ihmiset arvostavat enemmän ja enemmän harmoniaa. Nykyään saatetaan jo rakentaa kauniita rakennuksia, säveltää harmonista nykymusiikkia, tehdä silmää miellyttävää nykytaidetta jne. Tuntuu, että rokki- ja poppipuolellakin biiseissä alkaa olemaan enemmän elämäniloa ja valoa perinteisen synkistelyn lomassa. Jopa kauniit elokuvat ovat taas muodissa angsti- ja teloitusleffojen rinnalla.

Aurelia on hurahtanut Bambi -elokuvaan. Se onkin kaunis ja upea taideteos! Elokuva on ilahduttavaa ja riemastuttavaa katseltavaa (kun kelaa dramaattisten kohtauksien yli, kuten pienen tytön kanssa katsoessa täytyy). Kauniit maisemat, upeat värit, hienosti oivallettua elekieltä, suloisia ja höpsöjä eläinpersoonallisuuksia, pääjuoni ja punainen lanka elämän kiertokulussa (eikä missään perinteisessä vastakkainasettelussa) ja ennen kaikkea nerokas yhteensopiva musiikki. Siinä mielestäni kasassa hyvän taidenautinnon ainekset!

Mielestäni taide ei edes ole olemassa siksi, että se "herättäisi tunteita", vaan me ihmiset olemme tässä elämässä juurikin sitä varten. Ehkä ennemmin voisi sanoa, että hyvä taide on olemassa siksi, että se muistuttaa meitä meidän alkuperästä: universaalin valon ja rakkauden lähteestä (jota kukin voi kutsua nimellä, jolla hän asian parhaiten ymmärtää)? Mielestäni hyvä taide on sellaista, mikä herättää meissä muiston tästä yhteydestä, tai ainakin aavistuksen verran ravistaa sieluamme syvintä osaa, joka pitää sisällään tämän tiedon.

Miksi ihmisiä sitten tuntuu kiehtovan kaaos harmoniaa enemmän? Ehkä siksi, että tämä meidän näkemä todellisuus on aika kaaoslähtöistä. Ainakin verrattuna muunlaisiin "maailmoihin", kuten vaikkapa matematiikan, musiikin, fysiikan, mikro- tai makrokosmoksen maailmoihin. Kun näitä osittain abstraktimpia maailmoja tarkastelee, huomaa aika äkkiä kuinka harmonisia ja lainmukaisia ne ovat. Ja erittäin kiehtovia juuri siksi.

Aurelia on ihastuttava pieni persoonallisuus. Kaupassa kaiketi "normaalit" lapset mankuvat karkkia? Aurelia mankui viime kauppareissulla niin uutterasti tomaattia, että kun siellä sattui luomutomaatteja olemaan niin ajattelin, että jos lapsi kinuaa tomaattia eikä karkkia, niin hän on kyllä tomaatin saava!

Onnellinen kauppareissulainen.

Aamulla puhelin piippasi ja lähdevesimieheltä tuli viesti, että voisinko laittaa kaikki lähdevesikanisterit kuntoon jos hän hakisi meille vettä. Meillä oli hyvä työnjako: minä huuhdoin astiat ja Aurelia roudasi ne portaat alas. Laulaen, naureskellen ja riemusta kiljuen! :) Ymmärrän häntä, sillä itsenikin mielestä on aivan todella innostavaa olla mukana auttamassa toisia jossain hyvässä jutussa!

 

 

Sitten puhelin piippasi jälleen ja tuli kutsu metsäreissuun. Mikä ihana aloitus sunnuntaipäivälle! :)

 

 

Lopuksi vielä hehkutus Cocovi Barille. Tykkään siitä firmasta aika paljon. Perinteisesti firmat ovat olemassa vain yhtä tarkoitusta varten, rahan tekemistä varten. Tämä firma on kuitenkin siinä mielessä eettinen, että ihmiset saavat rahalleen jotakin oikeasti arvokasta. Lisäksi baarissa on aina mitä mielenkiintoisimpia ihmisiä ja vaikka ei tuntisikaan ketään, lähtee juttu lentämään ihan ventovieraidenkin kanssa. Tässä paikassa on myös luontevaa puhua "oikeista asioista" eikä säästä ja lööpeistä. Täällä kovimmat aiheet ovat terveys, hyvinvointi, ilo, harmonia... Suosittelen!

Raakasuklaatakin on tarjolla vinot pinot.

Myötätuulessa

Fillaroinneistani tulee usein suoraan vertauskuva omaan elämääni. Tänään oli aivan mahtava myötätuuli. Aurinko paistoi ja menin ihan tosi helpolla aivan tosi lujaa. Sellaiselta tuntui elämäkin juuri sillä hetkellä. Että nyt viedään ja täysillä. Omassa elämässäni rentoutuskonsertit ovat nyt ottaneet tosi hyvin tuulta alleen. Niitä siis järjestymässä lisää tosi innostavalla tavalla! 

Yksi aivan oleellinen asia on muuttunut. Ehkä hieman henkilökohtainen näin julkisesti blogiin kirjoitettavaksi. Mutta kuitenkin niin positiivinen, että haluan kirjoittaa. Jos ei muuten, niin vaikkapa toivoa antavaksi jollekin, joka kenties kaikessa hiljaisuudessa painii samojen asioiden kanssa. Yksi oleellinen kohta siis on elämässäni muuttunut, ja sen tajusin juuri tänään. Se on itseluottamus. Huomaan aivan kummallisesti, että oikeasti uskoin itseeni ja juttuuni (renotutuskonsertit). Olen ymmärtänyt, että tämä valo on jaettavaksi ja että se todellakin on sen arvoista. Olen kehdannut hakea todella isolla kädellä apurahoja. Olen uskaltanut ottaa yhteyttä eri tahoihin ja kertoa itsestäni. Jopa ajattelen, että soittoni kuulostaa hyvältä! Tämä on minulle ihan uutta. Yhtäkkiä on niin vahva tunne tästä asiasta! 

Ihmettelin, mistä tämä kaikki johtuu, miten tällaiseen hyvään myötätuuleen on päässyt kyytiin? Tajusin, että tämäkin, kyllä, tämäkin on positiivisen ajattelun aikaansaannosta! Hiljalleen ja huomaamatta, kuin siivellä myös ylikriittinen asenteeni soittamista ja musisoimista kohtaan on muuttunut positiiviseksi! Tämä on hämmentävää, mutta erittäin hienoa! En aikaisemmin edes tullut ajatelleeksi, että tietoinen positiivisuus voisi oikeasti vaikuttaa näin paljon.

Vielä pieni vertauskuvallinen yksityiskohta päivän fillarireissulta :)  Huristelin hurjaa vauhtia myötätuulessa metsäteitä ja olin niin fiiliksissä, että halusin ottaa vauhdikkaan valokuvan, mutta en malttanut pysähtyä. Juu... Kovasti yritin siinä vauhdissa saada kameran sopivasti ja tarkentamaan jne. Ja no... Vaikeakos arvata... Olin lentää kumoon kun ajoin täysillä isoon kuoppaan kun en katsonut eteeni. Opetus siis oli, että kun menee täysillä on hyväksi keskittyä oleelliseen! :D

Vissiin juuri ohjaustangon takana piilossa yllätyskuoppa...

Muuta suupieliä nostattavaa päivän varrelta:

Jollakin on vielä upea kesäparveke!

Aurelia ei suostui pitämään sormikkaita käsissä, mutta kissatossuja kyllä??

Nyt tulee hyvä päivä!

Tässä yksi onnistuneen päivän resepti :)


Mene edeltävänä iltana nukkumaan klo 20 ja nuku kaksitoista tuntia. Herää aurinkoiseen aamuun ja fillaroi kultaisessa metsässä puoli tuntia. Istahda kahvi- tai tee- tms. kupin äärelle, (blogaa) ja sitten visioi itsellesi onnistunut loppupäivä mieltymyksesi mukaan :)

Kultametsän läpi käy pyöräilijän tie :)

Nyt tässä siis visioin itselleni huippua loppupäivää :) Yksi hieno, vaikkakin hyvin vaativa juttu on minulla nyt seuraavaksi edessä. Soittotunti. Pidän nykyään itse itselleni soittotunteja. Melkein joka päivä. Opettajani on hyvin pieni ja viheliäinen ja kertoo heti kuulostaako soittoni siltä, mitä päänsisäinen visioni hakee. Tällä hetkellä hän istuu soittimeni päällä ja miettii pelaisiko soittotunnin pitämisen sijaan mielummin nallepuhkortteja.

Sitten haen ihanan vipittäjäpalleron hoidosta ja nautimme kauniista syyspäivästä ja kaikista sen mukanaan tuomista kivoista jutuista. Sounds like a plan!! :)

Happy happy joy joy... ;)

"Sun elämä vaikuttaa tosi onnelliselta blogin perusteella", "teillä vaikuttaa olevan niin hauskaa aina kun luen sun blogia" jne. No, myönnettäköön... Kyllä tämä onnen metsästys on tuottanut tulosta. Minusta nykyään oikeastikin enimmäkseen tuntuu, että asiat ovat mainiosti, minulla on kivaa ja ympärilläni on niin paljon kaikkea kaunista :)


Mutta! Tämä on kaikkien oikeus, myös sinun! Sinulla todellakin on oikeus nauttia elämästä, onnellisuudesta ja kauneudesta! Olet olemassa täällä nimenomaan sitä varten!


Kysehän on siitä, mihin asioihin kiinnitämme huomiota. Vastaanotamme niin valtavasti informaatiota päivän mittaan, että automaattisestikin suodatamme ja valikoimme, mikä on tärkeää. Ihmislajin eloonjäämisen kannalta on aikoinaan ollut tärkeää kiinnittää huomioita uhkiin ja vaaroihin. Evoluutio onkin varmaan suosinut niitä, joilla on ollut herkkä (ja automaattinen) "vaaratutka".

Kauneustutka löysi tämän :)

 .

Nykypäivänä automaattinen vaaratutka tekee enimmäkseen ihan turhaa työtä. Mutta tiedostavalla ajattelulla voi rakentaa aivoihin uusia informaationkulkureittejä. Ai miten? No aktivoimalla hyvien asioiden tutkaa! (vähän vaikuttaa, että Sosiaalinen äly -nimistä kirjaa olisi viime aikoina luettu... ;)

Mitä enemmän kiinnitän hyviin asioihin huomiota... :) Hyödynnetään se kulttuurimme aikaansaama etu, että meillä nykypäivänä on mahdollisuus käyttää ajatusenergiaamme hyviin asioihin! Eikä tarvitse olla sataprosenttisen megapositiivinen. Aivot vahventavat niitä kytköksiä, mitä eniten käytetään. Ja silloinhan riittää jos 51% ajatuksista ovat positiivisia ;)

Oivaltava ilmaisu oli muuten jälleen samaisessa Dan Golemanin Sosiaalinen äly -kirjassa! Lainaus onnellisuustutkija Jaak Pankseppiltä (joka baltialaisesta nimestään huolimatta on proffa Ohio Bowling Green State Universityssä).

Päämäärä ei ole pakonomainen myönteisyys - jatkuvan iloisuuden vaatimus - vaan pikemminkin kyky palata omin avuin tyytyväiseen mielentilaan tilanteessa kuin tilanteessa.

 

Onnen ajatus ja antamista

Meillä on ilahduttavan värikäs pihanurmikko!

Pidän oikeana oivalluksena, että raha ei tuo onnea. Raha on neutraali asia, joka voi mahdollistaa hyvien asioiden tapahtumisen. Mutta pahimmassa tapauksessa se voi tuoda mukanaan pelkoa ja unettomia öitä. Mielummin olen onneton jaguaarissa kuin ladassa, joku kuitenkin muistuttaa. Öhöm... vaiko sittenkin iloinen vaikka ilman edes mitään ladaakaan? Vaikka äkkiä ajateltuna raha vaikuttaisi olevan juuri se, jonka mahdollistaa onnellisuuden, on onnellisena tai onnettomana oleminen syvimmiltään ihan muusta kiinni. Asiasta, jonka suhteen raha on täysin neutraali.

Juttelin eilen erään pörssien ja kurssien päälle ymmärtävän henkilön kanssa. Maailman taloudellinen tilanne herättää näköjään aika paljon pelkoa ja stressiä. Pelätään asuntolainojen takia, työn menettämistä, henkilökohtaista konkurssia... Tämä sai minut arvostamaan omaa tilannettani: minulla ei ole lainaa josta murehtia, eikä minulla ole työpaikkaa, jonka menettämistä tarvitsisi pelätä, ja elän rahassa ajateltuna niin pienesti, ettei pelkoa konkurssista ole.

Kotiraittimme loistaa :)

 .

Elämän hienoimmat ja tärkeimmät asiat ovat niitä, joita ei voi rahalla ostaa: rakkaus, ystävyys, yhdessäolo, läheisyys, itsensä rakastaminen, luovuus, intohimo, riemu, nauru, jne sekä kaikkien tällaisten asioiden tuoma mielihyvä, lämpö ja onnellisuus. Miten näitä sitten saa? Ilmaiseksiko? Ei. Vaan antamalla näitä! Vanhan sanonnan mukaan saa niittää, mitä kylvää. Lisäisin siihen vielä, että sato on aina moninkertainen kylvettyihin siemeniin nähden :)

Vaikea sanoa, kumpi nauttii enemmän? :)

Toinen mielenkiintoinen näkökulma tuli eteeni Dan Colemanin kirjasta sosiaalinen äly. Kirjassa hän kertoo monista neurologisista tutkimuksista joista käy ilmi, että ihminen oikeastaan luo itse itsensä ja omat potentiaalinsa. Ihminen ei siis ole pelkkä geenien, kasvatuksen tai ympäristön orja. Kun aivoihin syntyy uusi neuroni, tekee se kymmeniä tuhansia kytköksiä muihin neuroneihin. Ne kytkökset, joita ihminen käyttää usein vahvistuvat, kun taas ne, jotka jäävät käyttämättä katoavat. Täten aivot muokkautuvat sen mukaan, mitä kytköksiä valitsemme aivojemme käyttävän. Kytköksien valintaan tietysti osaltaan vaikuttavat myös kasvatus ja ympäristö, mutta tarkoitan, että jokainen voi itse valita millaisiin asioihin keskittyy ja millaisille asioille antaa aivoissaan pelitilaa. On siis ihan konkreettisesti mahdollista muuttaa olemisemme pohjavirettä ajatuksen avulla. Vähän kuten vanhetessa. Ryppyjen muoto tulee sen mukaan hymyileekö vai mököttääkö enemmän :)

LISÄYS: Unohdin kertoa jutun, joka sattui eilen tuon keskustelun jälkeen, ja joka hauskasti paljastaa asenteeni rahaan. Piti ostaa Aurelialle lisää sormikkaita, joten menin cittariin, koska olin nähnyt niillä mammuttimainoksen, jossa oli edullisesti sormikkaita myynnissä. Ennen kauppaan menoa ajattelin, että paras kuitenkin tsekata tilin saldo ensin. Otto-automaatilla minua odotti mieluisa yllätys: jumppalasta olikin tupsahtanut (varmaan useimpien skaalassa vaatimaton) palkka! Ajattelin, että no nyt voin ostaa niin paljon kaikkea kuin vain tarvitsen! Ja tosiaankin tein niin! Haahuilin kauppaa ympäri ja lappasin koriini kaikkea mitä tarvitsen. Olin tyytyväinen kävellessäni kaupasta ulos ostoskassissa sormikkaat, sukat, T-paita ja juusto. Se oli kaikki, mitä tarvitsin! :)

Hyvin ja lujaa!

Hienot maisemat ovat maastopyöräilyn etu myös!

Nyt menee tosi hyvin ja lujaa! Tämä fiilis on maastopyöräilyn ehdotonta aatelia! Alamäki ja vauhti! Mitä kapeampi ja möykkyisämpi polku, sen jännempää ja kivempaa. Raskaana ollessani siirryin mummomankeliin, kun ei mahan kanssa muuten yltänyt ohjaustankoon. Ja lapsen synnyttyä ei sattuneesta syystä ehtinyt maastopoluille. Tänään ensimmäistä kertaa vuosiin tein maastokatsauksen fillarireittini varrella. Aaaaaah!!! Mikä meininki!!

Nyt menee tosi hyvin ja lujaa! Tässä lajissa onnistun miltei aina! Pääsen jännittävän mäen alas hyvällä fiiliksellä ja ehjänä. Hurautan vauhdilla juurakoiden ja kivien yli. Väistän märkiä oksia. Rapa roiskuu! Satunnaiset skraidutkin ovat enimmäkseen luokkaa no jee oonpas kova gimma :) Ja ne sairaalan päätyneet reissut ovat aina olleet muiden törttöilijöiden (autoilijoiden) syytä, eivätkä suinkaan minun epäonnistumisiani! ;)

Jep, on se polku!

Onnistumisen fiilis, sitä se on. Tämän fiiliksen haluaisin copypastata kaikkialle elämääni! Miksi sitten juuri maastopyöräilyssä on niin helppo onnistua? Ei, en tosiaankaan ole syntymälahjakkuus ja mahdolliset taidon rippeet olivat varmasti ihan ruosteessa. Luulen, että tärkeimmät tekijät on voimakas halu onnistua (kuka nyt haluaisi löytää itsensä pyörän alta tikkupensaan sisältä!?) sekä suuri innostus ja rakkaus lajiin (tää on niin maailman siisteintä). Olisikohan se niin helppoa? Harjoitella voimakasta onnistumisen halua ja houkutella esiin innostusta ja rakkautta muitakin elämänalueita kohtaan? [Nyt menee tosi hyvin ja lujaa! Ctrl+C Ctrl+V]






"Wether you think you can or you can´t, you´re right" -Henry Ford


Tuo aforismi tulee vastaani aina tasaisin väliajoin, viimeksi eilen Heidin filosofisesta juoksublogista. Ensimmäistä kertaa törmäsin siihen 10-vuotiaana ja kirjoitin sen lapulle, jonka teippasin huoneeni oveen. Om du tror att du kan eller inte kan, så har du rätt. En ihan tarkalleen ymmärtänyt mitä se tarkoitti (alkuperäiskielellä se onkin helpompi ymmärtää), mutta tajusin, että jotakin tärkeää siinä sanottiin.

Nomut oikeesti se oli aika hurja alamäki, vaikka kuvassa näyttää nössöltä. Joojoo, oikeesti...

Maanantai on mahdollisuuksien päivä

Taide, joka koskettaa? Tuntuu olevan yleinen ajatus, että jos joku "koskettaa", niin se on sama asia kuin, että "itkettää". Esimerkiksi lähes kaikki "koskettavat" elokuvat ja rakkauslaulut ovat tällaisia. Ylistetään menettämistä ja mahdollisuuksien puuttumista. Yleensä myös "kaunis klassinen musiikki" tarkoittaa surullista tai vähintäänkin kaihoisaa ja pateettista. Miksi ihmeessä??? Miksi kukaan haluaa itselleen lisää juuri surun ja menetyksen tunteita?? Haluaisin itse ainakin paljon mielummin kokea taidetta, joka koskettaa niin, että siitä tulee valoisa, innostunut, riemullinen ja uudistunut olo. Onhan se nyt paljon kivempaa kuin haikeudessa rypeminen! Tässä ilahduttavan valoisaa aamukasteenraikasta klassista musiikkia lukuhetken seuraksi :)

Kas, eikö olekin heti juhlallisempi fiilis lueskella blogia! :)

 

"Ihmisillä, jotka tykkäävät kaikesta on paljon kivempaa kuin ihmisillä, jotka eivät tykkää mistään!"   -Esa Ylivaara, kuulemasi pianobiisin säveltäjä

Päivittäinen fillarointi sopii minulle aivan älyttömän hyvin. Aamusta olin ihan uninen ja lötkö kunnes hyppäsin pyörän selkään. Ennen lähtöä ajattelin, että kunhan pääsen perille niin istahdan kyllä ison kahvikupposen äärelle ennen kuin teen mitään muuta. Mutta perille päästyäni olinkin aivan virkeä ja tarmokas enkä tarvinnut koko kahvia :) Lisäksi fillaroiminen saa pääni pyörittämään mielenkiintoisia ajatuksia. Kuten tänään Aurelian hoitopaikasta:

 

Kati-tätin superporukka <3

Siis huippua, että äiti pääsee soittamaan ja Aurelia Kati-tätin luokse leikkimään kivojen tyyppien kanssa. Mutta sen lisäksi kotona on tapahtunut muutos: myös pienen tytön kitinä ja känkkäränkkäily  on vähentynyt selkeästi! (vaikka aika vähäistä se muutenkaan ollut). 

 

Totesin, että äidin seurassa kitinäkynnys ylittyy paljon pienemmästä, koska lapsi luottaa, että äiti kyllä rakastaa vaikka hänelle vähän kitisisikin. 

 

Mutta kun se kitisijän rooli vaikuttaa niin helposti jumittuvan päälle. Sitä kitisee vain tottumuksesta tai kun ei muutakaan tule mieleen. Siksi kun tuolle henkilölle nyt vain kuuluu kitistä. Sehän se on se normaali tapa. ...Siis hetkinen! Tarkoitinko nyt Aureliaa vai itseäni...? ööh... Pyörittelin ajatusta päässäni jokin loksahti kohdilleen. Huippua! Minulla on mahdollisuus olla parempi ihminen! :)

Pyöräreissuni varrella on kohta, jossa minua alkaa hymyilyttämään. Siinä ajetaan tehtaan ohitse (tai oikeastaan lävitse) ja ihan pyörätien vieressä on suorastaan suloisen koominen "taideteos". Erilaisia purppuranpunaisia pömpeleitä on kehystetty näytille. Sopivasti vastaväriset esittelykyltit kertovat mitä kukin pömpeli on. Ensimmäiset tötteröt kurkiestelevat uteliaasti, kuka siellä oikein fillaroi tällä kertaa :)

Salaperäinen maisemataiteilija (Bonk?) teki piristävän tilataideteoksen tehtaan pihaan.

Niin, kauneushan on katsojan silmässä. Ja taide-elämys kunkin oma ;) Haluan hieman enemmän taiteen kauneutta kuitenkin tähän blogiin. Tässä kuvallinen ylistys syksylle. Oikeiden valokuvaajien ottamia.

Valokuvablogista http://www.tuomasheinonen.com/blog/blog/

Luontokuvafoorumista http://www.luontokuva.org/forum/

http://www.vastavalo.fi