Voi väsy ja ankeus. Ei kun mikäsenytoli?

Täytyy myöntää, että yleisilmapiirillinen marrasankeusmeininki sipaisi aamusta. Pakkopositivismi on syvältä. Onneksi muistin oman filosofiani siitä, että voin itse valita kaikista asioista mitä pidän ykkössijaisina ja mitkä sopii öömappiin paremmin. Päätin laittaa filosofiani testiin. Yhtäkkiä upeat kultasäteet sohaisivat silmään ja tajusin, että nyt tuli hyvä ykkösjuttu. Väsy, so what, ei ketään kiinnosta. Toiset asiat on luksusta ja niistä kuuluu nauttia:

.

Maailma on kaunis, on se!

.

Entä jos kuitenkin väsyttää ja ankeututtaa? Ei se mitään, saa olla väsy ja ankea! Senkin voi tehdä tyylillä ja nautiskellen, oikein kunnolla olan takaa. Ja muistaa, että se kyllä menee ohi. Hyviä hetkiä tulee vielä. Ja paljon tuleekin muuten!!! Muistan vieläkin sen fiiliksen kun nuorena tajusin, että sanonnassa "kauneus on katoavaista" onkin painovirhe. Oikeasti se on "kauheus on katoavaista".

.
Ite tein kunnon rokulit: vein tytön päiväkotiin ja menin kahvilaan hengailemaan. Ja se muuten kannatti, koska se poiki jälleen yhden konsertin lisää! :) Vieläkin ehkä vähän väsyttää ja ankeuttaa. Täytyypä nauttia siitä kunnolla. Jospa se olis santsikupin paikka?