Saunassa

Istahdin taannoin saunanlauteille ja heitin löylyä. Tuttuun tapaan kiukaaseen päätyi ehkä kaksi tippaa ja loput lenteli miten sattuu. Otti päähän, koska piti lähteä hakemaan lisää vettä. Hain koko sangollisen ja sain lopulta niin monta pisaraa osumaan, että sitä pystyi jo kutsumaan löylyksi. Siellä sitten istuskelin rentoutumassa ja huomasin, että mieleeni oli noussut jotakin tärkeää.

Muistin yhtäkkiä monta saunomiskertaa lapsuudestani, jolloin aivan samalla menestyksellä olin heittänyt löylyä. Halusin kovasti aina yrittää, mutta tietenkin pienen tytön käsi oli aivan liian lyhyt yltääkseen ja lähemmäs kiuastahan ei saanut mennä. Eipä ihme, ettei löylyvettä lentänyt sinne minne piti. Joka kerta minulta lopulta otettiin löylykauha pois ja sain kuulla, että en osaa heittää löylyä.

Kuva kuukkelin kuvahausta.

Tämäkö nyt oli jokin vakava lapsuudentrauma joka nousi pintaan? Eihei toki. Tämä on esimerkki siitä, kuinka vahvasti mielikuvamme vaikuttaa toimintaamme. Koska minulle kerta toisensa jälkeen kerrottiin, etten osaa heittää löylyä, en oppinut heittämään sitä. Kierre jatkui ja kun isompana saunoin muussa porukassa pyysin aina muita heittämään löylyä ja vahvistin omaa uskomustani "Heitä sä ku mä en ikinä osu kiukaaseen". Enkä edes vielä kolmikymppisenäkään ollut kyseenalaistanut tätä! Hauskin osuus on tässä:

Hetken pohdittuani asiaa kyseenalaistin tuon oppimani totuuden ("en osaa heittää löylyä") ja ihmettelin, että miksi muka en minä, aikuinen nainen pystyisi heittämään löylyä ihan normaalisti kuten muutkin? Osaanhan paljon vaativampiakin asioita. Keskityin sisäänpäin ja päätin voimakkaasti mielessäni: tietenkin minä osaan heittää löylyä! Vahvistin ajatusta mielessäni kuvittelemalla kuinka hienosti löylyvesi osuu kiukaaseen minun toimesta. Sitten tartuin kauhaan ja päätin onnistua. Keskityin ja rauhassa kaadoin kiville vettä. No eipäs ollut kummoisen vaikeaa!! Se vaikea osuus oli ollut vain ja ainoastaan omassa päässäni!

Mikä on tarinan opetus? 

Meistä jokainen kantaa mukanaan erilaisia opittuja "totuuksia" ("olen sellainen ja tällainen", "minulla on tämä ongelma", "olen lapsesta saakka ollut...", "minusta ei koskaan ole siihen ja tähän", ym). Ehkä ne on opittu lapsuudesssa, ehkä koulussa, ehkä pihalla, ehkä elämä opetti. Joskus vielä asiantuntijat ja auktoriteetit vahvistavat meille nämä uskomukset, etenkin jos itse kävelemme heidän luokseen pyytämään sitä (ja vielä maksammekin heille siitä!). 

Nämä "totuudet" sitten ohjaavat meidän elämää ja valintojamme, usein täysin tiedostamattamme. Mutta ne voivat vaikuttaa meihin vain niin kauan kun uskomme niihin! Aina on mahdollista kyseenalaistaa "totuudet" ja harkita tilalle parempia jos se palvelee elämäämme paremmin! Kannattaa siis olla tarkkaavainen omien uskomuksiensa suhteen: palveleeko tämä asia minun nykyisiä tarpeitani? Onko se varmasti täysi fakta vai voisiko muitakin vaihtoehtoja olla? Mitä ne olisi? Millä tavalla voisin integroida paremmat uskomukset nykyiseen elämääni? Olenko valmis luopumaan valheellisista uskomuksista vai tarvitseeko mieleni niitä johonkin?

Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille, täällä paistaa aurinko ja jossakin myrskyää. Nauttikaa elämästä! :)