Aamulla pikkuneiti ilmoitti olevansa kipeä. Sattui kuulemma joka paikkaan niin ettei pysty edes kävelemään (juoksi kuitenkin heti sen jälkeen lelujensa perään...). No, kuumetta ei ollut, mutta päätin kuitenkin pitkän empimisen jälkeen, että tyttö jääköön kotiin tänään lepäilemään. Joka äidin unelma vai painajainen? Hukkaan heitetty päivä vai erinomaisen onnistunut?
Yksi näkökulma:
-hitto, olis pitäny tehdä kaikkia rästiin jääneitä tietokonehommia, niinköhän se aika riittää siihen?
-voi ei, en muuten voi tänään treenatakaan (bassonsoittoa)!
-voi ei, en voi mennä pitämään mun jumppaa (eikä siten myöskään tuu palkkaa!) tai muutenkaan salille!
-kolmivuotiaan viihdytystoimisto on täysin mun harteilla koko päivän, miten mä jaksan?!
-lopputulos: hukkaan heitetty päivä!!!
Onneksi on se toinen näkökulma:
-Itse asiassa, sain tehtyä ne tietokonehommat tosi nopsasti pikkuneidin leikkiessä dinoillaan olkkarissa. Rajoitettu aikataulu vähentää turhaa tietsikkahengailua, kuten tiedämme.
-Viime viikolla oli kolme konserttia ja se viikko tuntui kolmen viikon mittaiselta, ilman mitään vapaapäiviä. Vasta päivän kulun myötä tajusin kuinka tarpeen yksi vapaapäivämaanantai todella olikaan!
-Teinpäs hikisen kotitreenin! Meillä on tosi hyvät jumppavideot: Madagaskarin pingviinit. Videot pyörimään, kolmivuotias sohvaan ja äiti viereen hikoilemaan. Ja taloudellisesti kyllä selviämme ilman yhden jumppatunnin palkkaa... :)
-Viihdytystoimistossa oli muuten oikein antoisaa ja hauskaa!
+Bonukset: vaunupäikkärit käytin kahvilassa lueskeluun (Viktor Franklin kirja, tuotantoonsa kannattaa todella tutustua ellei ole jo tuttua!), onnistuneisiin joululahjashoppailuihin (SIC!!!) sekä rentoon kaupungilla hengailuun.
-Lopputulos: erittäin onnistunut päivä!
 |
| Huh huh että kotijumpalla saa hien pintaan! |
Arvaa kumman näkökulman valitsin? Kumman olisit itse valinnut? Olisiko valinta ollut helppo vai vaikea?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti