Rikkaus on mielentila?

Menestyminen. Rikkaus. Onnistuminen. Raha. 

Bling, bling, bling. Joulunkellothan ne siellä soi...

.

Minulla on ominaisuus, josta olen iloinen: en ymmärrä rahasta mitään. Minulle se on pelkkä vaihdon väline. Menestymisen, rikkauden ja onnistumisen ymmärrän. Ajattelen niiden olevan ensisijaisesti mielentiloja ja henkisiä ominaisuuksia joita voi vaalia ja harjoittaa. Mutta miten raha näihin liittyy? Sitä olen kyllä itsekin ihmetellyt enkä tosiaankaan tiedä! 

No rikkaus ja raha vissiin jotenkin liittyvät: luin, että silloin ihminen on rikas kun hänellä on omasta mielestään riittävästi rahaa. 

Se ehkä pitääkin paikkansa ja osoittaakin näin rikkauden olevan mielentila ja henkinen ominaisuus jota voi vaalia ja harjoittaa. Mutta oikeastaan minulle käsite "rikas" inhimillisenä ominaisuutena liittyy kuitenkin ensisijaisesti siihen kuinka tyytyväinen on omaan elämäänsä eikä pankkitilisaldoonsa. Toisen sanonnan mukaan raha ei tuo onnea, mutta että jaguaarissa on kivempi itkeä kuin ladassa. Olen eri mieltä. Minusta on kivempi iloita ja nauraa missä tahansa kuin itkeä missä tahansa. Tai jos itkettääkin, on se ehkä silti miellyttävintä omassa rauhassa tai empaattisen ihmisen seurassa, oli tämä paikka fyysisesti missä vain, ladassakin. Kuten mainitsin, mielestäni tämä liittyy rahaan täysin randomisti jos edes senkään vertaa. :)

Kun katselen asioita, näen että ihminen kätkee sisäänsä mittaamattoman rikkauden. Höpötykset sisäisestä kauneudesta eivät nykyään paljoa vakuuta, mutta silti näen tuon rikkauden juuri sisäisenä kauneutena, arvokkuutena ja potentiaalina. Osaisinpa selittää tuota asiaa tarkemmin, mutta se tuntuu olevan sanallisen ulottuvuuteni ulkopuolella. Pidän itseäni onnekkaana, että kuitenkin pystyn "näkemään" tuon asian ihmisessä kuin ihmisessä. Joskus kylläkin tämä näkökyky harmittaa. Nimittäin silloin jos ihminen kieltäytyy näkemästä oman elämänsä upeat mahdolisuudet ja hakeutuu itsesäälin tilaan. Sellainen valtavan hienojen rikkauksien poisheittäminen ja tuhoaminen, se vasta älytöntä tuhlausta onkin ja sellaista kyllä vähän harmittaa katsella vierestä varsinkin kun ei pysty itse tekemään asialle mitään!!! Tätähän mietin eräässä postauksessa ja nyt olen tullut siihen tulokseen, että ihmistä voi auttaa vain jos hän haluaa sitä. Voin siis auttaa ihmistä näkemään valtavat rikkautensa ja voimavaransa vain, jos hän itse sellaista tukea haluaa ja hän voi ne nähdä vain jos itse niin haluaa. Vapaan tahdon maailma toimii niin, harmittelinpa sitä tai en.

Nyt tulee ehkä kliseiden klisee, mutta silti sanon tämän: Elämä on suuri mahdollisuus. Se todellakin kannattaa hyödyntää! -Hyödyntää? Miten?

Minulla on siihen vastaus, mutta vain itselleni. Nimittäin: haluan hyödyntää saamani elämänlahjan edistämällä omasta mielestäni arvokkaita asioita. Uskon, että jokaisella on vastaus tähän kysymykseen sisällään. Siellä sen kliseisen kauneuden, arvokkuuden ja potentiaalin seassa :)