Positiivisuusvuodatus

Positiivisuuden avulla ajattelen nykyään vain mukavia asioita ja päällimmäisin tunteeni on jatkuva onnellisuus ja euforia. Kaikki jotka eivät elä tällaista elämää syyttäkööt itseään, sillä onhan se tyhmää olla valitsematta onnellista elämää.

Jep. Tämäntapainen on irvikuva johon törmään silloin tällöin. Olen tainnut epäonnistua itseilmaisussa mikäli bloggaamisistani on voinut saada yllämainitun vaikutelman. Kuten facebookissakin kirjoitin, on positiivisuutta olemassa yhtä paljon erilaista kuin ihmisiä tällä pallolla. Joku saattaa elääkin yllämainitun kaltaisessa itsepetoksen tilassa. Korostaakseni mitä itse ajattelen positiivisuudessa en poista jätän näkyviin kaikki korjaukset mitä tähän tekstiin teen.

Looginen positiivinen ajattelu sopii realistille ja älykölle. Se kertoo suoraan mitä on, mitä toivotaan, mitä tapahtuu. Jos kerrotaan mitä ei ole, mitä ei toivota ja mitä ei tapahdu, niin aiheesta on aika vaikea saada kiinni! Jonkun mielestä kyynisyys tai negatiivisuus on rehellisempää kuin positiivisuus. Näin ei kuitenkaan aina ole  Tämä pitää kuitenkin paikkansa vain joissakin tapauksissa. Usein positiivinen muoto paljastaa negatiivisuuden valheellisuuden. Annan muutamia esimerkkejä, ja jottei kukaan ottaisi itseensä, jotta lukija voisi suhtautua objektiivisemmin, otan kaikki esimerkit omasta elämästäni.

"En koskaan löydä itselleni sopivia housuja". Valheellisuus paljastuu äkkiä kun kääntää lauseen positiiviseen muotoon "Minun on täysin mahdotonta missään tilanteessa ikinä (koko maailmankaikkeudessa kaikkina aikoina) löytää sopivia housuja". Tilastotieteilijäkin tajuaa, että väite on epätosi.

"Mulla ei ole mitään päälle laitettavaa". Helppo tajuta valheeksi, mutta otetaan kuitenkin se positiivinen muoto, niin nähdään kuinka "lievästi" liioteltua on sanoa näin: "Multa puuttuu ihan kaikki vaatteet".

Lisää esimerkkejä omasta elämästä:

"Ei hätää". Onko rauhoittavaa hokea hätää? Huomattavasti tehokkaampaa on sanoa vaikkapa "Kaikki on hyvin".

Lapset (mutta kyllä isommatkin) menevät äkkiä sekaisin kun kieltoja alkaa tulemaan tuplana tai triplana: "Jos et syö ruokaasi, et saa jälkkäriä". Tuplanegaatio, ei ruokaa, ei jälkkäriä. Ei ihme Ihme jos lapsi ilahtuisi ja alkaisi innokkaasti syömään ruokaansa. Sen sijaan vaikkapa "kun olet syönyt ruokasi, saat jälkiruokaa!" saattaa herättääkin kuvatunkaltaisen reaktion. Pieniä, jonkun mielestä ehkä aivan yhdentekeviä asioita, joilla kuitenkin voi olla hyvinkin erilainen vastakaiku maailmassa! Hyvä valinnan paikka!

Vielä yksi esimerkki:

Kumpi näistä on positiivinen ilmaisu, kumpi negatiivinen: "Ei ole aurinkoista" vai "Sataa vettä"? Oikea vastaus on tietenkin jälkimmäinen. Kerrotaan asia niin kuin se on, ei miten se ei ole. Asiasisältö voi olla mitä tahansa, myöskin jotakin jonkun mielestä ikävää.

Entäs se positiivinen elämänasenne, jonka voi noin vain valita?

Niin, sekään ei ole itsepetosta siitäkin on itsepetos kaukana. Asian voisi yksinkertaistaa tähän tapaan: Elämässä tapahtuu jatkuvasti hyviä ja huonoja asioita. Hyvyys ja pahuus ovat vastakohtapareja, ja ymmärtääksemme toista, täytyy meillä olla kokemus toisesta. Jo tästä syystä nämä käsitteet ovat suhteellisia. Mutta se ei oikeastaan ole se kohta, missä valitaan oikeastaan valinta tapahtuu toisessa kohtaa. Jos jokin asia tuntuu huonolta, ei ole positiivista ajattelua on negatiivista ajattelua valehdella itselleen, että onpas hyvä juttu. Asiat ovat mitä ovat ja mikä on tapahtunut on tapahtunut. Mikä on sinulle huonoa, on sitä sinulle.

Mikä tämä juttu sitten on?

Se kohta missä voin tehdä sen kuuluisan valintani on kun priorisoin tapahtumia (sekä sisäisiä että ulkoisia) mielessäni. Millaiseen tärkeysjärjestykseen laitan ne? Onko top vitosessa enemmän minun mielestäni myönteisiä vai minun mielestä kielteisiä asioita? Huomaanko, että olen itse valinnut tärkeysjärjestykseni eikä kukaan muu voi tehdä sitä puolestani? Haluanko tehdä toisenlaisen priorisoinnin?

Valinnan mahdollisuudet ovat käytännössä rajattomat. Jos päällimmäisenä mielessä olisikin omasta mielestä todella ikävä juttu, vaikkapa se lompakkoni katoaminen viikonloppuna voin tehdä lisää valintoja, vaikkapa: Oliko se 100% huono juttu vai voiko siinä olla jotain hyvää? Jos on huono puoli, on myös hyvä puoli. Joten: mitä hyvää lompakon katoamisesta voisi seurata? Noooo....esimerkiksi voin oppia siitä jotain. Niinku mitä? No vaikka mitä! Esimerkiksi vihaamaan ihmisiä, jotka pöllii tavaroita tai pitämään parempaa huolta tavaroistani. 

Jos siis tunteeni heittävät laidasta laitaan, vitutuksesta voittoon ja kaikkea siltä väliltä ja vuorotellen, voinko kutsua sitä positiiviseksi elämänasenteeksi? Kyllä mielestäni voit, jos hyvät asiat ovat sinulle tärkeämmät ja painavammat sinun omassa vaakakupissasi. Kun seuraavan kerran joku kysyy miten menee, saattaa vastauksesi paljastaa mitä tärkeyslistasi kärjessä on. Olet valinnut korostaa sitä asiaa kaikkien miljoonien asioiden joukosta. Mielestäni ei ole yhdentekevää on aiheellista olla tietoinen siitä, mitä asioita sieltä miljoonien joukosta haluaa pitää tärkeänä. Joten jos olet tyytymätön tämänhetkiseen, mieti mitä hyviä asioita niiden miljoonien joukosta löydät ja ajattele niitä. Jos se on hankalaa tai ajatukset harhailee takaisin vanhoihin uomiinsa, voit vaikka puhua, kirjoitta tai bloggailla niistä hienoista asioita pitääksesi ne mielessä! Oikein hyvä vinkki mielestäni, näin omasta kokemuksesta! :) Lopulta kun hyvien asioiden korostamisesta tulee itsestäänselvä tapa, niin voit alkaa kehottaa muita kiukkupusseja ryhdistäytymään! No ei vaiskaan.... :D Mutta ne saattaa luulla, että teet sitä, kun puhut omasta elämästäsi... ;)

Huh. Olipa vuodatus jälleen, eiköhän tää riitä tämä taitaa riittää. Nyt aion tehdä jotakin todella ns "ärsyttävän positiivista" sekä nauttia siitä täysin rinnoin ja hyvällä mielellä: Lähden Kanarialle aurinkoon! Jihuuuuuu! :) 

Mistä tuli vielä yksi juttu mieleen: kun oppii iloitsemaan toisten iloista kateuden sijaan, voi äkkiä käydä niin, että ilon aiheita on rajattomasti! Vau miten mahtavaa, joku voitti loton miljoonat! Aika huikea juttu, että joku sai ton työpaikan! Onpas muuten hulppeaa, että naapurilla on noin hieno auto! Ja voi että miten huippua, että Henrica pääsee aurinkolomalle! Nyt on kuulkaas ilon aiheita vaikka muille jakaa!