Toisinaan on kyllä niin hienoja ja tapahtumarikkaita päiviä, että itsekin alkaa miettimään ehtikö tämä kaikki todellakin tapahtua saman päivän aikana.
Lähdin Kotkaan soittotreeneihin. Sain auton lainaan eräältä bassokolleegalta. Se oli varsin erinomainen juttu, sillä muuten matkanteko olisi ollut kovin hankalaa ja hidasta. Autoa oli sitäpaitsi tosi mukava ajaa. Se oli niin hiljainen, että valoissa luulin moottorin sammuneen.
Kymi Sinfoniettan konserttisalin puinen esiintymislava on huikea. Bassoni alkoi yhtäkkiä resonoimaan siellä aivan erityisen muhkeasti. Tuntui, että koko puulava lähti tutisemaan :) Pulttikaverikin ihmetteli ääneen bassoni hyvää "napsuntaa". Sellainen tietynlainen tosi bassobasso soundi on kyllä jotain niin mielettömän siistiä!!! Tähän saliin kun saisi järjestettyä renoutuskonsertin! Kuulijat makasisvat siellä samalla superlavalla tutisemassa. Ai että! :)
.
Kotka on hassu paikka. Se on melkein kuin ulkomailla kävisi. Siellä toinen kotimainen on venäjä ja se näkyy katukuvassa ihan samalla tavalla kuin täälläpäin ruotsi. Liikennemerkeissä, kaupoissa, kahviloissa, kadulla... En ihmettelisi, jos siellä voisi maksaa ruplillakin.
Lähdin ajamaan Helsinkiin päin. Minulla oli illalla esiintyminen eräässä juhlatilaisuudessa. Vein basson paikan päälle etuajassa ja lähdin ostamaan ruokaa. Yhtäkkiä näin kahvilan ikkunassa tutun indonesialaisen äitikaverini, jota en ollut nähnyt tosi pitkään aikaan. Siinäpä erinomaisen hyvä syy koukkasta kahvilan kautta! Caneli-kahvilassa oli letkeä, kansainvälinen salsa/reggae-meininki. Jos liikut Iso-Roban ympäristössä ja kaipaat eksoottisia viboja, niin käy ihmeessä! :) Sieltä saa myös smootheja, aamupalaa, lounasta, välipalaa...
.
Juhlassa oli yllättävän mukava soittaa. Jotenkin se Kotkan salin moodi jäi päälle ja soittaminen oli helppoa. Kun lakkaa yrittämästä liikaa, niin kaikki on tosi paljon helpompaa ja kivempaa! Soitin vain ihan rauhallisesti. Luotin soittimen resonanssiin. Ihmeellistä ja hienoa, että minulle on kehittynyt tämäntapainen itseluottamus! Varmaankin on ollut aika terveellistä olla muutama vuosi ilman soitonopettajaa. Kun ei enää ole opettajaa sanomassa, miten asiat pitää tehdä ja on "joutunut" kantamaan kaiken vastuun aivan itse, niin oma tyyli, maku ja toimintamalli on päässyt kehittymään. Ja kun huomaa, että pärjää omin voimin, niin se juuri antaa itseluottamusta. Hyvä puoli siinä siis se! Jännää olisikin tällaisen jakson jälkeen mennä taas jonkun oppilaaksi. Olisi varmasti toisenlaista oppimista. Kun oppilas on valmis, opettaja ilmestyy, sanotaan. Ehkäpä näin? Elämäkin on opettaja.
Illalla ajoin kotiin. Ilta-aurinko paistoi ilahduttavasti. Päivä oli ollut hyvällä tavalla erilainen, olin pitkästä aikaa liikenteessä ilman lasta josta huolehtia. Tuntui tervetulleelta vaihtelulta. Vähän, että olen olemassa ihan omana itsenänikin, enkä ainoastaan pienen lapsen äitinä. Ja ehdin juuri sopivasti kotiin nukuttamaan pientä suloista tyttöä, joka oli aivan riemuissaan kun äiti tuli kotiin pitkän päivän päätteeksi. On se toisinaan kyllä myös todella hienoa ja kiitollista olla äiti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti