Kuuma päivä: vesileikkejä ja jätskiä

Liian kuuma ei ole kiva. Liian kylmä ei ole kiva. Ja sopivakin on ihan tylsää. Tämä tuntuu olevan yleinen mielipide. Kesällä haluaisi, että on talvi ja talvella haluaisi, että on kesä. Tänään meidät palkittiin kunnon helteellä, kun niin urheasti hytisimme lumihankien keskellä niin monta kuukautta :)

Aamusta lähdimme leikkipuistoon. Koko lyhyen matkan Aurelia hihkui "jee jee jee kaveri kaveri, jee jee". Meillä on aivan supermahtava leikkipuisto! Ennen äitielämää luulin, että leikkipuisto on sellainen paikka, jossa on muutama keinu, liukumäki ja hiekkalaatikko. Mutta nyt tiedän! Kyllä nykyajan leikkipuisto on aivan huikea juttu! Lapsille vaikka mitä showta ja touhuiluja ja äideille kahvia ja kaikille halukkaille grilli kuumana. Ja nämä meidän loistavat puistotädit tietävät mitä tehdä kun lämpötila kohoaa kolmeenkymmeneen. Jotain, mistä lapset oikeasti TYKKÄÄ.

Jee jee ankka!

Jee jee lotrausta!

Mutta on kyllä myönnettävä, että oli melkoisen tukala päivä kaikkialla muualla kuin veden lähistöllä. Mutta haluaisiko oikeasti joku takaisin tähän?

Tänään parantelin hieman terveyshihhulijääteöläni. Perheemme lapsetkin tykkäsivät, joten kyllä tämä on luettava onnistuneeksi jäätelöksi. Ja näinhän se meni:

Tehosekoittimeen ja kaikki sekaisin:

Puolikas avokado

1dl kuohukermaa

Fiiliksen mukaan jäisiä marjoja

3 raakaa kananmunaa

1 rkl lucumajauhoa

1 reilu tl bourbon vaniljaa

Maun mukaan steviaa

Pieni tilkka vettä jos menee liian tönköksi

Pikku-Einstein -show sekä naistenlehti

Aamulla meidät herätti pikku-Einstein omalaatuisella showllaan. Voiko päivä ihanammin alkaa? :)

Noustuamme isä ja tytär lähtivät leikkipuistoon ja minä sain jäädä kotiin soittamaan tekniikkaharjoituksia :) Ikkunasta näin kuinka naapurin täti lähti kovaa vauhtia ulkoilemaan... Tekniikkatreenini menee kellon mukaan. 5min sitä harjoitusta ja 10min tätä jne. Se sopii minulle tosi hyvin. Ilman kelloa saattaisin soittaa harjoituksen läpi kerran ja sitten kyllästyneenä vaihtaa johonkin toiseen. Kun soitan kellon kanssa jään syventymään harjoitukseen "koska vielä pitäisi soittaa 4 minuuttia tätä" ja kun aika on mennyt umpeen, en haluaisi edes lopettaa. Ja meninkin vähän yliaikaa... Ja mikä mielettömän hyvä fiilis kun on tehnyt jotain oikeasti järkevää ja tehokasta! Tämä on hyvä juttu :)

Treenin jälkeen lähdin leikkipuistoon. Siellä musiikki raikasi ja Aurelia joraili. Ilman lisäksi myöskin grilli oli kuuma ja kotiäidit ja pikkunassikat parveilivat. Kesämeininkiä :)

Postilaatikkoon kolahti Me Naiset -lehti. En siis ole tilaaja, mutta sain sellaisen ikään kuin haastattelupalkkiona :) Ihan hyvänlaisen jutun olivat tehneet rentoutuskonsertista.

 

Illemmasta lähdin pyörällä kuntosalille ja treenin jälkeen poljin kotiin. Aurelia tietysti matkasi mukana. Kotimatkalla ihmettelin mitä siellä takana tapahtuu. Aurelia oli löytänyt eväspussin ja kaiveli sieltä luomumakkaraa. No, hyvä vaan, että vähän syö evästä, ajattelin. Hetken päästä vilkaisin uudestaan. Pieni tyttö olikin nukahtanut makkara suussa tuttina :D Oli kyllä niin hupaisen herttaista! Mutta äitivaistojen ohjaamana työnsin äkkiä oikean tutin tilalle ja tajusin vasta sen jälkeen ottaa valokuvia.

Kunnon hikistä bassonsoittoa

Kotiäitien puistojumppa meinasi saada surkean lopun, paikalle ei tullut ketään... Mutta onneksi luottokotiäitikaverini Tarja oli puhelinsoiton päässä ja menimme keskenämme huhkimaan, mahtavaa! Leikkipuistossa pystyy treenaamaan yllättävän tehokkaasti, käytimme penkkejä (dipit, punnerrukset, erilaiset vatsat), katoksen reunoja (leuat), keppejä (selkä), hiekkalaatikon reunaa (askellukset ja pomput) sekä omaa kehoa (erilaisia hyppyjä ja jalkaliikkeitä). Taustalla jylisi ukkonen komeasti, mutta ei sentään yltänyt tänne saakka.

Treenin lomassa piti käydä viihdyttämässä pikkuisiakin.

Treenin jälkeen saimme lounaskutsun Tarjan luokse. Jes, niin mukavaa kun on tällaisia ystäviä! :)

Erityistä iloa tuovat myös kotikatumme upeasi kukkivat puut!

Toinen päivän kohokohta oli pitkästä aikaa kunnollinen bassotreeni. Kaivoin esiin Panu Pärssisen tekniikkavihkosen ja tein sen pohjalta itselleni treeniohjelman, jota oikeasti noudatinkin. Melko kuivakkaa tietysti treenata pelkkää tekniikkaa, mutta se tuntui todella mielekkäältä ainakin näin pitkän tekniikkatreenitauon jälkeen. Ja heti perään kun soitin erästä biisiä huomasin, että tästä yhdestäkin tekniikkatreenisessiosta oli tosi paljon hyötyä! Täytyy yrittää järjestää enemmän tätä! Treenin jälkeen olin ns. väsynyt mutta onnellinen ja tosi nälkäinen. Olin siis oikeasti tehnyt jotain.

Illasta notkuin leikkipuistossa ja puhuin puhelimessa. Hieman on  tässä säätämistä erinäisten keikkojen ja lastenhoitokuvioiden kanssa. Mutta asian erinomaisen loistava puoli on se, että tuli soiteltua sellaisia kavereita läpi, joihin en ole ollut yhteydessä tosi pitkään aikaan. Vaikkei säädöt vielä ratkenneetkaan niin kuulumisten vaihdosta tuli tosi hyvä mieli! Illalla Aurelian nukahdettuakin jatkoin puhelimessa pölöttelyä :) Onneksi elämä järjestää tällaisiakin tilaisuuksia :)

Kesäherkkuja

Mahtava lämmin päivä! Tein vahingossa terveyshihhulijäätelöä kun olin tekemässä smoothieta. Tai no, ehkä siitä tuli ennemminkin pehmis tai pirtelö. Mutta maistui ainakin taivaalliselle kesäkuumalla parvekkeella nautittuna :) Kunnon vaniljakermajäätelön maku!

½ pss jäisiä luomumarjoja

1/4 avokadoa

2 raakaa kananmunaa

1 dl kuohukermaa

2 rkl chiansiemeniä

1 rkl lucumajauhoa

1 tl bourbon vaniljaa

loraus lähdevettä

Siinä parvekkeella oli niin upea valaistus, että piti valokuvata myös Aurelian hurmaavia kiharoita.

Aurelia mankui pihalla kovasti "pyylä pyylä", enkä oikein ymmärtänyt. Sitten hän lähti kävelemään talon toiselle puolelle ja lähdin perään. Aurelia meni pyörävarastolle ja ajattelin, että okei, hän haluaa mennä katsomaan pyöriä. No, Aurelia menikin kellarissa pyörävaununsa luokse ja edelleen taas "pyylä pyylä". No vihdoin tajusin, Aurelia halusi lähteä pyöräilemään! Siispä lähdimme pyöräilemään :) Vaunusta kuului ihanaa laulua, kavereista kuulosti laulu kertovan :)

Illalliseksi nautimme vielä kesän ensimmäisistä uusista perunoista. Ruotsalaisista tosin. Ja tietysti karppityyliin, eli neljä perunaa ja loput parsakaalia ja palsternakkaa. Kyytipojaksi reilusti luomukirnuvoita ja sinappisilliä.

Ja lisäksi huomasin parvekkeella, että herneenversot ovat lähteneet hyvään kasvuun!

Isot kissat

Korkeasaaressa koko laajennetun perheen voimin :)

Matka alkoi hienossa sademetsäbussissa.

Korkeasaaren kengurut pomppivat iloisesti :)

 

Tällä kukolla oli tosi muhkeat pyrstösulat

Kultainen laahus.

Leijonanpennut olivat leikkisällä tuulella.

Lumileopardi chillaili.

Iltapäivällä leikkipuistoon. Aikani kuluksi venyttelin. Tai oikeastaan se oli tilanteen pakottama, selkäni oli nimittäin jo aamusta alkaen vähän äksy. Mukavasti syvävenytellen auringon lämmössä se kipu kuitenkin katosi! :) Jee, venyttely on niin upea juttu! Ihan äskettäin luin jostakin lehdestä, taisi olla joku apteekin mainoslehtinen, että koska venyttely edesauttaa lihasten pehmeyttä ja notkeutta, niin se samalla voi vähentää selluliittia. Kyllähän se vain passaa!

Kesäloma

Se on kesän ensimmäinen virallinen lomapäivä päättäjäisjuhlineen! Onnea kaikille valmistuneille tai muuten vain kesälomansa ansainneille! Kaupunki oli täynnä kesäisesti pukeutuneita ja (ainakin silloin päivällä vielä) sopivan iloisia juhlijoita. Ja sattui vielä aivan loistava kesäkeli!

Bussimatkalla isoveljen päättäjäisjuhliin.

Joo joutuuui aarmaaaas aaaa-aaikaaa

Hauska sattuma. Kävelin päättäjäisjuhlien jälkeen kaupungilla ja Aurelia oli juuri nukahtanut kärryyn. Mietin itsekseni kuinkahan paljon kello mahtaisi olla, että voisin vähän seurata kuinka kauan Aurelia nukkuu. Ihan samantien kuulin kun vieressäni seisoskeleva mies sanoi kaverilleen "Se on vähän päälle kaksitoista" ja heti perään takanani kulkevasta porukasta kuului "Varttia yli kaksitoista". Kollektiivinen kello toimii :)

Minä juhlin kesäkauden alkajaisia vilauttelemalla valkoista (nyt jo hieman punaista) ihoa auringolle :) Nurmikolla on mahtava maata, eivät ne maadoitushörhöt voi ihan väärässä olla :) Eli ne, jotka sanovat, että ihmisen on hyvä olla suorassa kontaktissa maahan. Mihin siis perustuu myös tämä niin muodikas barefoottaus. Tai no ainakin nimi on tosi muodikas... ;) Joka tapauksessa on rentouttavaa katsella maailmaa ihan kirjaimellisesti ruohonjuuriperspektiivistä.

Se on kesä ny!

Näkymä maan tasalta.

Iltapäivästä kävin tosiaan sillä parjatulla peruskestävyyslenkillä. Maisemat oli hienot ja muutenkin juoksu rullasi kivasti. Juoksurattaita en tarvinnut, sillä mummo oli Aurelian kanssa leikkipuistossa. Ja hyvä niin, koska rattailla ei olisi ollut niin helppoa edetä tätä reittiä:

Matka kulki portin läpi...

...rantakaislikossa...

...uimarannan ohitse...

sekä kiinnostavan vedenylityspaikan läpi.

Lenkin jälkeen pääsin omassa rauhassa ottamaan pitkän kaavan suihkun kuivaharjauksineen kaikkineen. Se on pikkulapsen äidille ihan oikeasti superluksusta!! Eläköön mummot! :)

Ja hei! Pitkästä aikaa jaan taas superloistavan reseptin :) Sen piti ehkä olla smoothie, mutta matkan varrella sainkin päähäni tehdä siitä moussea. Nehän ovat minun tekemänä periaatteesa sama juttu, mutta toisessa on enemmän nestettä. Tänään tuli mahtava rawfood suklaamousse ihan vahingossa. Tai no, kuohukerma ei ole rawfoodia, jos saisi vielä pastöroimatonta kermaa, niin sitten olisi! En ehtinyt edes valokuvaamaan, kun se oli niin hyvää (eli se hupeni niin äkkiä). Mutta tätä sinne tehosekoittimeen meni:

Ensin nämä tehosekoittimessa sekaisin:

Puolikas avokaado

Raakakaakaojauhetta ehkä 4rkl

Lucumajauhoa 2tl

Bourbon vaniljaa 1tl

Ripaus steviaa, ehkä 1/4tl

Loraus kuohukermaa

Pikkuisen lähdevettä

Sitten tähän iloiseen joukkoon vielä kourallinen jäisiä mustikoita

ja hetkonen koneen pörräystä. Lusikoidaan.

Vettä ja jumppaa

Hieno askel kohti uutta elämänrytmiä! Eilen menin nukkumaan jo yhdeksältä ja heräsin tähän aamuun - ihan yhtä tokkuraisena kuin ennenkin. Vissiin ottaa vähän useamman kerran päästä univajeesta eroon. Univajehan johtuu pelkästään iltamyöhäisestä bloggailusta ja facebookkailusta. Eli on pidettävä voittona, että on päässyt  jo nukkumaanmenoaikaan nukkumaan!

Aamulla keittiössä minua odottivat isot sammiolliset lähdevettä.Tosi luksusta! Kaikenlaisia kalliita ihmevempeleitä myydään, millä vesijohtovedestä saa laadukkaamman, mutta parasta on kyllä valita alunperinkin laadukasta vettä! Tämä vesi tuntuu paljon virkistävämmältä ja janoa sammuttavammalta kuin tunkkainen vesijohtovesi. Plaseboa?? En tiedä, eikä sen väliä.

En ole muokannut kuvan värejä, vesi on näköjään sinistä!

Miehelläni on tapana treenata Sippoin-juttuja aamuisin. Aurelia on niistä kovin innostunut ja matkii parhaansa mukaan. Tänään Aurelia hieman avusti isäänsä, joka venytteli jalkojaan kuntoon.

Isoäitini soitti kuulumisia kysyäkseen. Hän on sellainen mainio teräsmummeli, onkohan hän nyt 86v tai jotain sellaista. Surffailee netissä ja facebookka :) Minäkin haluan tuollaiset geenit! Ai niin saattaahan minulla ollakin! :)

Se hyvä puoli tässä tavaroiden hukkaamisessa on, että se aina piristää päivää tosi paljon kun yhtäkkiä löytää jonkun hukkaamansa esineen. Tulin tosi iloiseksi kun löysin teräksisen juomapulloni (jonka tiesin jääneen musiikkiopistolle), mutta samalla löysin myös kadonneen lippikseni! Jee, vähän kuin joulu :) Teräksinen vesipullo on suosikkini. Vesi on aina viileää ja raikasta, eikä tarvitse pohtia tuliko juuri kulauttaneeksi suustaan alas minkä verrana bisfenolia ja ftalaatteja ja mitä näitä nyt on.

Meidän jumppalassa on hauskoja jumppareita. Melko hulluja siis :) Tänään olin sijaistamassa BodyCombattia ja kyllä se taas vain näkyi, kuului ja haisi :P On se mahtavaa kun koko salillinen laittaa itsensä likoon ja tekee täysillä :) Mistä tuli mieleen, että tuota peruskestävyyttä varmaan kannattaisi kanssa treenata välillä, eikä aina vain mennä mätöttää täysillä... Mullahan tosiaan on nuo uudet juoksuvaunut... hmm... No excuses! No huomenna sitten (aina käyttökelpoinen fraasi)...

Aurelia oli sillä aikaa lapsiparkissa ja siellä sattui pieni vahinko... Onneksi minulla oli ylimääräiset (omat) shortsit mukana, joista tuli oikein hyvät ja rennot housut märkien tilalle.

Suupieltä hieman nyki kun kadulla käveli vastaan kaapin kokoinen äijänkäppyrä, jolla oli paidanrinnuksissa teksti:

 Älä välitä pikkuisesta, 

VARO VAIMOANI

Illasta anoppini tuli kylään. Se tarkoittaa hyvää apua lastenhoidossa ja hieman enemmän omaa aikaa :)

Ihania naapureita :)

Täällä on mahtavia naapureita. Aamulla lähdimme ulos ja pihalla oli naapurin perhe touhuilemassa. Meidät otettiin iloisesti mukaan joukon jatkeeksi. Kun oli vahdinvaihdon aika mieheni kanssa ja menin sisälle tietokonehommiin, oli ikkunasta niin kodikas näkymä, ihan kuin pienessä idyllisessä kylässä :)

Talon lapset pihalla.

Ruohonleikkuri vai nukenvaunut, what´s the difference...?

Päivän kiinnostavin anti oli edesmenneen musiikkiterapeutti Petri Lehikoisen kirjojen lukeminen, joita rakas mieheni oli lainannut kirjastosta minulle. Aihe, eli matalat äänitaajuudet ja niiden vaikutus ihmiseen on niin äärettömän kiehtova! Lisää aiheesta täällä.

Jalkapallokentälle oli noussut sirkus. Niillä oli ihan pikkuruinen luomuruohonleikkuri mukana.

Eräs toinen naapurin äiti soitti yhtäkkiä ja toi meille käyttöön juoksurattaat. Vaikuttivat ainakin pikaisesti testattuna oikein käyttökelpoisilta. Sitten ei ole tekosyitä lenkillelähdöstä lintsaamiseenkaan...

Sitten vielä kolmannen naapurin äidin ja tyttären kanssa menimme leikkipuistoon leikkimään. Äitiysloman alussa tuntui, että olen pudonnut maailmankartalta kokonaan, kun ei enää ole opiskelutovereita eikä muutakaan sosiaalista elämää. Nyt on todella upeaa kun on onnistunut sulautumaan ihmisten joukkoon ja saanut monia kavereita tästä ihan lähialueelta, joita voi tavata vaikka päivittäin.

Mieheni lähti teinipojan kanssa lähdevesireissulle. Pian saadaan parasta mahdollista vettä juotavaksi! :)

Pääskysestä ei päivääkään

Voi mikä mahtava ja lämmin kesäpäivä! Olen ollut ulkona oikeastaan koko päivän. Ja mahtava punoitus olkapäissä ;)

Aamu alkoi reippaasti kotiäitien leikkipuistotreenillä. Mahtava meininki kun hikoilimme ja huhkimme leikkitelineiden seassa! Yksi, ehkä 4-vuotias poika tuli kanssamme pomppimaan :) Leikkipuisto is my gym! And my lapsiparkki! :)

Tästä vähän vatsoja

Ja sitten dippejä hiiiop!

Pääskyset huomasin iltapäivällä kun Aurelia osoitteli taivaalle ja sanoi "titti". Aurelia oppi aika aikaisin sanomaan "kvak kvak" ankoista. Sitten kerran ikkunamme edessä olevaan puuhun tuli talitintti. Aurelia osoitteli sitä innosta hihkuen ja huudahteli "kvak, kvak!". Selitin hänelle, että se ei sano kvak kvak vaan titityy. Aurelia oppi heti. "Kvak kvak" on maassa oleva lintu, ja "Titti" on ilmassa oleva. Helppoa!

Musta pläntti yrittää esittää pääskystä.

Näimme myös oravan, jota Aurelia kovista yrityksistä huolimatta ei saanut kiinni.

Oravan korvantupsut vain vilahtelivat kun Aureila yritti jahdata sitä.

Naapurustossa asuva nelivuotias Ella-tyttö antoi Aurelialle kukan ja lauloi hienon laulun.

Jorausilme.

Leikkipuistosta löytyi hylätty skeittilauta.

Ja nutipäitä, joita pikkutytöt yrittivät ottaa kiinni.

Aurelia taisi vähän ihmetellä, mitä siellä sillan kaiteen takana oikein oli niin ihmeellistä ja pällisteltävää.

Aurelia ja isi liukumäessä, ihana iloinen kaksikko!