Kahvakuulaa ja super(expensive)foodia

Aivan mahtava kahvakuulatreeni tänään! Oli ihanan reipashenkistä menoa, sillä kun vesisade alkoi, veimme lapset puiston sisätiloihin (erään kuulailijan mummon hoitoon) ja jatkoimme heilumista ulkosalla. Sade ei tosiaankaan haitannut menoa ja hikikin lensi. Teimme  viisi kahden liikkeen patteria ja lopuksi vielä viskelimme kuulia ympäriimme siellä vesisateeseen hylättyjen lelujen seassa.

Ja oivoi harmitus, olisi ollut niin hienoja kuvia siitä kuulailusta sekä leikkipuiston aurinkojuhlasta (aurinko vain unohti osallistua...), mutta voihan nenä, olen hukannut kamerani! Ehkä siitäkin kehkeytyy jotain hyvää loppupeleissä, jään innolla odottamaan... ;) Jos ei toistaiseksi vielä muuta, niin ainakin sain hyvää sisältöä mietintämyssyyn: mikä on kun kaikenlaisten tärkeiden asiakirjojen, lompakoiden, puhelimien, avaimien ja reppujen hukkaaminen ei tunnu paljo missään mutta tämä kamera harmittaa vietävästi! Ihan kuin jotenkin elämä lakkaisi olemasta kun dokumentit puuttuu... Tässä kuitenkin kuva edellisestä kotiäitien kuulajumpasta, silloinkin näköjään oli aika kolea keli.

On lohdullista huomata, miten ärsyttävästä tai muuten "pieleen menneestä" päivästä kuitenkin jää hyvät muistot päällimmäiseksi, kun poimin ainoastaan ne sieltä esiin. Ei se tarkoita, että kieltäisin kaikki ikävät jutut. Mutta ei minun tarvitse niitä erikseen muistella, ne tosiaankin jaksavat muistutella itse itsestään. Hyvisblogin pitäminen on tainnut hieman muuttaa ajattelutapaani. Ehkä olen oikeasti ruvennut enemmän ja enemmän aktiivisesti (ja jopa automaattisesti) etsimään hyviä puolia asioissa. Blogi on aika hyvä kannustin siihen: pakkohan mun on jotain keksiä blogiinkin.

Tänään kävin metsästämässä lisää superfoodeja. Nyt niitä on meillä valtavat määrät, ja hieman huimaa jos alkaa miettimään minkä verran rahaa näihin uppoaa... Mutta vahvaa ravintoa se on, eikä sitä tarvitsekaan syödä yhtä isoja määriä kuin vaikka ranskiksia tai leipää saadakseen nälän tilalle hyvän olon.

Super(expensive)food

Tykkää [peukalo]

Hyväksi asiaksi osoittautui lopulta ”kukaan ei tykkää minusta”-kohtaus. Tiedät varmasti, mitä tarkoitan. Ainakin luulen, että kaikilla on noita kohtauksia aina joskus. Juuri tuon kohtaukseni ansiosta tulin ajatelleeksi, että  tykkäämisen tavoitteluhan on perustana kaikelle ihmisen toiminnalle. Tykätäänkö minusta? Mitä tekisin, että minusta tykättäisiin? Tykättäisiinkö minusta jos olisin hyvä? Taitava? Terve? Laiha? Taiteellinen? Kekeseliäs? Hauska? Erikoinen? Rikas? Kuuluisa? Ahkera? Jos tekisin jonkun hienon jutun? Vaikkapa hienon blogin? Tai jos kovasti vastustaisin jotakin, niin ainakin muut vastustajat tykkäisivät?

Henrica Fagerlund tykkää tästä.

Tykkäämisen tavoittelu vaikuttaa olevan tosi vahva voima, ja se ajaa ihmistä  tehokkaasti eteenpäin. Elämä on mielekästä, kun tuntee itsensä tykätyksi. En usko maailmasta löytyvän yhtään ihmistä, joka toivoisi, ettei kukaan tykkäisi hänestä. Facebookiinkin laitetaan hauskoja juttuja, jotta ihmiset tykkäisivät. Jos kaikki ihmiset tuntisivat olonsa tykätyksi ja rakastetuksi, niin maailma saattaisi olla aika paljon parempi paikka! Siispä haluan jakaa tässä tykkäyspeukalon kaikille ihmisille, mutta varsinkin sinulle, joka luet tätä tekstiä! Ole tykätty! :)

Olen kuullut joidenkin basistien sanovan, että aina tulee uusia hartseja joista ihmiset innostuvat, mutta silti lopulta kaikki palaavat aina Popsiin. Ajattelin pitkään, että pöh. Mutta näin siinä vain kävi. Menin soitinkauppaan ja ostin popsia. Onhan se paljon halvempaakin! Ja itse asiassa oli kyllä aika hyvä soittaa, pakko myöntää! :)

Toinen hauska juttu oli kun istuin ruokapöydässä ja ihmettelin kun Aurelia oli niin hiljaa. Menin katsomaan ja hän oli jostain löytänyt juuri sopivan kuusiokoloavaimen ja hyvin keskittyneesti korjasi veljiensä kerrossänkyä. <3

Sitten huomasin, että parvekkeen kukkaruukusta on tulossa jotakin!! Toivottavasti petunioita. Jee! :)

Tehokasta laiskottelua

Mitä tuumaisit sellaisesta treenistä, jossa saisi vain laiskotella ja löhöillä? Mitä rennompi ja passiivisempi olisi, sen tehokkaammin treeni toimisi. Mitä vähemmän tekisi, sen hyödyllisempää se olisi. Treeni vaikuttaisi kroppaan niin, että siitä tulisi kevyemmän ja joustavamman tuntuinen,  lihaksista tulisi upean pitkät ja jäntevät, ja aineenvaihdunta lähtisi kunnolla liikkeelle. Päänuppiin treeni vaikuttaisi niin, että mieli kevenisi, luovuus lisääntyisi, hyvä mieli täyttäisi ajatukset ja asioihin saisi miellyttävällä tavalla sopivaa etäisyyttä. Minä tuumaisin, että joo kyllä se vaan mulle sopii :) 

zzZzzZZZzz

Tänään taas treenasin sitä :) Ja se toimii! Mikä juttu se oikein on? No mikäpä muukaan kuin oma syvävenyttelytuntini! ;) Kirjoitin jumppalan blogiin kovasti kiitellyn jutun aiheesta, käyhän tsekkaamassa, http://satsisoomena.blogspot.com. Tuli oikeasti hyvä mieli kun jumppalan tyypit kiittelivät juttua. Koko tuo venytystietämykseni on oikeastaan aika pitkälti Sippoin terveysliikunnasta lähtöisin, joten olen ilmaisen mainoksen sille velkaa ;) Sippoin terveysliikunta on tapa kohdella kehoaan hyvin ja sitä kautta antaa keholle tilaa voida hyvin ja itse hoitaa itseään. 

Sippoin terveysliikunnan periaatteita voi soveltaa mihin tahansa treeniin:

    Lempeän harjoittelun periaate  

    Kehoäly® periaate

    Hitaan kiiruhtamisen periaate (sisältäen säännöllisen harjoittelun)

    Kehoetiikan periaate

    Iloinen mieli - rento keho -periaate

    Hauskan harjoittelun periaate

    Auttamisen ja myötätunnon periaate

    Tiedosta: Yksi vaiva, sata syytä. Sata vaivaa, yksi syy.

    Elämänkerrallisen lähestymistavan käyttö psykofyysisen terveyden tukena

Näihin voi syventyä tarkemmin sivuilla www.sippoin.com .

Rentoudesta sopivasti rentoutuskonserttiin. Kävin jakamassa mainoksia. Kurkkasin myös LadyLine Vallilan ovesta sisään ja siellä oli kovasti innokkaita ihmisiä. Siellä on niin hyväntuulinen ilmapiiri! Uskon, että tulee aika mukava konsertti ja rentoutussunnuntai. Tervetuloa kulttuuripäiväunille! Tehokasta laiskottelua sekin :)

Onnen oppimäärä

Naistenlehdistä taas luin hienoja tarinoita ihmisistä, jotka ovat löytäneet jonkinlaisen onnen erilaisten dramaattisten tapahtumien kautta, burn outin, sairastumisen, tapaturman, läheisen kuoleman... Toinen onnen löytämisen perusteema naistenlehdissä näyttää olevan oravanpyörästä poishyppääminen ja downshiftaaminen. Uskon kyllä, että tällaisten elämänkoulujen kautta oppii löytämään elämän oleellisimmat asiat.

Mutta entä jos jo lapsuudenkodissa oltiin terveyshihhuleita ja taiteilijoita? Jos jo äidinmaidossa oppi sen, että elämän tärkeimmät asiat ovat ilmaisia eikä rahaa siksi tarvitse vartavasten takoa? Jos ikäänkuin tärkeysjärjestys  ja mittakaava on jo olemassa? Millaisen elämänkoulun silloin voisin käydä löytääkseni onnen?

Näitä asioita naistenlehtien ihmiset tuntuvat oppivan vaikeuksien kautta:

Henkistä hyvinvointia ja sen vaalimista

Rauhallisuutta ja oleskelun arvostamista

Laiskottelua ja luovuutta

Nyt-hetkeä ja sen kiehtovuutta

Kauneuden näkemistä kaikkialla

Ikuisuusaspektin kautta kiitollisuutta elämää kohtaan

Tavallaan nuo vaikeita elämäntilanteita läpikäyneet ihmiset saavat onnenkoulutuksensa kaupan päälle ponnistellessaan hankalissa tilanteissaan. Mutta kyllä syntyjään lintukotolaisetkin joudumme ponnistelemaan. Haaste on toisenlainen: miten säilyttää onni ja ilo tuoreena ja pulppuavana, eli välttää onnen inflaatio? Ei juhlakakkukaan maistu miltään jos sitä syö joka aterialla... Pitää varmaan aktiivisesti ja omatoimisesti pinnistellä inflaatiota vastaan ja tietoisesti arvostaa kaikkea hyvää, onnellista ja iloista. Hmm. ...niin, sitähän juuri teenkin tässä blogissani! :)

Tällaisia ehdin miettimään tänään... :) 

Oli kyllä aika optimaalinen päivä. Aamusta ulkoilua ja päiväkerhoilua. Sitten Aurelian päikkäreiden ajaksi filosofoimaan. Sen jälkeen kotiin syömään terveellistä. Sitten tehokasta soittotreeniä MiniDiskin avulla  ja lopuksi kuntosalille. Mahtavuutta kertakaikkiaan! Ja se kauan odottamani sade! Kyllä nyt kelpaa :)

Kevätsade sai maailman vihreäksi ja ilman raikkaaksi

Aurelia maastoutuu kirsikkapuiden sekaan.

Ylös-alas-ylös-alas. Miljoona kertaa. Sellaista sisukkuutta minullekin!

Kehu kymmenesti

Tänään miljoonilla suomalaisilla (ja ruotsalaisilla) oli elämässään jännitystä eli merkitystä. Se on ihan hyvä juttu. Tätä kirjoittaessani tilanne on 1-1, joten hyvä fiilis vielä itämeren molemmin puolin. Hyvä me!

Minun terveyshihhuli-karppikakkuni sai kehuja koko perheeltä. Olisi varmasti mennyt täydestä myös ei-terveysintoilijalle. Lapsetkin kehuivat ja tykkäsivät ja ne ovat tarkkoja mittareita! Kakku oli siis sokeriton ja gluteeniton ja vähähiilarinen. Ja ihan omasta hatusta revitty. Resepti löytyy eilisestä postista, eli täältä. Jos vähääkään tykkää karppailla tai muuten hihhuloida, niin suosittelen!! :)

Tällä kertaa hieman tippaleipäinen koristusinspiraatio.

Pohja suklaajuttua, sitten mansikoita ja hyytelöä ja pinnassa kermavaahtoa.

Kyllä maistuu!

Saatiin taloon myös uusi peli, Afrikan tähden ameriikan versio. Yhtä kiva kuin alkuperäinen ja tietysti täynnä uutuuden hohtoa :)

Perheemme pojat tuunasivat potkulautojaan pihalla. Aurelia halusi myös kovasti osallistua touhuun. Tulee niin hyvä mieli kun katselee kaikkia kolmea sisarusta touhuamassa yhdessä. Isoista ikäeroista huolimatta he ovat niin hyvää pataa keskenään!

Lueskelin tänään lehtiä ja sain ajattelemisen aihetta. Jutun kirjoittaja kertoi olevansa juuri se ihminen, joka hukkaa leffaliput matkalla lippuluukulta saliin. Pystyin kyllä niin samaistumaan. Olen sentään minäkin hukannut  puhelimia, passeja, visakortteja, seteleitä, lompakoita jne kaikkien huivien, lapasten, pipojen ja muiden lisäksi. Kerran jopa unohdin kontrabassoni kahvilaan, mutta onneksi se oli siellä vielä tallessa kun huomasin ja menin etsimään sitä. No, kukapa nyt sellaista haluaisikaan lähteä roudaamaan minnekään... ;)

Erityisesti tästä tunnistin itseni 100%

Ja lehdessä kolahti myös tämä. Jälleen kohta, jossa voin kehittää itseäni...

Talossamme on mahtavia naapureita. Iltapäivästä kun lähdimme ulkoilemaan istuskeli yksi naapurin perheistä pihalla pöydän äärellä ja söivät grillaamiansa ruokia. Uuni oli kuulemma mennyt rikki. He kutsuivat minut heti joukkoonsa, koska olivat grillanneet enemmän kuin jaksoivat syödä. Siispä menimme Aurelian kanssa rääpimään ihanaa lammasmakkaraa ja rucola-munakoisosalaattia :)

Huono on hyvää. Paitsi suklaamansikkakakussa.

Kun kaikki menee hienosti, hyvät jutut latistuvat eivätkä enää tunnu yhtä merkityksellisiltä. Vähän kuten elokuvat ja tarinat, ne ovat kiinnostavia, koska niissä tapahtuu jotain ei-kivaa. Kertojakin lopettaa kertomisen kun päähenkilöt ”elivät onnellisina loppuun asti”. Ei onnellinen elämä innosta. Siksi juuri huonot päivät ovatkin arvokkaita. Ne potkivat meitä liikkeelle uusiin suuntiin. Ja ajattele kuinka antelias elämä on: ikäviä asioita ei tosiaankaan tarvitse itse ryhtyä järjestämään, ne me saamme aivan ilmaiseksi ja riittävästi! ;)

Tänään minulla oli joutoaikaa kun Aurelia nukkui ja muu perhe oli uimahallissa. Istahdin ja mietin: nyt olisi aikaa elämästä nauttimiseen, mutta mitä se oikein olisi? Ainakaan edessä oleva kahvikupponen ei riittänyt vastaukseksi. Mietin, että aika moni ihminen hakee elämästä nauttimista kaikenlaisesta toissijaisesta kuten juuri kahvittelusta mutta myös shoppailusta, juhlimisesta, syömisestä, nettisurffailusta, telkkarin töllötyksestä... Mutta mitkä ovat ne asiat, joista OIKEASTI nautin?

Muiden kanssa touhuaminen, oleilu, syvällinen keskustelu ja nauraminen.

Hauskojen juttujen kertominen ja kuuntelu.

Luonnossa kulkeminen.

Niityllä, rantakalliolla tai lämpimällä hiekalla makaaminen.

Raikas ja kevyesti hengitettävä ilma, varsinkin merellä.

Itsensä ylittäminen ja flow (usein soittaessa ja urheillessa).

Itsensä terveeksi kokeminen.

Itsensä tarpeelliseksi kokeminen.

Tuosta nousee esiin kaksi teemaa: yhteys muihin ja yhteys itseen. Molempien kohdalla tarvitaan erilaista otetta kuin telkkarituijotuksessa ja kahvittelussa: täytyy olla aloitteellinen ja laittaa itsensä likoon. Ehkä tämän takia tuntuu niin paljon helpommalta vain näpsäyttää kone auki: ei tarvitse miettiä niin paljon. Näistä mikään ei  myöskään oikeastaan toteudu noiden mainitsemieni toissijaisten juttujen kautta. Mahdollisesti kahvikupposen äärellä syntyy henkeviä keskusteluja, mutta silloinkin pääpointti on seura eikä se kuppi. Ja vielä sellainen huomio, että nuo toissijaiset tavat "nauttia" elämästä perustuvat kulutukseen ja rahankäyttöön, kun taas nuo oikeat ovat kaikille ilmaisia!

Tänään oli jälleen Aureliashow kun isoveljet olivat menossa uimahalliin ja uimalasit lojuivat ympäriinsä :)

Tein huomista perhejuhlaa varten terveyshihhulikakun. Tässä ohje :) Jos innostuu modaamaan, niin tästä saisi varmaan raw food -kakun myös, sillä uunia ei tarvita. Ainoo ratkaistava olisi tuo liivate, se kun ei toimi ellei sitä kuumenna. Mutta karppia tämä ehdottomasti on!

Suklaamansikkakakku

Pohja:

100g Tummaa (Pirkka luomu-)suklaata

50g Raakakaakaovoita

2rkl kookosöljyä

3rkl raakakaakaojauhetta

2rkl tavallista kaakaojauhetta

4 liivatelehteä

4,5dl kuohukermaa+vaniljaa+steviaa

Laita liivatteet lillumaan veteen.

Sulata suklaa, kaakaovoi ja kookosöljy vesihauteessa. Kun ovat sulaneet, lisää kaakaojauheet ja sekoita.


Kaada 4dl kermaa kulhoon, lisää vanilja ja stevia ja vatkaa vaahdoksi.

Keitä tilkkanen vettä. Purista liivatteet, kaada liotusvesi pois ja laita liivatteet takaisin kippoon. Kaada tilkkanen kuumaa vettä ja sekoita.

Kaada liivatevesi suklaasulaan ja sekoita. Lisää sulaan vielä ½dl kermaa, niin tulee notkeampaa. Lopuksi kaada suklaamössö kerman joukkoon ja sekoita tasaiseksi.

Jauhota irtopohjavuoka kookosöljyllä ja mantelijauholla. En tiedä onko tarpeellista, tein varmuuden vuoksi :)

Kaada taikina vuokaan ja laita jääkaappiin ainakin tunniksi.

Täyte:

Reilusti tuoreita tai pakastemansikoita

6 liivatelehteä

2dl punaista tuoremehua, esim gefilus

Perkaa mansikat tai anna pakastemansikoiden sulaa osittain. Laita liivatteet veteen likomaan.

Ota kakkuvuoka jääkaapista ja lado pohjan päälle reilusti mansikoita. Laita hetkeksi pakastimeen (pian lisättävä liivatejuttu kovettuu nopeammin).

Kiehauta pieni tilkka vettä. Purista liivatteet, kaada liotusvesi pois ja laita liivatteet kippoon. Kaada tilkka kuumaa vettä joukkoon ja sekoita. Sekoita mehu ja liivatevesi ja kaada seos sitten rauhallisesti kakkuvuokaan mansikoiden päälle. Laita jääkaappiin yöksi.

Aamulla irroita vuoan reunus varovaisesti ja nosta se pois. Koristele senhetkisen fiiliksen mukaan. Itse ehkä laitan kermavaahtoa ja rusinoita :)

Meinasi melkein unohtua... Punttisalilla töllöttelin (5min) ostoskanavaa kun poljin laitetta. Kylläpäs oli kaikkea elämää suurempaa myynnissä... Minä voisin ostaa itselleni VAIMO®-nimisen tiskauslaitteen. Katso vaikka itse:

Painat vain nappia ja....

Valmis!

Kotipäivä

Tuuli on riepotellut tosissaan tänään. Muistin kuitenkin ihanasta kirjasta hyvän jutun tuulesta ja osasin suhtautua tämän päivän keliin hyvällä mielellä.

Kävin myös Ruohonjuuressa täydentämässä terveyshihhulointivarastoamme. Voin lämpimästi suositella Cocovin tuotteita jos olet yhtään kiinnostunut supereista. Ne on edullisimmat mitä olen löytänyt ja kuitenkin laadukkaita. Tänään kyytiin tarttui spirulinajauhetta ja kaakaovoita.

...pitäis varmaan pyytää mainostuloja cocovilta

Kaakaovoista tuli raakasuklaata, spiruliinaa ei siihen sentään laitettu :) Yritin tehdä vähemmän tummaa raakasuklaata laittamalla enemmän kaakaovoita ja kookosöljyä sekä vähemmän kaakaota. No... tumma raakasuklaa kyllä toimii paremmin.

Aamiaissmoothiet ja raakasuklaanappeja

Tämä päivä on sujunut perheen parissa. Aamusta leikkipuistoa ja illemmasta hengailua, tasajalkapomppuhippaa ja afrikan tähteä. Oikea meininki :)

Hikipäivä 12.5.

Jaahas, bloggeri on ollut epäkunnossa ja tämä loki hieman laahaa jäljessä. Siispä hyvää tänään: bloggeri toimii! :) Tässä teksti, jonka kirjoitin eilen torstaina 12.5. wordiin:

Lisäsin blogiini tunnisteita, eli juttuja voi selailla myös tietyn teeman mukaisesti jos niin tahtoo. Samalla mietin, että kun nyt olen kehittämässä tätä bloggaustoimintaani, niin suuntana olisi, että keskityn johonkin tiettyyn päivän teemaan syvemmin ja muita sitten vähän lyhyemmin niin ehkäpä teksteistä sitä kautta tulee vähän enemmän ydintä teksteihin?

Tämän päivän teema on selkeästi ollut liikunta :) Jo aamusta keräsin kahvakuulat rattaisiin ja Aurelian selkään ja suuntasin kohti leikkipuistoa. Olin kuvitellut, että tänään olisi kotiäitien kahvakuulatreenit. Kun siellä ei sitten muita kuulallisia äitejä ollutkaan tajusin, että treenithän ovat vasta viikon päästä... No ei se mitään, Aurelia ja mummo leikkivät liukumäessä ja minä menin omatoimisesti nurmikentälle kuulailemaan.

Kaksi vuorottelevaa liikettä, ensimmäistä 20sek, toista 30sek yhteensä 4 krt, jonka jälkeen tauko. Liikeparit olivat:

Etuheilutus hypyllä

Halonkääntö

Askelkyykky, kuula etujalan ali

Yhden käden heilutus

Kyykkyhyppy räkkipidossa

Etuheilutus ja pään yläpuolella pito

Työntö (jerk)

Rinnalleveto

Yhden jalan kyykky

Pään ympäri kieppi

Leikkipuistossa Aurelialla on jo muutamia vakkarikavereita. Sonja-tyttösen kanssa innostuivat vuorotellen vetämään toisia vaunuissa. Hyvä niin, niin me vanhemmat pääsimme hieman helpommalla (istuskelimme varjossa kahvittelemassa :)

Aurelian nukahdettua vaunupäikkäreille lähdin fillaroimaan, sillä mummo niin mielellään työnteli vaunuja. Parasta fillaroinnissa on vauhti, vaihtuvat maisemat ja vapaus. Proteiinijuomaa hörpätessä tyrkkäsin shakerin muuten vain kivireunukselle ja huomasin, että siitähän tuli taideteos :)

Illasta menimme vielä metsälenkille ystäväni kanssa. Jo lähes kymmenen vuotta sitten asuimme samassa opiskelijakämpässä ja siitä asti olemme urheilleet yhdessä. Nyt oli kulunut jo pitkän aikaa siitä, kun viimeksi olimme tavanneet, joten juttua olisi riittänyt muutaman tunnin mittaiselle lenkille (joita ennen vanhaan harrastimmekin), mutta Aurelian takia piti palata tunnin kuluttua.

Aurelialla on tänään ollut voimakas ”äiti, äiti” -päivä. Onneksi olen oppinut mikä siihen auttaa. Pieni kiukkuinen tyttö, jonka mielestä kaikki on huonosti muuttuu silmänräpäyksessä maailman tyytyväisimmäksi söpöttäreksi kun hänet ottaa kantoreppuun. Olen kantanut Aureliaa liinassa ihan vastasyntyneestä asti, se on älyttömän kätevä äitien hands free! Sitten kun hän oppi itse liikkumaan, hän ei enää viihtynyt kannettavana, vaan halusi mennä itse. Mutta nyt tuli taas tilaisuus saada ihana pikku mytty lähikontaktiin. Tyttö siis kantoreppuselkään ja läheisyystarve täyttyy kaupan päälle :)

Tänään testattiin myös mummon kengät keittiön lattiaa vasten.

Oikeutta kesäisessä kaupungissa

Turku on mukava kaupunki (sanokoot muut mitä hyvänsä)! Upea joki, kauniita taloja ja hassusti puhuvia, iloisia ihmisiä. Minut oli kutsuttu Turun oikeustalolle todistamaan eräässä keississä. Se oli elämäni ensimmäinen kerta ja minua jännitti niin, että kun tuomari kysyi etunimiäni en meinannut edes muistaa niitä. Itse jutun käsittelystä jäi hyvä mieli. Lakimiesnaiset kyselivät ja minä vastasin. Kyllä kai se meni aika hyvin alkujännityksestä huolimatta ja pystyin olemaan skarppina ja ajattelemaan kirkkaasti. Uskon, että saatoin omalla panoksellani auttaa oikeutta toteutumaan. Ja jos nyt katsoisin Ally McBealia, ymmärtäisin siitä ehkä vähän enemmän ;)

Enimmäkseen kuitenkin kulutin aikaani oikeussalin ulkopuolella hengaillen ja vuoroani odotellen. Kaupungilla oi älyttömän lämmintä ja koska olin oikeutta varten pukeutunut pitkiin hihoihin ja lahkeisiin, oli pian melko tukala olo, joten päätin  barefoottailla. Miten mahtavaa se onkaan! Ehdottomasti suosittelen missä ikinä vain oletkin: kengät ja sukat pois! Elämä tuntuu jotenkin paljon oikeammalta ja rennommalta :)

Se kuuluisa silta

Paljasjalkainen turkulainen??

Katoavaa historiaa

Oikeustalon pihalla oli painava pallo

Kotimatkalla pysähdyimme ilmiömäisessä kasvihuoneessa. Harmi, että legendaarinen pupujussi Jussi Valkonen oli kesälomalla. Mutta muuten siellä oli hauskaa ja hyvää fiilistä. Paikka oli jo oikeastaan suljettu kun menimme sinne, mutta siellä vain ihmiset hengailivat ja paikan työntekijä oli ihan rennosti, että hengailkaa vaan rauhassa :)

Kasvihuoneilmiössä riitti tutkittavaa

"Ethän koske?" eikun eihän siinä niin sanottu!

Aina käynnin väärti paikka.

Kotiin tultuamme Aurelia löysi puolityhjän dalmatialaiskoira-ilmapallonsa. En tiedä oliko se Aurelian mielestä likainen vai oliko se modernimman koirankopin tarpeessa?