Sateista juhannusta

Täällä taas! :) Meillä oli niin mahtava juhannus, että päätin ihan ryhtyä bloggaamaan. Oli niin sateista ja kylmää, että päätettiin jäädä kotiin nököttämään. Ja se osoittautuikin todella onnistuneeksi vedoksi! Joskus aiemmin Aurelia leikki kaverin luona hulppeilla barbitaloilla ja minä tokaisin kaverin äidille, että minun lapsuudessani ei tällaisia ollut, vaan teimme kaikki lelut itse vessapaperirullista. No, nyt sadepäivien ratoksi Aurelia yhtäkkiä kyseli, että voidaanko äiti tehdä niitä vessapaperirullaleluja? En olisi kyllä osannut arvata, että kolkytplussasena vielä innostuisin näin paljon askartelusta! Tehtiin pahvilaatikosta nukkekoti ja niistä rullista ja mehupurkeista vaikka mitä huonekaluja. Oli aivan mielettömän hauskaa! Jotain hyvää siitä lamalapsuudestakin on ollut, osaapahan luoda leluja roskista :) Halvempaa, luovempaa, kivempaa ja persoonallisempaa kuin ostaa kaupasta. Vau, olin tosi yllättynyt itsekin!

Pahvilaatikosta tehtiin nukkekoti.

 .

Tosin Petshopit ja Mylittleponyt valtasivat olohuoneen heti.

 .

Paperirullatuolit ja pöytä. Huomaa hienot tapetitkin!

 .

Täytyy sanoa, että mun mielestä tuo mehupurkista tehty glitterisänky on paljon hulppeampi kuin tuo Mattelin muovisänky (vas). Oikealla hopeinen korurasia lipastona.

 .

Käytiin myös kissavahtina siskoni luona. Siellä meitä viihdyttämässä oli Ritu, yksi suloisimmista kissoista mitä oon koskaan hoitanut <3

 .

 .

.

Mahtava, rento löysäilyloma ja tuli justiin tarpeeseen. Tänään lähdetään lähiseutumatkailemaan (bloggaan siitä lisää jos ehdin). Ihan kuin olisi oikeastikin kesä ja kesäloma! :)

Heppametsässä ja blogihaaste

Täytyy rehellisesti myöntää, että nyt kun en ole päässyt bloggaamaan samaan tahtiin kuin aikaisemmin, myöskin positiivinen ajatteluni on takkuillut. Vähän, että en ole jaksanut vaivautua etsimään hyviä asioita, kun en kuitenkaan pääse kirjoittamaan niistä. Olisi kyllä hienoa taas elävöittää tämä bloggaamisen perinne, nähtäväksi kyllä jää onnistuuko... :)

Päivän hyvät siis :) Tultiin juuri kotiin mummolasta (lapsuudenkodistani). Metsän vehreys ja hevosten lempeys oli niin ilahduttavaa, että koleankylmä syysilmakin tuntui lämpöiseltä ja aurinkoiselta. Tällä hetkellä takasin kotona aurinkokin jo paistaa ja lämmittää, että kyllä se kesäkin vielä tulee :) Tässäpä vähän tunnelmakuvia ja sitten se lupaamani blogihaaste.

Aurelia harjaa pikkuponi Fargoa, takana ratsuissikka Hrima.

 .

Metsään!

.
Haaste tuli samasta teemasta bloggaavalta Elinalta blogista kasvunilo.blogspot.com.

-Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään
-Haastetun pitää vastata haastajan 11 kysymykseen haastetulle
-Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille
-Haastettujen tulee valita 11 blogia, joilla on alle 200 lukijaa
-Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut
-Ei takaisin haastamista

No niin, 11 erittäin tärkeää faktaa ;)


1. Eniten tykkään ulkonäössäni sormistani, minusta ne on aivan upeat!
2. Nukun aina korvatulpat korvissa, sillä jääkaapin hurinat ja kellojen tikitykset kiinnittää liikaa huomiota.
3. Haluaisin pelastaa maailman.
4. Käytän aina handsfreeta puhuessani kännykkään, koska päässä alkaa muuten kuumottaa ja humista. Sanokoot anti-folioistit mitä vain, mutta en pidä aivojeni säteilyttämistä kovinkaan tarpeellisena asiana.
5. Fillaroin aina kun mahdollista, kelillä ei niin väliä.
6. Tykkään elämän "hulluista" haasteista, kuten vaikkapa samanaikaisesti kontrabasson, 1 viikon matkatavaroiden, lapsen & lastenvaunujen roudaamisesta julkisissa liikennevälineissä :D
7. Naksuttelen lähes kaikkia niveliä, koska niihin alkaa sattumaan jos en naksuttele.
8. Käyn säännöllisesti hammaslääkärissä noin 10 vuoden välein.
9. Hampaissani on yhteensä kaksi reikää.
10. Imetin lastani 3,5-vuotiaaksi asti. 

11. Sen jälkeen aloin ymmärtää miksi jotkut naiset ottaa silikonit (tissien tilalle tuli nahkapussit).

Maiskis, voikukkia!

.
Sitten ne kysymykset:

1. Paras vuorokauden aika? Aamu, silloin saan eniten aikaiseksi.
2. Mistä unelmoit? Siitä, että voisi elättää perheensä tekemällä asioita, jotka sisimmässä tuntuu tärkeiltä.
3. Kahvi vai tee? Pakurikahvi hasselpähkinämaidolla.
4. Mitä ruokaa laitat mieluiten? Eniten tykkään leipoa ns. "terveyshihhulikakkuja", eli sellaisia mitkä "ei sisällä mitään", mutta on oikeasti täynnä kaikkea mahtavaa, esim raakakakkuja.
5. Mistä olet kiitollinen? Kaikesta.
6. Missä haluaisit olla juuri tällä hetkellä? Musiikkiopistolla, sillä pitäisi mennä sinne valmistautumaan illan konserttiin.
7. Mistä et pidä? Moraalittomuudesta ja epäeettisyydestä.
8. Miten rentoudut? Istahtamalla kahvilaan. Varmaan tehokkaampiakin tapoja olisi...
9. Minne haluaisit matkustaa? Thaimaahan. Ai niin mutta siellä on tilanne päällä... No sitten Bali!
10. Jos saisit kolme toivetta, mitkä ne olisivat? Iloa, valoa ja rauhaa :)
11. Kysymyksiä oli näköjään vain kymmenen :)

Haastan seuraavat 5 blogia, jotka mielestäni bloggaavat kiinnostavista asioista ja kysyn vain viisi kysymystä:

Positiivisuusprojekti

Arjen iloa
Multaa puikoissa
Ilon vuosi
Juoksun pitkä oppimäärä

Ja tässä tulee kysymykset:

1. Mainitse kolme asiaa, jotka innostavat?
2. Jos voittaisit lotossa, mitä tekisit rahoilla?
3. Utopistitin unelmasi?
4. Miten piristät itseäsi jos olet väsynyt?
5. Miten haluaisit, että sinua lohdutettaisiin kun olet allapäin?

Nyt on kesäloma! (mikä se on??)

Vau! Olen ollut poissa blogista ihan kamalan pitkään ja tänne on vain tullut lisää lukijoita ja ilahduttavia kommentteja! Kiitos näistä, tämä inspiroi takaisin elämäniloa jakamaan :) Eräältä bloggaajalta sain kiinnostavan blogihaasteenkin, sen kimppuun käyn myös pian.

Lähdin tänään ajatuksissani meikittä ja hiukset pörrössä liikenteeseen. Sen kunniaksi ei-meikkiä-selfie.

.

Tällä hetkellä olen elämäni ensimmäistä kertaa (kouluvuosien jälkeen) oikealla kesälomalla! Se tuntuu ihmeelliseltä vaikken olekaan osannut heittäytyä vapaaherrattareksi. Työpesti Lappeenrannan orkesterissa loppuu elokuuhun. Ilahduttavaa kyllä, minua pyydettiin jatkamaan orkesterissa ensi syksyksynäkin, mutta perhetilanteen takia oli sanottava ei kiitos. Syksyllä olen taas omien siipien varassa. Se jälleen kerran pelottaa, mutta samalla myös kutkuttaa. Orkesterissa työskentely teki todella hyvää omalle muusikon itsetunnolle, samoin hiljattainen onnistunut koesoitto Turun orkesteriin (paikkaa ei irronnut, mutta muuten olivat oikein tyytyväisiä soittooni). Ideoita tulevaan on valtavasti ja tuntuu jopa siltä, että rohkeuttakin! :)

Kesän ihan parhaimpia ja ilahduttavimpia asioita on se, että pääsee taas mullan kimppuun!

 .

Itse asiassa ajattelin kirjoittaa oikeassa paikassa olemisesta. Kun pelonsekaisesti mietin mitä vastaan Lappeenrannan orkesterin jatkotarjoukseen tuntui vastakkain olevan selkeä työ ja todella epämääräinen ei-mitään (paitsi ehkä työttömyys, lusmuisuus ja saamattomuus). Kun päätös kallistui ei-minkään puolelle, tuntui hetken siltä, että koko elämäntyö meni samalla vedolla vessanpöntöstä alas. Silloin tämä ajatus jysähti kirkkaana päähäni: Kun motiivit ovat eettisesti ja moraalisesti korkeat, olet aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan! Vaikkakin sitten minusta tulisi se syrjäytynyt yhteiskuntapummi, olisi silläkin tarkoitus ja tarjoaisi varsin opettavaisen elämänkokemuksen. Siispä kaikki ovet ovat auki – tai no, paitsi sinne Lappeenrantaan – ja vaikken tiedä mitä isona teen tai minne meen (olipas siinä muuten räppiä kerrakseen!) niin tiedän varmaksi sen, että olen aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan, sillä kaikella on tarkoitus ja kaikesta voi saada jotakin hyvää irti. Aaaamen ;)

Meidän "puutarhatontuntutkin" selvisivät talven yli. Tässä lähettävät hyvää energiaa tuleville tomaateille.

.

Kateuden tunteesta

Tämä tapahtui niin itsestään, että en ollut yhtään varautunut. Vähän kuin se kahvin lopettaminen. Joskus ajattelin, että "pitäis", sitten vain jonakin päivänä tajusin, että en ollutkaan jaksanut juoda kahvia moneen päivään. Lopetin siis ihan itsestään ja vahingossa! Ihmettelen miten sellaista voi oikeasti tapahtua??! Nyt sitten on jäänyt hupisurffailu ihan tosi vähälle, samalla tavalla ihan itsestään. Ei tarvinnut rääkätä itseään millään facebookpaastolla tai muulla ankeudella. Yhtäkkiä en vain kaipaa virtuaalimaailmaa. Muistin, että oikeassa elämässä on niin paljon kiinnostavia asioita!

Nurja puoli on se, että samalla bloggauskin on jäänyt minimille... Sorry....... Tykkään kirjoittaa ja ajatuksia tulee päivän mittaan paljon, mutta sitten en vain ehdi/jaksa tai edes pääse nettiin. Mutta nyt tämä yksi ajatus on pyörinyt mielessä niin kauan, että vihdoin sain aikaiseksi tarttua hommiin :) Nimittäin:

Kateus. Huomaan välillä, että olen kateellinen aika monille ihmisille. Tai ehkä pitäisi sanoa, tunnen kateuden tunteita (ajatustapa, jota minun on helpompi lähestyä). Tiedäthän, kun toisilla on perheasiat niin kohdillaan ja niin kauniisti laitetut kodit. Ja vielä lähes täydellinen kumppani! Ja menestyvät töissään! Tunnen myös kateutta kun jotkut on niin superlahjakkaita soittajia ja saa huippukeikkoja ja mainetta ja kunniaa ja minä jään ihmettelemään koittaako vuoroni koskaan. Ja sitten on vielä niitä ihmisiä, jotka ovat niin hauskoja ja niillä on niin paljon ystäviä ja ovatpa vielä niin kauniita ja upeita ja vetovoimaisia! Ja itsestä tuntuu, että on niiiin keskinkertainen kaikessa.... ja miksei mulla ole sitä ja tätä ja tuota...! ja onko onni kääntynyt ihan täysin mua vastaan?

.

Mutta! Sain tämän muutettua hyväksi ja suorastaan mahtavaksi fiilikseksi! Nimittäin muutin mielessäni kaikki kateuden tunteet fanituksiksi! :) Heti kun saan itseni kiinni kateellisista ajatuksista muutankin ne fanitusmuotoon! Ja yhtäkkiä koko asetelmasta tuleekin tosi hauska ja innostava! Ihailen ystäväni upeaa perhettä, lahjakkaita lapsia ja kaunista kotia. Fanitan niitä romanttisia aviomiehiä, jotka jumaloivat vaimojaan, mitä huippumiehiä kerrassaan ja mitä mahtavuuksia he keksivätkään!!! Puhumattakaan menestyneistä opiskelukavereistani ja soittokolleegoistani, mitä enemmän he menestyvät, sitä ihanempaa fanille! Ja oooooh vau miten upea tuo kaunotar on, siis ooooh, vau ja oooh! :) 

Myönnän, ei se itsestään tule... Se fanitus siis. Vaikuttaa siltä, että kateus on jossain tosi syvällä. Mutta ajatusleikkinä toimii kuitenkin ja vaikuttaa omaan oloon just niin lohduttavasti ja ilahduttavasti kuin kateuden syövereissä kaipaa! :) Maailma onkin valoisa paikka kun löytyy niin paljon fanitettavaa! :D

Eteenpäin.

Vihdoinkin! Vihdoinkin koitti se päivä, että huomasin kaiken oikeasti menevän parhaimpaan päin! Se tuli paljon nopeammin kuin odotin. Ja jo nyt tajuan kuinka paljon tuo pohjakosketus opetti ja sellainen aavistus on, että jossakin ehkä ihan lähitulevaisuudessa saan huomata sen todelliset superhyödyt. Facebookissa tuli vastaan tällainen mietelmä, ja tää kuvaa tänhetkistä tilannetta suorastaan pelottavan osuvasti:

Lohdullista on huomata, että omalla asennoitumisella todellakin voin vaikuttaa pohjanoteerauksista ylöspääsemiseen. Sanoisin, että ykkösasia oli se, että kokoajan tiesin hyvän päivän koittavan joskus (edes vaikka kymmenen vuoden päästä). En tiennyt sitä pelkästään teoriatasolla, vaan sydämessä. Myöskin siirryin tietoisesti pois draama queen -tilasta asialliseen ystävällisyyteen, eikä se sitten lopulta edes ollut vaikeaa kunhan olin päättänyt. Vähän kuin olisi vaihtanut vaihteen autossa. Annoin asioiden vain olla toteamalla, että nyt on näin ja odotan kunnes tiedän miten päin tämä jatkuu. 

Siis vau! Täytyy ihan pysähtyä onnittelemaan itseään, sillä tällainen rauhallisuus on ollut mulle aikamoisen vierasta. Ilahduttavaa huomata, että räiskyvyys ja rauhallisuus mahtuu samaan ihmiseen yhtäaikaisesti. Vähän kliseetä, mutta nää ominaisuudet todellakin täydentää toisiaan. Vähänks mä oon hyvä ihminen, hehe ;) Eikun oikeasti! En siis parempi kuin joku muu, vaan ihan vaan hyvä ilman vertailua mihinkään (taistelen päänsisäistä ääntä vastaan, joka väittää, ettei itsestään saa ajatella noin, mutta sanon sille, että ei pelkästään saa, vaan kannattaa ja pitää!).

Nyt on siis näin ja odottelen rauhassa miten asiat etenee. Huh mikä helpotus! Ja se hyvä päivä tulee ihan kohta. Ei mene kymmentäkään vuotta, tiedän sen!

Myöskin taistelin päänsistäistä ääntä vastaan, joka sanoi, ettei kannata ostaa leikkokukkia, koska ne kuihtuu ja rahat menee hukkaan. Sanoin äänelle, että rakastan kukkia ja ne tuovat iloa, valoa ja rauhaa. Olen sen arvoinen. <3 Sitäpaitsi kukat oli reilun kaupan kukkia, joten rahat menivät (ainakin osa niistä) hyvään tarkoitukseen. 

.

Bikoos aim vööti!

Naistenlehtien kutkuttavimmat jutut on ne, missä ihmiset kertovat kuinka elämä on muuttunut hyvään suuntaan jonkun onnettomuuden tai muun kriisin jälkeen. Monet haastateltavat sanovat, että ovat vain kiitollisia kokemastaan, koska se teki muutti heidän elämäänsä. Niin, kyllä kai vaikeat tilanteet jättää syvemmän jäljen kuin helpot tai itsestäänselvät. Niihin kun harvemmin edes kiinnittää huomiota.

Hassua, tai ainakin absurdia on, että tällä hetkellä ihan samanaikaisesti elän todella rankkaa vaihetta ja samanaikaisesti elämä on todella miellyttävää, kuten edellisistä postauksistakin on käynyt ilmi. Mitä ihmettä?

Taitaa olla käynyt niin, että täällä Lappeenrannassa ollessani on joku kotiäitikupla ihmeellisesti puhjennut. Tarkoitan sitä, että pienen lapsen tarpeet on tottakai tärkeämmät kuin aikuisen hoitajan ja äidit nyt vaan tinkivät omista asioistaan lasten takia. Tai ainakin tämä äiti, koska lapsen hyvinvointi tuntuu todella tärkeältä ja omaa ei edes ehdi/muista miettiä. Nämä työreissut tänne itään ovat tuntuneet kuin ihmeelliseltä elämän lahjalta: vihdoin aikaa itselleni! Ja kun on mahdollista istahtaa miettimään, tajuan kuinka paljon omia tarpeita olenkaan työntänyt syrjään! Se, että vihdoin saan mahdollisuuden työstää näitä asioita tuntunuu todella upealta ja mahtavalta. Bikoos aim vööti. Olen huolenpidon arvoinen (eikä siihen oikeasti mitään kosmetiikkaa tarvita). Eikä se kenenkään muun vastuulistalla ole. Korkea aika muuttaa tilanne hyvään suuntaan!

Mutta. Kun tulen takaisin kotiin, omasta hyvinvoinnista huolehtiminen ja niiden kaikkien pinnan alla piilleiden ja unohdettujen tarpeiden hoitaminen ei onnistukaan. Ja siinä on aika monta liikkuvaa tekijää, joista läheskään kaikkiin en voi tällaisenaan vaikuttaa. Näiden tekijöiden takia en voi tilannetta enempää julkisesti avata, mutta sanon vain, että rankkaa on. Lukekoon rivien välistä se jota kiinnostaa.

Haluan ajatella, ja ottaa mallia naistenlehtien kasvutarinoista, että elämän rankat asiat tuovat mukanaan jotakin hyvää. Että ne muokkaavat minua ja opin, kehityn, ymmärrän. Tiedän, että kaikella on puolensa, rankoillakin asioilla. Ne näkyy sitten joskus jälkeenpäin.

Lopuksi täytyy sanoa, että olen todella onnellinen siitä, että saan olla Aurelian äiti! Aurelia on aivan upea lapsi, jonka hoitaminen on minulle todella tärkeä ja sydämessä oleva asia. Kotihommiakin on ihana hoitaa  Aurelian kanssa. <3

Mitä inspiroivinta tiskiseuraa! <3

.

Aurelia tykkää kun on siistiä. Kaapinovetkin putsaantui. Luomu Mommy's little helper <3

 ..

Pimeä talvi on selätetty ja kevät tulee! Tästä metafora omaan elämään.

.

EiköhänKyllähän tästä tulee tähän blogiin joskus sellainen naistenlehtityyppinen onnistumistarina. Sekun taitaa olla siitä näkökulmasta pitkälti kiinni. Tässä siis mennään, hyviä näkökulmia löytäessä :)

Pienet asiat ilahdutti ärtymyksen keskellä.

Tänään olen kokenut ärtyisyyttä ja tyytymättömyyttä. Vaikka murheet harvemmin omalla painolla katoavat, tekee vatvominen niistä vain entistä kestämättömämmät. Tuntemuksieni syille en juuri tässä tilanteessa oikein voi tehdä mitään, koska ne ovat osittain ulkopuoliset, ja tässä mielentilassa muutenkaan ei asioita kannata hoitaa. Siispä päätin tietoisesti keskittyä pieniin ilahduttaviin asioihin. Ehkäpä sitten kun mieliala on kohdillaan, syiden korjaamisiinkin on helpompi tarttua.

Tänään ilahdutti erityisesti nämä ihanat pienet asiat:

Syksyllä istuttamamme tulppaanit morjenstivat :)

.

Pyöräkausi on jälleen alkanut.

.

Sain tehdä soittotreenini rauhassa yksin kotona. Nyt olen aloittanut tehotreenin, sillä tulossa on tiukkoja työjuttuja mutta myös koesoitto! Se on ihan parhaimpia tunteita kun treenaa kunnolla ja keskittyen ja huomaa edistymisen! <3

.

Lempparivillapaidastani on vihdoin lähtenyt se ikävä kaupan (tehtaan?) haju!

(kuva puuttuu)

Aurinko antoi kultaisia säteitä.

.

Leikimme metsässä.

.
Ja löysimme ekat metsämansikat! Siis ainakin lehdet :)

.