tiistai 25. maaliskuuta 2014

Kateuden tunteesta

Tämä tapahtui niin itsestään, että en ollut yhtään varautunut. Vähän kuin se kahvin lopettaminen. Joskus ajattelin, että "pitäis", sitten vain jonakin päivänä tajusin, että en ollutkaan jaksanut juoda kahvia moneen päivään. Lopetin siis ihan itsestään ja vahingossa! Ihmettelen miten sellaista voi oikeasti tapahtua??! Nyt sitten on jäänyt hupisurffailu ihan tosi vähälle, samalla tavalla ihan itsestään. Ei tarvinnut rääkätä itseään millään facebookpaastolla tai muulla ankeudella. Yhtäkkiä en vain kaipaa virtuaalimaailmaa. Muistin, että oikeassa elämässä on niin paljon kiinnostavia asioita!

Nurja puoli on se, että samalla bloggauskin on jäänyt minimille... Sorry....... Tykkään kirjoittaa ja ajatuksia tulee päivän mittaan paljon, mutta sitten en vain ehdi/jaksa tai edes pääse nettiin. Mutta nyt tämä yksi ajatus on pyörinyt mielessä niin kauan, että vihdoin sain aikaiseksi tarttua hommiin :) Nimittäin:

Kateus. Huomaan välillä, että olen kateellinen aika monille ihmisille. Tai ehkä pitäisi sanoa, tunnen kateuden tunteita (ajatustapa, jota minun on helpompi lähestyä). Tiedäthän, kun toisilla on perheasiat niin kohdillaan ja niin kauniisti laitetut kodit. Ja vielä lähes täydellinen kumppani! Ja menestyvät töissään! Tunnen myös kateutta kun jotkut on niin superlahjakkaita soittajia ja saa huippukeikkoja ja mainetta ja kunniaa ja minä jään ihmettelemään koittaako vuoroni koskaan. Ja sitten on vielä niitä ihmisiä, jotka ovat niin hauskoja ja niillä on niin paljon ystäviä ja ovatpa vielä niin kauniita ja upeita ja vetovoimaisia! Ja itsestä tuntuu, että on niiiin keskinkertainen kaikessa.... ja miksei mulla ole sitä ja tätä ja tuota...! ja onko onni kääntynyt ihan täysin mua vastaan?

.
Mutta! Sain tämän muutettua hyväksi ja suorastaan mahtavaksi fiilikseksi! Nimittäin muutin mielessäni kaikki kateuden tunteet fanituksiksi! :) Heti kun saan itseni kiinni kateellisista ajatuksista muutankin ne fanitusmuotoon! Ja yhtäkkiä koko asetelmasta tuleekin tosi hauska ja innostava! Ihailen ystäväni upeaa perhettä, lahjakkaita lapsia ja kaunista kotia. Fanitan niitä romanttisia aviomiehiä, jotka jumaloivat vaimojaan, mitä huippumiehiä kerrassaan ja mitä mahtavuuksia he keksivätkään!!! Puhumattakaan menestyneistä opiskelukavereistani ja soittokolleegoistani, mitä enemmän he menestyvät, sitä ihanempaa fanille! Ja oooooh vau miten upea tuo kaunotar on, siis ooooh, vau ja oooh! :) 

Myönnän, ei se itsestään tule... Se fanitus siis. Vaikuttaa siltä, että kateus on jossain tosi syvällä. Mutta ajatusleikkinä toimii kuitenkin ja vaikuttaa omaan oloon just niin lohduttavasti ja ilahduttavasti kuin kateuden syövereissä kaipaa! :) Maailma onkin valoisa paikka kun löytyy niin paljon fanitettavaa! :D

10 kommenttia:

  1. Ja ehkä voi miettiä että miksi kadehtii. Eikö itse voisi tehdä samoja juttuja jos jossakin sisimmässään sellaista haluaisi. Alkaa vaikka itse siksi superromanttiseksi puolisoksi. :)

    VastaaPoista
  2. Niin, tee muille kuten itsellesi haluaisit tehtävän, niin se kyllä menee. Luulen, että asetelma muuttuu käteiseksi siinä kohtaa kun ajattelee, että kyseistä asiaa on mahdoton saavuttaa itse, vaikka kaikki temput tekisikin. Paljoonhan voi itse vaikuttaa, muttei ihan kaikkeen. Esimerkiksi en voi muuttaa itseäni pitkäsääreksi tai 170-senttiseksi. Täntapaisissa tilanteissa kuitenkin voin kateuden sijasta vaikkapa juurikin fanittaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ha haa... Autocorrect on veikeä asia :D Eli en suinkaan tarkoittanut "muuttua käteiseksi" vaan "muuttua kateudeksi" =D

      Poista
  3. Fanittaminen on varmasti hyvä juttu, mutta samalla voi myös miettiä mitähän siellä kauniiden kotien, ja pitkien säärien taustalla on. Kaikillahan meillä on omat murheemme ym. ei tiedä mitä sitten ne 170- senttiset kaunottaret kadehtivat, ehkäpä juuri sinua ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Facebookissa kävimmekin aiheesta keskustelua, että kateus myöskin tuntuu menevän ympyrää, että lopulta kaikki on kateellisia toisilleen... Toivottavasti kuitenkin ennemminkin kaikki fanittaisivat toisiaan :)

      Poista
  4. Anonyymi28.3.14

    Meinasin tulla kirjoittamaan, että harvoin tunnen kateutta. Mutta sitten jäin pohdiskelemaan, että toki tulee tunteita, että "olisipa kiva jos minullakin olisi tuollainen..." Mutta ei siis sellaista "syövää/nakertavaa" kateutta.

    Yleensä olen "kateellinen" jonkun muun ominaisuudesta (lainausmerkit siksi, että en oikein tiedä onko se kateutta vai ei). Iloisuus, lauluääni, piirustustaito, esiintymisvarmuus yms.
    Harvoin kadehdin materiaa.

    Olen jo hyvin kauan sitten sisäistänyt, että ei kenenkään elämä ole täydellistä. Kaikilla meillä on omat murheemme. Ja jos ei tällä hetkellä, niin toisena hetkenä. Tavarat ja raha eivät sitä onnea tuo.

    Pihan mersut, etelänlomat yms on voitu hankkia velkarahalla.
    Kauniin vartalon takana voi olla vuosien syömishäiriökierre.
    Täydellinen mies voi neljän seinän sisällä lyödä.
    Elämä voi tuntua "tyhjältä" kaiken kauniin tavaramäärän keskellä.
    Joku on juuri saanut tietää, että sairastaa syöpää... Tai mies/lapsi/äiti/isä/sisar/veli sairastaa...

    Eikä noiden tarvitse olla edes mitään isoja juttuja. Mutta ihan varmasti kaikilla on niitä negatiivisiakin juttuja elämässä. Toisilla enemmän, toisilla vähemmän.

    Oma mututuntuma on, että onnellisimpia ihmisiä ovat ne, joilla ei materiaa ole ylen määrin. He ovat onnellisuuden löytäneet jostain muusta. En toki sano, etteikö rikkaat voisi olla onnellisia...

    Kirjoitin pitkät pätkät, mutta deletoin, kun meni jo niin yli aiheen ;)
    Enkä oikeen itsekään tiennyt enää punaista lankaa.

    Mutta paljon sain tekstistäsi ajattelemisen aihetta. Kiitos siitä.
    Ja hyvän mielen siitä, että mielestäni en turhia kadehdi.

    VastaaPoista
  5. Hei, sait minulta blogihaasteen, käy kurkistamassa http://kasvunilo.blogspot.fi/2014/04/ensimmainen-haaste.html
    -Elina

    VastaaPoista
  6. Hei, sait minulta blogihaasteen, käy kurkistamassa!
    http://kasvunilo.blogspot.fi/2014/04/ensimmainen-haaste.html
    -Elina

    VastaaPoista
  7. Moi,
    aivan ihana blogi sinulla, hyvien asioiden bongaaminen! Olen kanssasi samaa mieltä, mitä enemmän kiinnitämme huomiomme positiivisiin ja hyviin asioihin, sitä enemmän niitä tapahuu meille itsellemme.
    Tervetuloa vastavierailulle!
    http://dream-about-happiness.blogspot.fi/

    -Tiia

    VastaaPoista
  8. Kiitos ihanista kommenteista ja ihanaa Elina, että sain haasteen! Nyt vihdoin alan päästä pikkuhiljaa takaisin tähän näpyttelyn maailmaan, joten blogipäivitystä pikkuhiljaa luvassa! :)

    VastaaPoista