Tein taas vähän valintoja, kotiinpäin tietysti :)

He he... Sain itseni kiinni :) Kävelin katua ja yhtäkkiä tiedostin, kuinka kamalan moni asia ärsytti. En viitsi luetella, kun ketä kiinnostaa... Oleellista kuitenkin, että hyväksyin ja huomioin asian ja mietin, mikä olisi ratkaisu. On suorastaan liian helppoa jäädä siihen v-tutusmielentilaan. Mutta yllättävän helppoa oli myös ratkaisun löytäminen. Siksi, että oikeasti halusin :) Eli mitä tein? Päätin nähdä kaikkea kaunista. Ja miten paljon sellaista yhtäkkiä olikaan, kun nosti katseensa harmaista katukivistä!!! Kivaa, että oli kamera mukana, näin bongaamisesta tuli oikein innostavaa :) Vähän kuten muutenkin elämässä: haluaako nähdä ikävän vai kauniin :)

Aikoinani olin hyvinkin innokas vauvajumppaaja (muita jumppamahdollisuksia kun ei siihen aikaan oikein ollut). Tänään yhtäkkiä päädyin ohjaamaan vauvajumppaa ja olipas kivaa! Oli oikeastaan hauskaa ja rohkaisevaa muistella sitä aikaa sitten jumpan jälkeen. Siinä muistellessani huomasin äkkiä, että nyt voisi käyttää suodatinta. Eli aktiivisesti muistelin ensisijaisesti niitä iloisia ja hyviä asioita tuolta ajalta. Keskityin siihen, missä olin onnistunut. Tunsin iloa siitä, että olin onnistunut toteuttamaan asioita, jotka olivat ihanteitani. Kuten vaikkapa täysimetys, taaperoimetys, perhepeti, kantaminen, sormiruokailu sekä vauvojen vessahätäviestintä, vvv. Etenkin viimeisenä mainitusta tuli olo, että minähän todellakin onnistuin siinä! Suorastaan huikeaa!

Löydettiin metsä puilta

Metsä on kyllä upea paikka! Vaikka meillä on tässä ihan vieressä hienoa metsää, niin koko talvena ei ole tullut käytyä (liian kylmä, liikaa lunta, liian liukasta, liian pimeää...). Aurelia yhtäkkiä keksi, että metsään olisi kiva mennä poimimaan mustikoita. Sanoin, ettei talvella ole mustikoita. No siinä tapauksessa ruusunmarjoja! Ei niitäkään ole... Siellä on vain lunta, mutta mennään toki katsomaan sitä! Ja suluissa mainitut ennakkoluulot unohtuivat sen tien!

Tuu jo äiti!

Pienet kiemurtelevat polut ja kantava hanki innosti meitä kovasti. (Hanki kyllä tavallaan kantoi pieniä jalkoja hieman paremmin kuin isoja...)

Pikkuinen koira käveli vastaan. Siitä tuli heti Aurelian kaveri.

Metsän rauhallinen olemus ja hiljainen elämä tuntui ihmeelliseltä. Muistin jälleen kuinka pelkkä metsässä oleilu tasapainottaa ja puhdistaa mielentilaa niin kivalla ja raikkaalla tavalla! Täällä voisi käydä useamminkin! Kun kerran ilmaiseksikin pääsee! ;) Sitäpaitsi metsäinen ulkoilma tuntuu niin ihanalta poskilla ja maistuu niin raikkaan hyvältä keuhkoissa!

Be careful what you wish for! :)

 .

Hauskaa, olen päässyt affirmaatioiden jujusta kiinni ja niistä on tullut tosi hauska ja piristävä ajanviete päiviini :) Mitä siis on affirmaatio?  
 

Affirmointi oikeastaan hyvin helppoa, mutta tosiaan ennen kaikkea mukavaa :) Tarvitsee vain mielikuvitusta ja hyvää mieltä. Mukavia asioitahan on kiva kuvitella! Kokeile vaikka itse. Käytä mielikuvitustasi, eläydy ja uppoudu tähän koko olemuksellasi: "Säteilen iloa, innostusta, inspiraatiota ja rakkautta".

Hauskaa, vai mitä? Oikeastaan kaikki ajatuksemme ovat tavallaan affirmaatioita eli tilauksia. Siksi onkin hyödyttävää hieman tarkkailla mitä ajatuksissaan päästelee ja muokata ne toivomuksiensa mukaisiksi! Ihan ensimmäisenä kannattaa kääntää kieltomuotoiset lauseet positiiviseen muotoon, koska kieltomuodossa ilmaistu asia valitettavasti toimii mielessä samalla tavalla kuin positiivinenkin. Vaikkapa klassikko: Älä ajattele sinistä apinaa! (sitä enemmän mitä enemmän yrität olla ajattelematta...). Siispä: Sun täytyy varoo mitä sä haluut, koska sä saat sen! :)

Yhtäkkiä alkoi tehdä mieli raakasuklaata. Sydämenmuotoista.

Ja voi ihmetystä ja hauskuutta, että ne toimivatkin! Tehdessäni lähtöä oli ties mikä tavara kadoksissa. Ajattelin ja kuvittelin itseni tällaiseen tilanteeseen: "Löydän aina kaiken tarvitsemani helposti". Kun ei mitään tapahtunut muunsin muotoon "Löydän aina kaiken tarvitsemani helposti ja nopeasti". Kuvittelin, millaista on olla sellainen henkilö, miltä se oikeasti tuntuu. Ja mitä ihmettä! En edes ehtinyt loppuun asti kun löysin etsimäni! Kolme muutakin kadonnutta tavaraa putkahteli esiin samalla keinolla. Joidenkin kohdalla ehdin vain ajatella, että tämänkin voisi affirmoida, niin jo löytyi! Olin niin ihmeissäni!!!

.
Muita kivoja ajatuksia/kuvitelmia arjessani ovat vaikkapa: "Ehdin bussiin helposti ja rauhallisesti", "Minulla on aina tyylikkäitä ja sopivia vaatteita", "Bussi kulkee sujuvasti ja miellyttävän pehmeästi", "Minulla on iloinen ja rakastava perhe". On muuten aika kivaa käyttää aikansa tällaisia miettien :) Erityisen tehokas ja mieltä keventäviä ovat "Säteilen iloa ja ystävällisyyttä", "Näen vastaantulevissa ihmisissä paljon hyvää", "Minulla on upea elämä!"

Bongasin muuten todella hyvin ilmaistun jutun Viidakkomiehen blogista:

Teknologia on poistanut tarpeen fyysiselle työlle. Hyvä niin! Päästään helpommalla, ja saadaan lisää vapautta. Mutta sitten huomataankin, että ihmiskroppa tarvitseekin myös fyysistä vastusta, pysyäkseen edes kasassa.

Samoin on nykyään mahdollista eliminoida kaikki muutkin haasteet ja ongelmat elämästä, ja elää tosi vapaasti, ja jos jotain tarvii saada tapahtumaan, löytyy aina muitakin keinoja kuin raaka voima ja väkisinpuskeminen. Mutta sitten huomataan, että myös psyyke tarvitsee treeniä ja vastusta voidakseen todella hyvin.

Lihastyön fysiologinen tarve ei tarkoita sitä, että ihmiskunnan tulisi luopua kaikesta teknologiasta ja jokaisen palattava pellolle kyykkimään. Se tarkoittaa vain sitä, että yksi voi mennä Zumbaan ja toinen tennikseen.

Samoin se, että psyyke vaatii vastusta, ei tarkoita että elämästä tulisi tehdä jälleen kroonisesti vaikeaa. Se tarkoittaa vain, että seuraavaksi aletaan kehittää “henkisiä urheilulajeja” – ja aletaan olla ihan liekeissä silloin, kun myös itse elämä edelleen onnistuu tarjoamaan jotain todella haastavaa ja jopa ärsyttävän hankalaa. Parasta psyyke-treeniä ja asennevahvistusta! Kiitos ms tauti, kiitos kaikille byrokraateille, kiitos verottaja, kiitos logistiikka-ongelmat! Erityis-kiitos tiskeille, pyykkikoneelle ja vaatekorille – ja kaikista isoin kiitos sille, jos huomaa ottaneensa liikaa projekteja päällekäin.

Täytyy varmaan ryhtyä raakasuklaantekoon... :)

Loistavaa!

Elämä on kuulkaas vekkuli paikka! Justiin olen lukenut useampiakin affirmaatiokirjoja, viimeisimpänä sain päätökseen Annastina Vrethammarin Ajattele elämäsi hyväksi. Suuri kiitos Jennylle kirjavinkistä, tätä ilahduttavaa ja innostavaa kirjaa voin suositella ihan jokaiselle! :) Sitten puoliläpällä tein ajatustreenin siitä, että jos joku tunkisi käteeni satasen ja sanoisi, että satsaa itseesi, niin mitä tekisin? Kuvittelin, kuinka menin johonkin ihanaan, kauniiseen ja valoisaan spa-paikkaan jonkinlaiseen itsensähemmottelujuttuun. Sitten unohdin koko jutun kun yhtäkkiä sähköpostiin tupsahti kutsu bloggaajien hyvinvointitapahtumaan (josta aiemminkin jo mainitsin) jonka kylkiäisenä sain lipun Helsinki Day Span BodyHoliday -festivaaleille 18.3! Loistavaa! Ja sitten kun kyselin, sain vielä toisen lipun arvottavaksi blogilukijoiden kesken 22.4. vietettävään samanlaiseen tapahtumaan! Eli kunhan itse pääsen ensin nautiskelemaan ja testaamaan tuota, niin kerron sitten siitä lisää ja ensi kuussa kilpailua tulossa :)

Tää vaikuttaa jotenkin ihan kivalta :)

Valo on yksi mahtavimmista asioista! Nyt kun tulee kokoajan lisää valoa, niin eihän tässä voi muuta kuin ihastella ja nauttia! Aika monissa viime aikoina lukemassani kirjassa on puhuttu valomeditaatiosta ja sisäisen valon lisäämisestä. Ihan huippuja juttuja! Yksinkertaisuudessa voi sulkea silmät (ja vaikka kääntyä vielä aurinkoon päin) ja tuntea loistavansa täynnä valoa. Tai tunne kuin olisi valopatsaan sisällä. Kokemusta ei kunnolla pysty kirjoittaen selittämään, mutta se on helppo jokaisen, jolla on mielikuvitusta ja tahtoa kokeilla itse :) Tämän jälkeen sana "loistava" tulee kaikumaan aivan uudessa merkityksessä! Käytämme sitä usein aika villin vapaasti, tarkoittaen suunnilleen upeaa, siistiä, makeeta, mahtavaa, hyvää, hienoa... Mutta mietipä seuraavan kerran kun kuulet itsesi tai jonkun muun käyttävän tätä ilmaisua jostakin asiasta, että kyseinen asia oikeasti on loistava! Siis loistaa :) 

Tai mitä kaikkea voikaan sisältää ajatukseen: Minä Olen Loistava! Sehän on muuten ihan huippu affirmaatiolausekin :)

Minä Olen Loistava -googlekuvahaun tulos :)

Sijaistin pitkään erästä aamupäivän kiertoharjoittelujumppaa. Mielestäni se oli ihan superkivaa ja puhuinkin usein kotona siitä tunnista ikään kuin se olisi minun oma vakkarituntini. Pidin ihan itsestäänselvänä, että oikea vetäjä joka viikko pyysi minua sijaistamaan. Ja oikeastaan palaset loksahtivat nätisti kohdilleen kun tämä alkuperäinen vetäjä kysyi, haluaisinko tunnin kokonaan itselleni? No totta ihmeessä!! :)

Mitä ihmeellistä nyt kiertoharjoittelujumpassa on? No se porukka! Koska se on aamupäivätunti, käy siellä paljon eläkeläisiä ja nämä sedät ja tädit ovat niin älyttömän hauskaa porukkaa, että oksat pois! Hauskin tapaus on porukan vanhin, harmain, pienin ja kyttyräselkäisin mummeli. Hän jumppaa isossa tummanvihreässä samettisessa oloasussa, katsoo terävästi ja kommentoi sarkastisesti. (Ohjaaja: "Ottakaa sen verran tilaa, ettei vahingossa tule motattua kaveria", miehensä vieressä seisonut mummeli: "No entäs tahallaan?")

Ja vaikka hän on pieni ja näennäisesti heiveröinen, on hänessä hämmästyttävää sisukkuutta ja hurjaa tahdonvoimaa! Ja lisäksi mahtavan ennakkoluuloton asenne. Kun opetan porukalle uusia liikkeitä, ensin haastavina ja sitten näyttäen "mummoversiot", tämä sisumummo tekee ne kaikkein haastavimmat. En muista milloin olisin viimeksi nähnyt missään vanhan pikkuruisen mummon pinnistävän kaikkensa, jotta saisi tehtyä ihan kunnolliset miesten punnerrukset. Tai telemarkhypyt. Tai kyykkyhypyt. Tai tarttumaan 20kg kahvakuulaan. Tai jotakin puoliakrobaattisia ketteryysliikkeitä. Ja tämän nähdessään tietysti kaikki papat ja nuoremmat mummelit ryhtyvät itsekin tsemppaamaan parastaan. Heittävät läppää ja naureskelevat. Tässä porukassa on vahva virta ja tekemisen meininki! Tämä porukka on aivan LOISTAVA! :)

La la la laa...

Tänään tunsin itseni hyvin onnelliseksi siitä, että minulla ei ole päivätyötä. Aurelia nukkui pitkään, heräsin itsekin vasta 7.30. En raaskinnut herättää Aureliaa, joten annoin hänen nukkua ja mietin, kuinka "työpäiväni" järjestäisin, jos Aurelia saisikin olla kotona, eikä menisi hoitoon. Tapiolla oli pikkuruisen luppoaikaa, joten järjestyihän se! Jos olisin normiduunissa, minulla ei olisi mitenkään mahdollisuutta tällaiseen! Siispä tämänpäiväinen työpäiväni oli puoli tuntia pitkä, 10.15-10.45 :) Ja yllättävän paljon ehtii treenata soittoa puolessa tunnissa jos oikeasti haluaa!

 
Sen jälkeen olikin aikaa viettää loppupäivää ihanan aurinkoisessa ilmassa ihanan tyttäreni kanssa :) Leikkipuistossa tutustuin äitiin, jolla oli Aurelian ikäinen tyttö sekä lisäksi ihan pikkuinen vauva. Ihan hengästyin kuunnellessani, millaista arkea heillä on. Ja vaikka äiti vaikuttikin yllättävän elinvoimaiselta ja iloiselta tilanteeseen nähden tuli silti olo, että ihan mukavaa se elämäntilanne on näinkin :)

Kyllä se niin on, että omaa elämää kannattaa katsoa parhaasta mahdollisesta näkökulmasta.Vähän kuin Puuha-Peten variksenpelottajan laulussa missä Putte variksenpelottaja miettii mitä tekisi isona. Ai miten niin kuunneltu puuhapetelevyä viime aikoina? ;) Oho, eipäs löytynyt youtubesta suomeksi, mutta tässä tarina kuitenkin. Laita vaikka enkuks taustalle :)

Tää on sitte omistettu kaikille maailman variksenpelättimille - ja meitsin äidille...
Kun päivät sekä yöt, valvoin ulkotyöt ja katsoin samaa pellon laitaa
niin siihen kyllästyin, mä melkein lyyhistyin, mun teki mieli töitä vaihtaa.
Linnutkin mua hassuttaa ja moikkaa nauraen, en niitä voi nyt pelottaa.
On aika muutoksen!

Mitä mä teen? Mihin mä meen? Meijeriin vai töihin tehtaaseen?
Vai ohjaamaan pikajunaa? Kaipa maailmassa uusi homma kelpo pelättiä odottaa.

Kyllähän mä tiedän, että tekevälle töitä löytyy, mutta joskus tulee kuulkaa pupu pöksyyn kun seisoo pellolla yksikseen. Antakaas ku mä kerron:

Mä tiesin tarkalleen mitä työtä teen kun vahdin vaikka porkkanoita.
Mut päivät toisiaan alkaa muistuttaa kun säikyttelee harakoita.
No onhan maalla mukavaa ja säännöllinen työ.
Mut meitsi tahtois kuulla kuinka aallot rantaan lyö.

Mitä mä teen? Mihin mä meen? Surffaamaan vai töihin sirkukseen?
Vai juoksemaan kilparataa? Kaipa maailmassa uusi homma kelpo pelättiä odottaa.

La la la laa...
Kaipa maailmassa uusi homma kelpo pelättiä odottaa.

Vaikka onhan tässä hommassa valoistakin puolensa! Kesällä varsinkin! Aurinkoa nimittäin riittää ja vaatetuskin tulee ilmaiseks talon puolesta! Sitäpaitsi harva hemmo saa pelotella toisia oikein luvanvaraisesti ja niinku viran puolesta! No simpura! Tarkemmin ajatellen täähän on meitsille oikein kutsumustyö! Kyllähän se niin on, että kunnon variksenpelätin on sittenkin aika harvassa!

Nyt ymmärrän, nyt käsitän! Oma itseni nyt olla yritän.
Mä haluan, mä odotan.
Anti tulla vaan nyt varikset mä kyllä teidät huitsiin pelotan!

Ja mitäs muka ne tietokonehommat nyt esimerkiksi olis? Pitäis istuu päivät pitkät sisällä ja tietää niistä koneista jotain - ehkä. Meitsille sopii sittenkin tämmöinen selkeä, yksinkertainen ulkotyö. Senkun vaan roikkuu maisemissa ja antaa vähän tuulen lepatella hihoja. Siinä se! Kuka vois sanoa omasta duunistaan samaa? On tää itseaisiassa aika ykkösluokan hommaa, ykköspelätille tietty. Ei tähän pellet pysty, tää on Puten työ ja Puttehan hoitaa hommat.

Valo on mahtava asia!

Ihan mahtavaa tuntea auringon lämpö! Muutoin oli hieman vilpoisaa, mutta nyt sen oikeasti huomasi, miten auringon valo lämmitti poskea. Suljin silmäni ja paistattelin auringon valossa ja lämmössä. Äkkiä mielessäni oli jo ihan täysi kesä :) Tässä meidän kevätkuvat :)

.

 .

 .

Elämä ja eläimet opettajina

Hups, on ollut niin paljon hyvää, etten ole ehtinyt kirjottaakaan :) Eli hyvää on ollut se, että olen mennyt nukkumaan monena päivänä yhtäaikaa Aurelian kanssa (enkä siis ole voinut bloggailla yötä myöten). Ihan mahtavaa tekee nukkuminen kyllä! Sitä pitäisi ehdottomasti harrastaa enemmän! :) En välttämättä muuten saisi aikaiseksi mennä niin aikaisin nukkumaan, mutta onneksi on tuollainen pieni tyttö, jota nukuttaessa niin helposti nukahdan itsekin ja autuaasti unohdan tiskit ja pyykit (ja bloggaukset).

Nukkuminen on ihanaa!

 .

Tänään on taas ollut mita ihanin päivä! Hanget ovat litistyneet ja aurinko lämmitti ihanasti. Ja ennen kaikkea: ihmiset olivat hyvällä tuulella! En tiedä onko minulla jo jokin salaperäinen leima otsassa vai muuten vain vahvat vibat, mutta nykyään minun ei edes tarvitse enää aloittaa jutustelua pysäkeillä ja busseissa ja kaduilla, vaan ihmiset tulevat minulle höpöttelemään! Tykkään siitä aivan valtavasti ja ilahdun joka kerta :) 

Joskus aikoja sitten minua otti päähän, kun Tapio aina alkoi juttelemaan ventovieraitten kanssa, varsinkin jos nämä olivat sen näköisiä, ettei voisi vähempää kiinnostaa. Nykyään arvostan hänen tätä piirrettä paljon. Nykyään ihmiset ovatkin sen näköisiä, että niitä kiinnostaa ja joskus oikeastikin ilahtuvat hänen jutuistaan. Kuten bussissa kun Tapio pyysi poikaansa siirtymään, että "täti" pääsee ohitse. Sen jälkeen hän nauroi hyväntahtoisesti ja kysyi "tätiltä", eli nuorehkolta naishenkilöltä "Eikös olekin kivaa olla täti!". Tyttö nauroi leveästi ja totesi "Joo on, tämä olikin ensimmäinen kerta!". Koko muuten hiljainen matkustajapoppoo tuntui hymyilevän tälle tätineitsyytensä menettäneelle naiselle :)

Kukkuuu!

.

Löysin muuten punaisen langan eräästä "ikävästä" elämäntilanteesta! Pitkään harmitti, että kun samaan aikaan valmistuin Sibelius-Akatemiasta sekä jäin äitiyslomalle, niin putosin koko soittoskenestä täysin. Enää ei pyydetty keikoille eikä tullut muutenkaan mitään soittokyselyjä enkä päässyt koesoittoihinkaan. 

Nyt yhtäkkiä, selittäessäni rentoutuskonserttiasiaa ystävälleni tajusin, että tämä "kartalta putoaminen" oli todella suureksi siunaukseksi! Selitin miten rentoutuskonsertti-idea naksahti kirkkaasti päähäni jo vuonna 2005. Jos silloin tajusin, että tämä on minun juttuni ja aivan mahtava sellainen, mutta en vain ryhtynyt toteuttamaan ideaa, koska oli niin paljon opiskeluja ja keikkoja ja opetusta ja piti treenata koesoittoihin ja soittokokeisiin ja... Kun kuulin selittäväni ystävälleni: "Nyt kun ei sitten ole ollut mitään tekemistä, niin aloin vihdoin tekemään jotain tämän idean eteen", tajusin! Bingo! Juuri näin, elämä järjesti minut sellaiseen pisteeseen, että minun oli mahdollista aloittaa tämä juttu. Kelkasta putoaminen oli mitä hienoin onnenpotku, sillä muutoin en olisi vieläkään ryhtynyt tekemään asian eteen mitään!

Kun tuntuu, että "elämä potkii päähän", niin on hyvä muistuttaa itselleen, että jälkeenpäin katsottuna tämä kaikki voikin olla mitä parhain onnenpotku! Jos tilanteet tuntuvat hankalilta, voi aina lohduttautua ajatuksella, että kaikella on tarkoituksensa ja elämän hienoimmat ja opettavaisimmat oppitunnit ovat yleensä juuri näitä haastavia tilanteita ja että jälkeenpäin saatamme olla hyvin kiitollisia siitä, mitä olemme saaneet käydä läpi!

Me ihmiset voitais ottaa oppia :)

Kesä tulee! (joskus)

Ooooh! Nyt on niin paljon kaikkea hienoa liikkeellä :) Ensimmäisenä haluan jakaa tämän, koska tämä on erittäin käyttökelpoinen. (Caroline Myss: Ihmeellinen voima)

Sinun yksilöllinen voimatekosi

Laiskiainen <3

Näkymättömässä maailmassa on enemmän voimaa kuin kukaan voi ikinä kuvitella. Rakkaus, ystävälliset sanat, lämpimät ajatukset ja myötätunnin osoitukset ovat vain muutamia nimiä, joilla universumin korkeinta energiaa kutusutaan. Tässä luettelo näkymättömistä voimateoista, jotka ovat merkinneet ihmisille eniten. Käytä tätä muistilistana, josta voit poimia vinkin aina tilaisuuden tullen.

1. Pidä ovea auki seuraavalle tulijalle

2. Hymyile

3. Sano ystävällinen sana ja rohkaise toista.

4. Lausu kohteliaisuus.

5. Kuuntele keskeyttämättä.

6. Soita puhelu, kun intuitiosi kehottaa siihen.

7. Rukoile kodittoman ihmisen puolesta.

8. Rukoile - piste.

9. Anna anteeksi muille ja itsellesi.

10. Valmista ateria ystävälle.

11. Älä tuomitse toista ihmistä ankarasti.

12. Muista, että elämä on täynnä ihmeitä, ja usko siihen, että jokainen hankala tilanne voi muuttua silmänräpäyksessä.

13. Muista, ettei pientä tai merkityksetöntä palvelusta ole olemassakaan.

14. Keskitä huomio ja energia nykyhetkeen.

15. Aloita ja päätä päivä kiittämällä tekemästäsi tai vastaanottamastasi näkymättömästä voimateosta.

Ihan mahtavaa, miten ympärilläni yhtäkkiä on iloisia ja ystävällisiä ihmisiä :) Se on ihan vanhentunut uskomus, että muut pitäisivät jotenkin pähkähulluna ihmistä, joka hymyilee tai juttelee tuntemattomalle. Oma kokemus ainakin on, että ihmiset ilahtuvat tällaisesta käytöksestä ja lähtevät siihen innostuneena mukaan! :)

Karkauspäivä oli aivan huikean keväinen. Lopuksi piti oikein riisua takkikin kun aurinko lämmitti niin ahkerasti! Se oli ihanan raikas tunne! :D Ja parasta on, että sellaista on tulossa lisää, ihan kohta! Valoa, lämpöä, värejä, maata ja vettä. Ja kohta kukkia ja lehtiä :)

.

Aurelialla on pieni Puuha-Pete-hahmo, joka on kulkenut mukana ihan kaikkialla viimeiset pari viikkoa. Kirjastossa on iso Puuha-Pete-nukke, joten täytyy säännöllisesti käydä kirjastossa, jotta Aurelian pieni vauva-Puuhapete pääsee äiti-Puuhapeten syliin. Aika söpöö <3 Ja kirjastosta löytyi puuhapete-CD:kin (kuunneltu ainakin 100 kertaa...). Meidän lähikirjasto on aivan mahtava paikka! Sieltä näitä kaikenlaisia elämäntaito-oppaita juuri näppeihini tarttuu :)

Vauva-puuhapete tykkää kuulemma olla äiti-puuhapeten "kantoliinassa" :)

Mitä ihminen tarvitsee ja mitä ei?

It really is that simple :)

Jos saat osaksesi positiivista ja negatiivista vastakaikua, kumpi jää päällimäisenä mieleen? Tänään pidin rentoutuskonserttia työporukalle, jossa selkeästi oli keskenäistä kitkaa. Osa oli selvästi "joutunut" konserttiin. Ei mikään paras mahdollinen lähtökohta... Pahoitin mieleni ja äkkiä aloin miettiä, miten kannattaisi toimia? Ensimmäisenä varmistin oman asenteeni ja yritin hilata sitä varmuuden vuoksi vielä paremmaksi. Ymmärsin, että negatiivisuus oli kyseisten henkilöiden oma valinta, eikä sillä itse asiassa ollut mitään tekemistä minun tai toimintani kanssa. Eihän kukaan voi pakottaa ketään nauttimaan elämästä. Periaatteellinen vastustaminen on ikävintä henkilölle itselleen. Hyvä juttu se, etteivät häirinneet muiden oleilua ainakaan kovin huomattavasti ja pystyin itse olemaan aika iloisella mielellä.

Olen hyvin herkkä aistimaan ilmapiirejä, varsinkin hyvät vs. huonot vibat. Herkkyys on hyvä asia, kun opin vielä suhtautumaan asioihin hieman rennommin. Ehkä jonain päivänä olen niin rutinoitunut hyvien vibojen levittäjä, että pystyn tuomaan valoa myös tulehtuneisiin ilmapiireihin. Olisi ihanaa pystyä auttamaan negatiivisuuteen juuttuneita ihmisiä löytämään elämäänsä iloa ja valoa! Silloin pidän itseäni todellisena ihmeiden tekijänä :)

Tällainen mukava ajatus tuli vastaan netissä:

There are two ways to spread light: To be a candle and to be a mirror that reflects the light from the candle. Which am I? On a daily basis if I commit to keeping my own inner flame burning bright (through reflection, positive thoughts, a close connection to my spiritual essence and to God) then I am the candle. In addition, I can become a mirror by reflecting the best qualities of others into the world so they can see them and have them seen. Today let me be both a candle and a mirror and spread light in the world.

Iloisen mielen palauttamiseksi päätin, että suuntaan ajatukseni asioihin, jotka tänään ovat menneet hyvin! Ensinnäkin sain konsertista myös kiitosta ja positiivista palautetta. Työstän mielessäni, että ne ovat yhtä arvokkaita! Moni asia on muutenkin mennyt tosi hyvin. Oli tiukka aikataulu hankalan kelin ja muutenkin roudaushaasteiden takia. Mutta silti jäi ylimääräistä aikaa ja ehdittiin jopa kahvilaan istuskelemaan :) Jonain päivänä varmasti oivallan, että hätäily on turhaa. Jos asiat onnistuu, niin tuli hätäiltyä ihan turhaan (kuten enimmäkseen käy) ja jos asiat sattuvatkin sillä kertaa epäonnistumaan, niin hätäilystä ei ole mitään hyötyä.

Ehdittiin hengailla kauppakeskuksen kahvilassakin. Katossa oli paljon äiti- ja vauvailmapalloja.

 .
Sitäpaitsi, tosi hauska, melkein huvittava juttu :D Sain kutsun bloggaajille tarkoitettuun hyvinvointitapahtumaan. He he :) Tällainen pikkublogi ja harrastelijameininki... sitähän tuntee itsensä ihan proooksi ja tärkeäksi, he heee :) Siis kutsujat tietenkin odottavat, että hehkutan heidän juttujaan ja kaikki tuhannet ellei kymmenettuhannet lukijafanini ryntäävät heti viemään rahansa heidän juttuihin... ;D Mutta oikeasti tuntui aika kivalta ja kiinnostavaltakin! Joten jos osallistun, niin on siellä varmasti jotain hyvää (kaikessa on!) jonka voin tännekin jakaa. 

Kaikki on mahdollista

Aurelia on ollut niin ihanan hyväntuulinen koko päivän! Se kyllä vaikuttaa omaan mielialaani todella paljon. Ihanaa olla hyvällä mielellä ihan "oikeasti", ihan itsestään ja luonnollisesti, ponnistelematta sen puolesta. Aurelia oli tänään ensimmäistä päivää hoidossa muutamaan viikkoon. Siellä se jotenkin ryhdistäytyy eikä kehtaa uhmaskella hoitotädille ja kavereiden kuullen. Ja kun hän oli ollut sopivan verran aikaa on sellaisessa paikassa, missä hän itse valitsee käyttäytyvänsä kunnollisesti, niin hän oli päässyt sellaiseen mielentilaan kiinni ja se pysyi koko loppupäivän. Tulipa yhtäkkiä muuten vahvasti olo, että tätä voisi jollakin lailla soveltaa omaankin elämään... :)

Maanantait on kivoja päiviä. Sellaisia hyvällä tavalla itsekuripäiviä. Kun Aurelia meni hoitoon, minun oli tosi helppo tehdä kaikkia oikeita työasioita, jotka olivat jääneet rästiin. Ja voi että siitä tuli hyvä mieli! Myös ensimmäistä kertaa koskaan aloitin työpäiväni meditoimalla. Se oli oikeasti tosi helppoa eikä lainkaan pitkäveteistä. Uskon, että tulen kehittymään tässä asiassa kun harjoittelen.

Itsekurista tuli mieleen! Tein eilen erittäin mielenkiintoisen mielikuvitusharjoituksen. Se oli helppo ja nopea tehdä. Nyt sain vain todeta, että se tosiaankin toimii ja hämmästyttävän tehokkaasti! Suosittelen kokeilemaan, tässä ohje (Wayne W. Dyer: Sinäkö ihmeiden tekijä): Kuvittele itsesi tekemässä jotain sinulle vaikeaa asiaa: hölkkäämässä pari kilometriä, kieltäytymässä alkoholista ravintolassa, leipomassa kakkua ensimmäistä kertaa tai käymässä elokuvissa lapsesi kanssa. Valitse asia, joka tuntuu juuri sinusta epätavalliselta tai hankalalta. Kuvittele sitä hyvin elävästi. Kirjoita siitä yksityiskohtainen kuvaus paperille tai nauhoita kertomuksesi. Tee näin useita kertoja ja yritä sitten toteuttaa kuvitelmasi käytännössä.

Valitsin ensimmäisenä "helpon" eli yksinkertaisen asian, nimittäin riisikakkujen puputtamisesta kieltäytyminen. Riisikakut ovat ihan turhaa ruokaa, ja jos syön yhden, niin syön heti perään viisi lisää. Ja jos tiedän, että kaapissa on riisikakkuja, niin itsekurini ei ole riittänyt niistä kieltäytymiseen ja näin kierre on valmis... Tein harjoituksen vain mielessäni, en jaksanut kirjoittaa mitään. Tein sen sitäpaitsi vain kerran ja silti se toimi!!! Kuvittelin vahvasti mielessäni tapahtuman, missä minun teki aivan valtavasti mieli syödä riisikakkuja ja sitten kieltäydyin niistä ja annoin niiden olla. Ihmeellistä oli tuntea se tunne, miltä kieltäytyminen ja niiden syömisestä luopuminen tuntui. Tunnustelin sitä fiilistä pitkään. Ja siinä se koko harjoitus olikin. Illalla, kun alkoi taas tehdä mieli puputtamista muistista pulpahti itsestään esiin tuo kieltäytymisen tunne. Sitten vain yritin toteuttaa kuvitelmani ja se olikin ihan todella helppoa! Ensimmäistä kertaa ikinä minun oli tosi helppo antaa niiden olla! Seuraavaksi voisin valita haastavampia ja isompia juttuja. Vaikkapa sellaisen tilanteen, missä minua ärsytetään ja annan sen kaiken vain olla ja mennä ja pysyn hyvässä. Itse asiassa jo tämän verran kirjoittaminen auttoi minua juuri tällä hetkellä! Kaikki on mahdollista! Tämä on kivaa! Minusta tulee selkästi ihmeiden tekijä :)

Höpöttäjä hiljaiseksi ilon kautta

Toiset nauttivat shoppailusta, mutta minulle se on todellinen haaste. Keksin nopeasti satamiljoona syytä, miksi shoppailu on ärsyttävää. Eilen vihdoin menin sitten kaupoille ja sain todella nopeasti itseni kiinni huonosta asenteesta. Hups... Sisäinen höpöttäjä selitti jatkuvasti kuinka rumaa ja epätyylikästä kaikki oli. Lopulta päätin, että nyt riittää. Muutin asenteeni. En oikein osaa selittää, mutta jotenkin vain tiesin, että pitää vain löytää ne minun vaatteet, ei sen ihmeempää. Välillä kyllä taas hermostuin, että no missä ne nyt täällä on ja sitten taas hiljensin höpöttäjän ja vaihdoin iloiselle mielelle. Ja sitten, aivan ilman ennakkovaroitusta siinä oli se alennusrekki. Siinä oli perusfarkut kympillä. Ja vieressä musta pitkä keikkahame kympillä (klassisen musiikin keikoilla pitää aina olla pitkä musta hame). Otin ne ja menin sovituskoppiin. Sujahtivat hyvin. Tosin höpöttäjä heti väitti, etteivät farkut näyttäneet hyvältä takapuolesta. Pyh, sanoin sille, ei se ole farkkujen syy jos perse näyttää huonolta, he he :D Täytyyhän sitä johonkin pukeutua kunnes saa työstettyään itselleen sen superperseen... ;) No, tänään kuljin uusissa housuissa ja vilkaistuani itseäni näyteikkunan peilikuvassa olin oikein tyytyväinen farkkuostokseen (tosin perse ei näkynyt näyteikkunan kautta, mutta ei kerrota sitä höpöttäjälle). Ja keikkahameen ostaminen varmaan tarkoittaa, että nyt tulee keikkaa ;)

Kaupoilla oli myös hevisauruksia liikkeellä jakamassa nimmareita lapsille. Niillä oli kyl kans aika hienot keikkavaatteet!

 .

Aina toisinaan kuulen tarinoita, miten ihmiset ovat oppineet arvostamaan elämää, lähimmäisiään ja itseään vasta jonkun suuren dramaattisen ja vakavan mullistuksen seurauksena. Juttelin tänään tuntemattoman vanhan ja viisaan naisen kanssa aiheesta ja kerroin kuinka toisinaan mietin, että milloin se dramaattinen käänne osuu omalle kohdalleni, kun elämässäni on aina mennyt kaikki hyvin. Hän rohkaisi ihanasti, että eivät kaikki tarvitse sellaista elämänkoulua. On mahdollista oppia samat asiat ilman dramaattisiakin välikohtauksia jos vain niin haluaa! Ihan mahtavaa! Elämän, lähimmäisten ja itsensä arvostaminen, sehän on loppupeleissä ihan helppo juttu, koska se on vain tahdon asia! Miksi opetella kantapään kautta kun voi opetella ilon kautta :)

Tänään Tapio yhtäkkiä kysyi olenko laihtunut? Sehän on melkein kaunein kehu mitä naiselle voi antaa. Vastasin vahingossa "mitä sä mielistelet... ai mistä muka laihtunu??" Höpöttäjä taas lipsautteli. Ei näin. Ainakaan jos haluaa toistekin kuulla samalta henkilöltä kehuja. Seuraavan kerran jos satun saamaan kehuja vastaan kyllä "Mitä, olenko laihtunut!? Mukava kuulla, että vaikuttaa siltä! :D" Tuossa jonkun aiemman postauksen kommenteissa puhuttiin hyvän vastaanottamisesta. Se on myös hyvin tärkeä tapa pitää hyvä meininki ja valoisuus yllä! Kun tulee kehuja, niin vastaus kuuluu "Kiitos, ihana kuulla!" tai jotain sinnepäin. "No tää nyt on tämmönen ihan surkee" jne on kehujan aliarvioimista ja muutenkin vanhanaikaista. Kiitä siitä, että kehuja antoi kehunsa ja jätä mainitsematta jos olet kehun syystä eri mieltä, se on ihan turha pikkuseikka se! Pidetään hyvä liikkeellä! :) Kehu kaveria ja jos tulee negaa vastauksena, niin rohkaise: "Ota hyvä vastaan!"
.

Mielikuvitus ja vaikutus

Tuntuu, että elän jännittävää aikaa! Tämä positiivisuusajattelu on vienyt minua paljon pidemmälle, kun aluksi kuvittelinkaan. Tuntuu, että alan näkemään asioita oikeasti uudella tavalla. Tilanteita, ihmisiä, eläimiä, fiiliksiä. Ehkä osaan myöhemmin selittää paremmin kun olen tottunut tähän, mutta tuntuu, että pystyn aistimaan asioita, ikään kuin menemään asioiden ja syiden "sisälle" ja sitä kautta ymmärtämään sen sijaan, että katselisin maailmaa itsestäni erillisenä ja tekisin sen perusteella omia johtopäätöksiä. Tämä on aika huikeaa :)

Ehkä helpoin aistittava asia on ilmapiiri. Olen oikeastaan aina ollut sille hyvin herkkä. Mutta nyt vasta olen huomannut, miten valtavan paljon itse vaikutan siihen, halusin tai en! Esimerkiksi eräässä kahvilassa oli kahvilatyöntekijä, joka vaikutti hyvin kireältä ja siksi en oikein tykännyt hänestä. Joskus saatoin mennä toiseen kahvilaan jos huomasin hänen olevan töissä välttyäkseni tämän negatiivisuudelta. Sitten kerran vain päätin suunnata vahvaa hyvää tahtoa tätä ihmistä kohtaan odotellessani omaa vuoroani. Sillä kertaa nainen käyttäytyi hyvin neutraalisti, mikä oli ihan ilahduttavaa. Mutta sen jälkeen joka kerta kun olen kahvilassa käynyt hän on ollut mitä aurinkoisin ja ystävällisin! Muutin varmaankin myös itse omaa käytöstäni ja se heijastui hyvin nopeasti! Tämä ei ollut mikään huuhaatemppu, vaikka se perustuikin mielikuvitukseen. Meillä jokaisella on tämä kyky ja sitä kannattaa ehdottomasti käyttää, koska siitä seuraa paljon hyvää tosi monelle henkilölle ja lisäksi se tulee moninkertaisena takaisin itsellemmekin! Mielikuvitus on vahva työkalu, tämä kannattaa pitää mielessä :)

Liittyyköhän tää kuva mitenkään aiheeseen? Mut aika makee on!

Tästä tuli mieleen hieno intiaanitarina, jonka ehkä olet jo kuullut. Mutta siltä varalta ettet, niin tässä voit tutustua hienoon viisauteen, jota on helppo soveltaa omaan elämään:

Vanha Cherokee-tarina kahdesta sudesta. Eräänä iltana vanha Cherokee kertoi pojanpojalleen taistelusta, mikä oli käynnissä hänen sisällään. Hän sanoi: "Poikani, se tapahtuu kahden suden välillä. Toinen on paha: vihaa, kateutta, surua, katumusta, ahneutta, ylimielisyyttä, itsesääliä, syyllisyyttä, katkeruutta, alemmuutta, valheita, väärää ylpeyttä, ylemmyyttä ja egoa. Toinen on hyvä: iloa, rauhaa, rakkautta, toivoa, seesteisyyttä, nöyryyttä, ystävällisyyttä, suopeutta, empatiaa, anteliaisuutta, totuutta, myötätuntoa ja luottamusta." Pojanpoika ajatteli asiaa hetken ja sitten kysyi isoisältään: "Kumpi susi voittaa?" Vanha Cherokee vastasi yksinkertaisesti: "Se kumpaa syötän."

Isilentokone

Kirjastossa oli esillä rajuja elämänkertoja. Selailin niitä ja ne olivat karmeaa luettavaa. Yksi selvinnyt keskitysleiriltä, toinen paennut Pohjois-Koreasta, kolmas entinen talibanvaimo, neljäs selvinnyt sotavankeudesta Venäjällä. Vaikka kirjat houkuttelivat, tiesin, että niistä seuraa vain surua ja pahoja unia ja sitä alkaa pian ajattelemaan, että maailma on pelkkää pahuutta. Tajusin, että tässähän on kyse samasta asiasta kuin mediassa: Huonot uutiset kiinnostavat ja myyvät. Sellainen, mikä järkyttää, kiinnostaa meitä jotenkin kierosti. Tästä seuraa helposti, että alamme kuvittelemaan maailman olevan pelkkää pahuutta ja että kaikki on perseestä (ja turhaa). 

Siispä päätin jälleen yhden kerran, että nyt käännän huomioni eteenpäin ja kohti valoa! Ajattelen, että on toki hyvä tiedostaa asiat, jotka ovat huonosti (ettei ihmiskunta turhaan toistaisi virheitään), mutta että vieläkin tärkeämpää on, että visioimme itsellemme ja maailmallemme hyvää ja valoisaa tulevaisuutta! Tämä tuntuu huomattavasti helpommalta kun alamme kiinnittämään tietoisesti huomiomme kaikkeen hyvään ja kauniiseen sen kustannuksella, ettemme enää käytä aikaa pahojen asioiden turhaan vatvomiseen.

En ole vaivautunut avaamaan Hesaria pitkiin aikoihin, koska siellä on ihan liikaa huonoja uutisia. Maailmassa on niin paljon hyviä juttuja, että mielummin mietin niitä, koska siitä tulee valoisampi mieli. Ja valoisa olemus luo valoa ympärilleen ja näin maailmasta tulee jälleen piirun verran miellyttävämpi paikka :) Me valitsemme joka hetki - tiedostaen tai tiedostamatta - luommeko ympärillemme valoa vai synkkyyttä. Mitä tietoisemmin teemme sen, sen varmempia voimme olla valon määrästä :)

Hyviä uutisia maailmalta: Pieni ruotsalainen nyytti sai valtavasti hyvää mieltä aikaan ympäri länsimaita pelkällä tänne ilmaantumisellaan. Ruotsalaisilla on muuten sellainen hieno asia, että he arvostavat ja pitävät tärkeänä positiivisuutta. Ja vaikka me suomalaiset sitä vähän paheksummekin, en väittäisi meidän perinteistä murjotusasennetta paremmaksi. Rehellisyyttä voi yhtä hyvin olla se, että kiinnitämme huomiomme asioiden hyviin puoliin ja sanomme ääneen ne!

Pienen tytön maailma on kutkuttavan ihastuttava. Lentokone lensi öisellä taivaalla kun olimme matkalla kotiin. Yleensä Aurelia sanoo lentokoneita vauvalentokoneiksi, jotka ovat lentämässä äitin luokse. Tämä kone kuitenkin lensi niin matalalla, että se näytti isommalta, joten se oli tietysti äitilentokone. Se oli kuulemma menossa kotiin tekemään iltapalaa vauvalentokoneelle. Hetken päästä Aurelia huomasi toisen lentokoneen ja innostui: "Isiflygplanet också hem äta kvällsmat!" <3