Cherry berry

Helposti ajattelen, että juttu menee niin päin, että kun ensin tapahtuu jotakin hyvää, niin siitä seuraa hyvä mieli ja positiiviset ajatukset. Tämänpäiväisessä elämäntapaoppaassa (Rhonda Byrne:  Voima) kuitenkin muistutettiin, että homma toimiikin päinvastoin. Kun tuntee hyviä tunteita ja ajattelee hyviä asioita niin juuri niitä tapahtuu. 

Ja tarkemmin ajateltuna onhan tuossa joku pointti, olisihan se aika vaikeaa olla onnellinen jos hyvät asiat olisivat vain siitä kiinni, mitä ympärillä tapahtuu eikä siihen voisi mitenkään itse vaikuttaa. Hieman kuten äitini opetti minulle pienenä elämää varten: Tilanteita ei voi aina valita, mutta asenteensa voi. Hmm...

Joka tapauksessa kirja on inspiroiva ja sitä luettua tekee mieli ajatella hyviä asioita. Koska se on kivaa ja siitä tulee hyvä mieli. Ja voi taas ajatella lisää hyvää. Ja taas tulee entistä parempi mieli. Jne. Mahtavampi juttu :) Voin vain suositella.

Tykkään tosi kovasti venyttelytunneistani. Tänään olin sopivasti juuri lueskellut mainitsemaani hyvän ajattelemiseen innostavaa kirjaa. Oli hyvä mieli ja tuntui, että myös jumppasalissa ja venyttelyporukan ympärillä leijui upea rauhallinen ilmapiiri. Tunnin loppupuolella sain kokea hienon kauneuden kokemuksen. Taustalla soi mielialaa kohottava, valoisa barokkimusiikki. Venyttelijät istuvat jumppalautojen reunalla meditaatioasennossa silmät kiinni pää kallellaan niskaa venytellen. Ilmassa huokuu ajattomuus. Avaan varovasti silmäni ja katselen venyttelijöitä. Näen, kuinka ihmiset täysin siemauksin nauttivat olemisesta. Hengittävät sisään rauhaa ja tyytyväisyyttä. Jonkin sortin elämänvoimaa. Ajaton hetki, jota ei haluaisi rikkoa (vaikka joskus on pakko, koska kello käy... voihan kello!). 

Sitten lähdin kirsikkaan :) Salainen kirsikkapaikkani sijaitsee erään julkisen rakennuksen pihalla, mutta mitä ilmeisimmin kukaan rakennuksessa käyvä ei ole hiffannut, että niitä kirsikoita voisi poimia. Niitä oli nimittäin aivan tajuttoman iso määrä! Minulla oli mukana yksi partis-purkki, eikä se riittänyt alkuunkaan. Onneksi oli myös eväsrasia ja hiekkaämpäri. Eikä tarvinnut pelätä "kiinni jäämistä", sillä kaatoi niin taivaan täydeltä, ettei kukaan täysjärkinen ihminen olisi liikkunut ulkosalla. Sen sijaan hiekkainen ämpäri putsaantui hetkessä kun sitä vähän näytti katoksen ulkopuolelle :P 

Luonto halusi tarjota kirsikoita, mutta ne piti kastella ensin.

Litimärkiä kirsikoita.

Salaattikulhollinen herkkuja.

Vaikka kirsikkasaalis oli valtava, en saanut kerättyä edes puoliakaan tarjolla olevista. Mutta en paljasta tätä herkkupaikkaa, koska aion mennä hakemaan loputkin kotiin ;) Ellei sitten joku tunnista kuvan perusteella...

Ja lisää hyvää tänään! Minulle tarjottiin töitä, joka saattaisi sopia minulle erinomaisenkin hyvin :) Juuri mitä toivoin: hyvä työporukka, sopivan lyhyt työpäivä, mielekäs ja hauska työtehtävä. Toivottavasti tuo hoitopaikka onnistuisi. Äitiä hieman jännittää... Muutenkin alkaa pyörimään aika kivasti kaikenlaisia uusia juonia. Mihinhän elämä vielä vie? Kiinnostavaa seurailla tästä aitiopaikalta :)