Kumma juttu

Hihhei, kävin naapuritalon kirsikkapuun luona ;) Saalis jäi kuitenkin aika pieneksi, koska joku oli ehtinyt ennen minua... Keikuin puistonpenkin selkänojalla, mutten silti yltänyt aivan latvaan saakka, missä parhaimmat kirsikat köllötteli. Yhtäkkiä muistin erään hyvän kirsikkamestan, pitääkin mennä tsekkaaman se heti huomenna! :)

 Ehkä illan pimeinä tunteina kehtaisi tulla tikkaiden kanssa...

Sitten päivän pohdinta. Luonnollisesti fillarin selässä :) Haluaisin kovasti ajatella, että ihmisen kuuluu tehdä sellaista työtä, joka tuo tekijälleen muutakin kuin palkkaa. En tosiaankaan haluaisi olla yhteiskunnan loinen (lue: hoitovapaalla) vaan oikeasti käyttää tätä pääomaa ja tietotaitoa mitä on tähän elämään annettu. Mutta tunne on voimakas, että en voi hyödyntää koko potentiaaliani jossain alepan kassalla. Minulla on kyllä paljon enemmän annettavaa!

Tänään tapahtui muutama oikeasti hyvä juttu. Melkein sitä magiciä, mitä elämäntapaoppaat hehkuttavat. Että elämä on täynnä ihmeitä ja mielettömiä onnistumisia ja saat sen mistä luovut tai saat kaiken minkä haluat, riippuen sympatiseeraako Tommyä vai The Secretiä. 

Mutta on se oikeasti aika kumma juttu. Tai ennemminkin hieno juttu. Siinä fillarin selässä siis jälleen mietiskelin mitä minusta tulee isona ja mitä oikeastioikeasti tykkään tehdä. Tuumin, että ei minusta enää ole klassiseksi ammattimuusikoksi vaan jotain muuta pitäisi keksiä. Ja miten Aurelian hoitokin järjestyisi. Ja saako jonain respassaistujana nyt niin sellaista liksaa, että Aureliaa edes viitsisi laittaa sen takia hoitoon. Ym ym. Sitten aivan yllättäen soitti entinen opettajani monen vuoden takaa ja ihmetteli, että enhän vain ole lopettamassa tätä hommaa. Hmmm.... Noo... Ehkä sitten menisinkin takaisin musiikkiopistoon opettamaan...?


Sitten jumppaan mennessäni respan tyttö ilmoitti, että jumppakaverillani on Aurelialle hoitopaikka. Ihmettelin, että ohhoh, näinkö helposti se meni!? No, sitten puuttuu enää se työ :) Pitääkin taas laittaa lisää hakemuksia menemään...  Saat sen, minkä haluat vaiko sen mistä luovut? Paras varmuuden vuoksi tsekata molemmat :) Vai olivatko ne sama asia...?


Matka bussilta kotiin saattaa joskus tuntua tylsältä. Pienen tytön seurassa siitä kuitenkin tulee uskomaton seikkailu. Miten jännää kaikki onkaan ja mitä kaikkea ihmeellistä sitä voikaan löytää ihan mistä vain ja kaikkialta. Tällaisen elämänasenteen haluan oppia! Päivän teema oli portaat. Kaikki vastaantulevat piti tsekata.

Aurelialle on tosi tärkeää hyvästellä erotilanteissa. Se on kyllä hieno juttu, koska se säästää monilta itkupotkuraivareilta. Hejdå Isi! Hejdå Mummo! Mutta myös Hejdå Pingu! (kun pingujen katsominen pitää lopettaa), Hejdå datorn! (kun tietokone ja etenkin youtube suljetaan), Hejdå sandlådan! (kun pitää mennä kotiin), Hejdå boken! Hejdå bussen! Hejdå vagnen! Tänään kun menimme nukkumaan hän sanoi Hejdå duschen! ja Hejdå tandborsten! :)