Enkelin siivet ja saparot

Aamulla kun astuin ovesta ulos, jalkojeni juurella leijaili valkoinen sulka. Ihan kuin saduissa, missä enkelit käyvät vierailemassa. Jotakin hienoa varmasti olisi tulossa :)


 
Hienoahan tulikin. Yllättävästi nimittäin puhelin jälleen pirisi ja minua kyseltiin töihin! Jumppajuttuja, ja kivoja sellaisia. Nyt onkin ihan kiitettävästi työvaihtoehtoja. Pitäisi vaan päättää ja valita. Sinänsä ihan mukava tilanne se :) Vaikka valitseminen ei olekaan niin helppoa, koska samalla kun valitsee jonkun, valitsee pois muut...

Päivä toi mukanaan uusia ideoita DeepRelaxingSounds-juttuihin myös. Minulle on aina ollut vastenmielistä yrittää "rahastaa" sillä, joten päätin lähteä reilusti hyväntekeväisyysmielellä kun kerran kotopuolestakin siihen tukea sain. Kuulemma ilmaiseen konserttiin kukaan ei tule, joten idea on, että konsertin tuotto menee aina jollekin hyväntekeväisyyskohteelle. "Mä vaan soitan" -periaatteella. Tällaista siis ryhdyn nyt järkkäämään! Jos sinulla on mielessä joku kohde, niin nyt on oikea hetki ottaa yhteyttä!! Profiilista pitäisi löytyä sähköpostiosoite. Tai sitten voit laittaa kommentin. Ilmoittelen täällä blogissani, sekä tuolla DRS-blogissa milloin konsertteja on, niin olet sydämellisesti tervetullut tekemään hyvää. Itsellesi! :)


Aurelia sai lahjaksi ihanat hiuspampulat. Tulipas söpöt saparot! :) Kiitos! <3

Torstaikirpparin ikkunassa on muumimamma. Torstaita siis odotellessa...

Naistenlehtiselailua kahvilassa.

"Hei Aurelia, tee rokki-ilme kameralle!"

Elämä on kutkuttavaa yhteensattumaa kun katsoo siltä kannalta. Pieniä "ihmeitä" tapahtuu kokoajan. Vaikkapa se, kun tänään Aurelia nukkui vaunuissaan ja olin menossa bussiin. Pysäkillä oli toinen pieni lapsi, joka ei millään olisi halunnut istua rattaissaan ja pisti niin kamalan huutoshown pystyyn, että äkkiä kiiruhdin seuraavalle vähän kauemmalle pysäkille, ettei Aurelia vaan heräisi. Pian huomasin, että en ehdi bussiin. Meinasi ottaa pattiin. Mutta yhtäkkiä kuulin itseäni kutsuttavan. Eräs ystäväni oli takanani! Tulin iloiseksi ja jäimme juttelemaan juurikin tuosta hyvin ajankohtaisesta jumppatyöstä. Hyviä, ajatuksia herättäviä asioita nousi pintaan. Kukaties tällä saattaa olla kauaskantoisetkin vaikutukset... Mahtavaa! Kiitos pienelle kiljuilijalle, jonka ansiota tämä oli :) 

Aurelia on ruvennut laskemaan. Tai ainakin luettelemaan "yksi kaksi kolme" ja "yksi kaksi kolme neljä". Ulkoillessa löysimme aivan jättimäärän (ainakin Aurelian mielestä) tosi upeita ja kiinnostavia kiviä. Ne piti tietysti myös laskea...

Yksi. Kaksi. Kolme. Neljä...