Hyvää tänään: ”Miljoonia? Mitä sitten?”

Tässä taustamusiikkia päivän lukuhetkeen, ole hyvä :)

K-kaupoissa on joku yhden euron hedelmä -tarjousjuttu. En aluksi innostunut, koska en pysty syömään ei-luomuhedelmiä (kirvelee suussa). Sitten sainkin tietää, että myös kookospähkinät ovat 1e/kg! Annoin teinipojalle 8e ja hän lähti kauppaan ostamaan 8kg kookospähkinöitä. Aika monta pähkinää hän toi tullessaan :) Kyllä! Rikoimme kookospähkinän! Ja olipas hyvää! Ja aika helppoakin oikeastaan. Pähkinää hakataan voimakkaasti puukon hamarapuolella ja lopulta se räksähtää auki.

Pähkinän paksun kuoren alla on pehmeä, ruskeapintainen kalvo. Siihen leikataan veitsellä viilto, jonka jälkeen kookosvesi kaadetaan ulos. On muuten aika hyvää tavaraa se! Sitten sitä ruskeapintaista kookoslihaa leikataan veitsellä palasiksi ja syödään. Nam! Tai sitten siitä tehdään pirtelö (määrät fiiliksen ja maun mukaan):

Kookoslihaa
Mangoa (pakastekuutioina)
Raakakaakaojauhetta
Chian siemeniä
Lucumaa
Tocoa
Steviaa (riittävän vähän)
Lähdevettä

"Mitä minusta tulee isona?". Turha kysymys. Eihän se juttu ole siinä, mitä minusta tulee. Tärkein juttu on, mitä kokoajan olen! Pitäisikin vain rehellisesti suoraan kysyä "mistä saan rahaa?", sitähän tuolla kysymyksellä oikeasti tarkoitetaan. Ja sitten voikin erikseen miettiä "mitä minä olen juuri nyt ja onko se sitä, mitä haluan olla?" Näitä miettiessä tuli vastaan hieno ja ajatuksia herättävä tarina.

Eräs suomalainen toimitusjohtaja oli jäänyt lomalle lääkärin määräyksestä. Lääkärin ohjeen mukaan hän kävi joka aamu rauhoittavalla kävelyllä metsässä. Metsän siimeksessä vastaan tuli vanha koulukaveri.
”Ai, olet vuosilomalla vai?” toimitusjohtaja kysyi.

”En ole. Olen yrittäjä, ja tein jo päivän työni, nyt päätin lähteä virkistäytymään”, koulukaveri vastasi.
”Mutta päivähän on vasta aluillaan. Eikö tällainen hieno päivä kannattaisi käyttää tehokkaasti?” kysyi toimitusjohtaja.
”Sain jo kaiken tarvittavan tehtyä tälle päivälle. Huomenna sitten taas jatkan” sanoi koulukaveri innostuneesti.
”Mutta… mitä aiot tehdä koko loppupäivän?”
Koulukaveri katsahti ylöspäin ja hymyili. ”Nautin päivänvalosta ja metsästä, lenkkeilen, luen, teen rauhassa ruokaa, lepäilen, leikin lasteni kanssa ja iltaisin juttelemme vaimoni ja ystävieni kanssa teekupposen ääressä. Minulla on kovasti tekemistä.”
Toimitusjohtaja naurahti ja ojensi ryhtiään. ”Minulla on ekonomin tutkinto, ja voisin auttaa sinua maksimoimaan tuloksiasi ja tehostamaan työntekoasi. Sinun kannattaisi käyttää päivät hyödyksesi, jotta voit laajentaa yritystäsi. Ensin voisit laajentaa bisnesideaasi, ja myöhemmin voisit perustaa useampia yrityksiä eri paikkakunnille. Voisit omistaa kokonaisen ketjun!”
Hän jatkoi: ”Sinun ei kannata aluksi pitää montaa työntekijää vaan tehdä hommat itse, teet parempaa tulosta. Voisit johtaa kaikkia yrityksiäsi itse. Sitten sinun pitäisi tietenkin muuttaa Helsingin keskustaan. Mutta ei asuntojen ja liiketilojen korkeat hinnat sinua haittaisi, sillä sinulla olisi paljon suuremmat tulot.”
Koulukaveri kysyi: ”Mutta kauanko tähän menisi?”
Toimitusjohtaja vastasi: ”10-20 vuotta, korkeintaan 25.”
”Mutta entä sitten?”
Toimitusjohtaja sanoi nauraen: ”Tässäpä onkin paras osuus. Kun aika on kypsä, voit järjestää osakeannin ja myydä koko yrityksen osakekannan ja rikastua. Ansaitsisit miljoonia.”
”Miljoonia? Mitä sitten?”
”Sitten voisit jäädä eläkkeelle ja nauttia päivisin valosta ja metsästä, lenkkeillä, lukea, tehdä rauhassa ruokaa, lepäillä, leikkiä lastesi kanssa ja jutella iltaisin vaimosi ja ystäviesi kanssa teekupposen ääressä…”